Jos saisit yhden päivän, mitä tekisit ihastuksesi kanssa?

Nostetaas tätä hyvän mielen ketjua. Mitä kesäistä tekemistä keksisit ihastuksesi kanssa?

Juttelisin. Kertoisin siitä myös miehelleni.

No kyllä menisin naimisiin. 😍

Sängyssä lusikassa makoillen koko ajan, jos tosiaan ei mahdollisuutta pidempään aikaan.

Oltaisiin lähekkäin, hyväiltäisiin ja puhuttaisiin siitä, miten jatketaan meidän suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä menisin naimisiin. 😍

Olet selkeästi suoran toiminnan naisia/miehiä :-D

Oltaisiin vaan. Tärkeintä on se, että oltaisiin yhdessä - ei se, mitä tehtäisiin. Voi olla, että vastapuoli, tai kukaan ulkopuolinenkaan, ei ajattelisi asiaa samoin, mutta nyt kysyttiinkin, mitä itse haluaisin.

Exäni, johon olen ollut ihastunut ja rakastunut niin kauan kuin pojista mitään opin nuorena tyttönä ymmärtämään. Oltaisi jossain sisätiloissa missä ei ole muuta häiriötekijää, juteltaisi siitä mitä nuorena halusimme kumpikin ja mikä meni pieleen ja miten helvetisti se ero sattu, sattuu vieläkin. Kysyisin osaako hän kuvitella yhtään miltä tuntuu tulla petetyksi ja jätetyksi juuri sen ihmisen taholta ketä rakastaa ja kenestä olisi toivonut loppuelämän kumppania. Miten voi käydä niin että 2 ihmistä haluaa vain toisensa, ei muita, mutta päätyy erilleen kuitenkin ja toinen päätyy vieläpä puolipakolla, ehkä jopa huijauksen uhrina alttarille jonkun täysin laastarisuhteensa kanssa. Sitten itkisimme ja ehkä minä voisin tunnustaa hänelle etten ole unohtanut häntä, vaikka hän ei kohdellut minua niin kuin omaa rakasta pitää kohdella. Uskon että päätyisimme ainakin suutelemaan ja halaamaan toisiamme sylikkäin pitkäkestoisesti. Näillä ikävuosilla ei mikään sänkytouhu enää edes suju hetkessä, eikä siihen ole hänen kanssaan mitään tarvettakaan, se riittää että kuulisin kuinka hän kaipaa minua yhtä ja se katse, se rakastava ihana hymyilevä, intensiiviinen katse kuinka hän aina on katsonut minua. Se riittäisi. 

Hänen lähdettyään todennäköisesti itkisin taas silmät päästäni ja sirpaleiksi särkyneen sydämeni pohjasta ja kaipaus olisi yhä vain suurempi ja pohjattomampi ja surku siitä että hän elää elämäänsä toisen kanssa olisi entistä kipeämpi.

Ihastus nro 2   K,  jonka kanssa varmaan ajeltas kesällä hänen vanhalla jenkkiraudalla ja puhuttas niitä näitä ja tilanne olisi erittäin vaivaannuttava, koska kumpikin tietää mitä pitäisi puhua, mutta hän ei voi vastata tunteisiinsa koska on naimisissa. 

Haluaisin olla lähellä, silittää, suudella ja nukkua lusikassa. Ei seksiä, vaan tutustumista.

Voi Roosa minkä teit, vielä vuosienkin jälkeen kaipaan. Ei toteudu koskaan.

Minulle riittäisi että saisin olla hänen kanssaan. Ei väliä sillä mitä olisimme tekemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin olla hänen kanssaan kahdestaan ja jutella...kertoisin miltä minusta tuntuu ja haluaisin häneltä rehellisen mielipiteen minusta. Paikalla ei olisi niin väliä. Rittäisi vain jos saisin edes yhden kerran suuni avattua ja sanottua mitä mulla on mielessäni. Jos sitten sais vaikka jotain juttua alotettua. Ei mitään mahdotonta haaveilua kuitenkaan. Noh eihän mun rohkeus tuohon riitä vaikka mahdollista olisikin, teiniajoista en mihinkään ole varmaankaan muuttunut, kun en silloinkaan saanut sanottua ihastukselleni niitä muutamia tärkeitä sanoja.

 

Niin, mikäköhän siinä on niin vaikeaa aikuisenakin? Ikuinen pelko torjutuksi tulemisesta? Mitä enemmän tunteita on pelissä, sitä vaikeampaa se on. Nyt tavallaan ymmärrän, miksi ihmiset ajautuvat vähemmän tunteellisiin suhteisiin, niihin on helpompi lähteä ja katsoa tuleeko jutusta edes mitään. Sitten kun joku ihminen kola

Ainakin itsellä oli se et ei parturissa käydessä uskaltanut tehdä ehdotusta treffeistä koska a) olin ehkä hänelle liiian vanha ja b) samassa kampaamossa oli monia muitakin korvapareja. Sydän olisi pirstoutunut kieltävästä vastauksesta valtavan häpeän kera 

eri

Samaa yhdessäoloa kuin viimeiset 53 vuotta <3

Juuri nyt harrastaisin seksiä. Koko päivän erilailla. Ja nainen olen.