60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Olen syntynyt -63 ja kun katsoin eilen tota Maria Callas-dokkaria, niin muistuipa mieleen 70-luvulta suihkuseurapiirien kyttääminen ihan täällä Pohjan perukoilla asti. Huvittavaa kyllä, mutta tarkasti tiedettiin Onassiksen suhteet Callasiin ja kuinka vaihtoi lennosta Jackie Kennedyyn ja sitten taas Callasiin. Ja mikä kauhea skandaali oli, kun Jackie - tuo kaikkien gold diggereiden isä ja äiti - niissä ampiaismallisissa aurinkolaseissan vain hymyili siellä Onassiksen hautajaisissa. Ja Christina Onassis - ikuinen draamaqueen - oli vieressä melkein kuolemaa tekemässä traagisine ilmeineen.
Muistan myös lukeneeni jostain lehdestä - pakko olla Hymy (tuli naapuriin, ei meille, khöm (näinhän aina kuului sanoa)), kuinka eräs toimittaja oli kysynyt Aristoteles Onassikselta, että mikä on hänen salaistuutensa, kun saa aina niin kauniita ja menestyviä naisia. Onassis oli vienyt toimittajan vessaan, ottanut vessapalvelijalta juomarahalautasen, avannut vetoketjunsa, pistänyt lautaselle munansa, ripotellut taskustaan munan päälle dollarilappusia ja sanonut, että tässä on mun salaisuuteni, ota kuva. Toimittaja älysi olla ottamatta.
Kaikkean perkelettä sitä jääkin penskana mieleen.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
BCR💞Eric💞Conversen lenkkarit oli jo silloin ....
Miten mä muistan hämärästi että farkut piti olla niin tiukat että polvien tasolle taakse piti tulla paljon vekkejä jotka vaaleni pesussa???Ymmärtääkö tai muistaako kukaan mitä tarkoitan??
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -63 ja kun katsoin eilen tota Maria Callas-dokkaria, niin muistuipa mieleen 70-luvulta suihkuseurapiirien kyttääminen ihan täällä Pohjan perukoilla asti. Huvittavaa kyllä, mutta tarkasti tiedettiin Onassiksen suhteet Callasiin ja kuinka vaihtoi lennosta Jackie Kennedyyn ja sitten taas Callasiin. Ja mikä kauhea skandaali oli, kun Jackie - tuo kaikkien gold diggereiden isä ja äiti - niissä ampiaismallisissa aurinkolaseissan vain hymyili siellä Onassiksen hautajaisissa. Ja Christina Onassis - ikuinen draamaqueen - oli vieressä melkein kuolemaa tekemässä traagisine ilmeineen.
Muistan myös lukeneeni jostain lehdestä - pakko olla Hymy (tuli naapuriin, ei meille, khöm (näinhän aina kuului sanoa)), kuinka eräs toimittaja oli kysynyt Aristoteles Onassikselta, että mikä on hänen salaistuutensa, kun saa aina niin kauniita ja menestyviä naisia. Onassis oli vienyt toimittajan vessaan, ottanut vessapalvelijalta juomarahalautasen, avannut vetoketjunsa, pistänyt lautaselle munansa, ripotellut taskustaan munan päälle dollarilappusia ja sanonut, että tässä on mun salaisuuteni, ota kuva. Toimittaja älysi olla ottamatta.
Kaikkean perkelettä sitä jääkin penskana mieleen.
Heh. Näinhän se on. Vanhemmat ja isovahemmat yrittää sanoa ja tehdä jotain, joka on merkityksellistä ja kehittävää, mutta penskat ryökäleet muistavat ihan jotain triviaaleja asioita...
Mut ehkä se on kuitenkin se kokonaisuus se tärkein, se että osaa sitten aikuisena käsittää ne triviaalit asiat triviaaleiksi. Kaikille se taito ei muodostu.
No itse ymmärrän otsikon että mitä muistoja 60-luvulla syntyneet muistaa ei tarvitse olla 60 -luvulla tapahtunut?
Eihän kukaan edes muista kaikkea vielä jos syntynyt 69😅😅
Vierailija kirjoitti:
Teinikalenteri💞
Todellakin teinikalenteri piti olla jokaisella valistuneella 70-luvun koululaisella, minulla on vieläkin säilössä 70-luvun alusta 70-luvun loppupuolelle jokaikinen vuosittainen teinikalenteri. Kaikki ovat eri värisin kansin.
Sieltä sivuilta sitten löytyykin kaikenlaisia tarinoita, ja kouluaineiden koenumeroita, sen aikaisten suosikkilaulajien valokuvia ja parhaimpien luokkakavereiden runoja, sen aikaisten elokuvien lippuja, tanssien pääsylippuja jne.
Neliskulmaiset renkaat, päre katossa ja tuohivirsut.
Lähinnä "nykyaika" tuntui alkaneen punkin myötä 79-80 mikä heijastui vähän kaikkeen populääri kulttuuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kattelin myös Bonanza-lännensarjaa pikkulikkana, ja se tuli mustavalkeasta telkkarista jo 60-luvun lopulla ja väreissä myöhemmin. Pikku-Joe, ja se lihava äijä Hoss kuin myös heidän vanha isänsä jäänyt mielen kuviini. Oliks niitten äiti kuollut vai oliko siinä lännen talossa naista lainkaan, kun en muista, että olis ollut????:D
Manolito, eikös sekin ollu Bonanzassa?
Kahdeksan surmanluotia järkytti kovasti.
Lauantain toivotut levyt, loppupuolella oli muutama rokimpi biisi joita odotin käsi mankan rec-nappulalla valmiina, biisit alkoi kesken ja loppu kesken. Heikki Harmalla oli joku musaohjelma myös. Ei ollu youtubea :)
MANOLITO ei ollut Bonanzassa. Manolito oli oma sarja, en muista mikä sen nimi oli, ellei Manolito.
