60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita muistoja. Kaikki veti röökiä kotona ja dokasi myös. Rymd jauhetta kuljetettiin mökille, oli halvempaa kuin limu. Luusoppaa äiti teki joskus. Viikonloppuna oli uunikyljyksiä ja muusia. Vanhemmille haettiin ärrältä tupakkaa.
t. m-50
Mäkin muistan tuon Rymd-jauheen, vaikka olen 15 vuotta vanhempi.
Tupakkaa ei lapsuudessani saanut vapaasti ostaa, mutta tutuissa kaupoissa sain, kun sanoin, että menee isälle. Niin kuin oikeasti menikin.
Sisällä poltettiin aivan yleisesti vielä 80-luvullakin. Myös meillä. Parveketupakointi käsitteenä on tullut vasta joskus 90-luvulla. Nythän sekin on paheksuttua.
Piti sanoa, että 15 vuotta nuorempi. Tätä se ikä teettää :)
Kirjoitin tuon markan löytämisen myös.
Ja muistankin, että jätskituutit olivat merkkiä Pauligin Topsy. Ei ole vähään aikaan vissiin kaupoissa näkynyt?
Pähkäilin tässä tovin, että miten ihmeessä olet voinut löytää markan 60-70 luvun taitteessa jos olet syntynyt vasta joskus 80-luvun taitteessa, kunnes hokasin, että sinä varmaan käsitit tuon m-50 nimimerkin syntyneen vuonna 1950, kun taas itse käsitin sen olleen hänen ikänsä, onhan kyseessä 60-luvulla syntyneiden ketju :)
No m-50 kertokoon, kumpi ymmärsi nimimerkin oikein ;)
Joo, hyvin muistan! Piti hiihtää kiertokouluun suksilla, lyhtyä kantaen ja susia väistellen. Koulussa istuttiin lattialla olkien päällä ja tavattiin Katekismusta lukkarin johdolla. Suuri ihme oli kun vastarannan pappilaan saatiin sähkövalo. Meillä oli vain päreitä...
Limsaa kun oli, sen piti olla siruunasoodaa. Korkit olivat aikaisemmin niitä ohuita metallisia, jotka vedettiin auki, alla ohut viipale aitoa korkkia. Joskus kesäisin kaupoissa oli omenalimsaa, ruskeassa pullossa.
Tikkareista tykkäsin kaksivärisistä: spiraaleina joko valkoista ja punaista mintun makua, tai mustaa ja keltaista lakritsaa.
Pihalla pelattiin polttopalloa, kun talkkari maalasi maahan parkkipaikalle ringin. Kirkonrottaa leikittiin myös kovasti iltaisin, tai pelattiin nelimaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli. Sensitiivisestä sukupuoliajattelusta ei vissiin oltu kuultu.
Tetrassa olevat Trip-mehut muista hyvin ja Viri-kaakaon. Twist-hyppely tosiaan on hävinnyt täysin. Mikä harmi! Todella monipuolista liikuntaa ensinnäkin ja aina lasten omat säännöt (ei minkään valmentajan) kehittävät sosiaalisia taitoja.
Meillä oli erilaisia sarjoja, joille annettiin nimiä esim. kansalaisuuksien mukaan. "Nyt japanilaiset, nyt ruotsalaiset jne."
Vaikka olinkin poika, niin twistin muistan hyvin ja ruutuhyppelyn, sekä naruhyppelyn, joita tietysti pojankoltiaisina mentiin häiritsemään ;) Noita nimityksiä muistan minäkin ja ne varmaan ainakin osittain oli paikallisiakin. Erityisesti naruhyppelystä muistan hypätyn kekkosta ja mieleen tulee erityisesti "kekkosta kolmella". En kyllä yhtään muista, mitä tuo kekkonen tarkemmin ottaen piti sisällään.
