terapiani on tyhjänpäiväistä, ei hyötyä
Ainakaan vielä. Terapeutti puhuu välillä liikaa.
Tosin osaa kyllä kuunnellakin.
Mutta se ei ole sitä terapiaa mitä lähdin hakemaan. Vaikuttaa siltä että terapeutilla ei ole kiire, rahaa tulee kyllä joka tapauksessa.
Keskustelin terapiamuodosta ja hän ei ilmeisesti halua muuta kuin jutustella...tavoitteista viis.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olet käyny?
Onneksi en kovin kauaa mutta liian kauan kuitenkin kun koen ettei siitä ole hyötyä.
Se haluaa vaan juttelua ja rahaa tulee.
Tuttu tunne. Vuoden olen käynyt ja mitään hyötyä en koe saaneeni. Maksutonta niin olen käynyt...
No siis, terapia yleensä ON jutustelua. Ja sen hyödyllisyys riippuu ihan sinusta itsestäsi, ja siitä, mitä jutustelet ja miten jutusteluasi pohdit, otatko vastaan terapeutin vihjeitä ja neuvoja vai jäätkö jankkaamaan samalle ympyräladulle kuin ennenkin.
Se, missä tehdään muutakin kuin jutustellaan, on sitten usein nimeltään "kuntoutusta". senkin toimivuus ja hyöty riippu ihan sinusta ja siitä, miten paljon vaivaa ja tuskaa olet kuntoutumisesi eteen valmis näkemään. Autokolarin jälkeen kuukausia sängyssä maannut halvauspotilas joutuu paitsi opettelemaan kävelemään, myös harjoittamaan olemattomiksi surkastuneet lihaksensa uudelleen ja se tarkoittaa jokapäiväistä kuntosalia ja tuntikausien päivittäistä harjoittelua. Sama se on henkisellä puolella, mutta moni henkisen puolen kuntoutuja ei ole valmis näkemään vaivaa ja saa siitä silloin yhtä paljon hyötyä kuin se fyysinen kuntoutuja saisi siitä, että käy salilla syömässä mars-patukoita...
No, minä lopetin samasta syystä; ei mitään hyötyä. Samat asiat voin höpötellä jollekin frendille kahvikupin äärellä, erona vaan se, että ystäväni oikeasti tuntee minut. Pari kertaa jätin menemättä ihan vaan koska en jaksanut istunut siellä tuntia turhan takia, sitten lopetin kokonaan.
Lenkkeilykin toimii mulla paremmin, antaa energiaa ja tuulettaa päätä. Mutta hyvä, jos joku on löytänyt terapiasta apua. Itse en ymmärrä, miten esim. rahanpuute uusiin huonekaluihin korjautuisi terapialla? Ennenmmin rupesin tekemään sitä rahaa.
Et sunkaan sä ole se yksi oudokki, joka käy terapiassa, kun sen mies ei harrasta tarpeeksi monipuolista seksiä? Semmoseen terapeutista varmaan ei todella olekaan apua...
Vierailija kirjoitti:
Et sunkaan sä ole se yksi oudokki, joka käy terapiassa, kun sen mies ei harrasta tarpeeksi monipuolista seksiä? Semmoseen terapeutista varmaan ei todella olekaan apua...
Ketä meinaat? Jos minua, niin ei, sain lähetteen syynä vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita. Eikä ole edes miestä, pano kylläkin (se se vasta hyvää terapiaa onkin ;))
-nro. 5
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä, miten esim. rahanpuute uusiin huonekaluihin korjautuisi terapialla?
Se rahanpuutehan ei korjaudukaan. Myöskään menneet kovat kokemukset, koulukiusaamiset, onnettomuudet, läheisten kuolemat tai hyväksikäytöt eivät muutu tapahtumattomiksi. Se mikä muuttuu, on oma asenne niihin. useimmiten terapiantarpeessa olevilla ihmisillä on tunne siitä, että he eivät voi millekään mitään, että maailma murjoo ja he ovat avuttomia (ja viattomia) sätkynukkeja. Terapian tarkoitus on palauttaa ihmiselle tunne siitä, että edes jotain voi tehdä ja hallita. Niin kuin nyt sinä ryhdyit hankkimaan sitä rahaa, kun sun ongelmat johtui sen puutteesta. Mulla taas kyse oli sairaasta lapsesta, jota en pystynyt parantamaan, mutta pystyin sentään tekemään hänen olonsa vähän paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
No, minä lopetin samasta syystä; ei mitään hyötyä. Samat asiat voin höpötellä jollekin frendille kahvikupin äärellä, erona vaan se, että ystäväni oikeasti tuntee minut. Pari kertaa jätin menemättä ihan vaan koska en jaksanut istunut siellä tuntia turhan takia, sitten lopetin kokonaan.
