Onko pakko vittuilla puhelinmyyjälle?

On pakko.

Lisään vielä, että mulla on oikeasti tosi paksu nahka mutta se raja menee jossain meillä kaikilla. Mulla se menee siinä, että päivittäin kuulee vittuilua siitä, kun yrität tehdä työtäsi. Tuon äskeisen puhelun jälkeen en tiedä, pystynkö enää nostamaan luuria uudestaan. ap

Koska puhelinmyyjät ei usko, vaikka sanoo nätisti ei kiitos. No, olen silti ystävällinen aina. Yleensä en kyllä edes vastaa.

Jos työkseen häiritsee ihmisiä heidän vapaa-ajallaankin niin kyllä ansaitsee vittuilua niskaan.

Mä kyllä pyrin olemaan ystävällinen ja toivotan tsemppiä vaikka en itse ostakaan mitään. Ei se oo multa pois... M44

En vittuile. Tosin kysyn puhelinmyyjiltä ensimmäisenä, että saako provikkapalkkaa vai puhutulta tunnilta. Jos puhutulta tunnilta, niin kuuntelen myyntipuheen, mutta jos provikkaa, niin totean heti, etten osta.

Minä vihaan puhelinmyyjiä. Muistan ajan, kun kukaan ei soittanut vieraalle ihmiselle tyrkyttääkseen jotain asiaa/ tavaraa. En ymmärrä miksi ihmisiä saa päivästä toiseen kiusata näillä asiattomilla soitoilla.

Puhelinmyynti tulisi kieltää lailla. Älkääkä tulko lässyttämään mistään myyntikielloista.

Puhelinmyynti pitäisi kieltää laissa. Siitä on asiakkaalle vain harmia. 

Onko pakko valehdella valitulle uhrille. Multa loppuu ymmärrys siinä vaiheessa jo, kun väitetään osallistuneen kilpailuun, johon en takuulla osallistunut. Sitten ärsyttää se, kun ei uskota. Ei on ei.

Minä lyön heti luurin korvaan kun alkaa myyntipuhe, tai kun käy ilmi että soittaja myy jotain. Ei tätä tarvi henkilökohtaisesti ottaa, ei minulla ole mitään sitä myyjää ihmisenä vastaan, vaan vain hänen työtään vastaan, jonka koen törkeäksi kotirauhan häiritsemiseksi. Valitsen käyttää lyhyen elämäni arvokkaan jäljellä olevan ajan ihan muuhun kuin myyntipuheiden kuunteluun tai sen selittelyyn myyjille, että en nyt  tosiaan osta.

Puhelinmyynti on alinta pohjasakkaa työnä. Olen itsekin sitä hetken elämässäni kokeillut, että tiedän mistä puhe.

Siltikään en osaa niitä ritirimpsuun sokeltavia myyjiä ottaa tosissani. Antakaa asiakkaalle mahdollisuus kommukointikointiin! Älkää pitäkö asiakasta imbesillinä.

Olen toimistopäällikkö ja vastaan monista hankinnoista työkseni. Siinä voi joskus jäädä isot rahat pyörimään käsiin, jos puhelinmyyjä on tympeästi koulutettu hommaansa.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko valehdella valitulle uhrille. Multa loppuu ymmärrys siinä vaiheessa jo, kun väitetään osallistuneen kilpailuun, johon en takuulla osallistunut. Sitten ärsyttää se, kun ei uskota. Ei on ei.

Tai "sovittiin, että soitellaan Anna lehdestä heti alku vuodesta uudestaan..." Joo, ei tasan sovittu. MIksi sopisin, kun en voi sietää koko lehteä? Siinä vaiheessa alkaa takeltelu ja uudelleen yritys: käviskö sulle joku muu lehti meidän valikoimistamme? - ei, mokasit jo valehtelemalla. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa - luuri kiinni.

Just sen takia, etteivät he usko kun sanon kauniisti ei kiitos. 

Koen säästäväni myyjältä hukkaan heitetettyä aikaa kun heti puhelun alussa kerron, että tällä kertaa ei kiinnosta, ei ole tarpeellista, enkä ole ostamassa. Sitten ärsyttää kun toinen vaan jatkaa ja en ihmettele, jos joku sitten siinä tilanteessa ärähtää jotain epäystävällistä. Tässä syy.

