Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe - mahdottomuusko?
02.02.2016 |
Olen löytänyt eroni jälkeen ihanan miehen, jonka kanssa olen seurustellut jo pidempään. Meillä on miehen kanssa todella samanlaiset arvot, tykkäämme samoista asioista jne. kaikki sujuu paremmin kuin hyvin. Nyt olemme miettimässä yhteenmuuttoa. Ongelmaksi nousee vain se, että lastenkasvatuksessa linjamme eroavat täysin. Voiko uusperhe-elämästä sii tulla mitään? Kokemuksia? Miehellä on vain yksi alle kouluikäinen lapsi ja tämä saa tehdä ihan mitä haluaa. Lapsella ei ole mitään nukkumaanmenoaikoja, saa kaiken mitä haluaa, saa pomppiä sängyillä ja sohvilla, syödä keksejä/ja jäätelöitä ympäri taloa, ei tarvitse korjat perässään mitään jne. Minun lapsillani on nukkumaanmenoajat, sohvilla/sängyillä ei hypitä, herkkuja syödään herkkupäivänä ja jokainen korjaa jälkensä (esim. lapset laittavat ulkoa tullessaan vaatteensa naulaan, vievät likaiset pyykkiin jne.). Mielestäni lapsillani on siis ihan normaalit säännöt (rajoja ja rakkautta), meilestäni kaiken saaminen ei ole rakkautta. Nyt mietinkin saammeko arkeamme toimimaan, koska en halua omista lapsistani samanlaista kuin miehen lapsi on.
Kommentit (23)
Totta. Tuohon olen tottunut jo, että lomien yms. kanssa on otettava huomioon myös ex-puolisot. Mutta tuota peljkään, että lapseni jäisivät eri arvoiseen asemaan miehen lapseen nähden. En oikein usko, että mies tulisi pitämään lapsella säännöt, kun tähänkin asti saanut kaiken läpi mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko muilla kommentteja/kokemuksia?
Samoilla linjoilla kuin ykkönen. Eli teidän kotona tulee kaikilla olla yhteiset säännöt. Mutta voihan ne olla jotain siitä puolivälistäkin - ei pelkästään sinun sääntösi.
Itse asun uusperheessä, lapset tosin teinejä, ja minusta kaikista tärkeintä on se, että pitää osata katsoa läpi sormien paljon asioita. Äitipuoli ei vaan voi alkaa vaatimaan kaikkea sellaista mitä vanhempi voi. Eli täytyy ymmärtää, että ihmissuhde on aina tärkeämpi kuin jokin sääntö.
Tuhoon tuomittu...ei auta, isoporukka, joista vain kaksi tykkää toisistaan. Omat ja vieraat kersat, exät...unohda koko juttu!!!! Vauva palsta täynnä näitä uusioperheen "ihanuuksia"...mut ethän sä usko, kokeile ja pety....
Mä luulen, että tuo voisi toimia jos sä olisit lapseton, koska silloin voisit sanoutua irti kasvatusvastuusta ja olla miehen lapselle hauska kaveri (jos vaan oma pääsi kestäisi sitä). Mutta mielestäni on käytännössä mahdotonta elää niin, että miehen lapsella on tuollaiset säännöt kuin nyt ja sun lapsille erit. Ja pelkään että miehen lapsen sopeuttaminen tiukempiin sääntöihin äitipuolen takia tulisi olemaan niin kamala homma ja aiheuttaisi niin paljon ristiriitoja, että ei ehkä kannata. Täytyy ajatella myös sun lapsia, jos joutuvat ensin muuttamaan, katsomaan riitoja ja yhteentörmäyksiä, elämään vieraan miehen kanssa (joo varmasti tuntevat miehen mutta ei hän ole lapsillesi samalla tavalla läheinen kuin sinulle ja yhdessä asuminen on aika intiimiä) ja sitten jos homma kaatuu, niin joutuvat muuttamaan taas ja mahdollisesti vaihtamaan koulua ja kaveripiiriä uudelleen...ei kuulosta hyvältä.