Ja sitten oli VIRGINIALAINEN. ... tulikohan se Tesvisiosta tms kanavasta joka ei näkynyt koko maassa. Ihan virginialainen!
hammaskeiju ei ollut vielä rantautunut Suomeen , sitä virkaa hoiti aapis-kukko muiden töidensä ohella.
60- luvulla olin alaluokilla koulussa kun farkut tulivat yleiseen käyttöön. meidän luokalla yhdellä tytöllä oli farkut, ja sitäkös me muut ihmeteltiin ja ihailtiin. eikä oikein osattu päättää oliko hienoa vai kerrassaan sopimatonta kun vetoketju oli edessä tytöllä.
Kerran syksyllä menimme ravintolaan 70 luvulla ja eräällä tytöllä oli mekko jossa nauhaolkaimet. Pääsimme sisään, mutta hovimestari huomautti pukeutumisesta ´´Olemme siirtyneet talveen´´, seuraavalla kerralla oltiin käsivarret peitettyinä.
Teresa Orlowski ja Sarah Young. Käsi oli kyllä kipeänä 😀
Kadehdin kirkonkyläläisiä lapsia ihan mahdottomasti. Heillä oli keskuslämmitystalot, eikä äidin tarvinnut mennä pakkasaamuna navettaan. Kirkonkyläläispenskat saivat muutenkin olla vapaammin.
Kesällä heidän ei tarvinnut mennä ajamaan lehmiä lypsypaikalle, polttopuumetsään, heinäntekoon, karsinantyhjennykseen, kitkemään kasvimaata, pesemään navettaa, taimenistutukseen aukkohakkiolle jne.
OIkein vi.....ti kun kaupungissa tai kirkonkylällä asuvat tuttavat tulivat siisteine housupukuineen uudehkolla autolla nappaskengissä pellonviereen kysymään kuulumisia hikisiltä maalaisilta. Joskus äiti meni keittämään kahvit ja niinhän se työ siirtyi parilla tunnilla vielä eteenpäin iltaan asti.
Kiireimpinä aikoina käytiin nukkumaan kl 22 jälkeen.
Silloin vannoin, että maalaistalonelämä 24/7 ei ole minua varten. Kesti kuitenkin vuoteen 2000 että pääsin pois. Olin silloin jo melkein neljäkymmentävuotias. Sitä elämää ei ole yhtään ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Pihahyyskän jäätynyt kakkavuori täytyi talvisin rautakangella hakata poikki, että sai taas tilaa jätöksille..
Ja vessapaperia ei ollut, vaan sanomalehtiin pyyhittiin.
Ensin vähän käsissä möyhennettiin lehden sivua, että pehmeni, niin sitten ei helposti sormet hulahtaneet läpi ( joskus vaan : )
Mutta jos joku kävi apteekissa, lääkepullot käärittiin silkkipaperiin. Nämä paperit säästettiin huussipaperiksi. Muuten. Naapurissa oli stryroxista tehty huussinreiänympärys. Voi että se oli lämmin ja ylellinen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli. Sensitiivisestä sukupuoliajattelusta ei vissiin oltu kuultu.
Tetrassa olevat Trip-mehut muista hyvin ja Viri-kaakaon. Twist-hyppely tosiaan on hävinnyt täysin. Mikä harmi! Todella monipuolista liikuntaa ensinnäkin ja aina lasten omat säännöt (ei minkään valmentajan) kehittävät sosiaalisia taitoja.
Meillä oli erilaisia sarjoja, joille annettiin nimiä esim. kansalaisuuksien mukaan. "Nyt japanilaiset, nyt ruotsalaiset jne."
Retu-kengistä muistan aina kesäaamun kun tulin alakertaan ja kumarruin silittämään kissaa. Uunin vieressä oli mustat Retu-kengät! Ei kai vain..! Äiti oli keittiössä näki ilmeeni. "-Kyllä, se on siellä, mutta elä mää herättämään. Se tul yöllä keekalta ja on uuvuksissa".
Lempiserkkuni, siihen aikaan 70-luvun alussa hän oli jo kuuluisa kosketinsoittaja tunnetussa rock-bändissä.
Heillä oli ollut keikka lähistöllä ja serkku oli liftannut meille ja mennyt nukkumaan vinnille sellaiseen nukkumakomeroon. Nukkumakomerossa oli pieni ikkuna ja jykevä laudoista tehty leveä laveri.
Jaksoin ehkä odottaa 15 min ja kipaisin vinnille istumaan laverin reunalle, jossa serkku nukkui. Hän heräsi ja ryhtyi puhelemaan minun, 9-vuotiaan kanssa kuin aikuisille ja olin niin onnellinen. Koko ajan muistin, että äiti oli kieltänyt menemään herättämästä mutta kun en malttanut...Oli heinäkuu ja lämmin raukea aamu.
Manolito Montoya (Henry Darren) oli Karjatila High Chapparalissa.
Varmaan vielä 1980-luvulla vähänkään tasokkaampaan tanssiravintolaan tai kapakkaan piti miehellä on kunnolliset kävelykengät eikä todellakaan mitkään lenkkarit tai tennarit. Portsarit pitivät siitä huolen. Tosin tupakkaa sai ravintoloissa polttaa pitkälle 1990-luvulle ja tupakoimattomana oli ärsyttävää miten se savun haju tarttui vaatteisiin ja jopa hiuksiin. Ravintoillan jälkeen ne vaatteet kuten takki piti laittaa vähintäänkin parvekkeelle tuulettumaan tai siten odottamaan pesukonetta.