Uusperhe - mahdottomuusko?
Olen löytänyt eroni jälkeen ihanan miehen, jonka kanssa olen seurustellut jo pidempään. Meillä on miehen kanssa todella samanlaiset arvot, tykkäämme samoista asioista jne. kaikki sujuu paremmin kuin hyvin. Nyt olemme miettimässä yhteenmuuttoa. Ongelmaksi nousee vain se, että lastenkasvatuksessa linjamme eroavat täysin. Voiko uusperhe-elämästä sii tulla mitään? Kokemuksia? Miehellä on vain yksi alle kouluikäinen lapsi ja tämä saa tehdä ihan mitä haluaa. Lapsella ei ole mitään nukkumaanmenoaikoja, saa kaiken mitä haluaa, saa pomppiä sängyillä ja sohvilla, syödä keksejä/ja jäätelöitä ympäri taloa, ei tarvitse korjat perässään mitään jne. Minun lapsillani on nukkumaanmenoajat, sohvilla/sängyillä ei hypitä, herkkuja syödään herkkupäivänä ja jokainen korjaa jälkensä (esim. lapset laittavat ulkoa tullessaan vaatteensa naulaan, vievät likaiset pyykkiin jne.). Mielestäni lapsillani on siis ihan normaalit säännöt (rajoja ja rakkautta), meilestäni kaiken saaminen ei ole rakkautta. Nyt mietinkin saammeko arkeamme toimimaan, koska en halua omista lapsistani samanlaista kuin miehen lapsi on.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
No juuri tuon heräämisasian vuoksi minua epäilyttääkin pitäisikö kuitenkaan kuria, vaikka lupaisikin. Ja tosiaan en oikein enää itsekään jaksa "lapsiviikonloppuja", kun olen yksin pyöritetyn arjen jäljiltä tosi väsynyt ja näiden lapsiviikonlopujen jälkeen vain vielä väsyneempi. Mutta en oikein tiedä miten sanoa sitäkään, ettei enään tulla, kun hänen lapsensa ei anna muiden nukkua. Tuntuu loukkaavalta tavallaan arvostella miehen lasta. Mutta minun lapseni menevät nukkumaan iltaisinkin viimeistään yhdeksältä ja eivät oikein jaksa tuota, että ennen puolta yötä eivät saa unta aj sitten kuudelta herätys.
Sun lapset menee nukkumaan klo 21.00 ja klo 6.00 herätys on heille liian aikaisin? Miehen lapsi menee nukkumaan klo 24.00 ja herää klo 6.00 pirteänä.
Mikä tässä yhtälössä nyt ei toimi? Miehen lapsi nukkuu päiväunet, mutta sun väsyneet lapset ei saa nukkua? Ja millainen äiti on sitä mieltä, että alle kouluikäisen tulee yksinään hipsiä kotonaan katsomaan televisiota, jotta muut saa nukkua? Joku sellainen pieni juttu kuin perusturvallisuudentunne voi vähän järkkyä siitä tiedosta, että se lapsihan voi yksinään lähteä vaikka ulos...
Vierailija kirjoitti:
No. Jokaisessa perheessä on omat sääntönsä. Jos miehesi kanssa saat sovittua kotiinne yhteiset säännöt ja arvot ongelmaa ei ole. Miehen lapsi kiukuttelee aikansa mutta oppii. Jos häntä ei kohtele tasavertaisesti eli hän saa olla prinsessana, niin hän itse kärsii siitä. Mulla on uusperhe ja miehen lapset olivat ihan retuperällä- ovat vieläkin äidillään. Alkuaikoina kiukuttelivat meillä paljon, koska eivät olleet tottuneet rajoihin; ruoka-aikoihin tai siihen, ettei koko ajan voi vaatia jotakin. Mut oppivat tosi nopeasti että meillä on turvallista ja selkeää. Meillä on läheiset ja rakastavat välit. Ja tiedän olevani myös paljon turvallisempi aikuinen rajoineni kuin heidän oma äitinsä.
Mutta miehen kanssa voidaan myös sopia, että kenenkään ei tarvitse olla yksin aamulla klo 6.00 ja että sohvalla saa hyppiä. Silloin ap:n on hyväksyttävä se, että hänenkin lapsensa saavat tehdä asioita, joita hän ei itse halua lasten tekevän. Kompromissi ei ole sitä, että ap määrää.
No. Jokaisessa perheessä on omat sääntönsä. Jos miehesi kanssa saat sovittua kotiinne yhteiset säännöt ja arvot ongelmaa ei ole. Miehen lapsi kiukuttelee aikansa mutta oppii. Jos häntä ei kohtele tasavertaisesti eli hän saa olla prinsessana, niin hän itse kärsii siitä. Mulla on uusperhe ja miehen lapset olivat ihan retuperällä- ovat vieläkin äidillään. Alkuaikoina kiukuttelivat meillä paljon, koska eivät olleet tottuneet rajoihin; ruoka-aikoihin tai siihen, ettei koko ajan voi vaatia jotakin. Mut oppivat tosi nopeasti että meillä on turvallista ja selkeää. Meillä on läheiset ja rakastavat välit. Ja tiedän olevani myös paljon turvallisempi aikuinen rajoineni kuin heidän oma äitinsä.