Älykäs & koulusta helpolla selvinnyt - mitä sinusta tuli?

Olen mukavassa ja helpossa ammatissa, koska en ole tipan tippaa kunnianhimoinen. Tyypillinen alisuoriutuja. Pelkällä tuurilla onnistuin pääsemään sellaiseen työpaikkaan, jossa tästä ammattitaidosta maksetaan mielestäni kohtuuttoman hyvää palkkaa. Minulla on helppo elämä, ja nautin siitä.

Minusta tuli ensin maisteri, sitten pientalollinen ja lopuksi yrittäjä. Ja sinkku olen ollut koko ajan, koska en jaksa muiden ihmisten seuraa iltaisin, öisin ja aamuisin. Päivällä jaksan.

Olen tutkija, aika lähellä professuuria. Nautin työstäni. Perhe on mies ja lapsi, nyt jo aika iso. Rakastan heitä. Muita tärkeitä ihmisiä löytyy lapsuudenperheestäni, ystäviä ja kavereita en juuri harrasta.

Mä oon aina halunnut elää, mutta mulla oli parikymppisestä kolmikymppiseksi ocd -kausi, josta yli pääsy oli hankalaa.

Ahdistunut itsensäviiltelijä, joka sekoili viinan ja seksisuhteiden kanssa. Kun sitten palaset alkoivat löytyä kasaan, piti parantaa pitkässä terapiassa olematon itsetunto ja kovat vaatimukset itsen suhteen.

Nyt on seesteinen, positiivinen, onnellinen ihminen, jolla on rakkaat välit vanhempiin. Paljon lapsia ja tavallinen koti. 80-luvulle jämähtänyt paneliunelma ja räsymatot ja juuri näin haluan kodin pitääkin. Toivon lapsenlapsia.

OCD-piirteitä muuten myös nelosellakin :D Syömishäiriöitä myös.

Minusta tuli kahden akateemisen tutkinnon suorittanut, viiden lapsen äiti, aktiivi luottamustoimissa, keskiluokkainen keski-ikäinen, naimisissa jo 23 vuotta. Jonkun mielestä elän tylsää elämää, omasta mielestäni kaikki on erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen mukavassa ja helpossa ammatissa, koska en ole tipan tippaa kunnianhimoinen. Tyypillinen alisuoriutuja. Pelkällä tuurilla onnistuin pääsemään sellaiseen työpaikkaan, jossa tästä ammattitaidosta maksetaan mielestäni kohtuuttoman hyvää palkkaa. Minulla on helppo elämä, ja nautin siitä.

Sama. Lapsetkin olen jättänyt hankkimatta lähinnä mukavuudenhaluisuuteni vuoksi. Olisin mielelläni samassa helpossa työtehtävässä eläkkeelle pääsyyn saakka. Muutama toimenkuvan muutos ja palkankorotus on tullut lähes vastoin tahtoani, kun en ole osannut kieltäytyä.

Tekniikan tohtori. Olen töissä yliopistossa, mutta en professorina. Opintojen alku oli kyllä vaikea, kun koulussa oli tottunut siihen, että kaikki on helppoa ja kaiken ymmärtää ensimmäiseltä kuulemalta. TKK:ssa näin ei sitten ollutkaan, ja aluksi ei ollut mitään kokemusta siitä, miten voi oppia ymmärtämään vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli ensin nuori ihmisraunio, joka ei halunnut elää. Tuntui että olen hyvä kaikessa ja en missään kuitenkaan paras.

Pitkän kamppailun jälkeen tuli kuitenkin lopulta melko tasapainoinen ihminen. Rakastan haasteita ja olen työssä, jossa joka päivä pää sauhuaa. Ihmissuhteissani olen melko pitkälti epäonnistunut itsestäni johtuen.

Entä teistä?

Ahhh, ap! Minulla samansuuntainen elämänkulku. Ensin oli edessä loistava tulevasuus - ja pian se olikin takana. Noh, näköjään kaikesta voi selvitä. Balanssi löytynyt, vihdoin.

Paitsi etten ole työssä, jossa pää sauhuaa. En enää jaksaisi semmoista. Slow life on päivän sana.

Ensin maisteri, sitten kotiäiti, seuraavaksi alan kai työttömäksi.

Työtön maisteri. Tai on minulla aina välillä ollut töitä, mutta sitten taas työttömyysjaksoja. Enkä edes opiskellut mitään estetiikkaa tms. huonommin työllistävää, vaan ihan matematiikkaa ja tietojenkäsittelyä.

Ei se koulumenestys tosin ihan helpolla tullut, minulla on nimittäin aika keskinkertainen muisti, joten, vaikka älyllä asiat ymmärsin vaivatta, mieleenpainamista täytyi kyllä harjoittaa etenkin kielissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mukavassa ja helpossa ammatissa, koska en ole tipan tippaa kunnianhimoinen. Tyypillinen alisuoriutuja. Pelkällä tuurilla onnistuin pääsemään sellaiseen työpaikkaan, jossa tästä ammattitaidosta maksetaan mielestäni kohtuuttoman hyvää palkkaa. Minulla on helppo elämä, ja nautin siitä.

Sama. Lapsetkin olen jättänyt hankkimatta lähinnä mukavuudenhaluisuuteni vuoksi. Olisin mielelläni samassa helpossa työtehtävässä eläkkeelle pääsyyn saakka. Muutama toimenkuvan muutos ja palkankorotus on tullut lähes vastoin tahtoani, kun en ole osannut kieltäytyä.

