Lue keskustelun säännöt.
Lukevatko miehet lainkaan nettideittiprofiileja? Minulle kirjoittavat täysin erilaisen arvomaailman omaavat miehet.
25.01.2016 |
Olen viherpiipertäjä hippi, puidenhalaaja, versoja ja pellavaa kasvatteleva hörhö, köyhä kuin kirkonrotta, en harrasta syvämerensukellusta, vaan jössötän kotona virkkaamassa ja meditoimassa. Asun maalla vanhassa taloröttelössä, jonne ei tule edes vettä sisälle. Tämän tuon peittelemättä ilmi profiilissani. Silti saan vastauksia (ihan oikeita yhteydenottoja, ei mitään sänkyvonkausta) hyvin työorientoituneilta, moottoriurheilua ja kaukomatkailua harrastavilta, oikeistolaisen arvomaailman omaavilta miehiltä, joiden kanssa ei luulisi olevan mitään yhteistä.
Haluaisivatko nämä miehet siis salaa juoksennella alasti kukkakedossa vai mitä ihmettä? En osaa kuvitella näitä kavereita istumaan pakkasen puolella olevaan kuivakäymälään, mutta ilmeisesti oma mielikuvitukseni on rajoittunut(?).
Kommentit (68)
Mulle tulee aina säännöllisesti viestejä vanhoilta sediltä, vaikka jo heti ensimmäisessä lauseessa painotan etsiväni vain ikäistäni tai hieman nuorempaa miesseuraa. Vedotaan nuorekkuuteen "olen poikkeustapaus tapaus" sun muihin typeriin valheisiin. :D Nää viestit lentää aina suoraan roskalaatikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan syynä se, että tuo ituhippeily, meditointi ja vihervasemmistolainen arvoluterilaisuus on täysin naisten hölmöilyä. Et voi saada samanhenkisiltä miehiltä yhteydenottoja, koska noin hölmöjä miehiä ei ole kuin muutama ja nekin ovat joko hoidossa tai vetämässä jotain tantraseksikurssia, jossa pääsevät ihan riittämiin panemaan hörhönaisia.
Näin sen täytyy olla! Peukuttaisin sata kertaa jos voisin : D
ap
Joku muu ei ilmeisesti tykännyt, kun kommentti poistettiin :(
Vierailija kirjoitti:
Minä kirjoitin kerran profiilissa olevan esittelyn loppuun jotain tyyliin "jos luit tämän kommentoi lanttu" tai muuta vastaavaa. Ainoat lantut tuli naisilta (olen kiinnostunut molemmista sukupuolista) ja yhdeltä homomieheltä, joka muuten vaan eksyi profiiliini. :)
Ainiin ja eräs kaverini haki myös seuraa netistä (on lesbo ja toi tämän hyvin selkeästi esiin profiilissaan) ja silti satoi kikkelikuvia ja panotarjouksia miehiltä. :D
Myös eräällä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitetulla deittisivustolla pyörii todella paljon heteromiehiä, jotka yrittävät iskeä jokaikistä naista välittämättä heidän suuntauksestaan (ja asianmukaisesti suuttuvat jos saavat viestin homomieheltä, että minähän en mikään perkeleen hintti ole!)
T: 21
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ihmetyttää, että monet naiset enimmäkseen etsii lähinnä itseään :) Näin voisi päätellä ihan siitä, että harrastukset, ajatusmaailma, elämäntapa, kaikki pitäisi olla miehellä juuri kuin itsellä. Itse ainakin markkinatalouteen luottavana, ihan hyvin toimeentulevana, moottoreitakin harrastavana kaipaan vierelleni jotain muutakin kuin nyökyttelijää ja arvostaisin kovasti kumppania, joka sopivasti osaisi haastaa myös minun valintojani ja arvojani. Mutta ymmärrän toki, että jos oma arvomaailma ei ole vielä kovin vakiintunut eli tuntee epävarmuutta valinnoistaan, niin silloin on helpompi etsiä jotakuta, joka vahvistaa vain sitä omaa ajattelutapaa. Huomaatkos ap, vähän haastan ;)
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minun vuosisadan rakkaustarina oli juurikin ihka aidon hippinaisen kanssa koettu. Ja samaa kertoi suhteestamme hänkin. Valitettavasti se loppui meistä riippumattomista syistä. Näennäisestä erosta huolimatta, ajatuksissamme olikin yllättäen hyvin paljon samaa. Hänen kanssaan joskus puhuttiinkin siitä, että kun osaa hakeutua siitä omasta ahtaasta kuopastaan ulkomaailmaan, sieltä voi löytää vaikka mitä.
