Tunnetko ketään, joka on muuttunut hiirulaisesta upeaksi kaunottareksi?

Tunnen. Peruskoulussa eräs ystäväni oli aika hiirulainen. Hän oli silloinkin hyvin kaunis, mutta hakeutui piiloon, eikä kukaan muu huomannut. Peruskoulun jälkeen hän pikkuhiljaa sai lisää itsevarmuutta ja tajusi oman kauneutensa. Nykyään hän onkin varsinainen kaunotar. Ei ole kusi kuitenkaan noussut päähän :) Ihana tyyppi! On kiva katsoa, kun hän on vihdoin päässyt kuorestaan.

Moni joka on lukiossa ollut "hiirulainen" joka jatkoi yliopistoon, on nykyään aikas hotti. Edelleen hoikka ja nuorekas, mutta löytänyt tyylinsä ja itsevarmuutensa. Ne lukioajan kuumikset ovat saaneet lapsia ja mammautuneet, osa kuitenkin edelleen suht hyvässä kuosissa mutta ei raikkaasti vaan silleen lähiö/pikkukaupunki-tyylisesti. Vaikea kuvailla mutta ehkä joku ymmärtää mitä yritän kuvailla.

Olen itse sellainen. Nuorena minulla oli rehottaa, valtavan tummat ja paksut kulmakarvat, silmälasit jotka tekivät silmistä kamalat pikku Viirut, ja huono iho sekä karva pukeutumistyyli. Aikuisena kävin laserleikkauksessa joten en tarvitse enää laseja, muotoilen kulmat ryhdikkäiksi ja iho on hyvä koska olen löytänyt sopivat tuotteet. Huvittaa aina kun törmään vanhoihin koulututtuihin, ne tytöt jotka minua silloin kiusasivat rumaksi ovat itse nyt rumia!

Itse kuulun aika lailla tuohon kategoriaan. 13-vuotiaaksi asti en huolehtinut ulkonäöstäni juuri mitenkään, mitäänsanomattomat hiukset aina sekaisin, ei meikkiä ja huonosti istuvat poikamaiset vaatteet. Sosiaalisissa taidoissa oli parantamisen varaa ja itsetuntoni oli huono. Nykyään pidän itseäni ihan hurmaavana tyyppinä, saan helposti kavereita ja ihmiset yleisesti ottaen pitävät minusta :) murrosikä teki kropalle hyvää ja osaan nykyään pukeutua hyvin, sekä meikata ja laittaa hiukset itselleni sopivalla tavalla. On ollut aika huippua muuttua hylkiöstä nätiksi, kivaksi naiseksi joka saa myös paljon huomiota miehiltä :)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me, joilla on silmälasit ja pitkät, kiinni olevat hiukset.

Lasit pois ja huikea hiusten irrottaminen nutturalta. Näytämme välittömästi Bondin naishahmoilta. Tosin kompastelevilta, mutta silti.

Tätä ei moni tiedä.

Voin kuvitella tän tilanteen :D Mä oon joskus tahallaan tehnyt ton hiusten avauksen kun oon halunnu tehdä miehiin vaikutuksen. Toimii! :D Silmälaseja mulla ei kyllä ole.

Minä olin surkean alipainoinen ja harmaahiuksinen koulussa. Nyt painan 100 kiloa ja mulla on räväkkä ja näyttävä punainen tukka. Mies löytyy ja päät kääntyy kun kuljen kaupungilla niittipannassa ja korkeissa korkkareissa. Olokin on parempi kun kropassa vähän MUNAA ja voimaa.

