Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä miehen käydä töissä jos ei saa naista?
29.01.2016 |
Jos mies ei ole naisille puoleensavetävä ettei saa naisilta seksiä tai parisuhdetta, niin mitä järkeä miehen silloin käydä töissä? Vai tuleeko tuollaisen miehen sitten käydä vain maksullisissa kun ei muuten saa? Miehillä seksi on perustarve, se on miehen DNA:ssa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä miehessä on just toiettä etsitään naisesta jotain pelastajaa. Mitäpä jos hankkisit siis elämän? Se on viehättävää.
Mutta etsiväthän naisetkin miehestä lompakkoa, kaverit kateeksi saavaa hyödykettä, viihdyttäjää, itsetunnon nostajaa, ...
Jos suomalainen mies todellakin valittaisiin lompakon perusteella, itsetunnon nostajina niin varmaan 80% miehistä ei olisi päässyt naimisiin.
Nykyään hyvin pitkälti varmaankin juuri tuo 80% miehistä ei tunnu löytävän toista puoliskoaan, koska normaalit asiat mieheltä eivät riitä, vaan naiset vaativat, että miehen pitää saada tuntemaan erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi. Tietenkin rahalla on väliä myös, olisi typerää väittää, ettei olisi. Ei se rakkaus kanna läpi elämän, mikäli laskuja alkaa kasaantumaan ja auto sekä talo lähtevät alta.
Kyllähän miehistä suurinosa löytää puolison. Jos 80% miehistä olis sinkkuja niin oispa ihme.Ja suurimmalla osalla näistä miehistä jotka on parisuhteessa ei ole paksua lompakkoa eikä juuri muutakaan ihme avuja. Ihan tavallisia miehiä.
Riippuu ihan mitä ikäryhmää katsotaan. 20-25(-30)-vuotiaissa voi tuo "sinkkuusprosentti" hivellä hyvinkin lähellä 80%:ia. Ne jotka ovat parisuhteessa ovat yleensä pitkiä, usein salilla käyviä, "top 20%" miehiä, jotka jollain ihmeellä jaksavat toteuttaa kaikki muijansa vaatimukset ja haaveet.
Pötyä. Aikuinen lapseni on 27-vuotias ja olen päässyt seuraamaan sivusta hänen ja hänen ystäviensä sinkkuilua ja suhteilua. Ei todellakaan ole mitään ihmeellisiä "top 20%" miehiä ne hänen kaverinsa, jotka ovat parisuhteessa. Tuo on taas tuota lassukka-uskontoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä miehessä on just toiettä etsitään naisesta jotain pelastajaa. Mitäpä jos hankkisit siis elämän? Se on viehättävää.
Mutta etsiväthän naisetkin miehestä lompakkoa, kaverit kateeksi saavaa hyödykettä, viihdyttäjää, itsetunnon nostajaa, ...
Jos suomalainen mies todellakin valittaisiin lompakon perusteella, itsetunnon nostajina niin varmaan 80% miehistä ei olisi päässyt naimisiin.
Nykyään hyvin pitkälti varmaankin juuri tuo 80% miehistä ei tunnu löytävän toista puoliskoaan, koska normaalit asiat mieheltä eivät riitä, vaan naiset vaativat, että miehen pitää saada tuntemaan erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi. Tietenkin rahalla on väliä myös, olisi typerää väittää, ettei olisi. Ei se rakkaus kanna läpi elämän, mikäli laskuja alkaa kasaantumaan ja auto sekä talo lähtevät alta.
Meinaatko, että nykysuomessa naiset ei edelleenkään itse tienaa mitään vaan ovat täysin miehen rahapussin armoilla? Että jos mieheltä menee vaikka työpaikka alta se automaattisesti meinaa,että koko omaisuus menee? Mihin ihmeeseen menee suomalaisen naisen palkka ja rahat, kun ei niitä missään näy? Suomalainen nainen opiskelee nykyään pitemmälle kuin suomalainen mies, valmistuu ja menee töihin ja tekee keskimäärin 37 vuoden työrupeaman, mutta missään se ei näy. Aina se vaan on mies jonka rahapussilla ollaan? Kaikki on mennyttä jos ei sillä miehellä ole rahaa???