Lenkkeilykin toimii mulla paremmin, antaa energiaa ja tuulettaa päätä. Mutta hyvä, jos joku on löytänyt terapiasta apua. Itse en ymmärrä, miten esim. rahanpuute uusiin huonekaluihin korjautuisi terapialla? Ennenmmin rupesin tekemään sitä rahaa.
Valitettavasti kaveri sanoo sen mitä haluatkin kuulla ja siten voi auttaa esim ylläpitämään masennusta. Nyökyttelee vaan, että juu kaikissa muissa on vikaa ja ajattelet asioista oikein, terapeutti haastaa miettimään omia valintoja ja muuttamaan ajatusmallia, hänellä ei ole ystävyyttä menetettävänä.
Rahanpuute huonekaluihin on ajatusmalli, että ihminen tarvitsisi tavaraa ollakseen onnellinen.
Mulla on ollut sohva ja pöytä yli 5v, ovat ainoastaan sitä varten että siihen kasataan tavaraa.
Sitten kun ihminen saa rahaa huonekaluihin, hän keksii jonkun muun rahan tarpeen, jota ilman ei voi olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sunkaan sä ole se yksi oudokki, joka käy terapiassa, kun sen mies ei harrasta tarpeeksi monipuolista seksiä? Semmoseen terapeutista varmaan ei todella olekaan apua...
Ketä meinaat? Jos minua, niin ei, sain lähetteen syynä vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita. Eikä ole edes miestä, pano kylläkin (se se vasta hyvää terapiaa onkin ;))
-nro. 5
No ystävyys onkin terapiaa, ihan parasta sellaista.
Kuin lääkettä... 😘💟
💞 ystävänpäivä lähestyykin, pidetään ystäviä ylläpidossa ja mielessä !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, minä lopetin samasta syystä; ei mitään hyötyä. Samat asiat voin höpötellä jollekin frendille kahvikupin äärellä, erona vaan se, että ystäväni oikeasti tuntee minut. Pari kertaa jätin menemättä ihan vaan koska en jaksanut istunut siellä tuntia turhan takia, sitten lopetin kokonaan.
Lenkkeilykin toimii mulla paremmin, antaa energiaa ja tuulettaa päätä. Mutta hyvä, jos joku on löytänyt terapiasta apua. Itse en ymmärrä, miten esim. rahanpuute uusiin huonekaluihin korjautuisi terapialla? Ennenmmin rupesin tekemään sitä rahaa.
Valitettavasti kaveri sanoo sen mitä haluatkin kuulla ja siten voi auttaa esim ylläpitämään masennusta. Nyökyttelee vaan, että juu kaikissa muissa on vikaa ja ajattelet asioista oikein, terapeutti haastaa miettimään omia valintoja ja muuttamaan ajatusmallia, hänellä ei ole ystävyyttä menetettävänä.
Rahanpuute huonekaluihin on ajatusmalli, että ihminen tarvitsisi tavaraa ollakseen onnellinen.
Mulla on ollut sohva ja pöytä yli 5v, ovat ainoastaan sitä varten että siihen kasataan tavaraa.
Sitten kun ihminen saa rahaa huonekaluihin, hän keksii jonkun muun rahan tarpeen, jota ilman ei voi olla onnellinen.
No justiinsa. Kuule, sinä et tunne minun ystäviäni, joten en tuosta asiasta ala edes vänkäämään. Terapeuttini taasen oikein yrittämällä yritti olla ystäväni, ei todellakaan "haastanut" yhtään mihinkään. Parhaassa tapauksessa juteltiin tunti resepteistä(!), koska hänkin pitää ruoanlaitosta. Hienoa, että sun sohva ja pöytä on olleet yli 5v. Mulla oli molemmat melkein 10v, ennen kuin menetin ne (ja kaiken muunkin) tulipalossa, joka saattoi hieman aiheuttaa masennusta.
