60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kotona tarkoituksella synnytettiin. Isosiskoni syntyi kotiin, mutta kyseessä oli syöksysynnytys, vuonna 1948. Ja asuimme maatilalla, muut syntyi sairaalassa.
Meidän mummolla oli 6 lasta, vanhin syntyi 30-luvun puolivälissä ja nuorin 1952. Maaseudulla asuivat. Vain nuorimmainen syntyi sairaalassa.
Mun isäni syntyi 50-luvun lopulla saunassa ihan tarkoituksella kun pitäjässä eikä naapuripitäjissäkään ollut sairaalaa.
Pihahyyskän jäätynyt kakkavuori täytyi talvisin rautakangella hakata poikki, että sai taas tilaa jätöksille..
Ja vessapaperia ei ollut, vaan sanomalehtiin pyyhittiin.
Ensin vähän käsissä möyhennettiin lehden sivua, että pehmeni, niin sitten ei helposti sormet hulahtaneet läpi ( joskus vaan : )
Oli ihan normaalia, että vieraat tulivat ja pistivät tupakaksi, lupia kysymättä, vaikka kukaan ei meilläkään polttanut. Se kyllä ärsytti lapsenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulun neljänneltä luokalta sai pyrkiä todistuksella oppikouluun. Oppikoulun liikuntasalissa järjestettiin silloin tällöin pirskeitä, joissa oli aina paljon väkeä.
Mulla ainakin oli vielä lisäksi pääsykokeet oppikouluun pyrkiessäni;60-luvun lopulla ja pääsykokeen tulos ratkaisi pääsyn keskikouluun, eikä pelkästään kansakoulun todistuksen keskiarvo.
Pääsykokeissa testattiin äidinkielen taito ja matemaattinen osaaminen.
Näinhän se oli ja eipä tullut osattua, eli kansalaiskouluun sitten mentiin.
Vierailija kirjoitti:
Oli ihan normaalia, että vieraat tulivat ja pistivät tupakaksi, lupia kysymättä, vaikka kukaan ei meilläkään polttanut. Se kyllä ärsytti lapsenakin.
Se oli kyllä aika hassu tapa, kun nyt aattelee.
Minäkin vietin varhaisen lapsuuteni suorastaan tupakan ja piipputupakan savun seassa. Olohuone oli katon rajaa myöten sinisessä savussa, kun tuttavaperheemme isäntä ja oma isäni latasivat piippujaan ja vetivät nikotiinia & muita Kilta-tupakin myrkkyjä keuhkoihinsa seurustelun ohella piippu suupielessä.
Myöhemmin tupakointi siirtyi kotimme isäni työhuoneeseen, jossa sijaitsi puhelin ja oli siellä sitten kivaa käydä puhelimessa, kun siskokin poltteli iltaisin parin veljeni kanssa savukkeita sekä isäukko piippuaan, ja joskus pikkusikareitakin.
Ei ihmekkään, jos keuhkoni lienevät epäkunnossa., koska passiivisen savun vaikutus on myös haitallista tupakoimattomalle.
Antooten anteeks, jos olen jo kirjoittanut tänne. Olen syntynyt 1966. Oli äärettömän kova pakkastalvi., joka jatkui toukokuuhun. Maalaiskylän koululla vietettiin äitienpäiväjuhlaa ja sinne ajettiin hevosreellä.
Olin sisaruksista ainoa joka syntyi sairaalassa. Sisko ja veli kotona.
Äiti jäi nuorena leskeksi. Hän oli (on yhä) näpsä ompelemaan meille penskoille vaatteet ja muistan tummansinisen toppapuvun, housut ja takin. Kangas oli kiiltävää ja ruutuneuletta. Tuntui kummalta miten niin ohut ja keveä vaate oli lämmin. Toppapukuja kutsuttiin meillä lämpöpuvuiksi.
Meillä oli maalaistalo ja me penskat autoimme pienestä pitäen äitiä navetalla. Korkea heinälato navetan yhteydessä oli myös jännä leikkipaikka, harmi vain että ulkohuussi oli siellä...hädän tullen melko kaukana.
