Lue keskustelun säännöt.
Lukevatko miehet lainkaan nettideittiprofiileja? Minulle kirjoittavat täysin erilaisen arvomaailman omaavat miehet.
25.01.2016 |
Olen viherpiipertäjä hippi, puidenhalaaja, versoja ja pellavaa kasvatteleva hörhö, köyhä kuin kirkonrotta, en harrasta syvämerensukellusta, vaan jössötän kotona virkkaamassa ja meditoimassa. Asun maalla vanhassa taloröttelössä, jonne ei tule edes vettä sisälle. Tämän tuon peittelemättä ilmi profiilissani. Silti saan vastauksia (ihan oikeita yhteydenottoja, ei mitään sänkyvonkausta) hyvin työorientoituneilta, moottoriurheilua ja kaukomatkailua harrastavilta, oikeistolaisen arvomaailman omaavilta miehiltä, joiden kanssa ei luulisi olevan mitään yhteistä.
Haluaisivatko nämä miehet siis salaa juoksennella alasti kukkakedossa vai mitä ihmettä? En osaa kuvitella näitä kavereita istumaan pakkasen puolella olevaan kuivakäymälään, mutta ilmeisesti oma mielikuvitukseni on rajoittunut(?).
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ap:sta, mutta itse halusisin kasvissyöjämiehen. Lihansyöjät eivät yleensä tajua, miten suuresta asiasta on kyse monille vegeille. Rakastan eläimiä ja niiden syöminen on omituista. Lihaanit voivat kuvitella asuvansa ihmisen kanssa, joka vetää aamupalaleivän päällä koira- ja kissafileitä. Se ei ole mikään pikkujuttu. Harmi kun en ole lesbo, puolisovaihtoehtoja olisi enemmän.
Kaikkien uskontojen kanssahan se on noin, niin vegaanienkin.
Ja se on tosi, että miehistä on vaikeampi löytää vegaaneja, meditoijia, joogaajia, enkeleihin uskovia, värityskirjan täyttäjiä, jne. Oikeastaan se on minusta ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes iän ja asuinpaikan osalta sopivia miehiä on nettisaiteilla niin vähän, ettei heidän läpiselaamisensa ole kuin yhden illan homma. Jos osumia tulee yli tuhat, nekin katsoo nopeasti läpi kun uskaltaa tehdä päätelmät profiilin ensimmäisten sanojen perusteella. Ketä oikeasti puhuttelee teksti, joka suorastaan huutaa yksinkertaisuutta j(nämä jutut ovat silti profiileissa enemmistönä). "30-kymppinen miehen alku etsii..:"... tätä tasoahan ne suurimmaksi osaksi ovat.
Kun on vähän aikaa kokeillut onneaan nettideiteissä, oppii vielä tarkkanäköisemmäksi ja näkemään vaaran merkit entistä nopeammin. Lähtökohtahan on se, että netissä omia haavekuvia on mahdollista ruokkia ja ylläpitää todella pitkään, vitsit helppo ymmärtää väärin, ikävät vihjeet ohittaa jne. Siksi ihmiset tuntuvat käyvän ihan hulluilla treffeilläkin, vaikka luulisi, että tekstin pohjalta voisi sentään päätellä, jos ihminen on täysin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ap:sta, mutta itse halusisin kasvissyöjämiehen. Lihansyöjät eivät yleensä tajua, miten suuresta asiasta on kyse monille vegeille. Rakastan eläimiä ja niiden syöminen on omituista. Lihaanit voivat kuvitella asuvansa ihmisen kanssa, joka vetää aamupalaleivän päällä koira- ja kissafileitä. Se ei ole mikään pikkujuttu. Harmi kun en ole lesbo, puolisovaihtoehtoja olisi enemmän.
Niin. Kyse on jälleen kerran siitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin on. Tällä voi olla omituisia ruokailutottumuksia, syödä vaikka torakoita. Mutta minulla ei ole oikeutta muuttaa tätä. Ja jos rakastan, en edes halua muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla kyse siitä, että miehet koittavat kalastella mahdollisimman monta naista samaan aikaan? Eli kirjoitetaan lähes kaikille edes vähänkin miellyttäville ehdokkaille? Vaikka kuinka olisi eri arvot.
