60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Kun lähdin 6-vuotiaana leikkimään naapurin lasten kanssa jotka asuivat noin kilometrin päässä niin oli aina pakko ottaa pikkusisko (kolme vuotta minua nuorempi) mukaan. Talvella vedin pulkassa ja vanhemmat vain sanoi että katso kanssa että sisko on mukana kun tulet takaisin,, Tämä noin -67. Kun aloin koulun niin silloin oli juuri päätetty aloittaa kouluruokailu. Keittoa tai puuroa saatiin joka päivä ja hyvää oli. Myös iso lusikallinen kalanmaksaöljyä (eka luokasta kolmanteen) jonka opettaja antoi kaikille, samalla lusikalla :). Hyvä kuitenkin että koululaisten hyvinvointia alettiin ajattelemaan. Siihen aikaan Pohjois-Suomessa monien lasten perheet elivät vielä enemmän tai vähemmän köyhyydessä, ei meilläkään monesti ollut mitään syötävää ennen kouluun lähtöä joten se keitto tai puuro aina maistui, ihan sama mistä se oli tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Juu, Beaversit oli myös minun ensimmäiset merkkifarkkuni ja oli niistä tosi ylpeä. Sain niihin myös Remun, Cissen ja Ilen nimmarit, kun pääsin itseäni vanhemman serkkuni kanssa Hurriganesin keikalle. Vähänkö oli koulukaverit kateellisia, kun maanantaina kouluun mennessä oli kyseiset farkut nimmareineen jalassa :)
Ja täällä myös Beaversit ekat merkkifarkut! Taisin olla myös eka meidän luokalla, jolla oli merkkifarkut, mutten osannut edes ylpeillä sillä, vaikka olin pienituloisen yksinhuoltajan lapsi. Muotia oli Helsingissa myös pitää pitkävartista kampaa takataskussa.
Omilla kesäansioillani ostin elämäni ensimmäiset merkkifarkut ja ne olivat juuri Beaversit. Ne istuivat päälle tosi hyvin.
Meillä Savossakin oli muotia pitää isoa pitkävartista kampaa takataskussa. Luulen, että näin oli ympäri Suomen.Beaversit ja se asiaankuuluva pitkävartinen kampa oli peräti meillä Nilsiässä muotia. Että ei se kaikki muodikas nyt siellä Helsingissä vain ollut...;D
Joo mutta Nilsiässä kuului vetää sukanvarret Beaversin lahkeiden päälle. Pitkien kalsareiden (käytettiin kesät talvet) kauluksen piti myös näkyä Beaversin kauluksen alta, joten se vedettiin rehvakkaasti paidan päälle.
Niin, tarkalleen ottaen vain sinä teit niin ja sekös meitä nauratti.
Olimme sitä mieltä, että sinulle olisi välttäneet vaikka Jamekset tai Lassot.
Suorastaan häpäisit hienot Beaversit.
Muistamme myös ruskeankirjavat (vähän sellaista tapettikuvio-kiemuroita) kalsonkisi, jotka kiskoit villapaitasi helman päälle.
Jatkoit tätä tyyliä 80-luvun loppuun ja ettei vaan kalsaritkin olleet samat. Beaversit taisivat olla jo matonkuteina.
Kukin tyylillään.
Vm. -67 kirjoitti:
Meillä oli autona Volvo Amazon ja tädin perheellä Vauxhal Viva. Turvavöitä ei pidetty. Autossa poltettiin röökiä ja kotona sisällä myös.
Ulkona leikittiin kirkonrottaa ja purkkista, hypittiin hyppistä ja leikittiin superpalloilla. Kotiin piti aina tulla syömään klo 17. Ruokana oli lihakeittoa, perunaa ja läskisoosia, makaronilaatikkoa tai paistettuja silakoita.
Kaupassa oli pikarinmallisia kerrosjogurtteja, joista tein barbeille tv-tuoleja. Kesällä syötiin Pinna-mehujäätä ja juotiin Rymdiä. Joskus sai melonia, joka oli suurta herkkua.
Kenkinä oli Retu- tai Jimi (?)-tennarit ja päällä huppari, ponchot oli myös muotia.
Fillareihin laitettiin pinnojen väliin räpättimet ja kouluun ajettiin Hämeentien (Hki) vartta pitkin. Maalla sai ajaa yksin ties miten kauas.