MUistan äärettömän karkinhimon. Siis varmaan ihan sairaalloisen himon. Kun olin teini-ikäinen kaikki makea rupesi eklottamaan ja tuo yökötys on säilynyt näihin päiviin asti. Kerron lisääkin, minä mualaespenska,
Vierailija kirjoitti:
Oli ihan normaalia, että vieraat tulivat ja pistivät tupakaksi, lupia kysymättä, vaikka kukaan ei meilläkään polttanut. Se kyllä ärsytti lapsenakin.
Muistan kun äiti muistutti ennen vieraiden tuloa, että ikkunaa ei sitten avata ja huomautella tupakan savusta siitä vieraiden kuullen, se olisi epäkohteliasta. Tuuletettiin vasta vieraiden lähdettyä.
Tuhkakupit oli meilläkin pöydällä, vaikka kukaan ei polttanut. Koska jos ei olisi ollut, niin sekin olisi ollut epäkohteliasta jos vieraan olisi niitä pitänyt erikseen pyytää.
Eikä ollut tavatonta, että sohvan takaa löytyi karistettua tuhkaa tai tumppu kukkaruukuissa kun vieraita oli ollut.
Näin keskiluokkaisessa toimihenkilöperheessä -60 luvulla.
Lapset komennettiin pois huoneisiinsa vieraille esittäytymisen jälkeen, että aikuiset saivat keskustella rauhassa.
M -60
Niiin paljon tuttua ja ihanaa. Itse vm 65 ja asuimme Helsinkiläisessä lähiössä. Minun lapsuuteeni kuuluu pihaleikit isoilla porukoilla, liikkumareviirimme oli iso, kävimme uimarannoilla, stadikalla yms ilman aikuisia. Kotona meillä oli muodikas vihreä kokolattiamatto ja nukuimme vanhoissa hetekoissa joista toisen olisi saanut kasaan toisen alle. Ikkunoissa valoverhot. Rattaatkin muistan, niissä oli kromia ja pyöreitä linjoja, leikimme niillä kun olin kasvanut niistä pois. Lempileluina minulla oli pehmeävartaloinen nukke joka sulki silmät, iso apina jolla päälle ommellut vaatteet, pikkuautoja sekä isoveljen lätkäpeli, missä metalliset lituskat pelaajat. Isäni piti sähkövempaimista ja meillä oli tiskipöydän päälle mahtuva tiskikone jo vuonna - 70. Autossa paras paikka oli roikkua etuistuimien välissä.
Listaan vielä asioita, joita en heti huomannut aikasemmin:
Levysoitin, kaikki musiikki ostettiin ennen c-kasettia levyinä, lapsena minulla oli esim Peppi-levy ja keisari kukkelikuu.
Tv.stä pienenä katseltiin Kasper käsinukkea ja Kylli-tätiä, alakoululaisena tuli pari päiväohjelmaa ja siksi juostiin kotiin katsomaan esim Lassieta klo 15.
Kevään merkki oli, kun sai laittaa polvisukat. Kesät mentiin Marimekon tasaraita shortseilla ja t-paidalla. Ensimmäiset merkkifarkut taisi olla Franglerssit, joissa paljon taskuja. Kovasti olin pollea ensimmäisistä MicMacin samettihaalareista.
Herkuista jo mainittujen lisäksi pidin jäätelöpuikosta, jossa puolet oranssia ja puolet vihreää ja päällä suklaata, juhlissa tarjottiin lakkajäätelökääretorttua. Hobo-karkkeja ostettiin uimarannan kiskalta, purkkapallot purkka-automaateista.
Kiiltokuvia vaihdettiin akkareista taitetuista 'kansioista'.
Tv ohjelmat jatkuivat viikon kuluttua.
Kaulassa roikkui a i n a kanttinauhasta avaimet.
Energiakriisin aikaa opittiin sammuttamaan valot aina kun lähdettiin huoneesta.
60-luvulla sentäs käytiin kyläilemässä toinen toisillaan niin sukulaiset kuin ystävät ja tutut sekä naapurit. Nykyisin omia sukulaisiaankin tapaillaan niin harvoin, ja joitakin sukulaisia tapaa vain jossakin isommissa juhlatilaisuuksissa esim. sukulaishautajaisissa. Lähisukulaisienkin livessä kohtaamiset ovat harventuneet harventumistaan, mutta kännykkä viesteineen ja puheluineen hoitaa jo miltei kaikki ihmissuhteet.
