60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta 60- ja 70 -luvuilta etenkin ulkoleikit. Aina leikittiin ulkona ja yhdessä muiden lasten kanssa.

Vuonna 1970 muutettiin uuteen asuntoon vastavalmistuneeseen kerrostaloon Helsingin lähiössä. Meillä oli niitä pihaleikkejä, jossa mukana olivat lähes kaikki sopivanikäiset lapset koko talosta. Oli 10 tikkua laudalla, hailii hailoo, kirkonrotta, yms.

Kesällä käytiin uimassa ja leikittiin metsissä. Talvella luisteltiin ja laskettiin mäkeä, rakennettiin lumiukkoja ja lumilinnoja. Muistan vieläkin miten ihana oli ulkoilla pakkasella kun pimeni ja tähdet alkoivat tuikkia. Silloin ei ollut niin paljon keinovaloja, joten tähdet näkyivät paremmin. Usein mäkeä laskiessa jäin makaamaan pulkkaan ja tuijotin tähtiä. Luisteltiin myös tuntiakausia talvella kunnes varpaat jäätyivät, oli ihana ottaa luistimet jalasta pukukopissa ja vaihtaa paksut sukat ja saappaat ja juoda lämmintä mehua.

Kävin myös ihanaa kansakoulua, joka oli juuri kaupungille siirtynyt vanha kyläkoulu. Koulun piha oli ihana, oli jyrkkä rinnepiha, jossa kasvoi tiheää kuusi- ja mäntymetsää ja tasaisempi alapiha, jossa oli vaahteroita ja sen semmoista. Koulussa oli vain kaksi luokkahuonetta. Meillä oli myös ulkovessa ( nykynuorille varmaan käsittämätön juttu).

Lumesta kastunut korkeakauluksinen villapaita oli inhottava ottaa pois päältä..

Vappuna käytiin seuraamassa työväen vappumarsseja, vaikkei itse oltukaan poliittisesti mihinkään suuntaan kallellaan.  Ilmapalloissa oli täytteenä vetyä eikä heliumia, kuten nykyisin.  Peloteltiin, että jos ilmapallo puhkeaa esim. sisällä autossa, niin huonosti käy.

Puhelinkoppien hajun muistan yhä :-)

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta 60- ja 70 -luvuilta etenkin ulkoleikit. Aina leikittiin ulkona ja yhdessä muiden lasten kanssa.

Vuonna 1970 muutettiin uuteen asuntoon vastavalmistuneeseen kerrostaloon Helsingin lähiössä. Meillä oli niitä pihaleikkejä, jossa mukana olivat lähes kaikki sopivanikäiset lapset koko talosta. Oli 10 tikkua laudalla, hailii hailoo, kirkonrotta, yms.

Kesällä käytiin uimassa ja leikittiin metsissä. Talvella luisteltiin ja laskettiin mäkeä, rakennettiin lumiukkoja ja lumilinnoja. Muistan vieläkin miten ihana oli ulkoilla pakkasella kun pimeni ja tähdet alkoivat tuikkia. Silloin ei ollut niin paljon keinovaloja, joten tähdet näkyivät paremmin. Usein mäkeä laskiessa jäin makaamaan pulkkaan ja tuijotin tähtiä. Luisteltiin myös tuntiakausia talvella kunnes varpaat jäätyivät, oli ihana ottaa luistimet jalasta pukukopissa ja vaihtaa paksut sukat ja saappaat ja juoda lämmintä mehua.

Kävin myös ihanaa kansakoulua, joka oli juuri kaupungille siirtynyt vanha kyläkoulu. Koulun piha oli ihana, oli jyrkkä rinnepiha, jossa kasvoi tiheää kuusi- ja mäntymetsää ja tasaisempi alapiha, jossa oli vaahteroita ja sen semmoista. Koulussa oli vain kaksi luokkahuonetta. Meillä oli myös ulkovessa ( nykynuorille varmaan käsittämätön juttu).

Ihan kuin minunkin lapsuudestani oli kuvauksesi Hgin lähiössä, touhuttiin samoja juttuja talon lasten kanssa. Muutin myös 10-vuotiaana maaseudulta Helsinkiin, mikä oli hurja muutos karjalan murretta puhuvalle. Stadin puhetyyli piti oppia nopeasti!

Lapasista syötiin lunta niin että suu oli täynnä langansäikeitä. Yäk 😂.

Muistan, kun istuin äidin pyörän kyydissä, jopparilla Pohojammaalla. Piti pitää jalat leviällä jottei jääny jalat pinnojen väliin. Takapuoleen sattui. Ei ollut vielä mitään istuimia lapsille.

