60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Juu, Beaversit oli myös minun ensimmäiset merkkifarkkuni ja oli niistä tosi ylpeä. Sain niihin myös Remun, Cissen ja Ilen nimmarit, kun pääsin itseäni vanhemman serkkuni kanssa Hurriganesin keikalle. Vähänkö oli koulukaverit kateellisia, kun maanantaina kouluun mennessä oli kyseiset farkut nimmareineen jalassa :)
Ja täällä myös Beaversit ekat merkkifarkut! Taisin olla myös eka meidän luokalla, jolla oli merkkifarkut, mutten osannut edes ylpeillä sillä, vaikka olin pienituloisen yksinhuoltajan lapsi. Muotia oli Helsingissa myös pitää pitkävartista kampaa takataskussa.
Omilla kesäansioillani ostin elämäni ensimmäiset merkkifarkut ja ne olivat juuri Beaversit. Ne istuivat päälle tosi hyvin.
Meillä Savossakin oli muotia pitää isoa pitkävartista kampaa takataskussa. Luulen, että näin oli ympäri Suomen.Beaversit ja se asiaankuuluva pitkävartinen kampa oli peräti meillä Nilsiässä muotia. Että ei se kaikki muodikas nyt siellä Helsingissä vain ollut...;D
Joo mutta Nilsiässä kuului vetää sukanvarret Beaversin lahkeiden päälle. Pitkien kalsareiden (käytettiin kesät talvet) kauluksen piti myös näkyä Beaversin kauluksen alta, joten se vedettiin rehvakkaasti paidan päälle.
Kinuskitoffee, 6miljoonan dollarin mies purukumi ja keräilykortit, Trip mehutetra joka piti sitten lopuksi puhaltaa täyteen ilmaa ja paukauttaa rikki. Elannon kauppakuittien jokavuotinen laskutoimitus, Supparit ja suurennuslasit sekä veikkauskuponkien mustat kalkkeerauspaperit, Tattoo-purukumi jossa iholle siirretäviä "tatuointeja". Sähköiset autoradat, neppikset, ritsat, leijat, rotoflyer-leija, pienoismallit eli "koottavat", maitotiskit poistuivat eikä tarvinnut pyytää myyjää antamaan sitä maitoa, samalla luovuttiin niistä typeristä maitopusseista, Aku Akan taskukirjojen 1No ilmestyi ja myöhemmin Sudenpentujen Käsikirja, alkoholisteja oli joka nurkalla ja isä sanoikin että osa heistä ei ole löytänyt omaa paikkaansa sodan jälkeen, 70-l alun energiakriisi, voi vs. margariini, Punainen mallu maksoi 1,60 tai 1,80mk, koskenkorvan hinta oli sama kuin alkoholin oma prosenttimäärä, fillareissa oli räpättimet, pitkät penkit, rodeo-stonga ja alkoi näkymään "vaihtareita", eli polkupyöriä missä oli vaihteet. Vaalean ja tumman ruskeat toffeetikkarit, Kippari-juusto joka oli savustettu, Sapporon&Munchenin Olympialaiset-72, jätepaperista sai muutaman markan jos toimitti pulkalla tai lastenvaunuilla ne itse. Nämä nyt ekana palautui mieleen ja olen vm-65
Talvipakkasilla lämmitti Koivistolainen karvalakit, maiharit tai prätkäkengät oli jopa tytöillä, Tapparatakit, paksut villapipot, Beavers-farkut, pakkasella isot tytöt ja pojat ei pitäneet pipoja, putkikassit, farkkupenaalit, hajukumit, superpallot, lenkkarimuoti alkoi, peace-merkit ja korut, fööni jolla taivutettiin hiuksien latvat sisäänpäin, Evian-balsami shamppoo, "Linna-shamppoo pesee ilman kyyneleitä", olihan näitä vaikka mitä.
Meillä oli autona Volvo Amazon ja tädin perheellä Vauxhal Viva. Turvavöitä ei pidetty. Autossa poltettiin röökiä ja kotona sisällä myös.
Ulkona leikittiin kirkonrottaa ja purkkista, hypittiin hyppistä ja leikittiin superpalloilla. Kotiin piti aina tulla syömään klo 17. Ruokana oli lihakeittoa, perunaa ja läskisoosia, makaronilaatikkoa tai paistettuja silakoita.
Kaupassa oli pikarinmallisia kerrosjogurtteja, joista tein barbeille tv-tuoleja. Kesällä syötiin Pinna-mehujäätä ja juotiin Rymdiä. Joskus sai melonia, joka oli suurta herkkua.