Älä kärjistä. Tarkoitin lähinnä vain sitä että kyllä se raha on parisuhteessa tärkeässä asemassa puolin ja toisin. Ei mikään parisuhde pysy pelkällä rakkaudella kassassa jos kummatkin ovat rahattomia, eikä ole varaa tehdä mitään erityistä tai käydä missään.
En nyt ota tässä kantaa siihen kumpi käy enemmän töissä tai kummalla parempi koulutus. Pointtini on vain rahan tärkeys parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä miehessä on just toiettä etsitään naisesta jotain pelastajaa. Mitäpä jos hankkisit siis elämän? Se on viehättävää.
Mutta etsiväthän naisetkin miehestä lompakkoa, kaverit kateeksi saavaa hyödykettä, viihdyttäjää, itsetunnon nostajaa, ...
Jos suomalainen mies todellakin valittaisiin lompakon perusteella, itsetunnon nostajina niin varmaan 80% miehistä ei olisi päässyt naimisiin.
Nykyään hyvin pitkälti varmaankin juuri tuo 80% miehistä ei tunnu löytävän toista puoliskoaan, koska normaalit asiat mieheltä eivät riitä, vaan naiset vaativat, että miehen pitää saada tuntemaan erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi. Tietenkin rahalla on väliä myös, olisi typerää väittää, ettei olisi. Ei se rakkaus kanna läpi elämän, mikäli laskuja alkaa kasaantumaan ja auto sekä talo lähtevät alta.
Kun katson ympärilleni niin nykyään ihmiset pariutuvat ihan kuten ennenkin, ei todellakaan jää 80 % miehistä pariutumatta.
Jos sinulle on ollut vaikeaa saada naista, johon olet rakastunut, kokemaan itsensä erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi, niin ehkä et ole ollut rakastunut?
Olen itse vain sivustakatsoja / kuuntelija. Minusta parisuhteeseen pääsyn vaiva ei kata sen hyötyjä, joten jättäydyin koko pelistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä miehessä on just toiettä etsitään naisesta jotain pelastajaa. Mitäpä jos hankkisit siis elämän? Se on viehättävää.
Mutta etsiväthän naisetkin miehestä lompakkoa, kaverit kateeksi saavaa hyödykettä, viihdyttäjää, itsetunnon nostajaa, ...
Jos suomalainen mies todellakin valittaisiin lompakon perusteella, itsetunnon nostajina niin varmaan 80% miehistä ei olisi päässyt naimisiin.
Nykyään hyvin pitkälti varmaankin juuri tuo 80% miehistä ei tunnu löytävän toista puoliskoaan, koska normaalit asiat mieheltä eivät riitä, vaan naiset vaativat, että miehen pitää saada tuntemaan erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi. Tietenkin rahalla on väliä myös, olisi typerää väittää, ettei olisi. Ei se rakkaus kanna läpi elämän, mikäli laskuja alkaa kasaantumaan ja auto sekä talo lähtevät alta.
Kyllähän miehistä suurinosa löytää puolison. Jos 80% miehistä olis sinkkuja niin oispa ihme.Ja suurimmalla osalla näistä miehistä jotka on parisuhteessa ei ole paksua lompakkoa eikä juuri muutakaan ihme avuja. Ihan tavallisia miehiä.
kyllä suurin osa miehistä on parisuhteissa, mutta suunta on selvästi alaspäin niin naisilla kuin miehillä.
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034928/avo-%20tai%20avioliitossa%20el%…
noin 10-12 prosenttiyksikköä laskenut 1990-2012 80% -> 70% eli sinkkumiehiä on 50% enemmän kuin 1990 luvulla.
Käppyrä kuvaa avo- ja avioliittoja, ei parisuhteita. Luultavasti parisuhteiden määrä korreloi jossain määrin avo- ja avioliittojen kanssa, mutta ei varmasti täydellisesti. Etenkin 40+ vuotiaissa tiedän paljon pareja, jotka ovat seurustelleet vuosikausia mutta eivät asu yhdessä eivätkä aio muuttaa yhteen. Mutta siis tuo ei todellakaan kerro sinkkuna olevien määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä miehessä on just toiettä etsitään naisesta jotain pelastajaa. Mitäpä jos hankkisit siis elämän? Se on viehättävää.
Mutta etsiväthän naisetkin miehestä lompakkoa, kaverit kateeksi saavaa hyödykettä, viihdyttäjää, itsetunnon nostajaa, ...