Niin, minustakin on tosi kummallista tuo keljuilu. 

Olen tehnyt puhelinmyyntiä nyt kuusi vuotta. Olen soittanut myös kotikaupunkini yrittäjille, ja arvatkaa, astunko jalallanikaan muutamaan yritykseen, kun yrittäjä on hutanut ja möskynnyt puhelimeen. Pidän sitä omituisena, jos itse olisin yrittäjä, huomioisin yrityksen imagon aivan kaikissa kontakteissa. En tietenkään ole kertonut kenellekään näistä yrittäjistä, pidän vaitiolovelvollisuudesta kiinni, mutta muistan ikuisesti nuo puhelut ja kontaktit. 

Ja näinä työttömyyden ja laman aikoina tätäkin ammattia pitäisi arvostaa. Itse arvostan ihmisiä, jotka tekevät työtä elantonsa eteen. Olen mielummin puhelinmyyjä kuin kortistossa.

Ja joskus ihan naurattaa nuo keljuilijat, eivät tiedä, että toisessa päässä on aikuinen akateeminen perheellinen nainen, joka on tehnyt lähes kolmekymmentä vuotta arvostettua ja vaativaa työtä. Mutta, kun työkyky entiseen ammattiin menee, on pakko keksiä jotain muuta. 

Teen työtä eettisesti ja ihmistä kunnioittaen. Ja puhelinmyynnissä olen hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Teen normaalisti muita hommia mutta tällä hetkellä väliaikaisesti asiakashankintaa puhelimitse. Ette usko, kuinka alentavaa työtä tämä on. Lopetin juuri puhelun, jonka aikana miesasiakas mm. matki minua ja puheääntäni. Jos sanoin "niin", hän toisti kettumaisesti naristen "niiiin". Tässä hommassa tuntee olevansa alinta pohjasakkaa. Oon neljän lapsen äiti hommaamassa elantoa perheelleen. Kohdelkaa mua kuin ihmistä, jooko. Luojan kiitos en tee tätä kuin lyhyen aikaa. Äskeinen puhelu päättyi muuten niin, että sanoin etten häiritse tämän enempää johon asiakas "Joo, älä häiritse!" ja luuri korvaan. En tee tätä kiusallani vaikka hänkin ehkä niin luuli. Teen koska pomo on antanut tehtäväksi. Itse en enää IKINÄ tämän jälkeen kohtele huonosti puhelinmyyjää.

Opettele erottamaan persoonasi työroolistasi, niin ei ahdista. Kuten sanot, sinä teet vaan mitä pomo käskee, olet kuin robotti joka suorittaa annettua käskysarjaa, silloin kun olet töissä. Se puhelinmyyjä et ole todellinen sinä ilmentämässä persoonaansa, vaan tosiaan suoritat ulkoa määrättyjä käytöksiä. Siksi myöskään mitään sinulle sanottua ilkeää ei voi ottaa persoonaasi kohdistettuna: eihän ne ihmiset tiedä yhtään mitään sinun oikeasta persoonastasi. 

Itse olen vähän erilaisessa työssä, mutta myös sellaisessa jossa on hyvin tavanomaista että asiakkailta tulee ilkeyksiä, pilkkaa ja huutoa. Minua sellainen ei kiihdytä sisäisesti yhtään, koska tosiaan, mikään siitä ei kohdistu minuun vaan työrooliiini ja koko sen organisaation toimintaan jonka palveluksessa olen. 

Miten muuten mielestäsi pitäisi toimia, kun puhelinmyyjä soittaa, enkä ikinä aio ostaa puhelinmyyjältä mitään? Itse sanon heti "ei kiitos" ja lopetan puhelun säästääkseni molempien aikaa, sillä puhelinmyyjä ei hyötyisi minuun hukatuista minuuteista mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Teen normaalisti muita hommia mutta tällä hetkellä väliaikaisesti asiakashankintaa puhelimitse. Ette usko, kuinka alentavaa työtä tämä on. Lopetin juuri puhelun, jonka aikana miesasiakas mm. matki minua ja puheääntäni. Jos sanoin "niin", hän toisti kettumaisesti naristen "niiiin". Tässä hommassa tuntee olevansa alinta pohjasakkaa. Oon neljän lapsen äiti hommaamassa elantoa perheelleen. Kohdelkaa mua kuin ihmistä, jooko. Luojan kiitos en tee tätä kuin lyhyen aikaa. Äskeinen puhelu päättyi muuten niin, että sanoin etten häiritse tämän enempää johon asiakas "Joo, älä häiritse!" ja luuri korvaan. En tee tätä kiusallani vaikka hänkin ehkä niin luuli. Teen koska pomo on antanut tehtäväksi. Itse en enää IKINÄ tämän jälkeen kohtele huonosti puhelinmyyjää.

