60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Kouluruoka oli kunnassamme enimmäkseen melko pahaa, tämän joudun sanomaan.
Oli tietysti hyvä, että ruokaa oli tarjolla, mutta muistan miettineeni, miksei siitä olisi voinut tehdä paremman makuista. Mikä sen esti.
Eipä ihme, että opettaja joutui muistuttamaan meitä vastahakoisia ruokailijoita siitä, kuinka meidän tuli olla kiitollisia kun on ruokaa.
Hän saarnasi sota-aikojen ruokapulasta (mikä tietysti on totta) sekä siitä, miten afrikkalaislapset joutuvat näkemään nälkää.(no, totta sekin).
Ruoan makua nuo saarnat eivät kuitenkaan muuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
James-farkut eivät saavuttaneet suosiota 70-luvun farkkubuumin aikaan, koska ne eivät olleet juuri oikeanlaiset.
Ne olivat muistaakseni ohuempaa kangasta verrattuna merkkifarkkuihin, eivätkä ne päästäneet väriä. En tiedä onko niistä ollut väriä päästäviä versioitakin, mutta ainakaan meidän kaupungissa ei ollut sellaisia koskaan tarjolla.
Ne vain olivat epämuodikkaat.
Hinnaltaan ne olivat paljon edullisemmat kuin Falmersit, Beaversit, Wranglerit, MicMacit yms.
Jouduin siksi tyytymään Jameksiin, vaikka pannuun otti. Ei armoa.
Vielä pahemmat olivat La Pazit. Mainos oli: "Onks noi ne? On ne. La Paz."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
James-farkut eivät saavuttaneet suosiota 70-luvun farkkubuumin aikaan, koska ne eivät olleet juuri oikeanlaiset.
Ne olivat muistaakseni ohuempaa kangasta verrattuna merkkifarkkuihin, eivätkä ne päästäneet väriä. En tiedä onko niistä ollut väriä päästäviä versioitakin, mutta ainakaan meidän kaupungissa ei ollut sellaisia koskaan tarjolla.
Ne vain olivat epämuodikkaat.
Hinnaltaan ne olivat paljon edullisemmat kuin Falmersit, Beaversit, Wranglerit, MicMacit yms.
Jouduin siksi tyytymään Jameksiin, vaikka pannuun otti. Ei armoa.Vielä pahemmat olivat La Pazit. Mainos oli: "Onks noi ne? On ne. La Paz."
La Paz-merkin olinkin jo unohtanut, mutta niinhän se oli.
Vierailija kirjoitti:
James-farkut eivät saavuttaneet suosiota 70-luvun farkkubuumin aikaan, koska ne eivät olleet juuri oikeanlaiset.
Ne olivat muistaakseni ohuempaa kangasta verrattuna merkkifarkkuihin, eivätkä ne päästäneet väriä. En tiedä onko niistä ollut väriä päästäviä versioitakin, mutta ainakaan meidän kaupungissa ei ollut sellaisia koskaan tarjolla.
Ne vain olivat epämuodikkaat.
Hinnaltaan ne olivat paljon edullisemmat kuin Falmersit, Beaversit, Wranglerit, MicMacit yms.
Jouduin siksi tyytymään Jameksiin, vaikka pannuun otti. Ei armoa.
Oli 70 luvulla ainakin väriäpäästävät... pillifarkut, tosi tiukat eikä ohutta kangasta. Tuoksuikin pesussa oikealle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
James-farkut eivät saavuttaneet suosiota 70-luvun farkkubuumin aikaan, koska ne eivät olleet juuri oikeanlaiset.
Ne olivat muistaakseni ohuempaa kangasta verrattuna merkkifarkkuihin, eivätkä ne päästäneet väriä. En tiedä onko niistä ollut väriä päästäviä versioitakin, mutta ainakaan meidän kaupungissa ei ollut sellaisia koskaan tarjolla.