Tetra trip oli kyllä juomien huippu. Miten se maistuikin niin paljon paremmalta, kuin myöhempi laatikko trip. Myös Rymdin toki muistan myös. Jauheesta melkoisen keinotekoisen makuista juomaa. Muistatteko itse tehdyt limsat? Apteekista ostettiin esanssia ja ämpärissä sekoitettiin sokeri esanssi ja vesi, joka sitten pullotettiin ja vietiin kellariin. Mauista ainakin banaani ja päärynä tulee mieleen. Sehän oli tietysti hiilihapotonta, kun eihän silloin vielä mitään sodastreameja ollut. Toki silloin hiilihapottimista haaveiltiin, mutta vain haaveiluiksihan se tietysti jäi.
Salmiakkijauho, leikkitupakat, inkkaripurkka ja sitten purkat joista sai kolmiulotteisia kuvia, sekä purkat joista sai tatuointikuvia. Lola suklaapatukka tottakai, sekä hopeatoffee. Viidenpennin Perustikkarit makuina ainakin päärynä, salmiakki ja toffee. Kahden pennin kahden palan tyynypurkka läpinäkyvässä muovissa, eri värisiä paloja. Ylipäätään kun kioskille 60-70 luvun taiteessa meni, niin markalla sai melkein kioskin tyhjäksi.
Joo, kekkonen oli naruhyppelyn suosikki! Suosikki oli toki muissakin piireissä :)
Eli kuusi hyppyä ja tavutettiin Kek-ko-nen kal-ju-pää...
Ei ollut aikuisia moittimassa joka nurkalla ja paasaamassa suvaitsevuudesta kaljuja kohtaan.
Helsinkiläismustoja: Valion jätskibaari Lasipalatsissa, vanha Forum, rahastajat busseissa ja ratikoissa, köyhien stokka Ruskeasuolla (vai olisko nykyisin Huopalahtea). Liikennepoliisi postitalon risteyksessä. Johdinautot.
Usein lähdettiin isän ja äidin kanssa vaan ajelemaan autolla jonnekin, se oli riittävää koko perheen viihdettä. Käytiin joskus Porkkalassa asti, tie oli mutkainen ja hylätyt talot jännittäviä.
Telkkarista katottiin Ivanhoeta ja Myrskylintuja. Keskiviikkoisin tuli Akkari.
Asuttiin omakotitalossa Helsingissä, lämmitettiin koksilla ja vesi haettiin vesipostista.
Mitähän vielä poimisi, luokkaretki tehtiin Järvenpään Peikkometsään!
Vierailija kirjoitti:
minttunekaksikunnonjokaytossa kirjoitti:
Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
70-luvun alku oli kaikella tapaa jänskää aikaa. Noita kyseisiä sarjoja katseltiin, nehän tuli peräkkäin iltauutisten jälkeen ja Yöjuttuhan päätti illan ohjelman. Sehän tuli niin käsittämättömän myöhään, kuin ilta kymmeneltä!
Spiritismiä pelattiin ja radiokohinasta yritettiin kuunnella viestejä avaruudesta. Kaukoputket oli kovassa suosiossa, kun taivaalta yritettiin pongailla kuuraketteja sekä tietenkin ufoja.
Aino Kassinen kertoi maagisia ennustuksiaan ja Uri Geller väänteli lusikoita ja siirteli kelloja. Myös mystisiä tarinoita kertoiltiin, suosituimpana varmaankin surupukuun pukeutunut katoava liftari.
70-luku ja etenkin sen alkupuoli oli mahtavaa aikaa. Silloin tehtiin kaikkea paljon ja nimenomaan ulkona. Sisällä oltiin ainoastaan sadepäivinä ja ehkä kaikkein kovimmilla pakkasilla, mutta muuten touhuttiin ulkona. Kesällä oltiin uimarannalla lähes aamusta iltaan, eikä siellä todellakaan oltu aurinkoa ottamassa, vaan se oli jatkuvaa toimintaa, jossa pääosassa oli tietenkin uiminen eri variaatioissaan (litta, pallolitta, hyppytornista hyppiminen monella eri lailla jne), pallopeleistä persmatti ja keinumatti oli uimarannalla kovia sanoja ja tottakai uimakopin oksan reijistä tiiraitiin tyttöjen puolelle, sekä ryömittiin uimakopin alla keräilemässä kolikoita.