Vakava seurustelu eri asunnoista käsin voi olla oiva ratkaisu myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu miehesi kanssa. Kerro huolesi. Hän on se kenen kuuluu laittaa lapsi kuriin. Jos se jää sinun tehtäväksesi saat tosiaan sen "pahan äitipuolen" maineen. Paljonko miehesi lapsi on miehesi luona? Ongelmahan on monesti myös se että toisella lapsen vanhemmista on eri säännöt. Eli jos lapsi on isänsä luona viikonloput ja isä pitäisikin kuria, mutta jos viikolla äidin luona saa rellestää se hankaloittaa asiaa. Varsinkin kun on pienestä lapsesta kyse. Isompi osaa joo erottaa että eri paikoissa voi olla eri säännöt mutta ei mene sekaisin niistä. Tärkeintä on että olette miehen kanssa samoilla linjoilla. Kysy onko hän valmis laittamaan lapselleen säännöt ja pitämään niistä kiinni. Jos ei,homma ei tule toimimaan. Tv. Uusperheen äiti
Lapsi on puoliksi isällään ja äidillään. Niin sehän se tässä onkin, että pelkään, että mies ei pysty laittamaan lapselleen rajoja. Mielestäni ei esimerkiksi ole oikein, että mihen lapsi herää viikonloppuisinkin klo: 6 ja käy sitten herättämässä kaikki minun lapseni ja meidät. Kyse kuitenkin lähes kouluikäisestä lapsesta. Kyllä meidn perheessä esim. lapset antavat muiden nukkua niin pitkään kuin haluavat viikonloppuna ja ovat siihen asti hiljaa leikkimässä huoneessaan, menevät olohuoneeseen katselemaan lastenohjelmia tms. Tämän vuoksi minun lapset ovat sitten aivan väsyneitä sunnuntai-ltana. Miehen lapsi ei, kun nukkuu päiväunia (vaikka menee kohta kouluun!) ja kukkuu sitten iltaisin lähelle puolta yötä ja herää kuudelta. Olen tästäkin sanonut jo sata kertaa, mutta tilanne ei muutu miksikään. Mielestäni tuon ikäinen lapsi ei tarvitse päiväunia, vaan lapsen nukkumaanmenoajat illalla ja aamuisinkin kyllä nukkuisi, kun ei nukkuisi päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuulostaa huonolta. Olette liian kaukana toisistanne kasvatusasioissa. Rehellisesti sanottuna, en usko että edes keskustelu auttaisi. Mies luultavasti lupailisi tiukentavansa kuria yms. Mutta loppujen lopuksi kurinpito jää sulle. Kyllä sinuna jatkaisin suhdetta asuen omissa asunnoissa. Eihän teillä ole mikään kiire mihinkään. Voitte muuttaa yhteen kun lapset muuttaa pois tai ei tarvitse muuttaa ikinä yhteen, mikä pakko? Olette aikuisia ihmisiä ja voitte nauttia suhteen hyvistä hetkistä ja välillä olla omissa oloissanne.
Minkä ihmeen takia raahaat lapsesi toisen luokse vkl heräämään klo 6???? Sanoisin miehellä, ettei tulla niinä vkl yöksi, vain päiväsaikaan käymään, jos lapseni eivät saa vapaapäivinä nukkua. Olet siis jo keskustellut noinkin "pienestä" asiasta ja sekään ei mene perille. Unohda koko yhteenmuutto ja pidä nyt omien lastesi puolta. Vaikka kuinka kivaa olisi herätä joka aamu miehen vierestä, ajattele lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on puoliksi isällään ja äidillään. Niin sehän se tässä onkin, että pelkään, että mies ei pysty laittamaan lapselleen rajoja. Mielestäni ei esimerkiksi ole oikein, että mihen lapsi herää viikonloppuisinkin klo: 6 ja käy sitten herättämässä kaikki minun lapseni ja meidät. Kyse kuitenkin lähes kouluikäisestä lapsesta. Kyllä meidn perheessä esim. lapset antavat muiden nukkua niin pitkään kuin haluavat viikonloppuna ja ovat siihen asti hiljaa leikkimässä huoneessaan, menevät olohuoneeseen katselemaan lastenohjelmia tms. Tämän vuoksi minun lapset ovat sitten aivan väsyneitä sunnuntai-ltana. Miehen lapsi ei, kun nukkuu päiväunia (vaikka menee kohta kouluun!) ja kukkuu sitten iltaisin lähelle puolta yötä ja herää kuudelta. Olen tästäkin sanonut jo sata kertaa, mutta tilanne ei muutu miksikään. Mielestäni tuon ikäinen lapsi ei tarvitse päiväunia, vaan lapsen nukkumaanmenoajat illalla ja aamuisinkin kyllä nukkuisi, kun ei nukkuisi päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on mielestäsi tärkeämpää, sinun oma onnellisuutesi vai kahden lapsesi onnellisuus? Jos viet lapsesi tuollaiseen uusperhekuvioon, he kärsivät varmasti. Kumpi kärsimys on keskeisempää ja tärkeämpää, lastesi kärsimys uusperheessä, vai sinun oma kärsimyksesi, kun et pääse asumaan rakastamasi miehen kanssa yhdessä?
