Kuinka te olette muuttuneet tultuanne vanhemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole pystynyt enää lukemaan sotakirjallisuutta tai katsomaan toimintaleffoja ym sen jälkeen, kun sain lapsia.

Ennen ne eivät koskettaneet niin paljoa, (jonkun verran kyllä) koska ajattelin jotenkin, että ne "eivät ole totta".

Ja, että sodastakin on jo niin kauan..

Itse en pysty katsomaan elokuvia, joissa lapselle tapahtuu jotain kamalaa.

Lisäksi en jaksa enää leikkiä lasten kanssa. Olen aina ollut hyvin lapsirakas ja minusta oli hauskaa leikkiä lasten kanssa. Kävin usein vapaaehtoisena sukulaisten lasten vahtina leikkimässä. Omien myötä joudun kotona leikkimään ja puuhaamaan niin paljon, etten enempää meinaa jaksaa. Sukulaislasten kanssa tsemppaan hetken aikaa (koska eihän minun väsymykseni ole heidän vikansa) ja onneksi ne lapset joiden kanssa jaksoin leikkiä tuntikausia ovat jo isoja teinejä ja juttelu riittää.

Väsyttää koko ajan. Ja vaikka on koko paketti kasassa: lapset, mies, asuntolaina, vakityö, terveys, ystävät jne. niin silti ahdistaa! Ei omaa aikaa, yksin ei pääse edes vessaan! Mies tekee pitkää päivää ja -työviikkoa ilman vapaita ja lomia. Käytännössä oon yksinhuoltaja :( Eli tiivistettynä otsikon kysymykseen: Olen pettynyt vanhemmuuteen, vanhenemiseen ja vastuuseen koko tästä paskasta! Ei tähän voi valmistautua eikä kukaan varoittanut :(

Minusta on tullut kaljuuntunut, vatsakas äijänkäppänä, joka viettää illat mieluiten sohvalla kissaa rapsuttaen.