Kenkinä oli Retu- tai Jimi (?)-tennarit ja päällä huppari, ponchot oli myös muotia.
Fillareihin laitettiin pinnojen väliin räpättimet ja kouluun ajettiin Hämeentien (Hki) vartta pitkin. Maalla sai ajaa yksin ties miten kauas.
Koulukirjat päällystettiin sinisellä tai punaisella muovilla. Jonkun ajan päästä kontaktimuovilla. Koulussa piti olla magneetilla suljettava kuviollinen penaali, samanlainen kuin muilla tytöillä ja hajukumit olivat kovassa huudossa.
Isosisko makasi sängynpäällä ja kiskoi supertiukkoja housuja jalkoihinsa ikuisuuden. Sain kuunnella kasetteja siskon mankasta, joka oli mielestäni ihmeellisen hieno laite.
Puhelinnumerot osattiin ulkoa ja joka vuosi tuli kotiin paksut puhelinluettelot. Kaukopuhelut olivat lyhyitä, koska ne maksoivat paljon.
Meidän koira söi ihan kotiruokaa, eikä koiranraksuja ja herkuksi sille annettiin sokeripala. Koira söi joka pääsiäinen suklaamunani, koska en pitänyt suklaasta. Halusin vain sisuksen, joka oli yleensä sormus "timantilla".
Muropaketeissa oli eläin- tai Aku Ankka -hahmoja, joita keräsin ja välitunneilla vaihdettiin kiiltokuvia eli kiltsikoita.
Meillä oli Pösö 404 myöhemmin kuplavolkkari, Datsun, Toyota ym. Serkun perheellä oli pieni Fiat "pompannappi" johon hädin tuskin koko nelihenkinen perhe mahtui. Sain oman vihreän Jopon 12 vuotiaana ja kyllä sillä ejelinkin kauppaan, kioskiin ja kavereille. Kesällä poljettiin uimalaitokselle uimaan kaverien kanssa. Kouluun menin linkalla.
Vanhemmissa autoissa ei ollut turvavöitä missään. Uudemmissakin ne olivat vain edessä, eikä niitä juurikaan kukaan käyttänyt, koska useimmat olivat niistä kiinteitä ja vaikeakäyttöisiä. Pienet lapset matkustivat edessä äidin sylissä ja vähän vanhemmat keikkuivat takana etupenkkien välissä ja olivat istuessaankin taatusti ilma minkäänlaista kiinnitys- tai turvaratkaisua. 60-70-luvun taitteessa ei ollut taajamien ulkopuolella nopeusrajoituksia ja autojen tekniset turvaratkaisut olivat lähinnä mainosmiesten mielikuvituksen tuotetta. Lisäksi isoakin moottoripyörää sai ajaa jo 16 vuotiaana ja kypäräpakko tuli vasta 70 alkupuolella. Liikenteen turvallisuuden kannalta on hyvä, kehitys on kehittynyt eteenpäin, koska nykyisillä liikennemäärillä kuolleiden joukko olisi vanhoilla säädöksillä ja turvattomilla ajoneuvoilla moninkertainen verrattuna nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Juu, Beaversit oli myös minun ensimmäiset merkkifarkkuni ja oli niistä tosi ylpeä. Sain niihin myös Remun, Cissen ja Ilen nimmarit, kun pääsin itseäni vanhemman serkkuni kanssa Hurriganesin keikalle. Vähänkö oli koulukaverit kateellisia, kun maanantaina kouluun mennessä oli kyseiset farkut nimmareineen jalassa :)
Ja täällä myös Beaversit ekat merkkifarkut! Taisin olla myös eka meidän luokalla, jolla oli merkkifarkut, mutten osannut edes ylpeillä sillä, vaikka olin pienituloisen yksinhuoltajan lapsi. Muotia oli Helsingissa myös pitää pitkävartista kampaa takataskussa.
Omilla kesäansioillani ostin elämäni ensimmäiset merkkifarkut ja ne olivat juuri Beaversit. Ne istuivat päälle tosi hyvin.
Meillä Savossakin oli muotia pitää isoa pitkävartista kampaa takataskussa. Luulen, että näin oli ympäri Suomen.
Totta tosiaan, kampa piti olla aina takataskussa. En kyllä muista, että sitä olisi juurikaan käytetty, kaipa sitten käytettiin. Kampaako nykyään enää kukaan tukkaansa?
Vierailija kirjoitti:
Minulle joukko-oppi opetti organisaatiopsykologiaa, josta on ollut hyötyä kaikissa työpaikoissa. Toisiaan leikkaavat ja toisiaan sivuavat joukot, poikien joukossa tyttöjen joukko tyhjä. Eli työntekijät kuuluvat piilo-organisaatioihin, joku voi kuulua useampaankin. On vain keksittävä mihin.