Olen tavannut miehiä, joiden mielestä on hyvä vähän "haastaa". Kyllähän he haastavat - nimittäin riitaa - kuten sinäkin tässä. Silloin se toki on loistava yhdistelmä, jos pariskunnalla on aivan eri arvomaailma mutta molemmat kuitenkin tykkäävät tapella. Ja kutsuvat sitä "arvomaailman haastamiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni mies ei pidä erilaisuutta kovin tärkeinä. Minunkin mieheni vaan alussa sanoi, että tee sinä miten haluat, hän tekee miten itse haluaa. Ja että meillä on sitte se jokin yhteinen, missä risteämme.
Minulle tämä sopii. Oman tilani tarve on iso. Lopputuloksena onneksi meillä on samanlainen maku arvojen, asumisen yms suhteen...Me olemme jo viisikymppisiä, ja kun olen kuullut miehen eksistä, ovat he olleet kaikki aivan erilaisia. Yksi oli bimbo golddigger, toinen tiukkis joka puhui pelkkää asiaa ilman huumoria. Minä taas olen hörhö, joka uskoo intuitioon ja osaa hypnotisoida.
Ajattelen, että tämä kaikki kertoo miehestä kaksi asiaa: hän ei yritä muuttaa naista tiettyyn malliin, vaan antaa hänen olla kaikessa outoudessaan. Ja että hänestä yhteinen elämä on jotain ihan muuta kuin samanlaisuutta.Tuohan on hienoa, että miestä ei periaatteessa haittaa erilaisuus ja on aivan oikeastikin suurpiirteinen ja kunnioittaa omaa tilaasi. Rohkaisevaa, että noin voi käydä. :)
Sitten on myös niitä miehiä, joita ensin ei haittaa mikään, erilaisuus on vaan ihanaa ja kaikki eriparisuudet soviteltavissa, mies voi itsekin mielestään muuttua vaikka miksi. Sitten parin vuoden jälkeen viimeistään kaikki, aivan kaikki, mitä nainen tekee on ihan väärin ja pielessä. Astiat on astiakaapissä väärässä järjestyksessä, ruoat eivät kelpaa, nainen pukeutuu väärin, persoonallisuuspiirteet ja vahvuudet ovat ihan vääriä, samoin uratoiveet... Erota ei kuitenkaan haluta, naisen vaan pitäis muuttua. Ja jos yhden asian korjaa, kohta tuleekin valitusta täysin päinvastaisesta.
Kai sitä pitäisi ihmisen sukupuoleen katsomatta osata miettiä, mitä nyt oikeastaan haluaa ja mistä voi luopua, kun sitä ei samassa paketissa vaan saa. Siksi on hassua, että niitä profiileita ihan tosissaan ei lueta, eikä omia viestejä yksilöidä ollenkaan. En itseasiassa osaa päättää, onko se surullisempi ajatus ihan vaan ihmisenä vai markkinointi-ihmisenä. Eivät kai nämä ihmiset hae työpaikkaakaan samalla metodilla?
Minä olin 20 vuotta naimisissa tämän toisen miestyypin kanssa. Siksi näin toisella kerroksella pidin kaikista, siis ihan kaikista, tärkeimpänä ominausuutta miehessä sitä, että hän antaa minun olla tällainen kuin olen.
Kyllä siitä eksästä olisi huomannut kriittisyyden, jos vain olisi osannut nuorena katsoa. Vaativa, perfektionistinen ja kriittinen persoonallisuus saa minut tätä nykyä kananlihalle.