Kavereiden synttärit oli kova juttu. Ne vietettiin aina kodeissa. Pikkusiskon kanssa harjoiteltiin monta kertaa synttäreille menoa: painettiin leikkiovikelloa pim pom, sitten niiattiin ja ojennettiin paketti ja sanottiin onnea. Meidän isää tämä nauratti, vieläkin tästä joskus puhuu 😊

Joitakin asioita muistan. Pankista kun nosti rahaa niin oli pankkikirja ja siihen tuli summa paljon nosti.Keittiön kaapit oli keltaiset :). Pipoja ei ollut kun hengattiin rautatieasemalla. Pukevan lähellä oli joku Mic mac farkkuliike ? Sieltä ostettiin farkut.Ei ollut paljon saatavalla puudutusta kun hammas paikattiin.

Ravintolat meni aikaisin kiinni.Voi muistan vieläkin kun ope näpäytti karttakepillä sormille jos ei ollut kunnolla. Olen syntynnyt - 67

Telkkarissa oli jäätelömainos. "Parilla markalla herkut neljälle." Kyse oli puolen litran paketista joka maksoi 1 markka 95 penniä. Siis runsas desilitra jäätelöä katsottiin annokseksi!

Meillä jaettiin viivottimella jätskipaketti ja limskat, jota oli vain se yksi kolmanneslitran pullo.

Anttilan kuvastoa selattiin vuosia. Ilmestyi ehkä kerta tai kaksi vuoteen ja kaikki säilytettiin. Vanhempien hupina oli lähteä lähimpään kaupunkiin näyteikkunaostoksille, kun kaupat olivat viikonloppuisin kiinni. Sunnuntait ainakin kokonaan kiinni ja lauantaita en muista oliko auki korkeintaan iltapäivään asti.

Ekaluokkalaisena v. -69 sai virsikirjan opettajalta, kun oppi lukemaan. Luettiin aapisesta vuorotellen pari lausetta ja muistan laskeneeni etukäteen tarkkaan oman osuuteni ja opettelin sen etukäteen, niin että en takellellut lukiessani. Virsikirja tuli palkinnoksi. Ehkä hiukan jäänyt kaivelemaan moinen vilpillisyys, kun vieläkin sen muistan ☺️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko tietovisailu-ohjelmaa "Tupla ja Kuitti" telkkarista 60-luvulla?

Kirsti Rautiainen taisi olla se naisjuontaja?

Ja sitten oli joku toinenkin kahden kamppailu-tietokilpaohjelma, jossa oli "Kyllä"- Kivikoski ja vastakisailijan nimeä en muista?

Virolaisia ja suomalaisia?

Tietokilpailu josta muistan "kysimys".

60-luvulta löytyy kuva veljeni synttäreitä. Kaikki omakotinaapuruston lapset kuvassa iästä riippumatta. Koulukavereita tai muita vieraampia ei juhlissa ollut. Tarjottavana limskat ja omatekoista mehua sekä vaniljajäätelöä, joka oli pakastettu valmiiksi isoon kulhoon. Ei kakkuja eikä keksejä, mutta kaikki on tyytyväisen näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon enemmän ommeltiin itse , vaikka valmisvaatteita sai jo ihan edullisestikin.Kudotiin neuleitakin enemmmän.

Mehu-Maija meillä oli yhteinen tätien ja mummon kanssa. Sillä syksyisin keiteltiin ja kiireesti seuraavalle.

Alppiaurinkolamppu oli silloin kai solariumin esiaste.Aina joku oli polttanut itsensä ja turvallisuus oli sitä ja tätä.Oli tarkat aikarajat kuinka kauan lamppu sai olla ja kuinka lähellä.

Hiukan päälle 100 markkaa oli lapsilisä, isä antoi rahat meille itselle, riitti farkkuihin, t-paitaan lisäksi jotain pientä.

70-luvulla ostettiin likkakaverin kanssa litran cola-pullo, puoli litraa vaniljajäätelöä ja merkkareita. Sekoitettiin colaa hiukan sulaneeseen jäätelöön ja herkuteltiin sillä hiukan kuohuvalla vellillä. Katseltiin telkkarista telvisiosarjoja mm.apinoiden planeettaa tai rikas rakas köyhä varas jne.

Telkkarista tuli Batman-sarja. Joka toinen viikko keskiviikkona ja torstaina. Joka toinen viikko ei ollenkaan. Harmitti kun joutui odottamaan sen pari viikkoa seuraavaa jaksoa.

Lähes jokaisessa kerrostalossa oli vielä 1970-luvulla talonmies. Osa talkkareista oli mukavia, osa uskomattoman aggressiivisia.