Ne vain olivat epämuodikkaat.
Hinnaltaan ne olivat paljon edullisemmat kuin Falmersit, Beaversit, Wranglerit, MicMacit yms.
Jouduin siksi tyytymään Jameksiin, vaikka pannuun otti. Ei armoa.Vielä pahemmat olivat La Pazit. Mainos oli: "Onks noi ne? On ne. La Paz."
La Paz-merkin olinkin jo unohtanut, mutta niinhän se oli.
Mul oli La Pazit. Tansseissa ihastus kysyi: minkäs merkkiset sun varkut on? Kun vastasin, kiinnostus loppui siihen. Oikeesti!🤔
Vierailija kirjoitti:
Muistovihot koulussa 70-luvulla. Näitä kierrätettiin kavereilla, kaveri kirjoitti runonpätkän ja liimasi kiiltokuvia siihen oheen.
Sitten oli ystäväkirjat. Luokkakaverit ja muut kaverit kirjoittivat, joku laittoi valokuvansakin. Kyseltiin mm. "paras näkemäsi elokuva". Vastasin aina siihen "vanhat suomi-filmit". Enää en niistä piittaa, mutta lapsena jotenkin ilmeisesti houkuttivat.
N. vm-65
Ystäväkirjan Mitä eniten inhoan -kohtaan piti kirjoittaa Sotaa, poikia, nälänhätää ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Pojat, nuo nälänhätää kauheammat oliot!
N -65
Kuuden päivän sota, Torrey Canyon, Robert Kennedyn murha, Amerikkalaiset Kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistovihot koulussa 70-luvulla. Näitä kierrätettiin kavereilla, kaveri kirjoitti runonpätkän ja liimasi kiiltokuvia siihen oheen.
Sitten oli ystäväkirjat. Luokkakaverit ja muut kaverit kirjoittivat, joku laittoi valokuvansakin. Kyseltiin mm. "paras näkemäsi elokuva". Vastasin aina siihen "vanhat suomi-filmit". Enää en niistä piittaa, mutta lapsena jotenkin ilmeisesti houkuttivat.
N. vm-65
Ystäväkirjan Mitä eniten inhoan -kohtaan piti kirjoittaa Sotaa, poikia, nälänhätää ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Pojat, nuo nälänhätää kauheammat oliot!
N -65
Sitten siinä oli kohta Soitan:
Siihen piti vitsikkäästi kirjoittaa: suutani
N-60
Hah. Pojat... vähänpäs silloin tiedettiin🖤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistovihot koulussa 70-luvulla. Näitä kierrätettiin kavereilla, kaveri kirjoitti runonpätkän ja liimasi kiiltokuvia siihen oheen.
Sitten oli ystäväkirjat. Luokkakaverit ja muut kaverit kirjoittivat, joku laittoi valokuvansakin. Kyseltiin mm. "paras näkemäsi elokuva". Vastasin aina siihen "vanhat suomi-filmit". Enää en niistä piittaa, mutta lapsena jotenkin ilmeisesti houkuttivat.
N. vm-65
Ystäväkirjan Mitä eniten inhoan -kohtaan piti kirjoittaa Sotaa, poikia, nälänhätää ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Pojat, nuo nälänhätää kauheammat oliot!
N -65
Sitten siinä oli kohta Soitan:
Siihen piti vitsikkäästi kirjoittaa: suutani
N-60Hah. Pojat... vähänpäs silloin tiedettiin🖤
Tämän olinkin unohtanut! Toinen mahdollinen vastaus oli "puhelimella".