Talvella rakenneltiin hyppyrimäkiä, lumilinnoja sekä luolastoja. Rattikelkoilla sekä minareilla laskettiin mäkeä, raivattiin suolle oma luistelurata, luisteltiin, hiihdettiin jne.
Hiihtokilpiluja järjesti monet eri tahot. Itse muistan osallistuneeni koulun kisoihin, koulujen välisiin, seurakunnan, tehtaan, karjalaisten (siis evakkojen lasten eri puolella Suomea), sekä tottakai oman seuran myös. Lusikoita kertyi vinot pinot.
Itselläni oli todella mahtava elinpiiri lapsuudessa. Asuin pikkukaupungissa omakotialueella ja kaikki oli lähellä. Pihan takaa alkoi mahtavat seikkailumetsät, käytännössä lähes pihasta pääsi valaistuille laduille (100 metriä matkaa, jonka pystyi menemään myös hiihtämällä), jotka vei ihan oikeaan hissilliseen laskettelurinteeseen. Uimarantaan oli vain muutama satametriä matkaa eikä kaupungin keskustaan ja kouluihinkaan ollut kuin kilometri matkaa. Kioskille ja lähimpään kauppaan noin puolikilometriä. Eli pyörällä pääsi nopeasti joka paikkaan.
Oli myös paljon upeita seikkailupaikkoja, vanha käytöstä poistettu mylly, kolmiomittaustorni, purkutuomion saaneita taloja, luoliakin läheltä löytyi, mutta kaikkein tärkein oli pihan takana ollut oma metsämme ja sen kallio jossa leikittiin ja seikkailtiin ja jonne rakensimme monelaisia majoja, korsuista korkealla puussa oleviin majoihin.
Kirjallisuudesta sen verran, että Enid Blytonin tuotanto oli kova sana tuolloin. Tottakai Viisikko, mutta myös Salaisuus ja Sos sarja, joka vasta tuli 70-luvulla. Myös Kim sarjan muistan 70-luvulta. Se oli tanskalainen ja Blytonin sarjoja jonkun verran rohkeampi sarja.
Olen erittäin onnellinen siitä, että synnyin nimenomaan 60-luvulla ja sen alkupuolella, enkä esimerkiksi 90- tai 2000-luvulla. Itse ainakin koin viettäneeni erittäin onnellisen lapsuuden.
Aivan kuin minun suustani paitsi asuimme maalla. Aktiviteetteja riitti yllin kyllin.
M67
Vierailija kirjoitti:
Limsaa kun oli, sen piti olla siruunasoodaa. Korkit olivat aikaisemmin niitä ohuita metallisia, jotka vedettiin auki, alla ohut viipale aitoa korkkia. Joskus kesäisin kaupoissa oli omenalimsaa, ruskeassa pullossa.
Tikkareista tykkäsin kaksivärisistä: spiraaleina joko valkoista ja punaista mintun makua, tai mustaa ja keltaista lakritsaa.
Pihalla pelattiin polttopalloa, kun talkkari maalasi maahan parkkipaikalle ringin. Kirkonrottaa leikittiin myös kovasti iltaisin, tai pelattiin nelimaalia.
Joo sittis oli tietysti yksi suosikkijuomista. Johtuen tietysti siitäkin, että kipailevat kansainväliset Sprite ja Team oli hieman kalliimpia (muutaman pennin), joten eihän niitä raaskinut ostaa. Sama koski cola-juomiakin. Coca-colaa ja Pepsiä tuli juotua harvoin, sen sijaan Siff-colaa, King-cola ja etenkin Jive, oli tuon ajan suosikkeja. Jiven korkissaoli 60-luvun lopulla ja ehkä vielä 70-luvun alussakin eri artistien kuvia, siis korkin sisäpuolella. Ainakin Beatlesin kuvan niistä muistan.
