Lukevatko miehet lainkaan nettideittiprofiileja? Minulle kirjoittavat täysin erilaisen arvomaailman omaavat miehet.
Olen viherpiipertäjä hippi, puidenhalaaja, versoja ja pellavaa kasvatteleva hörhö, köyhä kuin kirkonrotta, en harrasta syvämerensukellusta, vaan jössötän kotona virkkaamassa ja meditoimassa. Asun maalla vanhassa taloröttelössä, jonne ei tule edes vettä sisälle. Tämän tuon peittelemättä ilmi profiilissani. Silti saan vastauksia (ihan oikeita yhteydenottoja, ei mitään sänkyvonkausta) hyvin työorientoituneilta, moottoriurheilua ja kaukomatkailua harrastavilta, oikeistolaisen arvomaailman omaavilta miehiltä, joiden kanssa ei luulisi olevan mitään yhteistä.
Haluaisivatko nämä miehet siis salaa juoksennella alasti kukkakedossa vai mitä ihmettä? En osaa kuvitella näitä kavereita istumaan pakkasen puolella olevaan kuivakäymälään, mutta ilmeisesti oma mielikuvitukseni on rajoittunut(?).
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Onpa arrogantti tapa jäsentää asiaa. Ikään kuin alennat naisen ihan lapsen asteelle, että kivahan se on, jos tykkää muumeista, mutta me aikuiset miehet emme niistä niin viehäty heh heh. Ei ne naiset niitä vaatimuksiaan laita ilman, että asioita on mietitty ja jäsennetty omaa maailmaa ja elämän toiveitaan ja tapojaan.
No mitä ihmettä? Tietenkään ne ihmiset, jotka ajattelevat päinvastaisella tavalla kuin sinä, ja jotka lukevat profiilisi, eivät käy ilmoittamassa, että hei luin profiilisi enkä tykännyt. Eli saat viestejä hipeiltä ja lukutaidottomilta. Lukutaitoiset ei-hipit eivät käy erikseen ilmoittautumassa sinulle.
Tästä ei voi päätellä, ettei lukutaitoisia miehiä olisi olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi toista sellaisena kuin hän on. Kyse on siitä, minkälaisen ihmisen kanssa haluan seurustella, minkälaista parisuhdetta toivon ja minkälaisista asioista haluan parisuhteen ja yhteisten juttujen koostuvan. Suhde kahden melko samanlaisen ihmisen kesken on kokemusteni ja havaintojeni mukaan paras suhde ja sellainen, jollaisen haluan tulevaisuudessakin.
Niin, toistaalta näin on myös. Mutta muistathan, mitä tony dunderfelt sanoo: erilaisuus luo vetovoimaa, samanlaisuus kaveruutta. Kun mies on samanlainen kuin minä, niin kipinä häviää helposti. Mutta toisaalta: toiset haluavat parisuhteelta vain ystävyyttä, eikä intohimoa. Mikäs siinä, jos molemmat ovat samaa mieltä.
Miksi Tony Dunderfelt olisi oikeassa? Kahden keskenään hyvin samanlaisen ihmisen parisuhteessa voi olla hyvin paljon intohimoa. Ainakaan minussa persoonallisuuden tai maailmankatsomuksen erot tai eriävät toiveet yhteiseltä elämältä eivät herätä mitään eroottista värinää, päinvastoin. Eniten intohimoa on ollut suhteessa, jossa kumppanini oli samanhenkinen, sanoisinko sielunkumppani.
Sinulla on ollut kokemusta sielunkumppanista? No, miksi se ei ole kestänyt?
Hän kuoli. -eri-
Eivät välitä. Mulle tulee jatkuvasti viestejä joltain 18-vuotiailta vaikka olen itse 50 ja ikähaitarini on sen mukainen. Myöskin etsin lähinnä samasta kaupungista niin tulee jostain 500 km päästä.
Luen ja siksi en ole lähettänyt pitkään aikaan kellekkään viestiä kun yhteensopivuutta ei profiilien perusteella ole kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin miehille samanlaisuus ei ole tärkeää. Minulle se kuitekin on tärkeää. Haluan, että kumppanini ymmärtää ajatteluani helposti, haluan että hän haluaa elämältä samoja asioita, haluan että hän jakaa monet kiinnostuksenkohteeni, haluan että hän tulee hyvin toimeen ystävieni kanssa. Hengenheimolaisuus on suhteessa valtava voimavara, enkä minä ainakaan jaksa mitään jatkuvaa neuvottelua tai konfliktia, jonka erilaisuus arkeen tuo.
Erilaisuus on konfliktia, jos et hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin hän on. Tietysti on asioita, joista on oltava suht samaa mieltä. Eihän siitä mitään tule, jos arjessa halutaan eri asioita: toinen haluaa asua maalla ja toinen kaupungissa, toinen haluaa 10 lasta ja toinen ei yhtään, toinen haluaa olla koko ajan kotona ja toinen menossa.
Mutta on paljon erilaisuutta, josta ei tarvitse neuvotella:
ole sinä vain vasuri, minä olen oikeistolainen.
ole sinä kasvissyöjä, mutta älä pakota minua kasvissyöjäksi.
ole sinä vain uskovainen, mutta anna minun olla ateisti.
ole sinä vain kiinnostunut taiteesta, mutta anna minun urheilla.
Kun molemmat hyväksyvät erilaiset mielipiteet, niin ei niistä tarvitse kiistellä. Tuhoon on tuomittu parisuhde, jossa vaaditaan samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Nimim. kokemusta on.
Yhteiset arvot ovat tärkeä parisuhteen perusta.
Esim. uskova ei kertakaikkiaan voisi ryhtyä liittoon tunnustavan ateistin kanssa.
Jos et tätä ymmärrä, no can do.
Vierailija kirjoitti:
Luen ja siksi en ole lähettänyt pitkään aikaan kellekkään viestiä kun yhteensopivuutta ei profiilien perusteella ole kenenkään kanssa.
Mulla sama ongelma. Tarjontaa ei kertakaikkiaan ole.
No eivät ne lue.
Tänään kävin treffipalstalla ensi kertaa kuukausiin kun joku kyseli sen toimivuudesta. Huomasin viestin jossa sanottiin että hyvä veto tuo yläikäraja.
Menin katsomaan profiiliani ja siellä luki -88v :D
En kyllä tuollaista tiennyt laittaneeni, tai ehkä tässä kuukausien aikana jokin päivitys on sotkenut jutun tai on joku automaatio. Olisin jo vastannut tälle tyypille, mutta oli poistanut/salannut profiilinsa ilmoituksen mukaan:D
Pitäis kai jaksaa käydä edes nuo muuttamassa tai poistaa koko profiili.
Muilla oli vain flirttejä, joillain hehkutusta hei kaunis (ei ole kuvaa), muuten ei profiiliin viitattu,