Työsi on moraaliltaan alhaisinta mitä tiedän (no joo, ehkä palkkamurhaaja menee edelle) ja mielestäni itsensä myyminenkin on huomattavasti rehellisempää touhua. Rinnastan teidät moraaliltanne jehovan todistajiin ja muihin uskonnon tyrkyttäjiin. Te hakemalla haette heikkoja uhreja ja kun olette saaneet jalkanne oven väliin, niin sitähän te ette sieltä vapaaehtoisesti pois ota, vaan aloitatte uuvuttavan painostuksen, jossa kaikki keinot on sallittuja. En minä itsestäni välitä, minä kyllä osaan pitää puoleni ja kykenen kyllä viemään helppoheikkejä satanolla, mutta sairaat ja vanhukset minua huolestuttaa, he kun ovat teidän pihdeissänne täysin altavastaajia.

Te olette yhteiskunnan pohjasakkaa ja teidän toimintanne kuvottaa minua.

Tein joskus opiskeluaikoina puhelinmyyntiä a-lehdillä, koska se oli yksinkertaisesti ainut paikka josta sain töitä ja vuokra oli maksettava.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä sanottiin, että muistakaa kuunnella asiakasta. Loput neljä koulutuspäivää käytettiin siihen, että jos asiakas sanoo ei, niin lehti pitää silti väkisin myydä. En suostunut moiseen paskaan. Jos asiakas sanoi puhelimessa heti "EN TILAA MITÄÄN!", kiitin juttutuokiosta ja toivotin hyvää päivänjatkoa. Tästä tietysti tuli valitusta, kun esimies hihkuu niskassa että myyntiä, myyntiä. Myyntilukuni olivat silti keskivertoja, koska nimenomaan keskustelin asiakkaiden kanssa.

Lopputilin otin siinä kohtaa, kun moraalini loppui totaalisesti kesken. Vanhuksille soittaminen oli kamalinta. He halusivat vain jutella ihan normaaleista asioista, kun sukulaiset eivät soita tai käy viikkoihin tai kuukausiin. He tilasivat lehtiä, vain, jotta juttelisin heidän kanssaan vielä vähän pidempään. Yksikin mummo, jolle soitin ristikkolehdestä, sanoi, että hänen näkönsä on jo niin heikko ja kädet reumaattiset, ettei ristikoiden ratkomisesta ole toivoakaan. Silti hän tilasi lehden, "koska kuulostat niin mukavalta ja ihanaa kun joku soittaa".

Samaa mieltä kuin aiemmat, saisi kieltää lailla. Ihmiset jotka haluavat lehtiä, aivan varmasti osaavat niitä tilata omatoimisesti.

Teen lehtimyyntiä työkseni, kun oon tienannut tarpeeksi, alan soittamaan vittuilupuheluita asiakkaille firmasta, haukun asiakkaita homoiksi lesboiksi pikkutissisiksi ja vaikka miksi.

-yhdellekin soitin: päivää, olen lehtimyynnistä, mutta äänestä päätellen sä ruutana et tarvi ku kunnon panon

Niinkuin sanoin, niin mulla on yleensä paksu nahka mutta nyt tuntuu, että kamelin selkä katkes. Tän viimeisimmän puhelun aikana mietin vaan, että tätäkö varten mä oon opiskellut ja tänkö takia vien lapset aamulla hoitoon, että kuuntelen täällä, kun aikuinen mies matkii perässä kaiken mitä sanon. Ja vielä: en tyrkytä! Uskon kyllä, jos mulle sanoo kiitos mutta ei kiitos. ap