Työnhaussakin menestyvät he, jotka profiloivat hakemusken ilmoitukseen. Tätä opetetaan nykyään koulussa. Ehkä tulevaisuudessa nuoret lukevat deittiprofiilitkin paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ihmetyttää, että monet naiset enimmäkseen etsii lähinnä itseään :) Näin voisi päätellä ihan siitä, että harrastukset, ajatusmaailma, elämäntapa, kaikki pitäisi olla miehellä juuri kuin itsellä. Itse ainakin markkinatalouteen luottavana, ihan hyvin toimeentulevana, moottoreitakin harrastavana kaipaan vierelleni jotain muutakin kuin nyökyttelijää ja arvostaisin kovasti kumppania, joka sopivasti osaisi haastaa myös minun valintojani ja arvojani. Mutta ymmärrän toki, että jos oma arvomaailma ei ole vielä kovin vakiintunut eli tuntee epävarmuutta valinnoistaan, niin silloin on helpompi etsiä jotakuta, joka vahvistaa vain sitä omaa ajattelutapaa. Huomaatkos ap, vähän haastan ;)
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minun vuosisadan rakkaustarina oli juurikin ihka aidon hippinaisen kanssa koettu. Ja samaa kertoi suhteestamme hänkin. Valitettavasti se loppui meistä riippumattomista syistä. Näennäisestä erosta huolimatta, ajatuksissamme olikin yllättäen hyvin paljon samaa. Hänen kanssaan joskus puhuttiinkin siitä, että kun osaa hakeutua siitä omasta ahtaasta kuopastaan ulkomaailmaan, sieltä voi löytää vaikka mitä.
En etsi itseni kopiota, enkä jees jees-miestä, mutta samansuuntainen arvomaailma ja ajatuksenjuoksu olisi jossain asioissa hyvä olla. Olen päinvastoin sen verran varma itsestäni ja siitä millaista elämää haluan viettää, ja sen verran kokenutkin parisuhdeasioissa, että en enää haluaisi iskeä kirvestä kiveen.
Itsellänikin on niitä kokemuksia, että mies hehkuttaa maalla asumista ja vanhoja taloja, ja sitten hytisee aamulla kauhuissaan peiton alla, kun pitäisi alkaa uuneja lämmittämään ja lunta kolaamaan. Tai on kiinnostunut kasvisruoasta ja kohta raivoaa kun ei löydy makkaraa kaapista. Puolen vuoden päästä pitäisi muuttaa rivariin keskustaajamaan, ostaa astianpesukone ja beige villamatto. Olen ollut myös suhteessa, missä molemmilla oli omat asunnot, ja omat erilliset elämät, toinen käänsi kasvimaata kotona ja toinen reissasi maailmalla, mutta en enää sellaistakaan haluaisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ihmetyttää, että monet naiset enimmäkseen etsii lähinnä itseään :) Näin voisi päätellä ihan siitä, että harrastukset, ajatusmaailma, elämäntapa, kaikki pitäisi olla miehellä juuri kuin itsellä. Itse ainakin markkinatalouteen luottavana, ihan hyvin toimeentulevana, moottoreitakin harrastavana kaipaan vierelleni jotain muutakin kuin nyökyttelijää ja arvostaisin kovasti kumppania, joka sopivasti osaisi haastaa myös minun valintojani ja arvojani. Mutta ymmärrän toki, että jos oma arvomaailma ei ole vielä kovin vakiintunut eli tuntee epävarmuutta valinnoistaan, niin silloin on helpompi etsiä jotakuta, joka vahvistaa vain sitä omaa ajattelutapaa. Huomaatkos ap, vähän haastan ;)
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minun vuosisadan rakkaustarina oli juurikin ihka aidon hippinaisen kanssa koettu. Ja samaa kertoi suhteestamme hänkin. Valitettavasti se loppui meistä riippumattomista syistä. Näennäisestä erosta huolimatta, ajatuksissamme olikin yllättäen hyvin paljon samaa. Hänen kanssaan joskus puhuttiinkin siitä, että kun osaa hakeutua siitä omasta ahtaasta kuopastaan ulkomaailmaan, sieltä voi löytää vaikka mitä.
En etsi itseni kopiota, enkä jees jees-miestä, mutta samansuuntainen arvomaailma ja ajatuksenjuoksu olisi jossain asioissa hyvä olla. Olen päinvastoin sen verran varma itsestäni ja siitä millaista elämää haluan viettää, ja sen verran kokenutkin parisuhdeasioissa, että en enää haluaisi iskeä kirvestä kiveen.