Jotenkin jäänyt se kuva, ettei mies ole se joka valitsee noilla markkinoilla, vaan nainen. Joten saadakseen yhden vastauksen, täytyy miehen ottaa yhteyttä kymmeneen naiseen (kärjistetysti).
Toki kyse voi olla ihan muustakin.
Aina on miehiä, jotka selittävät että heillä ei ole mahdollisuutta valita ja siksi pitää yrittää kaikkia. Nettideittailussa samoin kuin livenä. Oikeasti se on pelkkää huonoa itsetuntemusta ja laiskuutta. Kun ei itsekään tiedä kuka on eikä jaksa selvittää, vaikea se on miettiä mitä ja kenet haluaisi elämäänsä.
Puol vuotta Tinderissä takana:
Noin 18000 sydäntä
Noin 200 mätsiä (todellista henkilöä)
Kolme kertaa nainen aloittanut keskustelun
Yksi sovittu tapaaminen
Siitä saa naiset koittaa tuleeko jollekin huonompi tulos :D ja sitten saa sanoa että kaikilla miehillä on mahdollisuus valita.
Vierailija kirjoitti:
Minä kirjoitin kerran profiilissa olevan esittelyn loppuun jotain tyyliin "jos luit tämän kommentoi lanttu" tai muuta vastaavaa. Ainoat lantut tuli naisilta (olen kiinnostunut molemmista sukupuolista) ja yhdeltä homomieheltä, joka muuten vaan eksyi profiiliini. :)
Vaikka olisin lukenut tekstisi, en olisi silti kirjoittanut lanttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi toista sellaisena kuin hän on. Kyse on siitä, minkälaisen ihmisen kanssa haluan seurustella, minkälaista parisuhdetta toivon ja minkälaisista asioista haluan parisuhteen ja yhteisten juttujen koostuvan. Suhde kahden melko samanlaisen ihmisen kesken on kokemusteni ja havaintojeni mukaan paras suhde ja sellainen, jollaisen haluan tulevaisuudessakin.
Niin, toistaalta näin on myös. Mutta muistathan, mitä tony dunderfelt sanoo: erilaisuus luo vetovoimaa, samanlaisuus kaveruutta. Kun mies on samanlainen kuin minä, niin kipinä häviää helposti. Mutta toisaalta: toiset haluavat parisuhteelta vain ystävyyttä, eikä intohimoa. Mikäs siinä, jos molemmat ovat samaa mieltä.
Miksi Tony Dunderfelt olisi oikeassa? Kahden keskenään hyvin samanlaisen ihmisen parisuhteessa voi olla hyvin paljon intohimoa. Ainakaan minussa persoonallisuuden tai maailmankatsomuksen erot tai eriävät toiveet yhteiseltä elämältä eivät herätä mitään eroottista värinää, päinvastoin. Eniten intohimoa on ollut suhteessa, jossa kumppanini oli samanhenkinen, sanoisinko sielunkumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi toista sellaisena kuin hän on. Kyse on siitä, minkälaisen ihmisen kanssa haluan seurustella, minkälaista parisuhdetta toivon ja minkälaisista asioista haluan parisuhteen ja yhteisten juttujen koostuvan. Suhde kahden melko samanlaisen ihmisen kesken on kokemusteni ja havaintojeni mukaan paras suhde ja sellainen, jollaisen haluan tulevaisuudessakin.
Niin, toistaalta näin on myös. Mutta muistathan, mitä tony dunderfelt sanoo: erilaisuus luo vetovoimaa, samanlaisuus kaveruutta. Kun mies on samanlainen kuin minä, niin kipinä häviää helposti. Mutta toisaalta: toiset haluavat parisuhteelta vain ystävyyttä, eikä intohimoa. Mikäs siinä, jos molemmat ovat samaa mieltä.
