Tunnetko ketään, joka on muuttunut hiirulaisesta upeaksi kaunottareksi?

Inspiroivia tarinoita! Ehkä minullakin on vielä toivoa. :)

Ne upeimmat kaunottaret ovat juuri niitä peruskoulun ujoja joita kukaan ei huomannut :)

Tunnen yhden nuoren naisen mikä teininä ei näyttänyt yhtään miltään,mutta nyt nuorena aikuisena näyttää todella hyvälle,en tiedä onko jotenkin kehittynyt hitaasti? Mutta vartalokin muuttunut paljon naisellisemmaksi.nuorena oli sellainen tasapaksu puikula,tai tasapaksu huono sana kun on ollut hoikka aina.

Paljon enemmän tiedän naisia millä ulkonäön alamäki on ollut todella rajua.

nuorena miehen alkuna tunsin erään tytön mikä oli todella kaunis,mukava,näin sen äitin ekan kerran tytön 18v synttäreillä ja ajattelin että miten niin rumalla akalla voi olla niin kaunis tyttö?? No se alkoi seurustelemaan jännämiehen kanssa mikä varmuuden vuoksi veti aina välillä sitä turpaan,alkoi röökaamaan ym. Ja nyt vähän yli 30v muistuttaa äitiään hyvin paljon.

samoin näin viikolla erään naisen minkä kanssa olin riparilla,silloin oli tosi kuuma pirkko ja nyt turvonnut kuin pullataikina naamakin punoitti ja oli turvoksissa kuin jollain alkkiksella,varmaan brenkku maistunut.

Höh, mulle ei oo vastaavaa muodonmuutosta tapahtunut: D Edelleen sama hiirulainen kuin 10 vuotta sitten, no, oon vasta 23v, ehkä mulla on toivoa vielä : D

Yläasteella olin aika räväkästi pukeutuva ja hiukset/meikki oli aina erikoiset. Olin myös koko lapsuuden ajan ollut pyöreähkö. Ammattikouluun siirtyessäni halusin sulautua enemmän massaan ja aloin pukeutua ja meikata luonnollisesti. Kasvatin poikamaiset hiukseni pitkiksi ja huomaamatta hoikistuin myös pois siitä lapsuuden pyöreydestä. Aikuistuessa aloin saada lyhyessä ajassa todella paljon positiivista huomiota muutamissa viikoissa, se oli jo enemmän kehuja kuin olin koskaan ennen saanut. Vanhat luokkalaiseni valehtelematta tuijottivat epäuskoisena suu auki minua kun tajusivat kuka olen kun satuin samaan paikkaan heidän kanssa. Ennen ulkonäköäni haukuttiin ja minua syrjittiin, nyt ns tavallisena ja somen mukaan kauniina saan kehuja. En itse pidä itseäni kuitenkaan hyvännäköisenä mutta koen kuitenkin olevani sievempi kuin mitä olin nuorempana. Erilaisuuden syrjimistä en kuitenkaan ymmärrä.

Luokkakaverini. Näin hänet kadulla 15 v ylioppilaaksi tulon jälkeen ja juteltiin. En tunnistanut häntä ja vasta kun hän tajusi, että en tiedä kuka ihme hän on, sanoi nimensä. En vieläkään voi uskoa samaksi ihmiseksi. En tiedä mitä tapahtui, hän kai kasvoi aikuiseksi ja laijtui hirveästi vauvan saamisen jälkeen, kasvojen luusto tuli esiin ja oli itsevarma ryhti ja upea vartalo, yleisilme ns. sädehtivä. Näyttää nykyään nelikymppisenä ihan supermallilta enkä liioittele siinä yhtään.