Itsellänikin on niitä kokemuksia, että mies hehkuttaa maalla asumista ja vanhoja taloja, ja sitten hytisee aamulla kauhuissaan peiton alla, kun pitäisi alkaa uuneja lämmittämään ja lunta kolaamaan. Tai on kiinnostunut kasvisruoasta ja kohta raivoaa kun ei löydy makkaraa kaapista. Puolen vuoden päästä pitäisi muuttaa rivariin keskustaajamaan, ostaa astianpesukone ja beige villamatto. Olen ollut myös suhteessa, missä molemmilla oli omat asunnot, ja omat erilliset elämät, toinen käänsi kasvimaata kotona ja toinen reissasi maailmalla, mutta en enää sellaistakaan haluaisi.
ap
Sun pitää etsiä itsellesi mies maalta. Älä vaan kaupunkilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ihmetyttää, että monet naiset enimmäkseen etsii lähinnä itseään :) Näin voisi päätellä ihan siitä, että harrastukset, ajatusmaailma, elämäntapa, kaikki pitäisi olla miehellä juuri kuin itsellä. Itse ainakin markkinatalouteen luottavana, ihan hyvin toimeentulevana, moottoreitakin harrastavana kaipaan vierelleni jotain muutakin kuin nyökyttelijää ja arvostaisin kovasti kumppania, joka sopivasti osaisi haastaa myös minun valintojani ja arvojani. Mutta ymmärrän toki, että jos oma arvomaailma ei ole vielä kovin vakiintunut eli tuntee epävarmuutta valinnoistaan, niin silloin on helpompi etsiä jotakuta, joka vahvistaa vain sitä omaa ajattelutapaa. Huomaatkos ap, vähän haastan ;)
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minun vuosisadan rakkaustarina oli juurikin ihka aidon hippinaisen kanssa koettu. Ja samaa kertoi suhteestamme hänkin. Valitettavasti se loppui meistä riippumattomista syistä. Näennäisestä erosta huolimatta, ajatuksissamme olikin yllättäen hyvin paljon samaa. Hänen kanssaan joskus puhuttiinkin siitä, että kun osaa hakeutua siitä omasta ahtaasta kuopastaan ulkomaailmaan, sieltä voi löytää vaikka mitä.
Olen tavannut miehiä, joiden mielestä on hyvä vähän "haastaa". Kyllähän he haastavat - nimittäin riitaa - kuten sinäkin tässä. Silloin se toki on loistava yhdistelmä, jos pariskunnalla on aivan eri arvomaailma mutta molemmat kuitenkin tykkäävät tapella. Ja kutsuvat sitä "arvomaailman haastamiseksi".
Ai, koitko ihan tosissasi tämän riidan haastamiseksi? Silloin ehkä on sinulle paras, että miehesi on mahdollisimman samankaltainen kanssasi, jos tunnet että toisenlainen mielipide kuin omasi on riidan haastamista.
Ap vastaili tähän kyllä fiksummin. Hänelle kuitenkin, että tottakai niin mieheissä ja naisissa on hyvinkin erilaisia ihmisiä. Mutta esimerkiksi omalta kohdaltani voin sanoa, että olen asunut suurimman osan elämästäni hyvinkin askeettisesti, en ole materian perään ja arvostan erittäin paljon luontoa. Silti katson maailmaa aika markkinatalouslähtöisesti. Eli vaikka maailmankatsomuksemme voi olla hyvinkin erilainen, niin väitänpä etä hyvin moni "ituhippimies" olisi ennemmin sieltä kylmästä huusista haikailemassa Kallion ihaniin itubaareihin, kuin minä mukavuuksien keskelle.
Arvostan elämäntapaasi ja oikein paljon onnea parisuhteen etsintään. Toivottavasti löydät hyvän kumppanin ja toivottavasti hän yllättää, nimenomaan positiivisesti, olemallakin oma omalla tavallaan ajatteleva yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne lue.
Itselläkin ollut profiili, ja huomannut kyllästymiseen saakka että ainoa minkä ne katsoo on kuva ja siinä kaikki. Ei ne edes vilkaise mitään henk.koht. tietoja, kuten painoa tai ikää saati että vaivautuisivat lukemaan profiilitekstiä. Sitten nämä asiat tulee ihan täydellisenä yllätyksenä näille sankareille jossain vaiheessa.