Miksi Tony Dunderfelt olisi oikeassa? Kahden keskenään hyvin samanlaisen ihmisen parisuhteessa voi olla hyvin paljon intohimoa. Ainakaan minussa persoonallisuuden tai maailmankatsomuksen erot tai eriävät toiveet yhteiseltä elämältä eivät herätä mitään eroottista värinää, päinvastoin. Eniten intohimoa on ollut suhteessa, jossa kumppanini oli samanhenkinen, sanoisinko sielunkumppani.
Sinulla on ollut kokemusta sielunkumppanista? No, miksi se ei ole kestänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle nuo copy-paste viestit sopivat hyvin. Niitä tulee heti profiilin luomisen jälkeen joitakin kymmeniä, varmaan joka naiselle.
Ei tule. Olen maksullisessa nettideittipalvelussa, niin on tullut ehkä 5 yhteydenottoa. Eikä ne kyllä ole olleet mitään copy-paste-juttuja. Kukaan ei edes ole vongannut, mistä olen positiivisesti yllättynyt.
Ihme legendaa, että naiset saisivat kymmeniä tai satoja yhteydenottoja. Noh, ehkä jos laittavat ilmaiselle palvelulle, jossa ihmiset perseilevät huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi toista sellaisena kuin hän on. Kyse on siitä, minkälaisen ihmisen kanssa haluan seurustella, minkälaista parisuhdetta toivon ja minkälaisista asioista haluan parisuhteen ja yhteisten juttujen koostuvan. Suhde kahden melko samanlaisen ihmisen kesken on kokemusteni ja havaintojeni mukaan paras suhde ja sellainen, jollaisen haluan tulevaisuudessakin.
Niin, toistaalta näin on myös. Mutta muistathan, mitä tony dunderfelt sanoo: erilaisuus luo vetovoimaa, samanlaisuus kaveruutta. Kun mies on samanlainen kuin minä, niin kipinä häviää helposti. Mutta toisaalta: toiset haluavat parisuhteelta vain ystävyyttä, eikä intohimoa. Mikäs siinä, jos molemmat ovat samaa mieltä.
Miksi Tony Dunderfelt olisi oikeassa? Kahden keskenään hyvin samanlaisen ihmisen parisuhteessa voi olla hyvin paljon intohimoa. Ainakaan minussa persoonallisuuden tai maailmankatsomuksen erot tai eriävät toiveet yhteiseltä elämältä eivät herätä mitään eroottista värinää, päinvastoin. Eniten intohimoa on ollut suhteessa, jossa kumppanini oli samanhenkinen, sanoisinko sielunkumppani.
Sinulla on ollut kokemusta sielunkumppanista? No, miksi se ei ole kestänyt?
Hän kuoli liikenneonnettomuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella, että miesten tyyli selata deittiprofiileja on: "panisin, en panis, panisin, panisin takaa päin pussi päässä... panisin..." kun taas nainen syynää tarkasti tekstin ja kuvat läpi ja tekee päässään kaikenlaisia analyysejä, ennen kuin kirjoittaa tarkoin hankitun viestin tarkoin harkitulle ja valikoidulle miehelle. :') näin erilaisia me ollaan, noin niin kuin kärjistetysti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien uskontojen kanssahan se on noin, niin vegaanienkin.
Ja se on tosi, että miehistä on vaikeampi löytää vegaaneja, meditoijia, joogaajia, enkeleihin uskovia, värityskirjan täyttäjiä, jne. Oikeastaan se on minusta ihan hyvä.
Miinus uskomushuuhaa, niin tekisi aika monelle miehellekin hyvää syödä enemmän kasvispitoista ruokaa ja liikkua enemmän (ja kokeilla vaikka sitä pelottavaa joogaa, saattaa jopa yllättyä). Vähenisi kummasti masennus, kun keho olisi terveempi ja tulisi ehkä uusia ajatuksia ainaisen näennäisen järjen äänen toitotuksen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kirjoittaa pitkiä sepustuksia. Ei miehet niitä lue. Mulla oli yhden lauseen profiili, sain yli tuhat yhteydenottoa. Näiden joukosta nappasin nykyisen mieheni. Kuvaa minulla ei ollut ja kerroin olevani enemmän lihava kuin laiha. Ikääkin on yli viisikymmentä vuotta, joten deittipalstoilla on kyllä naisten markkinat. ;)
Vierailija kirjoitti:
Voin kuvitella, että miesten tyyli selata deittiprofiileja on: "panisin, en panis, panisin, panisin takaa päin pussi päässä... panisin..." kun taas nainen syynää tarkasti tekstin ja kuvat läpi ja tekee päässään kaikenlaisia analyysejä, ennen kuin kirjoittaa tarkoin hankitun viestin tarkoin harkitulle ja valikoidulle miehelle. :') näin erilaisia me ollaan, noin niin kuin kärjistetysti.