Jos suomalainen mies todellakin valittaisiin lompakon perusteella, itsetunnon nostajina niin varmaan 80% miehistä ei olisi päässyt naimisiin.
Nykyään hyvin pitkälti varmaankin juuri tuo 80% miehistä ei tunnu löytävän toista puoliskoaan, koska normaalit asiat mieheltä eivät riitä, vaan naiset vaativat, että miehen pitää saada tuntemaan erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi. Tietenkin rahalla on väliä myös, olisi typerää väittää, ettei olisi. Ei se rakkaus kanna läpi elämän, mikäli laskuja alkaa kasaantumaan ja auto sekä talo lähtevät alta.
Kyllähän miehistä suurinosa löytää puolison. Jos 80% miehistä olis sinkkuja niin oispa ihme.Ja suurimmalla osalla näistä miehistä jotka on parisuhteessa ei ole paksua lompakkoa eikä juuri muutakaan ihme avuja. Ihan tavallisia miehiä.
Riippuu ihan mitä ikäryhmää katsotaan. 20-25(-30)-vuotiaissa voi tuo "sinkkuusprosentti" hivellä hyvinkin lähellä 80%:ia. Ne jotka ovat parisuhteessa ovat yleensä pitkiä, usein salilla käyviä, "top 20%" miehiä, jotka jollain ihmeellä jaksavat toteuttaa kaikki muijansa vaatimukset ja haaveet.
Pötyä. Aikuinen lapseni on 27-vuotias ja olen päässyt seuraamaan sivusta hänen ja hänen ystäviensä sinkkuilua ja suhteilua. Ei todellakaan ole mitään ihmeellisiä "top 20%" miehiä ne hänen kaverinsa, jotka ovat parisuhteessa. Tuo on taas tuota lassukka-uskontoa.
Niin, no on tietysti mitä ihmeellisimpiä poikkeuksia tässäkin asiassa. Kumpa se olisikin vielä nykyäänkin normaalia nähdä toisen huonojen puolien läpi tai antaa huonoja puolia anteeksi hyvillä puolillaan. Vaan kun minusta tuntuu että ainakin miesten eteen lätkästään listä asioista joiden _täytyy_ täyttyä tai millään muulla piirtellä ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä miehessä on just toiettä etsitään naisesta jotain pelastajaa. Mitäpä jos hankkisit siis elämän? Se on viehättävää.
Mutta etsiväthän naisetkin miehestä lompakkoa, kaverit kateeksi saavaa hyödykettä, viihdyttäjää, itsetunnon nostajaa, ...
Jos suomalainen mies todellakin valittaisiin lompakon perusteella, itsetunnon nostajina niin varmaan 80% miehistä ei olisi päässyt naimisiin.
Nykyään hyvin pitkälti varmaankin juuri tuo 80% miehistä ei tunnu löytävän toista puoliskoaan, koska normaalit asiat mieheltä eivät riitä, vaan naiset vaativat, että miehen pitää saada tuntemaan erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi. Tietenkin rahalla on väliä myös, olisi typerää väittää, ettei olisi. Ei se rakkaus kanna läpi elämän, mikäli laskuja alkaa kasaantumaan ja auto sekä talo lähtevät alta.
Kyllähän miehistä suurinosa löytää puolison. Jos 80% miehistä olis sinkkuja niin oispa ihme.Ja suurimmalla osalla näistä miehistä jotka on parisuhteessa ei ole paksua lompakkoa eikä juuri muutakaan ihme avuja. Ihan tavallisia miehiä.
Riippuu ihan mitä ikäryhmää katsotaan. 20-25(-30)-vuotiaissa voi tuo "sinkkuusprosentti" hivellä hyvinkin lähellä 80%:ia. Ne jotka ovat parisuhteessa ovat yleensä pitkiä, usein salilla käyviä, "top 20%" miehiä, jotka jollain ihmeellä jaksavat toteuttaa kaikki muijansa vaatimukset ja haaveet.
Pötyä. Aikuinen lapseni on 27-vuotias ja olen päässyt seuraamaan sivusta hänen ja hänen ystäviensä sinkkuilua ja suhteilua. Ei todellakaan ole mitään ihmeellisiä "top 20%" miehiä ne hänen kaverinsa, jotka ovat parisuhteessa. Tuo on taas tuota lassukka-uskontoa.