Kyllästyin koko touhuun enkä ole palannut nettimarkkinoille. Olen mieluummin sitten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ihmetyttää, että monet naiset enimmäkseen etsii lähinnä itseään :) Näin voisi päätellä ihan siitä, että harrastukset, ajatusmaailma, elämäntapa, kaikki pitäisi olla miehellä juuri kuin itsellä. Itse ainakin markkinatalouteen luottavana, ihan hyvin toimeentulevana, moottoreitakin harrastavana kaipaan vierelleni jotain muutakin kuin nyökyttelijää ja arvostaisin kovasti kumppania, joka sopivasti osaisi haastaa myös minun valintojani ja arvojani. Mutta ymmärrän toki, että jos oma arvomaailma ei ole vielä kovin vakiintunut eli tuntee epävarmuutta valinnoistaan, niin silloin on helpompi etsiä jotakuta, joka vahvistaa vain sitä omaa ajattelutapaa. Huomaatkos ap, vähän haastan ;)
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minun vuosisadan rakkaustarina oli juurikin ihka aidon hippinaisen kanssa koettu. Ja samaa kertoi suhteestamme hänkin. Valitettavasti se loppui meistä riippumattomista syistä. Näennäisestä erosta huolimatta, ajatuksissamme olikin yllättäen hyvin paljon samaa. Hänen kanssaan joskus puhuttiinkin siitä, että kun osaa hakeutua siitä omasta ahtaasta kuopastaan ulkomaailmaan, sieltä voi löytää vaikka mitä.
Olen tavannut miehiä, joiden mielestä on hyvä vähän "haastaa". Kyllähän he haastavat - nimittäin riitaa - kuten sinäkin tässä. Silloin se toki on loistava yhdistelmä, jos pariskunnalla on aivan eri arvomaailma mutta molemmat kuitenkin tykkäävät tapella. Ja kutsuvat sitä "arvomaailman haastamiseksi".
Ai, koitko ihan tosissasi tämän riidan haastamiseksi? Silloin ehkä on sinulle paras, että miehesi on mahdollisimman samankaltainen kanssasi, jos tunnet että toisenlainen mielipide kuin omasi on riidan haastamista.
Ap vastaili tähän kyllä fiksummin. Hänelle kuitenkin, että tottakai niin mieheissä ja naisissa on hyvinkin erilaisia ihmisiä. Mutta esimerkiksi omalta kohdaltani voin sanoa, että olen asunut suurimman osan elämästäni hyvinkin askeettisesti, en ole materian perään ja arvostan erittäin paljon luontoa. Silti katson maailmaa aika markkinatalouslähtöisesti. Eli vaikka maailmankatsomuksemme voi olla hyvinkin erilainen, niin väitänpä etä hyvin moni "ituhippimies" olisi ennemmin sieltä kylmästä huusista haikailemassa Kallion ihaniin itubaareihin, kuin minä mukavuuksien keskelle.
Arvostan elämäntapaasi ja oikein paljon onnea parisuhteen etsintään. Toivottavasti löydät hyvän kumppanin ja toivottavasti hän yllättää, nimenomaan positiivisesti, olemallakin oma omalla tavallaan ajatteleva yksilö.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että sellaiseen älylliseen keskusteluun, omien arvojensa perusteluun pystyviä ja toistenkin mielipiteiden kunnioittamiseen kykeneviä ihmisiä on yllättävän vähän. Jos omat mielipiteet ovat luokkaa "mamua pitää potkia, koska sitä pitää potkia" tai "tuulimylly on, koska tuulimylly on hyvä", niin kaikki omasta mielipiteestä poikkeava koetaan riidan aiheena. Tällöin parisuhteenkin on hyvä olla suurinpiirtein samalla tavalla ajatteleva. Muutamaan hyvin erilaisella elämänkatsomuksella varustettuun, mutta toisilleen täydellisesti sopivaan ihmiseen olen törmännyt. Yhteistä näille on ollut huumorintaju, tarpeeksi hyvä itsetunto ja toisen tilan kunnioittaminen. Heitä minulla käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi toista sellaisena kuin hän on. Kyse on siitä, minkälaisen ihmisen kanssa haluan seurustella, minkälaista parisuhdetta toivon ja minkälaisista asioista haluan parisuhteen ja yhteisten juttujen koostuvan. Suhde kahden melko samanlaisen ihmisen kesken on kokemusteni ja havaintojeni mukaan paras suhde ja sellainen, jollaisen haluan tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi toista sellaisena kuin hän on. Kyse on siitä, minkälaisen ihmisen kanssa haluan seurustella, minkälaista parisuhdetta toivon ja minkälaisista asioista haluan parisuhteen ja yhteisten juttujen koostuvan. Suhde kahden melko samanlaisen ihmisen kesken on kokemusteni ja havaintojeni mukaan paras suhde ja sellainen, jollaisen haluan tulevaisuudessakin.
En minä ainakaan haluaisi seurustella itseni kanssa! Hymiö.