Tämä on niin totta! Tapasin mieheni deittipalstalla ja minä tein oman profiilini ihan häntä varten (kyllä, tykkäsin niin paljon hänen profiilistaan, että piti rekisteröityä), pistin huolella kirjoitetun viestin ja jännitin sukat jalastani odottaen vastausta. Mies taas oli kuulemma tsekannut naisista aina vain kuvan, paikkakunnan ja painon, sitten laittanut samanlaista copypaste-viestiä menemään. Oli ennen minua sentään kolmet treffit saanut käytyä. Olin kuulemma ensimmäinen nainen, joka oli itse omatoimisesti ottanut häneen yhteyttä, muuten oli pistänyt kymmeniä viestejä eri naisille.
Eli jos nainen etsii deittipalstalta miestä, kannattaa todellakin ihan itse pistää viestiä kiinnostaville miehille eikä odotella yhteydenottoja. Miehet lähettävät sitä samaa viestiä monille eri naisille toiveena vaan, että jostain tärppäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ap:sta, mutta itse halusisin kasvissyöjämiehen. Lihansyöjät eivät yleensä tajua, miten suuresta asiasta on kyse monille vegeille. Rakastan eläimiä ja niiden syöminen on omituista. Lihaanit voivat kuvitella asuvansa ihmisen kanssa, joka vetää aamupalaleivän päällä koira- ja kissafileitä. Se ei ole mikään pikkujuttu. Harmi kun en ole lesbo, puolisovaihtoehtoja olisi enemmän.
Kaikkien uskontojen kanssahan se on noin, niin vegaanienkin.
Ja se on tosi, että miehistä on vaikeampi löytää vegaaneja, meditoijia, joogaajia, enkeleihin uskovia, värityskirjan täyttäjiä, jne. Oikeastaan se on minusta ihan hyvä.
Aivan järkyttävää denialismia, että vegaanius on uskonto. Etenkin siinä valossa, kun kaikki tietävät, että vegaanius on matemaattisesti, eli ainoan oikean totuuden perusteella kaikkien kannalta useita kertoja laadukkaampi ja modernimpi ratkaisu kuin tuotantolihan syönti.
Syön kyllä itse lihaa jonkin verran, kun en suhtaudu tuotantoeläinten kohtaloon kauhean intohimoisesti, mutta ravintolisiin vähän epäilevästi. Yksi maksalaatikko viikossa riittää B12-vitamiinin saantiin. Kaikki liha mitä sen jälkeen syö, on vähän turhaa.
Lähettäkää vaan miehet niitä copypaste viestejä. Itse en aio koskaan ikinä milloinkaan vastata sellaiseen ilmiselvään copypaste viestiin jossa ei millään tavalla osoiteta, että on luettu naisen profiili. Naiset haluaa tuntea olevansa "spesiaaleja", eivätkä kokea olevansa vain se yksi tuhannesta naisesta jolle on lähetetty täsmälleen sama viesti.
Kumma juttu, kun itse olen miehenä lähettänyt deittipalveluissa viestejä yhteensä viidelle naiselle. Kaikkiin vastattiin, kahden kanssa pääsin treffeille ja yhden kanssa etenin seurustelemaan. Miksi ihmeessä viestittelisin sadoille naisille, kun oikeasti kiinnostavia ja potetiaalisia naisia on kuitenkin vain kourallinen? Massapostittelu on aivan järjetöntä resurssien hukkausta, kun se karkottaa nekin naiset, joista olisin oikeasti kiinnostunut ja jotka voisivat olla kiinnostuneita minusta.