Niin, no on tietysti mitä ihmeellisimpiä poikkeuksia tässäkin asiassa. Kumpa se olisikin vielä nykyäänkin normaalia nähdä toisen huonojen puolien läpi tai antaa huonoja puolia anteeksi hyvillä puolillaan. Vaan kun minusta tuntuu että ainakin miesten eteen lätkästään listä asioista joiden _täytyy_ täyttyä tai millään muulla piirtellä ei ole mitään väliä.
Kyllä lassukat ovat niitä poikkeuksia. Mutta kun he ovat yksinäisiä ja seurustelevat vain kaltaistensa kanssa netin kautta, niin maailmankuva vääristyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisintä miehessä on just toiettä etsitään naisesta jotain pelastajaa. Mitäpä jos hankkisit siis elämän? Se on viehättävää.
Mutta etsiväthän naisetkin miehestä lompakkoa, kaverit kateeksi saavaa hyödykettä, viihdyttäjää, itsetunnon nostajaa, ...
Jos suomalainen mies todellakin valittaisiin lompakon perusteella, itsetunnon nostajina niin varmaan 80% miehistä ei olisi päässyt naimisiin.
Nykyään hyvin pitkälti varmaankin juuri tuo 80% miehistä ei tunnu löytävän toista puoliskoaan, koska normaalit asiat mieheltä eivät riitä, vaan naiset vaativat, että miehen pitää saada tuntemaan erityiseksi, kauniiksi ja halutuksi. Tietenkin rahalla on väliä myös, olisi typerää väittää, ettei olisi. Ei se rakkaus kanna läpi elämän, mikäli laskuja alkaa kasaantumaan ja auto sekä talo lähtevät alta.
Kyllähän miehistä suurinosa löytää puolison. Jos 80% miehistä olis sinkkuja niin oispa ihme.Ja suurimmalla osalla näistä miehistä jotka on parisuhteessa ei ole paksua lompakkoa eikä juuri muutakaan ihme avuja. Ihan tavallisia miehiä.
Riippuu ihan mitä ikäryhmää katsotaan. 20-25(-30)-vuotiaissa voi tuo "sinkkuusprosentti" hivellä hyvinkin lähellä 80%:ia. Ne jotka ovat parisuhteessa ovat yleensä pitkiä, usein salilla käyviä, "top 20%" miehiä, jotka jollain ihmeellä jaksavat toteuttaa kaikki muijansa vaatimukset ja haaveet.
Pötyä. Aikuinen lapseni on 27-vuotias ja olen päässyt seuraamaan sivusta hänen ja hänen ystäviensä sinkkuilua ja suhteilua. Ei todellakaan ole mitään ihmeellisiä "top 20%" miehiä ne hänen kaverinsa, jotka ovat parisuhteessa. Tuo on taas tuota lassukka-uskontoa.
Niin, no on tietysti mitä ihmeellisimpiä poikkeuksia tässäkin asiassa. Kumpa se olisikin vielä nykyäänkin normaalia nähdä toisen huonojen puolien läpi tai antaa huonoja puolia anteeksi hyvillä puolillaan. Vaan kun minusta tuntuu että ainakin miesten eteen lätkästään listä asioista joiden _täytyy_ täyttyä tai millään muulla piirtellä ei ole mitään väliä.
Kyllä lassukat ovat niitä poikkeuksia. Mutta kun he ovat yksinäisiä ja seurustelevat vain kaltaistensa kanssa netin kautta, niin maailmankuva vääristyy.
Hitsi kun teidän tulisi ymmärtää esimerkiksi se, että vielä joitain vuosia sitten koko lassukka termiäkään ei ollut olemassa, koska kaikki pariutuivat kauniisti sovussa. Nykyään on ilmoilla ihan silmitöntä miesvihaa... eivät miehet ole keksimässä ja huutamassa naisista, että he ovat lassukoita, koska kaiken feministipaskan jälkeenkin suurin osa miehistä kunnioittaa (ainakin toistaiseksi) naisia.
Eivät nuo lehtien viimeaikaiset uutisetkaa samankaltaisista aiheista ole hatusta revittyjä. Tässä on ihan oikeasti jokin ihme miestenpilkkausilmiö meneillään, eikä kukaan sitä halua tunnustaa tai korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostelee vaikka hienoja autoja, käy hienoissa ravinteleissa syömässä, uusia vempaimia ja leluja.