Ei ollut tietokoneita nettiyhteyksineen ja somen kokoontumispaikkoja 60-luvulla . Puhelimet kylläkin alkoivat yleistyä joka taloudessa 60-luvulta ja etenkin 70-luvulta lähtien ainakin omassa pikkukylässä, jossa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni.
Lapsuuden kodissani sainkin kuunnella sivusta monet kerrat vanhempieni keskusteluja milloin kenenkin kylästelijän kanssa. Mielenkiintoisia juttuja sainkin sivustaalta kuulla niin sotajuttuja kuin politiikkaan liittyviä juttujakin. Oma isäni oli ovela, ja hän itse otti alkoholijuomia maltillisesti koko elämänsä ajan, mutta tuohon aikaan hän tarjosi naapurien isännille, joille todellakin alkomahooli maistui enemmän kuin tarpeeksi, ja sittenhän sitä juttua alkoi tulemaan kylän ukoilta, mutta onneksi älysivät lähteä hyvissä ajoin kotiinsa kahvittelun ja pullolisen kirkkasta jälkeen.
Muistan jostain 70' luvun alkupuolelta kun minut kutsuttiin naapurin tytön mummolaan maalle kesälomalla. Se oli iso maalaistila Joutsassa. Helsinkiläisenä lapsena suuria ihmetyksen aiheita oli ulkohuussi jossa joku 5 reikää rivissä ylhäällä portaitten päässä. Samoin seinäpuhelin jossa ei ollut numerolevyä vaan kahva sivussa. Sitä piti veivata ja pyytää keskusneitiä yhdistämään puhelu haluttuun numeroon.
Onko 70- luvulla syntyneille vastaavaa ketjua? Ihania muistoja teillä.
Muistatteko te 60 ja 70 luvulla syntyneet miten maailma on muuttunut kun tulitte täysikäiseksi? Mä muistan ,että ravintolaan ei päässyt farkut jalassa.Mulla on yhdessä valokuvassa keltaiset kangashousut ja mikä permanentti tukka. Taidettiin käydä Bottalla.Siihen aikaa tuli paljon hitaita.Sitten taisi olla se pikku-parlamentti ravintola mikä oli suosittu. Koti asioista muistan ,kun meille tuli joku video kapistus mikä oli helvetin iso. Äiti taisi aina laitella keittiön kaapin hyllyihin jotain kaunista paperia.
Olen vasta 69 syntynyt mutta muistan myös Fazerin sinisen pahvisen suklaanappi askin, ja meillä oli pulsaattori pesukone. Sauna lämmitettiin talvisin vaan lauantaina. Ei käyty suihkussa joka päivä. Tv oli mustavalkoinen ja siinä kaksi kanavaa ja jäykäsrä pyörästä vaihdettiin kanava. Laamapaitaa pidettiin aluspaitana ja paksuja sukkahousuja tytöillä jotka ommeltiin varpaasta kiinni niiden hajotessa. Toppatakit,esim.keltaiset pitemmät tulivat muotiin alakoulu vuosina. Ei ollut merkkivaatteita lapsilla eikä kai vedenpitäviä kintaita. Kahdet tumput aina päällekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihan normaalia, että vieraat tulivat ja pistivät tupakaksi, lupia kysymättä, vaikka kukaan ei meilläkään polttanut. Se kyllä ärsytti lapsenakin.
Se oli kyllä aika hassu tapa, kun nyt aattelee.
Joo... muistan kyllä, kun vieraalle tuotiin aina tuhkakuppi pöytää ja tulentekovehkeet. Vierasvarana oli myös tupakkaa, vaikka vanhempani eivät polttaneet.
Tämä oli vielä 80-luvulla melko yleistä. Silloin kuitenkin alkoi yleistyä tapa "voinko polttaa" toisten kotona ja ravintolapöydissä, kun joku söi.
Kohteliaasti tietysti aina sai luvan. 90-luvulla parveketupakointi (tai pihalle meno) alkoi olla yleisin tapa vieraissa ja 2000-luvulla alettiin jo kysellä, voiko parveekkeellanne polttaa
Tässä on tosiaan suuri kulttuurimuutos.