Joukko-oppi taitaa olla yliopistojen matikan opetuksen pohjana.
Onneksi siitä luovuttiin kouluissa vähin äänin. Ehdin viimeisten joukossa saada siitä vielä siivun.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö 16v kirjoitti:
Oikeastiko joku muistaa niin vanhoja aikoja kuin 1960-luvun saati että niin vanhat ihmiset kuin sillä vuosikymmenellä syntyneet osaisivat käyttää tietokoneita? Hehän olivat jo niin vanhoja kun tietokoneet keksittiin, että he eivät taatusti uskaltaneet edes koskea niihin saati opetella niiden käyttöä! Eikä sillä vuosikymmenellä syntyneet enää jaksa tai osaa internettiä selata ja tälle palstalle kirjoittaa. Eihän heillä edes ole vanhainkodeissa tietokoneita käytössä kun siellähän he jo asuvat kun ovat niin vanhoja! Vaikka vuonna 1961 syntynyt ihminen on jo 6-vuotias, siis hirveän vanha!
Vitsihän tämä varmaan oli, mutta pakko vastata.
Tarkistapas, milloin ensimmäinen tietokone on keksitty ja esim. Suomessa käyttöön otettu.
Olen syntynyt 1958 ja ensimmäinen tietokonealan opetus alkoi vuonna 1976, ensimmäisen mikroni sain työpöydälle vuonna 1982, MikroMikko2:n. Tutuiksi tuli matkan varrella kirjoituskoneet, tekstinkäsittelylaitteet (Olivetti1010 oli loistavan edistyksellinen aikanaan). Lerput, korput, disketit on tulleet tutuiksi.
Jos tekstisi on totta, tämä todistaa, kuinka tyhmää nykynuoriso on, että tällaista ulos suoltaa.
Ohis. Vanha kommentti, mutta vastaan silti.
MikroMikko 2 julkaistiin vasta -83, joten jos sinulle töissä sait MikroMikon, niin se oli MirroMikko 1:n tai Mikko 1 minitietokoneen pääte.
t. -60 Tammikuussa syntynyt ja -80 20v ikäisenä intin käytyään aloitti tietokoneiden kanssa vielä opiskelijana työt ja joka koko -80 luvun ajan oli useasti tekemisissä mm.. mainittujen koneiden suunnittelijoiden kanssa.
Farkkujen lahkeita pidennettiin sitä mukaa kun kasvoi. Niissä oli aina vaaleampi rantu entisen vekin kohdalla.
Kengissä ja saappaissa piti aina olla kasvun varaa, uusia talvisaappaita ei ostettu joka vuosi. Valitettavasti jalkani lopetti kasvamisen juuri isojen kenkien oston jälkeen. Sitten noilla Hessu Hopon saapikkailla piti lompsia seuraavat kaksi talvea. Samojn luistimeni olivat isot, taisivat olla kokoa 41, ja jalkani oli 37 tai 38. Nilkkaparat!
Merkkifarkut sain uudet sentään joka vuosi, mutta vain yhden parin. Siinä sitten piti miettiä haluanko Beaversit vaiko MicMacit.
Radiosta tuli ohjelma, Kankkulan kaivolla, lauantaisin. Tippavaaran isäntä, Oke Tuuri, lauloi jakertoi juttujaan. Simo Salminen särki joukolla jäätä, kaiketi Speden kanssa. Ja ennen kaikkea, Aikamiehet lauloivat Iltatuulen viestiä. Isälle tuli Kansa taisteli -lehti, vaikka varmasti muisti senkin reissun kuolemaansa saakka. Muistan kun meille asennettiin navettaan lypsykone. Ei tarvinnut äidin enää käsin lypsää. Sähköt olivat usein poikki talvisin. muistojahan on, onneksi. Voi verrata nykyaikaan. Ehkä jotakin oli oikeasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Farkkujen lahkeita pidennettiin sitä mukaa kun kasvoi. Niissä oli aina vaaleampi rantu entisen vekin kohdalla.
Kengissä ja saappaissa piti aina olla kasvun varaa, uusia talvisaappaita ei ostettu joka vuosi. Valitettavasti jalkani lopetti kasvamisen juuri isojen kenkien oston jälkeen. Sitten noilla Hessu Hopon saapikkailla piti lompsia seuraavat kaksi talvea. Samojn luistimeni olivat isot, taisivat olla kokoa 41, ja jalkani oli 37 tai 38. Nilkkaparat!