Kyllä mä ymmärrän aloittajan tuntemuksia. Ampuu tosin heti itseään kielellisesti jalkaansa puhumalla seksistä rakkauden, läheisyyden ja välittämisen sijaan. Tähän on sitten ihmisten helppo tarttua ja syvästi loukkaantua koko miessukupuolta kohtaan.
Itse en ainakaan koskaan ole saanut työnteosta mitään niin suurta positiivista vaikutusta, että se olisi jokin elämän perustarve. Toki työllisenä elämä on hieman helpompaa, mutta olen silti kyennyt elämään täysipäiväistä elämää myös työelämän ulkopuolella. Yhtä yksin olen silti ollut kummassakin tilanteessa. Yksin jokaisen työpäivän jälkeen, yksin sairastamassa, yksin matkoilla, yksin yksinäisyydessä.
Joillakin ihmisillä on voimaa jatkaa tällaisessakin tilanteessa sitkeästi eteenpäin, löytää intohimonsa elämän muilta osa-alueilta. Toisilla ei.
Enkä sano että yksittäinen naisihminen tilanteen heti päälaelleen kääntäisi, mutta jos olet tarpeeksi kauan sukeltanut, niin olisi kiva välillä nostaa pää myös vedenpinnan yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän aloittajan tuntemuksia. Ampuu tosin heti itseään kielellisesti jalkaansa puhumalla seksistä rakkauden, läheisyyden ja välittämisen sijaan. Tähän on sitten ihmisten helppo tarttua ja syvästi loukkaantua koko miessukupuolta kohtaan.
Itse en ainakaan koskaan ole saanut työnteosta mitään niin suurta positiivista vaikutusta, että se olisi jokin elämän perustarve. Toki työllisenä elämä on hieman helpompaa, mutta olen silti kyennyt elämään täysipäiväistä elämää myös työelämän ulkopuolella. Yhtä yksin olen silti ollut kummassakin tilanteessa. Yksin jokaisen työpäivän jälkeen, yksin sairastamassa, yksin matkoilla, yksin yksinäisyydessä.
Joillakin ihmisillä on voimaa jatkaa tällaisessakin tilanteessa sitkeästi eteenpäin, löytää intohimonsa elämän muilta osa-alueilta. Toisilla ei.
Enkä sano että yksittäinen naisihminen tilanteen heti päälaelleen kääntäisi, mutta jos olet tarpeeksi kauan sukeltanut, niin olisi kiva välillä nostaa pää myös vedenpinnan yläpuolelle.
Eihän parisuhteettomuus tarkoita yksinäisyyttä! Sinkullakin voi olla, ja pitäisi olla ystäviä, joiden kanssa matkustella ja viettää aikaa ja jotka jelppivät sairastaessakin. Missä sinun ystäväsi ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se niiiiin väärin,että mies joutuu elättämään lapsiaan vielä eron jälkeenkin. Ottaahan se pattiin tuollainen. Kyllä niistä lapsista pitäisi myöskin ero saada ja jättää ne selviytymään oman onnensa nojaan,ettei isi rasittuisi liikaa, kun joutuu omia lapsiaan elättämään. Entä jos lapset eläisi sinun kanssasi? Pääsisitkö helpommalla ja maksaisiko lasten lähihuoltajuus vähemmän? Ainakin joutuisit laittamaan istesi likoon 110% eikä sekään riittäisi kun yksin lapsistasi huolehtisit. Vaimo vaan muutaman saturaisen kuussa heittäisi.
Ei lasten elättäminen ota koville vaan se etten voi mitenkään todentaa miten elatusmaksut käytetään lasten hyväksi tai priorisoida niiden rahojen käyttökohteita. Minun mielestäni tähän pitäisi saada muutos siten, että elatusmaksuja saavan pitäisi toimittaa erittely käyttökohteista.
Lapset ovat myös tervetulleita luokseni milloin haluavat, ainoa vaan että etävanhempi ei käytännössä saa mitään helpotuksia elatusmaksuihin (vrt. esim. viikon tai kahden loma isän luona) elleivät lapset asu vuoroviikkosysteemillä.