Tässä muistellessa tuli mieleen vähän ikävämpi muisto noihin ystäväkirjoihin liittyen. Alaluokilta muistan tytön, jolla ei ollut ystäväkirjaa eikä hän koskaan kirjoittanut muiden ystäväkirjoihin. Syytä en tiedä, hän ei koskaan vastannut miksi, mutta jotenkin koin jo silloin, että hän koki tilanteen kovin ikävänä. Toki, me muut tytöt välitunneilla luettiin ja kirjotettiin toistemme ystäväkirjoihin ja ihmeteltiin, kun joku oli saanut jonkun aikuisen ihmisen kirjoittamaan ja ties mitä. Toivottavasti tuolle tytölle ei jäänyt liian ulkopuolinen olo koko kouluajasta, vaikka tässä asiassa hän ei päässytkään mukaan.
N -65
Mulla oli ihan tavallinen muistovihko. Siihen kirjoitteli koulukaverit, liimaili kiiltokuvia. Opettajakin kirjoitti jonkun Jeesus siunaa-värssyn. Serkut, kummit kirjoitti kans. Vihko on vielä tallessa (1968)
Kaksi sanaa vaan
Luota Jumalaan
Kolme sanaa sinulle
Ole ystävä minulle
Meillä puhuttiin rokukammasta 😃
Partsi kirjoitti:
Maksuton kouluruokailu alkoi monessa pikkukunnassa vasta 60-luvun loppupuolella, makaroonivelliä oli usein. Ja tosiaan pyöräiltiin tai hiihdettiin kouluun.
Retuja ja Tahvoja käytettiin, yleisesti tennareiden ohella sukupuoleen katsomatta.
Rymdiä otettiin mökille mukaan, syötiin rantamakaroonia ja erilaisia puuroja.
25:llä pennillä sai 4 karkkiaskia, nallekarkit maksoi pennin, tikkarit 5 penniä.
Ulkona oltiin lähes aina, pelattiin neljää maalia, vinkkaria, väriä ym.
Yleistä oli että jos ei ollut koulua, niin aamulla lähdettiin ulos ja illalla tultiin kotiin.
Lapsuuden muistan näistäkin syistä ihanana.
Kyllä kansakoulussa maksuton ruokailu oli. Laki määräsi, että vuodesta 1948 lähtien kaikilla kansakoululaisilla oli ilmainen kouluruoka.
Keskikoulussa taas ei ollut, koska se oli yksityinen koulu. Keskikouluaikana myytiin ruokalippuja, että päästiin ostaan kaupasta karkkia. Meillä ei kerinnyt olemaan keskikoulussa maksullinen kouluruokailu, kun kaksi ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen koulu siirtyi kunnan omistukseen ja ruokailusta tuli ilmaista. Kunnan omistukseen koulu siirtyi, koska vuoden päästä koulustamme tuli peruskoulu. Kävin siis kolme vuotta keskikoulua ja kaksi vuotta peruskoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistovihot koulussa 70-luvulla. Näitä kierrätettiin kavereilla, kaveri kirjoitti runonpätkän ja liimasi kiiltokuvia siihen oheen.
Sitten oli ystäväkirjat. Luokkakaverit ja muut kaverit kirjoittivat, joku laittoi valokuvansakin. Kyseltiin mm. "paras näkemäsi elokuva". Vastasin aina siihen "vanhat suomi-filmit". Enää en niistä piittaa, mutta lapsena jotenkin ilmeisesti houkuttivat.
N. vm-65
Ystäväkirjan Mitä eniten inhoan -kohtaan piti kirjoittaa Sotaa, poikia, nälänhätää ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Pojat, nuo nälänhätää kauheammat oliot!
N -65
Ai, mä niin muistan ja nään silmissäni ne ystäväkirjat jonka sivun yläkulmaan liimattiin koulukuva. Harmi et ei oo tullu säästettyä.
Mä olin sen verra radikaali jo nuorena että kirjotin tuohon inhokkikohtaan tässä järjestyksessä:
äitiäni, käärmeitä, koulua
Vierailija kirjoitti:
Partsi kirjoitti:
Maksuton kouluruokailu alkoi monessa pikkukunnassa vasta 60-luvun loppupuolella, makaroonivelliä oli usein. Ja tosiaan pyöräiltiin tai hiihdettiin kouluun.