No juuri tuon heräämisasian vuoksi minua epäilyttääkin pitäisikö kuitenkaan kuria, vaikka lupaisikin. Ja tosiaan en oikein enää itsekään jaksa "lapsiviikonloppuja", kun olen yksin pyöritetyn arjen jäljiltä tosi väsynyt ja näiden lapsiviikonlopujen jälkeen vain vielä väsyneempi. Mutta en oikein tiedä miten sanoa sitäkään, ettei enään tulla, kun hänen lapsensa ei anna muiden nukkua. Tuntuu loukkaavalta tavallaan arvostella miehen lasta. Mutta minun lapseni menevät nukkumaan iltaisinkin viimeistään yhdeksältä ja eivät oikein jaksa tuota, että ennen puolta yötä eivät saa unta aj sitten kuudelta herätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuntuu loukkaavalta tavallaan arvostella toisen lasta."
Se on. Se on pahinta uusiosuhteissa, miten puhua edes neutraalisti toisen lapsista, kun aina toinen kuulee sen kritiikkinä, arvosteluna, loukkauksena. Omat lapset on kaikkein kipein kohta.
Ja juuri siksi näistä asioista on totisesti opeteltava puhumaan ennen kuin yhteenmuuttoa edes ajatellaan. Koska matkan varrella mistään ei tule mitään jos sitä puhumisen taitoa ei ole. Sille se kaikki rakentuu.
Joten unohda osoiteasiat, verhot, sohvat, kaikki muut, ja aloita tästä puhumisen opettelusta. Jos se ei lähde käyntiin voi yhteenmuuton haudata.
Riitoja? Loukkaantumisia? Kyllä, niitä voi tulla ja luultavasti tuleekin. Mutta parempi kai nyt kun sitten kun jo asutaan saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuon heräämisasian vuoksi minua epäilyttääkin pitäisikö kuitenkaan kuria, vaikka lupaisikin. Ja tosiaan en oikein enää itsekään jaksa "lapsiviikonloppuja", kun olen yksin pyöritetyn arjen jäljiltä tosi väsynyt ja näiden lapsiviikonlopujen jälkeen vain vielä väsyneempi. Mutta en oikein tiedä miten sanoa sitäkään, ettei enään tulla, kun hänen lapsensa ei anna muiden nukkua. Tuntuu loukkaavalta tavallaan arvostella miehen lasta. Mutta minun lapseni menevät nukkumaan iltaisinkin viimeistään yhdeksältä ja eivät oikein jaksa tuota, että ennen puolta yötä eivät saa unta aj sitten kuudelta herätys.
Hei oikeasti! Sun on äitinä ajateltava lastesi hyvinvointia enemmän kuin sitä, loukkaatko miesystävääsi (sanomalla tosiasiat! Ne voi sanoa nätistikin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei ole arvostelua, jos sanoo että, haluaa nukkua vapaapäivinä pidempään joten nukkuu omassa kodissaan. Vaikka mies loukkaantuisikin, tärkeämpää sun on ajatella omien lastesi lepäämistä ja jaksamista. Sitäpaitsi kai lapsetkin haluavat joskus kotonaan vkl viettää. Ajattele lapsia nyt.