Koulukirjat päällystettiin sinisellä tai punaisella muovilla. Jonkun ajan päästä kontaktimuovilla. Koulussa piti olla magneetilla suljettava kuviollinen penaali, samanlainen kuin muilla tytöillä ja hajukumit olivat kovassa huudossa.
Isosisko makasi sängynpäällä ja kiskoi supertiukkoja housuja jalkoihinsa ikuisuuden. Sain kuunnella kasetteja siskon mankasta, joka oli mielestäni ihmeellisen hieno laite.
Puhelinnumerot osattiin ulkoa ja joka vuosi tuli kotiin paksut puhelinluettelot. Kaukopuhelut olivat lyhyitä, koska ne maksoivat paljon.
Meidän koira söi ihan kotiruokaa, eikä koiranraksuja ja herkuksi sille annettiin sokeripala. Koira söi joka pääsiäinen suklaamunani, koska en pitänyt suklaasta. Halusin vain sisuksen, joka oli yleensä sormus "timantilla".
Muropaketeissa oli eläin- tai Aku Ankka -hahmoja, joita keräsin ja välitunneilla vaihdettiin kiiltokuvia eli kiltsikoita.
MIten ne suklaamunan sormukset olivatkin niin hienoja? Jotain kevytmetallia kylläkin mutta kivi oli hiottua lasia, esim. kauniin sinertävä. Ei kuitenkaan mitään muovisormuksia.
60-lukua:
VAROKAA HEIKKOJA JÄITÄ- tietoisku:
- tämä mies ei välittänyt varoituksista...
- urheilijapoika auttaa ystäväänsä...
- älä hosu, kyllä sä sieltä selviät..
- nyt kotiin ja pian, sillä kylmä kangistaa nopeasti
Vierailija kirjoitti:
Kun lähdin 6-vuotiaana leikkimään naapurin lasten kanssa jotka asuivat noin kilometrin päässä niin oli aina pakko ottaa pikkusisko (kolme vuotta minua nuorempi) mukaan. Talvella vedin pulkassa ja vanhemmat vain sanoi että katso kanssa että sisko on mukana kun tulet takaisin,, Tämä noin -67. Kun aloin koulun niin silloin oli juuri päätetty aloittaa kouluruokailu. Keittoa tai puuroa saatiin joka päivä ja hyvää oli. Myös iso lusikallinen kalanmaksaöljyä (eka luokasta kolmanteen) jonka opettaja antoi kaikille, samalla lusikalla :). Hyvä kuitenkin että koululaisten hyvinvointia alettiin ajattelemaan. Siihen aikaan Pohjois-Suomessa monien lasten perheet elivät vielä enemmän tai vähemmän köyhyydessä, ei meilläkään monesti ollut mitään syötävää ennen kouluun lähtöä joten se keitto tai puuro aina maistui, ihan sama mistä se oli tehty.
Hetkinen ... tämä taisi olla kuitenkin 1940-luvulla. Maksuton kouluruokailu kun alkoi vuonna 1948.
Se on kyllä totta, että 1960-luvulla syntyneet lapset saivat olla keskenään niin paljon, että nykykriteereillä olisi saanut tehdä lasun joka päivä jostakin perheestä. Ja niitä monilapsisia perheitä oli silloin paljon, kun ehkäisyä ei ollut yleisesti käytössä.
Maksuton kouluruokailu alkoi monessa pikkukunnassa vasta 60-luvun loppupuolella, makaroonivelliä oli usein. Ja tosiaan pyöräiltiin tai hiihdettiin kouluun.
Retuja ja Tahvoja käytettiin, yleisesti tennareiden ohella sukupuoleen katsomatta.
Rymdiä otettiin mökille mukaan, syötiin rantamakaroonia ja erilaisia puuroja.
25:llä pennillä sai 4 karkkiaskia, nallekarkit maksoi pennin, tikkarit 5 penniä.
Ulkona oltiin lähes aina, pelattiin neljää maalia, vinkkaria, väriä ym.
Yleistä oli että jos ei ollut koulua, niin aamulla lähdettiin ulos ja illalla tultiin kotiin.
Lapsuuden muistan näistäkin syistä ihanana.
Kiitos. Loistava ketju.
t. Mies, 1960.