Sielunsisko ;-). Minäkin olen vapaaehtoisesti lapseton, koska en jaksaisi nähdä vaivaa lastenkasvatuksen suhteen, enkä siedä mitään turhaa säätöä ja vaivaa. Jää aikaa ja energiaa tehdä oikeasti kivoja asioita kun ei tarvitse töissä eikä kotona stressata turhia.

Riman alittaja minäkin. Insinööri suunnittelutehtävissä. Amk:n kävin, vaan en valmistunut kun olisi pitänyt lopputyö kirjoittaa. Helppo duuni ja hyvä palkka. Kotihiiri, remonttiharrastus ja perhe.

N43

Olen erään suppean alan erikoislääkäri. Pidän työstäni. Olen ollut johtotehtävissä, mutta en pitänyt niistä, koska tykkään eniten kliinisestä työstä. Olen aloittanut joskus väitöskirjatutkimusta, mutta en koskaan viitsinyt viedä sitä loppuun. Etenemisestä pidättäytyminen on itselleni ollut hankalinta, koska yksi sun toinen yrittää mua esimiesasemiin, tutkimuksiin tai projekteihin, joista en itse ole ollut niin innostunut.

Vaikka pidän työstäni, se on vain yksi alue elämässäni. Harrastan pariakin eri tanssilajia, lenkkeilen, uin ja maalaan akvarelleja. Olen kasvattanut kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia. Avioliitto lasteni isän kanssa päätyi eroon 25 vuotta kestettyään, melko sopuisasti. Olen uudessa parisuhteessa, ollut jo kahdeksan vuotta.

Ensin kävin kouluni TKK:ssa, sitten muutaman työpaikan kautta yrittäjäksi. Pienessä suunnittelutoimistossani on muutama työntekijä, ja vakiintunut toiminta. Rauhallista perhe-elämää ja keski-ikäisiä harrastuksia.

Työtön, syrjäytynyt kotiäiti. Kauppaan menokin ahdistaa. Luulen että elämäni olisi ottanut täysin eri suunnan jos en olisi vahingossa raskautunut opiskeluaikoina. Silloin jäi amk kesken ja alamäki alkoi. Nyt lapsia on 2 ja tuntuu että siinä se mun mahdollisuus meni. 7vuotta sitten.

paadyin luovalle alalle, josta toiselle luovalle alalla. Menestynyt, mutta en mikaan ultramenestynyt. Ihmissuhteissa loysin itsetunnon vasta yli 30-kymppisena, ei mitaan tekemista alyn kanssa. 

En turhautunut AP:n tavoin, lapsesta saakka sain vanhempien perheyrityksen kautta vastuuta ja oppia elaman vaikeudesta ja epataydellisyydesta. Eli vaikka koulu oli helppoa, oli minulla mittakaavaa asioihin. 

Moni juttu olisi voinut menna toisin, etta elama olisi hiukan tasapainoisempaa ja helpompaa, mutta todellakaan en voi valittaa. Ehka suurin juttu olisi ollut se, etta olisi osannut asettaa hiukan paremmin rajoja tyomaarille - oma hyvinvointi on tullut jatettya kakkoseksi monta kertaa ja valilla aika pahasti kun kunnianhimo on vienyt KAIKKI paukut tyohon. 

Kovimmat jutut ovat viela edessapain... 

olen muuten mies. 

Kiva kuulla, että monella menee niin hyvin. Itselläkin nykyään, mutta haasteiden kautta. Ihmissuhteissa tai omassa tunne-elämässään kun ei pärjää "tiedän tämän eli osaan tämän" -asenteella.

Juuri tietoon pohjautumattomien asioiden käsitteleminen on ollut vaikeaa. Onneksi vanhentumisen myötä voi jo nauraa vajavaisuudelleen. :)

T. Ap

Haasteet kuuluvat ihmiselämään. Tuskin täällä kukaan elämänsä läpi taapertaa ilman vastoinkäymisiä - ulkoisia tai sisäisiä. Mutta jos koulussa useimmat asiat ovat olleet helppoja (mukaanlukien kaverisuhteet, ainakin suurin piirtein) niin ehkä se antaa osviittaa siihen, että yksilöllä on jonkinlaisia kykyjä selvitä haasteistakin.

IT-rividuunari, tai "asiantuntija". Hyvänä kautena tulee kiitosta ja parempia työtarjouksia, huonona voi mennä viikkoja etten tee yhtään mitään.

En minä nyt niin älykäs ollut, lukion kolmas vuosi ei enää sujunut tekemättä ainakin jonkun läksyn. Antoivat anteeksi 200-300 poissaolotunteja vuodessa, ehkä tekivät karhunpalveluksen. Kirjoituksista sekä An että Llän, ja jotain sieltä väliltä.

Yliopistoon en jaksanut lukea, joten en saanut paikkaa. Ammattikorkeaan pääsin sisään lukematta riviäkään, mutta masennuin lähes katatooniseksi parin opiskeluvuoden jälkeen. En valmistunut.

Aika raunio minäkin, vaikka nyt olen jonkun verran kuria saanut. Ehkä jopa sen verran että tunnelin päässä alkaa näkymään sitä valoa. Kumppaneita on ollut, jokaisen olen jättänyt. Nykyään eräänlainen suhde, vaikka hänellä on muitakin.