Lestadiolaiset: Mitä itse ajattelet siitä että lapsia täytyy antaa tulla kun on tullakseen?

Mä olen ehkä väärä ihminen vastaamaan tähän, koska olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että lapsia nimenomaan ei pidä ottaa vastaan aina kun on tullakseen. Ennen haaveilin isosta perheestä, olenhan itsekin sellaisessa kasvanut. Isossa perheessä on huonoja puolia, mutta kuitenkin enemmän hyviä. Muutama vuosi sitten tätini sai 15. lapsen, oli tuolloin 52v. Hänestä oikein näki kuinka ei vaan enään jaksanut, yritti kovasti peittää väsymisen ja kaiken muun, mutta näin silti. Se avasi silmäni, ja vaikka omat vanhempani ovat parhaansa mukaan huomioineet meitä lapsia, ja en koe koskaan joutuneeni milllään tavalla syrjään tai yksin, niin en silti itse enään todellakaan halua suurta perhettä.

Tietenkin voihan pienissäkin perheessä olla ongelmia siinä missä suuressakin, muttamutta. En halua itse joutua tilanteeseen jossa vielä 50-vuotiaana olisin raskaana. Ajatuskin ahdistaa. Tällä hetkellä olen kihloissa, ja ollaan miehen kanssa lapsista jo puhuttu. Avoimesti olen kertonut että mulla lapsiraja menee kuudessa, ja mies ymmärtää, onneksi.

Jotkut ihmiset, kuten esim. omat vanhempani, ovat suorastaan luotu pyörittämään isoa perhettä, joilla on siihen niin paljon enemmän voimia. Toisille taas vaikka kahden lapsen arki on jo liikaa. Tiedostan tän ja olen sitä mieltä että ehkäisystä pitäisi puhua avoimemmin liikkeen sisällä, hyväksyä se ja sitä kautta parantaa niiden heikkojen äitien "asemaa", heidän jotka eivät ehkä uskalla ottaa itse asiaa esille. Ja jotka eivät myöskään ehkä uskalla sanoa ääneen olevansa väsyneitä henkisesti. Se, että ehkäisystä ei puhuta, voi oikeasti johtaa siihen että nainen vaikka kieltäytyy seksistä, koska pelkää raskautuvansa, ja tämä taas voi johtaa avio-ongelmiin. Seksi kuitenkin kuuluu isona osana parisuhdetta, sen pitäisi olla nautinto, ei uhka.

Minulla on suunnitelma, että jossakin sisartenillassa otan ehkäisyasian esille, naiset kuitenkin ovat siellä todella avoimia. Pidän jonkun palopuheen, jotta ne väsyneetkin äidit ymmärtävät että omat rajat täytyy tuntea. Ennen kaikkea ajattelen tässä lapsia, ei ole oikein saattaa lasta perheeseen jossa äiti tai isä ei oikeasti jaksa.

Pitkä teksti, mutta tärkeä aihe. Toivon koko sydämestäni että ehkäisyasia muuttuisi pikkuhiljaa ns. Sopivammaksi. Loppujenlopuksi asiahan on kuitenkin avioparin välinen, ei seurakunnan.

Oma asia mitenkä elelee. Kellään ei ole asiaa toisen sänkyelämää arvosteleen.