Menisipä vaikeaksi. Tuolla systeemillä kauppaostoksetkin pitäisi eritellä, jos pikku-Petteri haluaakin tavallista kalliimpaa kinkkuleikettä, niin se pitäisi eritellä, että Petteri söi puolet kinkkupaketista ja puolet piti laittaa roskiin, kun päiväys tuli vastaan. Eihän se sovi, että äiti olisi syönyt loput. Petterille pitäisi ostaa muutkin elintarvikkeet ja tehdä ruokakin erikseen, ettei se ahne etä-äiti vaan hyötyisi lapsen elareista. Saattaisi iskältä tulla noottia, jos lapsen kaverin synttäreille onkin ostettu iskän mielestä liian kallis lahja. Itse kyllä veloittaisin tuosta ylimääräisestä työstä kulut tuntipalkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän aloittajan tuntemuksia. Ampuu tosin heti itseään kielellisesti jalkaansa puhumalla seksistä rakkauden, läheisyyden ja välittämisen sijaan. Tähän on sitten ihmisten helppo tarttua ja syvästi loukkaantua koko miessukupuolta kohtaan.
Itse en ainakaan koskaan ole saanut työnteosta mitään niin suurta positiivista vaikutusta, että se olisi jokin elämän perustarve. Toki työllisenä elämä on hieman helpompaa, mutta olen silti kyennyt elämään täysipäiväistä elämää myös työelämän ulkopuolella. Yhtä yksin olen silti ollut kummassakin tilanteessa. Yksin jokaisen työpäivän jälkeen, yksin sairastamassa, yksin matkoilla, yksin yksinäisyydessä.
Joillakin ihmisillä on voimaa jatkaa tällaisessakin tilanteessa sitkeästi eteenpäin, löytää intohimonsa elämän muilta osa-alueilta. Toisilla ei.
Enkä sano että yksittäinen naisihminen tilanteen heti päälaelleen kääntäisi, mutta jos olet tarpeeksi kauan sukeltanut, niin olisi kiva välillä nostaa pää myös vedenpinnan yläpuolelle.
Eihän parisuhteettomuus tarkoita yksinäisyyttä! Sinkullakin voi olla, ja pitäisi olla ystäviä, joiden kanssa matkustella ja viettää aikaa ja jotka jelppivät sairastaessakin. Missä sinun ystäväsi ovat?
Parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän aloittajan tuntemuksia. Ampuu tosin heti itseään kielellisesti jalkaansa puhumalla seksistä rakkauden, läheisyyden ja välittämisen sijaan. Tähän on sitten ihmisten helppo tarttua ja syvästi loukkaantua koko miessukupuolta kohtaan.
Itse en ainakaan koskaan ole saanut työnteosta mitään niin suurta positiivista vaikutusta, että se olisi jokin elämän perustarve. Toki työllisenä elämä on hieman helpompaa, mutta olen silti kyennyt elämään täysipäiväistä elämää myös työelämän ulkopuolella. Yhtä yksin olen silti ollut kummassakin tilanteessa. Yksin jokaisen työpäivän jälkeen, yksin sairastamassa, yksin matkoilla, yksin yksinäisyydessä.
Joillakin ihmisillä on voimaa jatkaa tällaisessakin tilanteessa sitkeästi eteenpäin, löytää intohimonsa elämän muilta osa-alueilta. Toisilla ei.
Enkä sano että yksittäinen naisihminen tilanteen heti päälaelleen kääntäisi, mutta jos olet tarpeeksi kauan sukeltanut, niin olisi kiva välillä nostaa pää myös vedenpinnan yläpuolelle.
Eihän parisuhteettomuus tarkoita yksinäisyyttä! Sinkullakin voi olla, ja pitäisi olla ystäviä, joiden kanssa matkustella ja viettää aikaa ja jotka jelppivät sairastaessakin. Missä sinun ystäväsi ovat?
Parisuhteissa.
Ja parisuhteessa olevat eivät voi harrastaa sinkkuystävien kanssa, tavata heitä, jelpata heitä, matkustella heidän kanssaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän aloittajan tuntemuksia. Ampuu tosin heti itseään kielellisesti jalkaansa puhumalla seksistä rakkauden, läheisyyden ja välittämisen sijaan. Tähän on sitten ihmisten helppo tarttua ja syvästi loukkaantua koko miessukupuolta kohtaan.
Itse en ainakaan koskaan ole saanut työnteosta mitään niin suurta positiivista vaikutusta, että se olisi jokin elämän perustarve. Toki työllisenä elämä on hieman helpompaa, mutta olen silti kyennyt elämään täysipäiväistä elämää myös työelämän ulkopuolella. Yhtä yksin olen silti ollut kummassakin tilanteessa. Yksin jokaisen työpäivän jälkeen, yksin sairastamassa, yksin matkoilla, yksin yksinäisyydessä.