Ei saanut ajaa 16 v. yli 125 cc (kevytmoottoripyörä). Mulla kt-kortti (kyseistä kt'ta ei ole enää olemassakaan) 16-18 vuotiaana. Kyllä isompi prätkä vaati jo tuolloin myös 'isomman' ajokortin
VM. -63
Kansakoulussa alkoi englannin opiskelu, keittolassa. Meitä jännitti. Jokaisen piti keksiä itselleen enkkunimi. Minä olin Victoria, kotona oli sen niminen kattila. Painekattila? Kuka muistaa? Jotenkin sai monessa kerroksessa tehtyä ruokia isossa kattilassa.
Hauska ketju
Me ei tykätty Jameksista, Mattisen teollisuus teki niitä kotikaupungissa. Nykyisin mulla aon useammatkin jamekset, t-paitaa ja takkia kans
N62
Vierailija kirjoitti:
Smurffit olivat alunalkaen Strumffeja.
Joo, tais olla non-stop lehti nimeltään jossa oli valikoima sarjakuvia ja niissä muistan seikkailun nimeltä kuusistrumffinen huilu. Mutta: Jossain vaiheessa luin kovakantisen albumin jossa olivatkin muffeja. Että monena olleet mokomat.
Enpä tiiä onko tätä nykyisin ollenkaan mutta se miten traktorin pihalle pukkaamasta lumikasasta otettiin kaikki potentiaali irti leikeissä. Tietysti kukkulankuningas, mutta se kasa oli myös avaruusalus, viidakko(?), luolastot kaivettiin, sotatantereenaki palveli ja varmaan en pystyis edes kaikkea muistaankaan. Mutta hyvin monipuolisia olivat pelkän lumikasan kyvyt silloin joskus.
Partsi kirjoitti:
Maksuton kouluruokailu alkoi monessa pikkukunnassa vasta 60-luvun loppupuolella, makaroonivelliä oli usein. Ja tosiaan pyöräiltiin tai hiihdettiin kouluun.
Retuja ja Tahvoja käytettiin, yleisesti tennareiden ohella sukupuoleen katsomatta.
Rymdiä otettiin mökille mukaan, syötiin rantamakaroonia ja erilaisia puuroja.
25:llä pennillä sai 4 karkkiaskia, nallekarkit maksoi pennin, tikkarit 5 penniä.
Ulkona oltiin lähes aina, pelattiin neljää maalia, vinkkaria, väriä ym.
Yleistä oli että jos ei ollut koulua, niin aamulla lähdettiin ulos ja illalla tultiin kotiin.
Lapsuuden muistan näistäkin syistä ihanana.
Nyt olet erehtynyt. Se laki oli voimassa koko Suomessa. Oli kyllä mahdollista, että tarjolla oli vain keittoruoka, ehkä puuro. Oppilaat saivat viedä itse leivät ja juomat.
Eikö kukaan muu tälle palstalle kirjoittanut ole ollut asuntolassa? Vielä 1970-luvulla varsinkin yläasteen pitkämatkalaisia oli viikot koulun asuntolassa, ennen sitä myös kansakoululaisia ennen kuin tuli maksuton koulukuljetus. Maanantaisin ja perjantaisin koulubussit olivat tupaten täynnä, kun asuntolaoppilaat olivat mukana.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiiä onko tätä nykyisin ollenkaan mutta se miten traktorin pihalle pukkaamasta lumikasasta otettiin kaikki potentiaali irti leikeissä. Tietysti kukkulankuningas, mutta se kasa oli myös avaruusalus, viidakko(?), luolastot kaivettiin, sotatantereenaki palveli ja varmaan en pystyis edes kaikkea muistaankaan. Mutta hyvin monipuolisia olivat pelkän lumikasan kyvyt silloin joskus.
Myös kotia siellä leikittiin. Lumeen rakenneltiin keittiö, huonekalut ym. tarpeellista.
Monesti hiihtelin keskikaupungille puusuksilla mummoa moikkaamaan. Silloin ihan tavisjuttu, nykyisin kai veisivät hoitolaan moisesta.
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulussa alkoi englannin opiskelu, keittolassa. Meitä jännitti. Jokaisen piti keksiä itselleen enkkunimi. Minä olin Victoria, kotona oli sen niminen kattila. Painekattila? Kuka muistaa? Jotenkin sai monessa kerroksessa tehtyä ruokia isossa kattilassa.