Mallasjuoman Palma juomat oli ainakin meilläpäin myös erittäin suosittuja:
http://2.bp.blogspot.com/-hphiEu8VKwA/TZgqxvdAeVI/AAAAAAAAGnQ/Wf-vALDhN…
Tuo Myrskylinnut oli suosikkini! Ja ihan pienenä telkusta tuli Niksulan TV, tykkäsin paljon Niksusta. Muistan myös Arja-tädin ja sen taikapeilin. Kasper nukke ja Eulaalia Kenkkunen!
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli.
Olin poika (olen toki jossain määrin vieläkin), mutta en saanut retuja minäkään ja olin siitä äärimmäisen katkera, varsinkin kun naapurissa asuva paras kaverinikin sai. Sen sijaan vähän myöhemmin sain meidän kadulta ensimmäisten joukossa Tapparan takin ja oli siitä äärimmäisen ylpeä, vaikka en koskaan mikään suuri Tappara-fani ollutkaan, mutta olihan se 70-luvun alussa kuuminta hottia ja ylivoimaisesti suosituin jääkiekkojoukkueiden takki.
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Twistinarulla hypittiin alvariinsa ja ruutuhyppelyä.
Mulle äiti laittoi sunnuntaina punaisen rusetin hiuksiin ja pyhävaatteet oli erikseen.
Kauppa-auto tuli aamulla klo 9 tienhaaraan.
Kaikki kulmakunnan äidit vartos sitä kivillä
istuen.
Tv oli mustavalkoinen ja kanavia oli max.
kaksi.
Kaikki kävivät marjametsällä.
Lapsuudessani 60 ja 70 luvulla täit ja luteet olivat tuttuja vain vanhempien ihmisten puheissa. Nyt täit ovat arkea joka toisessa tarhassa ja koulussa. Vaatteet saa luteiden vuoksi saunottaa joka hotelliyön jälkeen ja ties kuinka monen tutun, perussiistejä työssäkäyviä perheitä, kotia on myrkytetty luteiden vuoksi. Näin pääkaupunkiseudulla.
Naapurin isännät veti röökiä aina kylässä käydessään sisällä, vaikka meillä vanhemmat eivät polttaneet. Viinaa juotiin vain juhlatilaisuuksissa, silloinkin vähän. Äidit oli kotona kun tultiin koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo Myrskylinnut oli suosikkini! Ja ihan pienenä telkusta tuli Niksulan TV, tykkäsin paljon Niksusta. Muistan myös Arja-tädin ja sen taikapeilin. Kasper nukke ja Eulaalia Kenkkunen!
Myrskylinnut oli tosiaan huisin jännä. Myös Batman oli tuohon aikaan megasuosittu. Noi kaikki kotimaiset lastenohjelmat on kyllä hyvin muistissa, mutta yksi olennainen tuosta vielä puuttui, eli Kylli täti piirroksineen.
Teevee-sarjoista pakko mainita myös supersuositut Naapurilähiö, sekä brittiläinen Mennään bussilla ja äidin suosikki Peyton Place. Niin ja tottakai lännensarjat Virginialainen ja Bonanza.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Myrskylinnut oli suosikkini! Ja ihan pienenä telkusta tuli Niksulan TV, tykkäsin paljon Niksusta. Muistan myös Arja-tädin ja sen taikapeilin. Kasper nukke ja Eulaalia Kenkkunen!
Myrskylinnut oli tosiaan huisin jännä. Myös Batman oli tuohon aikaan megasuosittu. Noi kaikki kotimaiset lastenohjelmat on kyllä hyvin muistissa, mutta yksi olennainen tuosta vielä puuttui, eli Kylli täti piirroksineen.