Hiirestä Diivaksi 72

Juu tuttua. Peruskoulussa suosittuja oli ne mimmit, joille kasvoi tissit aikaisin - nykyään useimmat heistä on lihavia, jättipebaisia riipputissi-mammoja, jotka vielä monasti ovat röökanneet vuosia ja kärtsänneet auringossa ihonsa nahkarepun näköiseksi. Sen sijaan me silloin niin laihat, rinnattomat, ehkä rillipäiset ja kiusatut hiirulais-tyypit kasvoimme vasta parikymppisinä kunnolla omaksi itseksemme: olemme pysyneet kadehdittavan hoikkina aina siitä asti. On helppo näyttää upealta. Ah! ;) Ja mikä kaiken huippu: nyt ne mammat pitää samanlaisia jättirillejä, kuin mistä kiusasivat meitä silloin... Elämä on jännää :D :D :D 

Näin joskus bussissa todella kauniin murrosikäisen tytön. Hän oli pukeutunut huppari- ja farkut -tyylisesti ja istui ujon ja hiljaisen näköisenä paikoillaan ja katseli alaspäin. Välillä hän jutteli hiljaa ystävänsä kanssa. Niin kauniita kasvoja kuin hänellä näkee todella harvoin. 

Hänen lähellään oli tyttölauma tiukkoine vaatteineen, suoristettuine hiuksineen ja meikattuine kasvoineen keskustelemassa ja nauramassa. Nättejä tyttöjä, jotka olivat iloisia ja selvästi ylpeitä ulkonäöstään. 

Kukaan heistä ei ollut läheskään yhtä kaunis tai viehättävä kuin ujo tyttö. 

Mietin silloin, että ujoille ihmisille voisi olla paikka, jossa kerrottaisiin ulkonäön merkityksestä, opetettaisiin meikkaus- ja hiustyyli ja pukeutuminen. Monenkin ujon ihmisen elämä saattaisi muuttua.   

Tietenkin voi olla, ettei ulkonäkö merkinnyt kyseiselle tytölle mitään  tai voi olla, ettei hän edes tiennyt olevansa todella kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin surkean alipainoinen ja harmaahiuksinen koulussa. Nyt painan 100 kiloa ja mulla on räväkkä ja näyttävä punainen tukka. Mies löytyy ja päät kääntyy kun kuljen kaupungilla niittipannassa ja korkeissa korkkareissa. Olokin on parempi kun kropassa vähän MUNAA ja voimaa.

Hiirestä Diivaksi 72

Olet myös äänekäs ja voimakas luonne? Olet kuronut hytisevät laardilollosi näkyville leuan alle ja taikinamaisilla kasvoillasi on upee räikee meikki?

-kadex

Yksi tulee heti mieleen. Oli lapsena hampaat ristissä, paksut pullonpohjalasit päässä, ohut, maantieharmaa hiirenhäntä, ruipelo.

Nyt aikuisena on hoikka, hiukset on värjätty ja laitettu, niin ohuus ei enää pistä silmään, silmälasit on kadonneet (leikattu vai piilarit), meikkaa runsaasti, kynnet presiis, vaatteet suoraan muotiliikkeestä jne. Hampaat on edelleen hiukan ristissä, mutta jotenkin ne ei näytä niin pahalta enää aikuisena tai naaman kasvaessa hampaat on liukuneet paremin paikoilleen. Hampaat ovat muuten terveet ja valkoiset. Ja tavallaan tuovat ihanan "särön" niin täydelliseen ulkonäköön, että pikkuisen on hammasrivistössä epätasaisuutta, jos vertaillaan Hollowood-hymyyn. Kaunis.

Itse olin komea nuorukainen ja tyttöjä oli jonoksi asti. Nykyään kaljuuntunut ja naiset ei katso muuten kuin jos on pipo tai lippis päässä. Eli mulla se meni päinvastoin.Miehet ei oikein voi muokkailla itseään niin kuin naiset. Facesta kun tsekkaa jonkun tutun muijan, niin yleensä aivan erinäköinen luonnossa.

Miksi pitäisi?

Sara Forsberg on kyllä myös mainio esimerkki tälläisestä!