Joillakin ihmisillä on voimaa jatkaa tällaisessakin tilanteessa sitkeästi eteenpäin, löytää intohimonsa elämän muilta osa-alueilta. Toisilla ei.
Enkä sano että yksittäinen naisihminen tilanteen heti päälaelleen kääntäisi, mutta jos olet tarpeeksi kauan sukeltanut, niin olisi kiva välillä nostaa pää myös vedenpinnan yläpuolelle.
Eihän parisuhteettomuus tarkoita yksinäisyyttä! Sinkullakin voi olla, ja pitäisi olla ystäviä, joiden kanssa matkustella ja viettää aikaa ja jotka jelppivät sairastaessakin. Missä sinun ystäväsi ovat?
Parisuhteissa.
Ja parisuhteessa olevat eivät voi harrastaa sinkkuystävien kanssa, tavata heitä, jelpata heitä, matkustella heidän kanssaan...?
Yleensä parisuhteen toinen puoli roikkuu mukana tai sitten parisuhteessa oleva kaveri puhuu mies/naisystävästään jatkuvasti, mikä alkaa maistua puulta aika nopeasti.
t: joku toinen
Ja sitäpaitsi ei miesten välinen ystävyys ole yleensä mitenkään syvällistä. Ei mulla ainakaan ole ketään, jolle soittaa jos sattuu - fyysisesti tai psyykkisesti. Eikä ketään jolle puhua omasta tilanteestaan. Enkä mä muita ihmisiä siitä syytä. En mäkään osaisi vammaisille puhua ja varmasti heidän seuraansa tästä syystä myös välttelisin.
Työnteko voi pitää päivät ihmisen ajattelemasta tilannettaan, mutta ei työtäkään voi loputtomiin jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitäpaitsi ei miesten välinen ystävyys ole yleensä mitenkään syvällistä. Ei mulla ainakaan ole ketään, jolle soittaa jos sattuu - fyysisesti tai psyykkisesti. Eikä ketään jolle puhua omasta tilanteestaan. Enkä mä muita ihmisiä siitä syytä. En mäkään osaisi vammaisille puhua ja varmasti heidän seuraansa tästä syystä myös välttelisin.
Työnteko voi pitää päivät ihmisen ajattelemasta tilannettaan, mutta ei työtäkään voi loputtomiin jatkaa.
Eli siinä vaiheessa, jos joskus löydät naisen, kippaat kaiken hänen päälleen? Aika ahdistava ajatus, että hänen pitäisi toimia sinun ystävänäsi ja hoitajanasi ja terapeuttinasi ja täyttää kaikki ihmissuhdetarpeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän aloittajan tuntemuksia. Ampuu tosin heti itseään kielellisesti jalkaansa puhumalla seksistä rakkauden, läheisyyden ja välittämisen sijaan. Tähän on sitten ihmisten helppo tarttua ja syvästi loukkaantua koko miessukupuolta kohtaan.
Itse en ainakaan koskaan ole saanut työnteosta mitään niin suurta positiivista vaikutusta, että se olisi jokin elämän perustarve. Toki työllisenä elämä on hieman helpompaa, mutta olen silti kyennyt elämään täysipäiväistä elämää myös työelämän ulkopuolella. Yhtä yksin olen silti ollut kummassakin tilanteessa. Yksin jokaisen työpäivän jälkeen, yksin sairastamassa, yksin matkoilla, yksin yksinäisyydessä.
Joillakin ihmisillä on voimaa jatkaa tällaisessakin tilanteessa sitkeästi eteenpäin, löytää intohimonsa elämän muilta osa-alueilta. Toisilla ei.
Enkä sano että yksittäinen naisihminen tilanteen heti päälaelleen kääntäisi, mutta jos olet tarpeeksi kauan sukeltanut, niin olisi kiva välillä nostaa pää myös vedenpinnan yläpuolelle.
Eihän parisuhteettomuus tarkoita yksinäisyyttä! Sinkullakin voi olla, ja pitäisi olla ystäviä, joiden kanssa matkustella ja viettää aikaa ja jotka jelppivät sairastaessakin. Missä sinun ystäväsi ovat?
Parisuhteissa.
Ja parisuhteessa olevat eivät voi harrastaa sinkkuystävien kanssa, tavata heitä, jelpata heitä, matkustella heidän kanssaan...?