Retuja ja Tahvoja käytettiin, yleisesti tennareiden ohella sukupuoleen katsomatta.
Rymdiä otettiin mökille mukaan, syötiin rantamakaroonia ja erilaisia puuroja.
25:llä pennillä sai 4 karkkiaskia, nallekarkit maksoi pennin, tikkarit 5 penniä.
Ulkona oltiin lähes aina, pelattiin neljää maalia, vinkkaria, väriä ym.
Yleistä oli että jos ei ollut koulua, niin aamulla lähdettiin ulos ja illalla tultiin kotiin.
Lapsuuden muistan näistäkin syistä ihanana.Kyllä kansakoulussa maksuton ruokailu oli. Laki määräsi, että vuodesta 1948 lähtien kaikilla kansakoululaisilla oli ilmainen kouluruoka.
Keskikoulussa taas ei ollut, koska se oli yksityinen koulu. Keskikouluaikana myytiin ruokalippuja, että päästiin ostaan kaupasta karkkia. Meillä ei kerinnyt olemaan keskikoulussa maksullinen kouluruokailu, kun kaksi ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen koulu siirtyi kunnan omistukseen ja ruokailusta tuli ilmaista. Kunnan omistukseen koulu siirtyi, koska vuoden päästä koulustamme tuli peruskoulu. Kävin siis kolme vuotta keskikoulua ja kaksi vuotta peruskoulua.
Mulle keskikoulu on tuntematon käsite, mikä se oli? Olen käynyt ruotsinkieliset koulut Helsingissä, ensin kansakoulun ja sitten oppikoulun, joka muuttui peruskouluksi. N-62
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Partsi kirjoitti:
Maksuton kouluruokailu alkoi monessa pikkukunnassa vasta 60-luvun loppupuolella, makaroonivelliä oli usein. Ja tosiaan pyöräiltiin tai hiihdettiin kouluun.
Retuja ja Tahvoja käytettiin, yleisesti tennareiden ohella sukupuoleen katsomatta.
Rymdiä otettiin mökille mukaan, syötiin rantamakaroonia ja erilaisia puuroja.
25:llä pennillä sai 4 karkkiaskia, nallekarkit maksoi pennin, tikkarit 5 penniä.
Ulkona oltiin lähes aina, pelattiin neljää maalia, vinkkaria, väriä ym.
Yleistä oli että jos ei ollut koulua, niin aamulla lähdettiin ulos ja illalla tultiin kotiin.
Lapsuuden muistan näistäkin syistä ihanana.Kyllä kansakoulussa maksuton ruokailu oli. Laki määräsi, että vuodesta 1948 lähtien kaikilla kansakoululaisilla oli ilmainen kouluruoka.
Keskikoulussa taas ei ollut, koska se oli yksityinen koulu. Keskikouluaikana myytiin ruokalippuja, että päästiin ostaan kaupasta karkkia. Meillä ei kerinnyt olemaan keskikoulussa maksullinen kouluruokailu, kun kaksi ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen koulu siirtyi kunnan omistukseen ja ruokailusta tuli ilmaista. Kunnan omistukseen koulu siirtyi, koska vuoden päästä koulustamme tuli peruskoulu. Kävin siis kolme vuotta keskikoulua ja kaksi vuotta peruskoulua.
Mulle keskikoulu on tuntematon käsite, mikä se oli? Olen käynyt ruotsinkieliset koulut Helsingissä, ensin kansakoulun ja sitten oppikoulun, joka muuttui peruskouluksi. N-62
Keskikoulu = oppikoulu.