Meidän talon mukavan talonmiehen perhe siivosi 1970-luvun alussa autotalliaan ja talkkari antoi minulle polkupyörän lumiketjut. Ne toimivat samalla periaatteella kuin autonrenkaaseen laitettavat ketjut, mutta niitä oli vaikea saada pysymään paikoillaan 22 tuuman renkaassa. Kaverini väitti niitä jääketjuiksi, koska teräslankojen päät oli taivutettu ylöspäin sojottaviksi piikeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansakoulun neljänneltä luokalta sai pyrkiä todistuksella oppikouluun. Oppikoulun liikuntasalissa järjestettiin silloin tällöin pirskeitä, joissa oli aina paljon väkeä.

Sanottiinko niitä pirskeitä Koululaisiksi? Näin muistelen. Ja aloituksessa mainitut Smurffit on Strumffeja.

Ja ihan aluksi Muffeja.

Tunturi Pop 22 kirjoitti:

Lähes jokaisessa kerrostalossa oli vielä 1970-luvulla talonmies. Osa talkkareista oli mukavia, osa uskomattoman aggressiivisia.

Meidän talon mukavan talonmiehen perhe siivosi 1970-luvun alussa autotalliaan ja talkkari antoi minulle polkupyörän lumiketjut. Ne toimivat samalla periaatteella kuin autonrenkaaseen laitettavat ketjut, mutta niitä oli vaikea saada pysymään paikoillaan 22 tuuman renkaassa. Kaverini väitti niitä jääketjuiksi, koska teräslankojen päät oli taivutettu ylöspäin sojottaviksi piikeiksi.

Muistan tuon talonmiesjutun. Talon miehelle ja hänen perheelle oli varattu oma asunto taloyhtiössä. Meidän talon talonmies vahti kaikkea ja kaikkia. Ja kävi päivisin, kun ihmiset oli poissa, soittamassa ihmisten puhelimista, jäi kiinni siitä. Talon miehellä hän oli kaikkien asuntojen avaimet, eli jos oli unohtanut avaimen kotiin, niin taökkarilta sai sen.

Kodin avain oli meillä lapsilla kuminauhalla kaulassa. Avainlapsiksihan meitä nykyään kutsutaankin. Äiti oli vuorotyössä sairaalassa ja isä yksityisyrittäjänä, joten itse piti ottaa vastuu kouluun menemisestä jo ekaluokasta lähtien. Niin oli kaikilla muillakin. Ja ulkona sai leikkiä ihan vapaasti ja naapureiden , saman talon muiden lasten kotona. Tultiin ja mentiin vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalo, jossa asuin oli täynnä lapsia. Koulun jälkeen kaikki kirmasivat ulos, heiteltiin palloa autotallien oviin ja tehtiin samalla erilaisia temppuja  pallon kanssa, oli sulkapallokenttä ahkerassa käytössä, pojat ja tytöt yhdessä. TV: tä ei meillä vielä ollut, kaverin luona kävin katsomassa mustavalkoisesta tv:stä virginialaista, Rin Tin Tiniä ja Lassieta. Viikonloppuisin pääsi joskus elokuviin, lippu taisi maksaa markan, joka oli viikkorahani. Jerry Levis-leffat olivat mieluisia. Lauantaisin oli puoli päivää koulua, ja oli ihanaa, kun äidillä oli lämpöisiä pullia kotiin tullessa odottamassa, äitini oli kotirouva.

Voitteko kuvitella, mutta mä kävin ekan kerran elokuvateatterissa asuinkyläni läheisessä kaupungissa ensimmäisen kerran vasta joskus 70-luvulla ja eka elokuva oli muistaakseni Uuno Turhapuro-elokuva.

t. vm. -60

Minä taas puolestani olin 11-vuotias, ennen kuin pääsin ensimmäisen kerran Arto Paasilinnaa siteeraten kotona ”veteen paskantamaan”. Sitä ennen palvelut tarjoili ulkohuussi.

Toi talkkari juttu toi kyllä muistoja mieleen. Meillä oli aivan kaamea talkkaripariskunta meidän talossa. Ukko vahtasi pihalla että kukaan ei tallaa nurmikolta ja muija, joka siivosi, vahtasi ettei tuoda hiekkaa rappuun. Molemmat inhosi lapsia ja oli aina kimpussa. Näin jossain jutun Boston-kakusta ja siitä muistelin sitä kuinka äitini aina niitä leipoi. Äitini oli ns. ura-äiti eikä todellakaan mikään kodin hengetär, mutta Boston-kakun hän välillä pyöräytti ja vappuna munkkeja. Olen viettänyt lapsuuteni Helsingissä kerrostalossa suhteellisen varakkaassa perheessä joten kaikki mukavuudet meillä on aina ollut. Auto, telkkari, astianpesukone, siivooja jne. Kävimme myös lomamatkoilla etelässä jo 70 luvun alkupuolelta asti. N synt.-62