Hauska ketju
Me ei tykätty Jameksista, Mattisen teollisuus teki niitä kotikaupungissa. Nykyisin mulla aon useammatkin jamekset, t-paitaa ja takkia kans
N62
Painekattila oli eri kuin kerroskattila. Painekattilassa oli sellainen tiivis kansi niin, että siinä ruoka kiehui kovemmassa paineessa ja lämpötilassa nopeammin. Kerroskattilassa saattoi valmistaa samalla kerralla useampaa eri ruokaa esimerkiksi niin, että alemmassa kiehui perunat ja ylemmässä valmistui kastiketta. Tai alemmassa pelkkää vettä ja ylemmässä jotain sellaista, joka olisi palanut helposti pohjaan. Niissä oli myös höyrytysosa. Olisi varmaan kätevä nykyisinkin.
Silloin oli käytössä alumiiniastioita, joita nykyisin ei löydy juuri muualta kuin kirpputoreilta. Siihen aikaan hankitut valurautapadat ja paistinpannut ovat käytössä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiiä onko tätä nykyisin ollenkaan mutta se miten traktorin pihalle pukkaamasta lumikasasta otettiin kaikki potentiaali irti leikeissä. Tietysti kukkulankuningas, mutta se kasa oli myös avaruusalus, viidakko(?), luolastot kaivettiin, sotatantereenaki palveli ja varmaan en pystyis edes kaikkea muistaankaan. Mutta hyvin monipuolisia olivat pelkän lumikasan kyvyt silloin joskus.
Myös kotia siellä leikittiin. Lumeen rakenneltiin keittiö, huonekalut ym. tarpeellista.
Joo. Tämän muistan. Iltamyöhään siellä leikittiin, äiti jo huuteli sisään, kun lapaset likomärkiä. Joskus saatiin kynttilä leikkiin. Se vasta oli upeaa. Ja ihan turvallista.
Vieläkin muistan sen tuoksun kun vanuneet lapaset kuivui uuninpäällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulussa alkoi englannin opiskelu, keittolassa. Meitä jännitti. Jokaisen piti keksiä itselleen enkkunimi. Minä olin Victoria, kotona oli sen niminen kattila. Painekattila? Kuka muistaa? Jotenkin sai monessa kerroksessa tehtyä ruokia isossa kattilassa.
Hauska ketju
Me ei tykätty Jameksista, Mattisen teollisuus teki niitä kotikaupungissa. Nykyisin mulla aon useammatkin jamekset, t-paitaa ja takkia kans
N62
Painekattila oli eri kuin kerroskattila. Painekattilassa oli sellainen tiivis kansi niin, että siinä ruoka kiehui kovemmassa paineessa ja lämpötilassa nopeammin. Kerroskattilassa saattoi valmistaa samalla kerralla useampaa eri ruokaa esimerkiksi niin, että alemmassa kiehui perunat ja ylemmässä valmistui kastiketta. Tai alemmassa pelkkää vettä ja ylemmässä jotain sellaista, joka olisi palanut helposti pohjaan. Niissä oli myös höyrytysosa. Olisi varmaan kätevä nykyisinkin.
Silloin oli käytössä alumiiniastioita, joita nykyisin ei löydy juuri muualta kuin kirpputoreilta. Siihen aikaan hankitut valurautapadat ja paistinpannut ovat käytössä vieläkin.
Mielestäni Victoria-painekattilassa oli eri korkuisia astioita, joita voitiin latoa päällekäin
Mulla oli James-nenäliina. On tallessa vieläkin.
Mustavalkoisten valokuvien jälkeen tuli värikuvat - vaude. Just ne, mitkä on nyt punertavia tai kellertäviä.
Ekat väritelkatkin oli oudon värisiä
Tällainen Matti Pellonpää-kokemus on ollut monilla. Ja juuri samanlainen.
On se Peltsi kerennyt monelle sohvalle istumaan ja tupakoimaan.
Sukulainen soitti Juicen bändissä 80-luvulla ja Pellonpää soitti "näennäisbassoa " ja muisti minut eräästä elokuvasta jossa olin näyttelijänä.
Han pyrki suutelemaan, kieltäydyin.
Sen sijaan kantelin häntä (Pellonpää oli todella hoikka ja kevyt)
juhla-alueella en reppuselässä vaan sillä lailla niinkun etureppuselässä, siis hän oli minun sylissäni
MInulle jäi mieleen miten laiha ja kevytrakenteinen hän oli.