Ensi kerralla älä leiki keittiöpsykologia, jos et tiedä taustoja. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sunkaan sä ole se yksi oudokki, joka käy terapiassa, kun sen mies ei harrasta tarpeeksi monipuolista seksiä? Semmoseen terapeutista varmaan ei todella olekaan apua...
Ketä meinaat? Jos minua, niin ei, sain lähetteen syynä vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita. Eikä ole edes miestä, pano kylläkin (se se vasta hyvää terapiaa onkin ;))
-nro. 5
Ei, puhun ap:stä, joka laatii tänne milloin mitäkin empatianherutusaloituksia ja paljastaa jossain sivulla kolme vasta, että kaiken "kukaan ei minusta piittaa eikä kuuntele, terapiastakaan ei ole ollut apua" -vollotuksen takana on se, että sen mies ei vissiin nuole sitä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin terapiamuodosta ja hän ei ilmeisesti halua muuta kuin jutustella...tavoitteista viis.
Eli tavoitteista et ole keskustellut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sunkaan sä ole se yksi oudokki, joka käy terapiassa, kun sen mies ei harrasta tarpeeksi monipuolista seksiä? Semmoseen terapeutista varmaan ei todella olekaan apua...
Ketä meinaat? Jos minua, niin ei, sain lähetteen syynä vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita. Eikä ole edes miestä, pano kylläkin (se se vasta hyvää terapiaa onkin ;))
-nro. 5
Ei, puhun ap:stä, joka laatii tänne milloin mitäkin empatianherutusaloituksia ja paljastaa jossain sivulla kolme vasta, että kaiken "kukaan ei minusta piittaa eikä kuuntele, terapiastakaan ei ole ollut apua" -vollotuksen takana on se, että sen mies ei vissiin nuole sitä oikein.
Hei, mäkin tiedän kenestä sä puhut.
No ap, ootko sä toi?
Ap kuulostaa ihan helvetin rasittavalle. Sympatiat terapeutille
On se se, eipä ole paljon jäänyt ketjuun vastailemaan.
Älkää tuhlatko aikaa ap:n ongelmiin, sillä ei niitä oikeasti ole.
Minulla on samantapainen kokemus terapiasta. Kävin puolitoista vuotta jutustelemassa. Kelan tukemaa terapiaa olisi ollut puoli vuotta jäljellä, kun lopetin. Terapeutti aloitti istunnon yleensä kysymyksellä: "Mitä viikko on tuonut sinulle terapiassa käsiteltäväksi?" Argh. Tietenkin sitten jutustelimme pienistä viikon aikana sattuneista harmituksista ja mulla on taustalla kuitenkin isoja asioita: narsistiäiti, narsistiexä, ero, työttömyys, burn out... Lopulta tein oman suunnitelman ja nostin ihan systemaattisesti niitä asioita esille, joista halusin keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Lopulta tein oman suunnitelman ja nostin ihan systemaattisesti niitä asioita esille, joista halusin keskustella.
Luulisin että tuo on ihan yleistä. Jostakin syystä kuvitellaan että vieras terapeutti tietää itsestään mistä sinä haluat puhua. Jos et kerro että haluat nimenomaan keskustella asioista vaikkapa lapsuudesta, terapeutin voi olla hyvin vaikea sitä arvata. Tavoitteetkin pitäisi lähteä autettavasta, ne ovat hänen tavoitteitaan. Hyvä terapeutti osaa tietysti auttaa siinä mihin tavoitteet sinulle asetetaan.
Sama tyyppi on tästä kirjoittanut ennenkin
Totean myös saman: Persoonallisuushäiriöisiä on vaikea auttaa
Sinänsä ikävää, aihe ei ole huono.
Mutta ap - jos on kuten epäilen se huomiohuora - tekee pilkkaa oikeasti mielenterveysongelmaisista ja kerää itselleen huomiota vetääkseen sitten keskustelulta maton alta. Se on kuin näyttäisi keskisormea masentuneille.
Kauanko olet käyny?