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuon heräämisasian vuoksi minua epäilyttääkin pitäisikö kuitenkaan kuria, vaikka lupaisikin. Ja tosiaan en oikein enää itsekään jaksa "lapsiviikonloppuja", kun olen yksin pyöritetyn arjen jäljiltä tosi väsynyt ja näiden lapsiviikonlopujen jälkeen vain vielä väsyneempi. Mutta en oikein tiedä miten sanoa sitäkään, ettei enään tulla, kun hänen lapsensa ei anna muiden nukkua. Tuntuu loukkaavalta tavallaan arvostella miehen lasta. Mutta minun lapseni menevät nukkumaan iltaisinkin viimeistään yhdeksältä ja eivät oikein jaksa tuota, että ennen puolta yötä eivät saa unta aj sitten kuudelta herätys.
Miten joku voi loukkaantua, jos puhut faktoista? Fakta on se, että et jaksa, koska joudut heräämään viikonloppuisin kuudelta. Et edes arvostele ketään.
Jos mies tuosta - faktasta - loukkaantuu, niin sitten on satavarma, että ongelmia tulee jatkossa.
Ap mitä olet päättänyt. Kiinnostaa.
Tajuun sua jotenkin. Mut päättäkää miehen kaa yhteiset säännöt? Kaikille lapsille tyyliin samat säännöt. :D Ja muutekin toi lapsi pitää laittaa ojennukseen. Ei lapsi saa määräillä! Mun miehen lapsi on meillä joka toinen viikonloppu ja mä ainakin kuria pidän myös sille, kun se yrittää komentaa ja yrittää saada kaiken periksi... :/ Ei tietenkään kivaa ole aina, mut en oikeasti itse ala kattelee jos lapsi saa määräillä kaikesta, esim. missä kukakin istuu, milloin minä saan tehdä mitäkin jne... Kovasti aina yrittää vieläkin määräillä mutta pistetään stoppi sille. :) Niin etköhän säkin saa pistää ojennukseen ton lapsen? Ei se sua varmaa siitä ala vihaamaan, ei ainakaan tuo miehen lapsi mua vihaa, ainakaan tietääkseni? Lapsi suíis on meillä 6v.
Mutta tuo sun tilanne, puhu miehelles ja lapsille säännöt! Eikä yhdelle mitään erityiskohtelua. :D
On Miehen tehtävä laittaa lapsensa ruotuun, eikä ap:n, jota mies ei nähtävästi oo tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Tajuun sua jotenkin. Mut päättäkää miehen kaa yhteiset säännöt? Kaikille lapsille tyyliin samat säännöt. :D Ja muutekin toi lapsi pitää laittaa ojennukseen. Ei lapsi saa määräillä! Mun miehen lapsi on meillä joka toinen viikonloppu ja mä ainakin kuria pidän myös sille, kun se yrittää komentaa ja yrittää saada kaiken periksi... :/ Ei tietenkään kivaa ole aina, mut en oikeasti itse ala kattelee jos lapsi saa määräillä kaikesta, esim. missä kukakin istuu, milloin minä saan tehdä mitäkin jne... Kovasti aina yrittää vieläkin määräillä mutta pistetään stoppi sille. :) Niin etköhän säkin saa pistää ojennukseen ton lapsen? Ei se sua varmaa siitä ala vihaamaan, ei ainakaan tuo miehen lapsi mua vihaa, ainakaan tietääkseni? Lapsi suíis on meillä 6v.
Mutta tuo sun tilanne, puhu miehelles ja lapsille säännöt! Eikä yhdelle mitään erityiskohtelua. :D
Onneks löysin lapsettoman miehen. 😄
Aika hankalalta yhtälöltä vaikuttaa. Lapsethan olisivat ihan eri arvoisessa asemassa jos pelataan kaksilla säännöillä. Jos miehen lapsen pitäisi noudattaa samoja sääntöjä kuin omat lapsesi, hän tulee panemaan hanttiin ja rajusti ja sinusta tulee paha äitipuoli. Ei kovin ruusuiselta vaikuta.
Kokisin myös stressaavana että uusperheen sisällä ei voi päättää perheen sisäisistä asioista esim. lomista tms. Vaan tähän kuvioon kuuluvat myös kummankin ex-puolisot sekä heidän nykyiset puolisonsa.