Samanlaiset tuulipuvut päälle ja samanlainen lippis päähän, täydellinen pari
Toki jos mies on supersuosittu, hän voi etsiä samanlaista ja juuri 'oikaenlaista' naista. Normaali mies kyllä kyynistyy ajan kanssa.
Kun mies näkee tarpeeksi nätin perusnaaman, mies järkeilee ja rationalisoi kaiken muun parhain päin. Miestä kiinnostaa vain se, että nainen ei ole pähkähullu, sekaantunut alamaailmaan, epäseksuaalinen, huorahtava yms. ja pääasia ettei nainen muutu mihinkään huonompaan suuntaan vaan on ennustettava ja luotettava. Mies ei todellakaan kuvittele hänellä ja naisella olevan sen suuremmin muuta yhteistä kuin yhteensopivat värkit, mutta miehille se riittää aika hyvin.
Nainen taas kavahtaa tavallisen miehen naamaa ja järkeily- ja rationalisointiprosessi noudattaa päinvastaista kaavaa. Eli kun nainen kuulee miehen olevan ylilääkärinyrkkeilijä tai naiselle tulee miehestä joitakin muita hyviä viboja tilannehuumorin tai muun miehen kannalta käsittämättömän jutun takia tai mies on muuten vain naisen tyyppiä (miehillä tyyppejä ei samalla tavalla ole, vaan kaikki kelpaa loppupeleissä), nainen alkaa sietää miehen ulkonäköäkin ja hyvin mahdollisesti yrittää ruveta muuttamaan miestä vielä enemmän mieleisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi toista sellaisena kuin hän on. Kyse on siitä, minkälaisen ihmisen kanssa haluan seurustella, minkälaista parisuhdetta toivon ja minkälaisista asioista haluan parisuhteen ja yhteisten juttujen koostuvan. Suhde kahden melko samanlaisen ihmisen kesken on kokemusteni ja havaintojeni mukaan paras suhde ja sellainen, jollaisen haluan tulevaisuudessakin.
En minä ainakaan haluaisi seurustella itseni kanssa! Hymiö.
Jotkut arvostavat kumppanissa samanlaisuutta, toiset erilaisuutta. Tämänhän sanoin jo ensimmäisen lainaamasi viestin ensimmäisessä virkkeessä.
En tiedä ap:sta, mutta itse halusisin kasvissyöjämiehen. Lihansyöjät eivät yleensä tajua, miten suuresta asiasta on kyse monille vegeille. Rakastan eläimiä ja niiden syöminen on omituista. Lihaanit voivat kuvitella asuvansa ihmisen kanssa, joka vetää aamupalaleivän päällä koira- ja kissafileitä. Se ei ole mikään pikkujuttu. Harmi kun en ole lesbo, puolisovaihtoehtoja olisi enemmän.
Tuohan on hienoa, että miestä ei periaatteessa haittaa erilaisuus ja on aivan oikeastikin suurpiirteinen ja kunnioittaa omaa tilaasi. Rohkaisevaa, että noin voi käydä. :)
Sitten on myös niitä miehiä, joita ensin ei haittaa mikään, erilaisuus on vaan ihanaa ja kaikki eriparisuudet soviteltavissa, mies voi itsekin mielestään muuttua vaikka miksi. Sitten parin vuoden jälkeen viimeistään kaikki, aivan kaikki, mitä nainen tekee on ihan väärin ja pielessä. Astiat on astiakaapissä väärässä järjestyksessä, ruoat eivät kelpaa, nainen pukeutuu väärin, persoonallisuuspiirteet ja vahvuudet ovat ihan vääriä, samoin uratoiveet... Erota ei kuitenkaan haluta, naisen vaan pitäis muuttua. Ja jos yhden asian korjaa, kohta tuleekin valitusta täysin päinvastaisesta.
Kai sitä pitäisi ihmisen sukupuoleen katsomatta osata miettiä, mitä nyt oikeastaan haluaa ja mistä voi luopua, kun sitä ei samassa paketissa vaan saa. Siksi on hassua, että niitä profiileita ihan tosissaan ei lueta, eikä omia viestejä yksilöidä ollenkaan. En itseasiassa osaa päättää, onko se surullisempi ajatus ihan vaan ihmisenä vai markkinointi-ihmisenä. Eivät kai nämä ihmiset hae työpaikkaakaan samalla metodilla?