Suomalaisista tv-ohjelmista muistan Spede+shown, Hanskin ja Kivikasvot. Olin ihastunut George Dolivoon, eli Kivikasvot oli suosikkiohjelmani. Kaikki suomalaiset sarjat olivat pitkään mustavalkoisia.
Vanhemmat katsoivat Naapurilähiötä. Itsestäni se oli tylsä, mutta yhden nuoren näyttelijän etunimi oli Pilvi, ja minusta se oli aivan ihana ja ihmeellinen etunimeksi.
Toivotaan, toivotaan oli musiikkiohjelma, juontajana muistaakseni Timo T. A, Mikkonen. Siellä esiintyi mm. Freeman, jonka Ajetaan me tandemilla -kappaletta sitten hoilattiin joka paikassa.
TV:ssä oli kuuluttajat, ja he olivat yleensä kaikki missejä, ja aina niin kauniita.
Telkkua ei kuitenkaan katsottu paljon, lapset olivat yleensä aina ulkona leikkimässä.
Eka tai tokaluokalla koulun pihalla leikittiin jotain piirileikkejä. Muistaako kukaan esim. yhtä, jossa laulettiin 'Kävin eilen leffassa, leffassa, leffassa - Mitä siellä näyteltiin, näyteltiin, näyteltiin? ...''
Näitä leikkejä oli paljon, ensin yksi oli keskellä ja lauloi 'soolon', lopulta joku piiristä sitten pääsi tämän laulajan valitsemana keskelle, ja sitten alkoi uusi kierros. Muista en muista edes alkusanoja, vain tuon leffajutun.
Vierailija kirjoitti:
Vappuna käytiin seuraamassa työväen vappumarsseja, vaikkei itse oltukaan poliittisesti mihinkään suuntaan kallellaan. Ilmapalloissa oli täytteenä vetyä eikä heliumia, kuten nykyisin. Peloteltiin, että jos ilmapallo puhkeaa esim. sisällä autossa, niin huonosti käy.
Minun lapsuuteni perheestä ei vappumarsseihin osallistuttu, eikä niitä käyty koskaan edes katsomassa.
Muuten kyllä vappua vietimme perheen kesken ilmapalloineen ja serpentiinein, äidin valmistamien munkkien ja siman kera. Vappu oli kevään juhlistamista ja tulevan kesän odottelemisen taitekohta toukokuun alkaessa.
Vappu on muutenkin enemmän ylioppilaiden ja etenkin vielä 60-luvullakin myös työväenjuhla eli puolueistamme vasemmistolaidan kannattajien marsseja ja työväestön sanoittamien laulujenkin sekä poliittisten puheiden juhlaa.
Muistaako kukaan hyppyrimäen mukaisia/näköisiä pipoja vuodelta 1976. Verkosta kun katsoin, ne olivat Salpausselän kisat vuonna 1976.
Itselläni oli keltainen. Siinä keskellä oli valkoinen rantu, eli hyppyrimäen latu kai. Olisin halunnut punaisen (parhaalla kaverillani oli), mutta joko äiti vain osti ensimmäisen minkä näki, tai sitten jäljellä oli vain keltaisia! Sinisinäkin näitä oli, mutta minusta ne olivat poikien värejä, höh!
Etsin tähöän liittyen linkkejä, ja ainakin tämä oli mielenkiintoinen:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/20/jos-synnyit-1960-luvulla-muist…
Yksi lause tuossa jutussa on jäänyt mieleen:
'Esimerkiksi Biafran sodasta ja nälänhädästä Afrikassa kuulit viimeistään silloin, kun sinua kehotettiin syömään lautasesi tyhjäksi, koska Biafrassa lapset näkivät nälkää.'
Muistan nähneeni näitä julisteita juuria Biafrasta.
Se kauhea kokkelipiimä mitä piti juoda. Siis koulussa jos juonut maitoa.Oon joskus sanonnut lapsille ,että tiedättekö minkä verran oli eri sipsejä tai jäätelöitä kun äitinne oli lapsi ? Ovat kyllä vähän hämmästelleet.