Tietenkin voivat, mutta minun tapauksessani äärimmäisen harvoin. Aina mennään perheellisten/parisuhteellisten ehtojen/aikataulujen mukaan ja tarpeeksi monen peruutuksen tai siirtämisen jälkeen ei enää jaksa ottaa yhteyttä. Toisesta suunnasta yhteyttä otetaan sitten pari kertaa vuodessa.
Ja tämähän on kuitenkin täysin epäoleellista lätinää. Ei tässä ketjussa mistään kaverisuhteista puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitäpaitsi ei miesten välinen ystävyys ole yleensä mitenkään syvällistä. Ei mulla ainakaan ole ketään, jolle soittaa jos sattuu - fyysisesti tai psyykkisesti. Eikä ketään jolle puhua omasta tilanteestaan. Enkä mä muita ihmisiä siitä syytä. En mäkään osaisi vammaisille puhua ja varmasti heidän seuraansa tästä syystä myös välttelisin.
Työnteko voi pitää päivät ihmisen ajattelemasta tilannettaan, mutta ei työtäkään voi loputtomiin jatkaa.
Eli siinä vaiheessa, jos joskus löydät naisen, kippaat kaiken hänen päälleen? Aika ahdistava ajatus, että hänen pitäisi toimia sinun ystävänäsi ja hoitajanasi ja terapeuttinasi ja täyttää kaikki ihmissuhdetarpeesi.
Tiedän että sisälukutaito on näinä päivinä harvinainen kansalaistaito, mutta en sentään ikinä uskonut sen näin alhaiselle tasolle vajonneen.
Voi toki olla, että tällaisena ihmiselämän perusasioista vajatietoisena en ymmärrä parisuhteen toimintatavoista mitään, mutta olen aina kuvitellut vuorovaikutuksen kuuluvan jokaiseen normisuhteeseen. Keskustellaan, tuetaan ja iloitaan. Yhdessä.
No, ehkä olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tietyllä tavalla ap:n ajatusmaailmaa. Itselle tuli ero ja jouduin muuttamaan alueelle josta en oikein ole innostunut (tietty kiitollinen että sain asunnon). *tuttaa maksella elareita, yhteisestä elämästä jääneitä velkoja ja laskuja. En ole mikään urheilunarkkari tai pelejä yökaudet pelaileva, joten tuntuu ettei elämässä ole juuri mitään sisältöä. Ja kuka nyt jaksaisi kiinnostua tällaisesta parhaat vuotensa hukanneesta pelastusrenkaan keränneestä viikonloppuisästä.
Täytyy vaan kiristellä hampaita, olla kiitollinen töistä, hoitaa velvollisuudet ja ajatella, että ehkä tulevaisuudessa on vielä jotain odottamisen arvoista. Voisi varmaan yrittää hommata jonkun edullisen itselle sopivan harrastuksen jos virtaa riittää.
Siinä meillä esittäytyy oikea lapsiaan rakastava isä.
Se ettei halua naiselle syytää rahojaan ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi lapsistaan. Ei ne elarit ole linjassaan todellisten kustannuksien kanssa.
Tajuatko paljonko lapsen elättäminen maksaa. Yleensä pariskunnilta menee suurinosa rahoista siihen perheen pyörittämiseen, niin miksi se sitten ykskaks riittäiskin sen yhden rahat? Elarit ei varmaan koskaan ole liian suuret, vaan lähivanhempi joutuu pulittamaan huomattavasti enemmän. Lapset kuluttaa oikeasti tosi paljon. Vaatteet kuluu ja käy pieniksi parikertaa vuodessa. Aina joutuu ostamaan uudet kesä -ja talvivaatteet kun lapsi on kasvanut edellisistä ulos puolessa vuodessa. Samoin kengät,ei mahdu enää edellisvuotiset. Harrastukset maksaa , samoiten harrastusvälineet, kuskaus,ei se bensa yhsinhuoltajallekaan ilmaista ole jne,jne.Ja hoitaahan se lähivanhempi ne lapset, itse pääset helpolla. Kyllä siitäkin saisi vähän pulittaa, kun toinen hoitaa lapset puolestasi.
Johan vitsin murjaisit. Omien lapsien hoidosta pitäisi maksaa ;)
Eli "pata taas kattilaa soimaa" -tässäkin asiassa.