Teevee-sarjoista pakko mainita myös supersuositut Naapurilähiö, sekä brittiläinen Mennään bussilla ja äidin suosikki Peyton Place. Niin ja tottakai lännensarjat Virginialainen ja Bonanza.
Oi, ihan olin unohtanut Kylli-tädin! Kiitos muistosta, oli mahtava piirtäjä!
Mennään Bussilla, sitä katsoin. Muita sarjoja:
Perhe on Pahin. Sheriffi McCloud, Columbo, MacMillan ja vaimo! High Chapparal. Charlien Enkelit.
Peyton Placea en katsonut, mutta vanhemmat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
chevits sulaa sohvaan....
Menet diskoon leffaan hippoihin, tarjoo Chewits muillekin. Chewits maituu pitkään, Chewits maistuu pitkääääään....
Ajatar on Forumissa, Forumissa Mannerheimintiellä, auki joka ilta kello kahdeksaan...
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.
Juu, Beaversit oli myös minun ensimmäiset merkkifarkkuni ja oli niistä tosi ylpeä. Sain niihin myös Remun, Cissen ja Ilen nimmarit, kun pääsin itseäni vanhemman serkkuni kanssa Hurriganesin keikalle. Vähänkö oli koulukaverit kateellisia, kun maanantaina kouluun mennessä oli kyseiset farkut nimmareineen jalassa :)
Ei tullu tv:n ainoalta kanavalta tosi tv ohjelmia. Jouduttiin tyytymään iltauutisten filmeihin joissa B52 pommittajat tiputti kuorman toisensa perään napalmia ja muita pommeja vietnamilaiskyliin. Toinen vakio reality uutisissa oli hippien mielenosoitukset sotaa vastaan.
Kapteeni Nemo oli kova sarja, nukkeanimaatio sukellusveneen seikkailuista jos oikein muistan.
Muistan maitopussit, joita olisi ollut kiva pyöritellä pitkin keittiön pöytää, mutta äiti kielsi. Ja ne muoviset maitopusseille tarkoitetut kannut, jotka eivät oikein kelvanneet mihinkään muuhun, koska olivat liian korkeita ja kapeita eli kiikkeriä. Pusseista virkattiin ryijymäisiä kynnysmattoja. Kioskilta sai puolen pennin karkkeja, sellaisia superpieniä salmiakkipalloja, mutta vain parillisina määrinä.
Meillä ei koskaan tupakoitu eikä juotu alkoholia, eivät edes vieraat, koska meillä urheiltiin kilpaa jo lapsesta lähtien. Isotonic-jauhe oli hyvää kuiviltaankin.
Minulla oli upeat, 60-luvun psykedeelisillä kiemuroilla kuvioidut nilkkapituiset housut, jotka olin saanut Ruotsin sukulaisilta. Olen nähnyt samanlaisen kelta-puna-oranssin kankaan Votkaa, komisario Palmu -elokuvassa Koivistolaisten housupuvuissa Kalastajatorpalla, eli olin tietämättäni ollut tosi tyylikäs.
Autoissa ei ollut turvavöitä, joten lapset ja koirat kulkivat yhdessä mylläkässä farmariauton takaosassa. Ja sorateitä ja mutkia Suomessa riitti. Leikittiin ulkona pimeän tuloon asti, juostiin pitkin metsiä ja peltoja kesät talvet.
Koulussa opetettiin matematiikkaa joukko-opin avulla. Ei sitä tainnut opettajakaan ymmärtää, minä nyt en ainakaan ymmärtänyt. Koulussa oli oppilaille kaksi monireikäistä ulkovessaa, opettajilla oli sisävessa. Kehittelin itselleni noina aikoina tilavan seurapiirirakon, joka toimii yhä erinomaisesti.
Oli mahtavaa olla lapsi 60-70-luvuilla. Minulla on vain hyviä muistoja.
Oi salmiakkijauho! Meidän lähiössä sitä myytiin apteekissa!