Jos suurin osa miehistä on todella tuollaisia hölmöläisiä, omat mahdollisuuteni ovat huimasti paremmat kuin luulinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä ap:sta, mutta itse halusisin kasvissyöjämiehen. Lihansyöjät eivät yleensä tajua, miten suuresta asiasta on kyse monille vegeille. Rakastan eläimiä ja niiden syöminen on omituista. Lihaanit voivat kuvitella asuvansa ihmisen kanssa, joka vetää aamupalaleivän päällä koira- ja kissafileitä. Se ei ole mikään pikkujuttu. Harmi kun en ole lesbo, puolisovaihtoehtoja olisi enemmän.
Kaikkien uskontojen kanssahan se on noin, niin vegaanienkin.
Ja se on tosi, että miehistä on vaikeampi löytää vegaaneja, meditoijia, joogaajia, enkeleihin uskovia, värityskirjan täyttäjiä, jne. Oikeastaan se on minusta ihan hyvä.
Aivan järkyttävää denialismia, että vegaanius on uskonto. Etenkin siinä valossa, kun kaikki tietävät, että vegaanius on matemaattisesti, eli ainoan oikean totuuden perusteella kaikkien kannalta useita kertoja laadukkaampi ja modernimpi ratkaisu kuin tuotantolihan syönti.
Syön kyllä itse lihaa jonkin verran, kun en suhtaudu tuotantoeläinten kohtaloon kauhean intohimoisesti, mutta ravintolisiin vähän epäilevästi. Yksi maksalaatikko viikossa riittää B12-vitamiinin saantiin. Kaikki liha mitä sen jälkeen syö, on vähän turhaa.
Syöminenhän on muutenkin kauhean moderni juttu. Alussahan ihminen ei syönyt mitään, mutta jo muutaman vuosimiljoonan jälkeen ihmisrodulle tuli nälkä, joten se päätti istuttaa ituja ja erilaisia ravintolisiä. Kaikki olisi mennytkin hyvin, mutta joskus historian hämärässä joku vääräoppinen pyydysti jäniksen ja söi sen, väittäen sen olleen ihmisravinnoksi tarkoitettua ja korvaavan ravintolisäpurkkeja. Kaikkein raaimmat ihmisrodun edustajat hylkäsivät tuolloin pilleripurkit ja siirtyivät syömään myös eläinkunnan tuotteita. Siitä päivästä lähtien vegaanit ovat urheasti taistelleet perinteiden palauttamisen ja ihmiselle luonnollisen elämäntavan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu, kun itse olen miehenä lähettänyt deittipalveluissa viestejä yhteensä viidelle naiselle. Kaikkiin vastattiin, kahden kanssa pääsin treffeille ja yhden kanssa etenin seurustelemaan. Miksi ihmeessä viestittelisin sadoille naisille, kun oikeasti kiinnostavia ja potetiaalisia naisia on kuitenkin vain kourallinen? Massapostittelu on aivan järjetöntä resurssien hukkausta, kun se karkottaa nekin naiset, joista olisin oikeasti kiinnostunut ja jotka voisivat olla kiinnostuneita minusta.
Jos suurin osa miehistä on todella tuollaisia hölmöläisiä, omat mahdollisuuteni ovat huimasti paremmat kuin luulinkaan.
Noin se just on. Ei mulla ainakaan ollut kauheasti ongelmia treffipalstoilla, kun lähestyi vaan niitä kiinnostavia. Piti olla tekstiä, jotain mikä herättää mielenkiinnon. Ja pelkkä kuva, no sellaisen oli parasta olla sitten hyvä. Toimi sekin. :)
Niin, toistaalta näin on myös. Mutta muistathan, mitä tony dunderfelt sanoo: erilaisuus luo vetovoimaa, samanlaisuus kaveruutta. Kun mies on samanlainen kuin minä, niin kipinä häviää helposti. Mutta toisaalta: toiset haluavat parisuhteelta vain ystävyyttä, eikä intohimoa. Mikäs siinä, jos molemmat ovat samaa mieltä.