Nimitys perustunee siihen, että se oli eräänlainen välivaihe keskellä, kansakoulun ja lukion välissä. Moni tosin ei jatkanut lukioon vaan meni töihin tai jatkoi vaikkapa opistossa, johon vaadittiin keskikoulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Juu, Beaversit oli myös minun ensimmäiset merkkifarkkuni ja oli niistä tosi ylpeä. Sain niihin myös Remun, Cissen ja Ilen nimmarit, kun pääsin itseäni vanhemman serkkuni kanssa Hurriganesin keikalle. Vähänkö oli koulukaverit kateellisia, kun maanantaina kouluun mennessä oli kyseiset farkut nimmareineen jalassa :)
Ja täällä myös Beaversit ekat merkkifarkut! Taisin olla myös eka meidän luokalla, jolla oli merkkifarkut, mutten osannut edes ylpeillä sillä, vaikka olin pienituloisen yksinhuoltajan lapsi. Muotia oli Helsingissa myös pitää pitkävartista kampaa takataskussa.
Omilla kesäansioillani ostin elämäni ensimmäiset merkkifarkut ja ne olivat juuri Beaversit. Ne istuivat päälle tosi hyvin.
Meillä Savossakin oli muotia pitää isoa pitkävartista kampaa takataskussa. Luulen, että näin oli ympäri Suomen.Beaversit ja se asiaankuuluva pitkävartinen kampa oli peräti meillä Nilsiässä muotia. Että ei se kaikki muodikas nyt siellä Helsingissä vain ollut...;D
Joo mutta Nilsiässä kuului vetää sukanvarret Beaversin lahkeiden päälle. Pitkien kalsareiden (käytettiin kesät talvet) kauluksen piti myös näkyä Beaversin kauluksen alta, joten se vedettiin rehvakkaasti paidan päälle.
Usein pienillä paikkakunnilla,ympäristön paine ajoi pukeutumaan muodinmukaisesti. Erilaisuutta ei sallittu.
Tuutti74 kirjoitti:
Vanhemmissa autoissa ei ollut turvavöitä missään. Uudemmissakin ne olivat vain edessä, eikä niitä juurikaan kukaan käyttänyt, koska useimmat olivat niistä kiinteitä ja vaikeakäyttöisiä. Pienet lapset matkustivat edessä äidin sylissä ja vähän vanhemmat keikkuivat takana etupenkkien välissä ja olivat istuessaankin taatusti ilma minkäänlaista kiinnitys- tai turvaratkaisua. 60-70-luvun taitteessa ei ollut taajamien ulkopuolella nopeusrajoituksia ja autojen tekniset turvaratkaisut olivat lähinnä mainosmiesten mielikuvituksen tuotetta. Lisäksi isoakin moottoripyörää sai ajaa jo 16 vuotiaana ja kypäräpakko tuli vasta 70 alkupuolella. Liikenteen turvallisuuden kannalta on hyvä, kehitys on kehittynyt eteenpäin, koska nykyisillä liikennemäärillä kuolleiden joukko olisi vanhoilla säädöksillä ja turvattomilla ajoneuvoilla moninkertainen verrattuna nykyiseen.
1960-luvun lopulla kuoli liikenteessä yli 1000 ihmistä/vuosi ja nykyään moninkertaisilla liikenne- ja ajoneuvomäärillä noin 200 ja allekin.
Ostin Beaversin farkut, olivat niin pillifarkut, että piti olla pitkällään, että sai vetoketjun kiinni.
James-farkut eivät saavuttaneet suosiota 70-luvun farkkubuumin aikaan, koska ne eivät olleet juuri oikeanlaiset.
Ne olivat muistaakseni ohuempaa kangasta verrattuna merkkifarkkuihin, eivätkä ne päästäneet väriä. En tiedä onko niistä ollut väriä päästäviä versioitakin, mutta ainakaan meidän kaupungissa ei ollut sellaisia koskaan tarjolla.
Ne vain olivat epämuodikkaat.
Hinnaltaan ne olivat paljon edullisemmat kuin Falmersit, Beaversit, Wranglerit, MicMacit yms.
Jouduin siksi tyytymään Jameksiin, vaikka pannuun otti. Ei armoa.