Vierailija kirjoitti:

Itse olin komea nuorukainen ja tyttöjä oli jonoksi asti. Nykyään kaljuuntunut ja naiset ei katso muuten kuin jos on pipo tai lippis päässä. Eli mulla se meni päinvastoin.Miehet ei oikein voi muokkailla itseään niin kuin naiset. Facesta kun tsekkaa jonkun tutun muijan, niin yleensä aivan erinäköinen luonnossa.

t. nainen

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

Koska naisille ulkonäkö = elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin komea nuorukainen ja tyttöjä oli jonoksi asti. Nykyään kaljuuntunut ja naiset ei katso muuten kuin jos on pipo tai lippis päässä. Eli mulla se meni päinvastoin.Miehet ei oikein voi muokkailla itseään niin kuin naiset. Facesta kun tsekkaa jonkun tutun muijan, niin yleensä aivan erinäköinen luonnossa.

t. nainen

Äläpäs ole näsäviisas. T. Kaljuuntunut mies

No, öh, saanko sanoa myös itseni? :D

Yläasteella olin hirvittävän laiha (lukiossa myös), pukeudun lähinnä siskon vaatteisiin, nörtteilin vain kirjastossa, ujo hissukka kun olin. Hiukset villasukanharmaat. Kasvot kuitenkin sellaiset tavallisen nuoren pyöreät. Lukiossa värjäsin jo tukkaa, mutta kun laiha olin/olen, niin ei niitä naisellisia muotoja (lue: tissiä ja pyllyä) ollut. Hyvinkin vasta 20+ vuotiaana (lähempänä kolmeakymppiä) alkoi nuoruudenpyöreys kasvoista kadota, jolloin esim. poskipäät nousivat erilailla esiin. Suuret silmät pääsi oikeuksiinsa, kun pidän lähinnä piilareita (-6 linssit laseissa ei kovasti imartele...). Hiukset ovat olleet teini-iän jälkeen sekä blondit että tummanruskeat, molemmat ovat käyneet hyvin. Kiitos koko ikäni "vaivanani" olleen laihuuden, en ole kolmekymppisenäkään säkkiintynyt, toisin kuin ne monet muut, jotka teini-iässä olivat "ihanan muodokkaita".

Heh, silti välillä vituttaa välillä muistella yläasteaikojen (ja vielä lukioikäisenä kuultuja) heittoja "vitun anorektikko", "syöksä mitää?", "kalmanen lauta". Niin, että 10 vuotta siihen meni että "puhkesin kukkaan", silti edelleen tuntuu oudolta jos joku kehuu ulkonäköäni, en saata uskoa että tarkoittaa tosiaan minua.

kyllä, itseni. olin ujo ja epävarma teini joka ei osannut tai uskaltanut meikata, maantienvärinen ohut tukka ponnarilla ja usein lippis päässä. olin hoikka ja sievä, mutta TODELLA epävarma.

nyt kolmekymppisenä minulla on musta polkkatukka, meikkaan ja pukeudun fiftarityyliin. olen sisukkaasti opetellut meikkaamaan ja löytänyt oman tyylini!

Vierailija kirjoitti:

Minä olin surkean alipainoinen ja harmaahiuksinen koulussa. Nyt painan 100 kiloa ja mulla on räväkkä ja näyttävä punainen tukka. Mies löytyy ja päät kääntyy kun kuljen kaupungilla niittipannassa ja korkeissa korkkareissa. Olokin on parempi kun kropassa vähän MUNAA ja voimaa.

Hiirestä Diivaksi 72

No herää nyt ja ajattele mitä kirjoitat. 100 kiloa Suomalaista laardia/siideriä. Ne päät kääntyy varmasti ihan muusta syystä, kuin että olisit haluttava.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä muutos on johtunut?

Itsevarmuudesta, joka on saatu hyvän koulutuksen, työn ja puolison kautta. Näitähän näkee yliopistolla vaikka kuinka. Ujoja parikymppisiä, kokemattomia poikien ja juhlimisen suhteen, jotka puhkeavat kukkaan päästyään vihdoin maalta kaupunkiin vähän parempiin piireihin.