Merkkifarkut sain uudet sentään joka vuosi, mutta vain yhden parin. Siinä sitten piti miettiä haluanko Beaversit vaiko MicMacit.
niin sen verran sanon että luistimet pitää ollakkin isot että mahtuu sukkia. Parit villasukat ainakin päällekkäin.
Siinä 1974-1976, sivujakaus hiuksissa oli ehdotonta muotia , niin nuorilla tytöillä kuin pojillakin. Keskipää jakaus olisi ollut naurun ja pilkan aihe. Se suuri varsikampa Beawerssien tai Mic Maccien takataskussa , pakollinen.Farkut olivat niin tiukat, että ne piti monesti vetää päälle, vähän kosteina tai märkinä, että sai vetoketjun kiinni. Ei tainnut olla ihan sieltä terveellisemmästä päästä tuokaan muoti? Talvitakit olivat lyhyitä, kuten monesti paidatkin. Napa sai näkyä, ainakin kesällä. Osalla se näkyi talvellakin. Luomiväri oli aina ! vaalean sinistä. Musiikkina Hurriganes tietenkin sekä Hullu Jussi , Mud , Uriah Heep, Slade, joitakin mainitakseni. Muisteloin 1960 syntynyt muija
70-luvun loppua kohti muoti alkoi väljenemään. Farkut eivät olleet enää leveälahkeiset, vaan suorat tai kapeat, eikä tiukat, vaan sopivasti istuvat.
Olin luokallani ensimmäinen jolla oli kapealahkeiset housut, vuosi oli 1978. Jotkut naureskelivat minulle, mutta jo saman vuoden syksyllä, suurimmalla osalla oli kapealahkeiset tai ainakin suoralahkeiset housut tai farkut. Se tiukka, vartaloa nuoleva muoti oli ollutta ja mennyttä.
Harjoittelin taitoluistelua kotitalomme lähellä olevan järven jäällä. Välillä jää oli peilikirkas, sitten taas säiden muuttuessa, jään pinta saattoikin olla enemmän tai vähemmän rosoinen.
Keksin ja esitin erilaisia taitoluistelukoreografioita vähäisillä taidoillani. Kuvittelin tietenkin olevani oikea taitoluistelija, joka saa sitten tuomareiden pisteet lopuksi. Musiikin kuvittelin päässäni tai lauloin ääneen jotain kappaletta. Sitten esityksen lopuksi kiittelin ja kumartelin joka puolelle ja heiluttelin kättäni yleisölle, kuten asiaan kuuluu.
Sitten kerran tajusin, että touhuiluitani katsottiin ja seurattiin naapuritalosta, josta oli hyvä näkyvyys jäälle. Naapurin rouvan nutturapää sieltä vain vilahteli. Mietin, että kuinkahan monta kertaa he ovat katsoneet esityksiäni. Minua alkoikin hävettää ja lopetin kuvitellut taitoluistelukilpailuni siihen paikkaan.
Pelkäsin, että he nauravat minulle.
Tuskinpa ainakaan ilkeyttään ovat nauraneet, kyseessähän oli lapsen leikki.
Jos Lotto alkoi 1971, mikä oli suosituin veikkauspeli sitä ennen?
Kyselee 70-l. puolivälissä syntynyt
Kirjastoauto joka kävi kerran viikossa. Muistan vieläkin kirjojen tuoksun siellä ja jännityksen löytyykö Pekka Töpöhäntä kirjoja ,Tiina-kirjpja tai Viisikko kirjoja.
Koulussa piti olla merkkifarkut Beaversit Micmacit Lee Cooperit Levikset tms tai muuten kiusattiin.
Vierailija kirjoitti:
Elannon pullapuodeista sai tuoretta leipää, ranskanleipä ja polakka oli hyvää. Valintataloissa oli ruuan lisäksi vaatteita ja joissain jopa musiikkiosasto, sieltä tarttui mukaan Hurriganesien Hot Wheels-levy 5 eurolla_________
No tuskin oli vielä silloin euroja mietitty, taasen harkittu_______ Ralli limua sai ostettua,,,,,,, oli nii jänskää
Vierailija kirjoitti:
Jos Lotto alkoi 1971, mikä oli suosituin veikkauspeli sitä ennen?
Kyselee 70-l. puolivälissä syntynyt
Toto ja jalkapallo varmaankin. Raha-arpoja myytiin 60 luvulla en muista milloin ne lopetettiin.
Kun heräsin yöllä pissalle, Pellonpään Matti alias Peltsi istui munasillaan sohvalla tupakoimassa ja juomassa isin Camparia. Koulussa kun kerroin kavereille, eivät uskoneet vaan antoivat sakinhivutusta.