Lue keskustelun säännöt.
Te jotka "unohdatte" vastata yhteydenottoihin.
23.01.2016 |
Tuntuuko teistä koskaan, että loukkaisitte käytöksellänne toista?
Vai onko käytöksenne vain lapsellista valtapeliä?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan että aloituksessa on kyse siitä kun tahallaan "unohtaa" vastata. Teen itsekin tätä joskus, yleensä kyse on ihmisestä, joka sinnikkäästi haluaa tavata ja pitää yhteyttä vaikka itseäni ei yhtään kiinnosta. Parisuhteen voi lopettaa, ystävyys-/tuttavuussuhdetta ei oikein, ei ainakaan jos mitään dramaattista ei ole tapahtunut. Jos siis joku, ketä en halua tavata, kysyy mitä teen lauantai-iltana, enkä halua valehdellakaan, saatan vain jättää vastaamatta. Valtapeleistä ei todellakaan ole kyse.
Oletat!? :D
No kuule ei liity mihinkään tuollaiseen, miksi liittyisi?
a.p
kerro nyt ihmeessä meille muillekin, mihin se liittyy. Anna esimerkkejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mä olen just kuvailemasi vatipää. Lähimmät ystävät kyllä tietävät millainen olen. Minua on myös vaikea saada kiinni, koska aina on puhelin hukassa tai akku loppu.
Toisaalta mulla voi olla puhelin kiinni jopa kaksi viikkoa kun en tiedä missä se on, enkä ole niin tarkka siitä. Tilanne muuttuu kyllä kun menen takaisin töihin tän äitiysloman jälkeen, sitten alkaa taas se ärsyttävä puhelimen vahtaaminen.En tee sitä kiusatakseni muita, mutta minusta puhelin on äärimmäisen rasittava kapistus. Onneksi lähimmät ystävät tietävät sen ja laittavat (ihan omasta pyynnöstäni) viestit miehen puhelimeen, ja siihen saavat myös soittaakkin, jos siltä tuntuu että minut on välttämättä kiinni saatava.
Olemme aika samanlaisia. Uskoittepa sitten tai ette.. :D
a.pEn ole muutenkaan luonteeltani sellainen "paita ja peppu" -ystävä. Jos mulle joku soittelis joka päivä turistaakseen turisemisen ilosta, niin kokisin ahdistusta. Myönnän vian olevan minussa, olen aina ollut luonteeltani vähän erakko, tykkään siitä että saan olla itekseni. Jaksan sosialisoida vain pienissä erissä.
Mutta entäs tämmöinen ihminen joka vastaa yleensä viikon, kahden kuluttua? Aina pahoittelee että on unohtanut. Mun mielestä kertoo vain siitä ettei kiinnosta kun joka kerta käy näin.
Ihmiset, jotka yksinkertaiseen asiaan liittyen pommittaa kymmenillä viesteillä, ovat tosi ärsyttäviä.
No nyt on taas mentävä.
Hyvää päivänjatkoa kaikille! :)
a.p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko teistä koskaan, että loukkaisitte käytöksellänne toista?
Vai onko käytöksenne vain lapsellista valtapeliä?
Turhan lätisijöiden yhteydenottoihin?
Parempi jos maksaa teapiastaan.
Mulla oli muutama sellainen tuttu, jotka eivät välttämättä vastanneet omiin yhteydenottoihini. Kummallista vaan, että kun he itse tarvitsivat jotain, niin kyllä sillin olivat yhteydessä.
Kun jollekin tuli tarvetta saada osallistujia maksulliselle maalauskurssilleen, niin silloin kyllä otti yhteyttä. Pari muuta olivat omien sanojensa mukaan todella kiireisiä, mutta olivat kyllä yhteydessä, kun olivat myymässä teuraaksi menneiden lampaidensa lihaa, tai kohta vanhaksi menevää kuntosalikorttiaan.
Omasta mielestäni yhteydenottoihin vastaamattomuus on merkki siitä, että kannattaa itse ottaa etäisyyttä kyseiseen suuntaan. Ainakin silloin, kun ovat liian kiireisiä ehtiäkseen vastaamaan tapaamisehdotukseen, mutta hyvin ehtivät olla yhteydessä kun ovat joko myymässä tai pyytämässä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta entäs tämmöinen ihminen joka vastaa yleensä viikon, kahden kuluttua? Aina pahoittelee että on unohtanut. Mun mielestä kertoo vain siitä ettei kiinnosta kun joka kerta käy näin.
Samaa mieltä olen, että ei taida kiinnostaa. Itse vähentäisin yhteydenottoja hänen suuntaansa.
Minä olen varmaankin osalle ystävistä tällainen hankala ihminen, joka ei vastaa yhteydenottoihin. Olen elänyt stressaavassa ja hankalassa elämäntilanteessa muutaman vuoden nyt. Tähän liittyy mm. kahden asunnon loukku, yli tunnin työmatkat suuntaansa päivittäin ja vaihtelevat työajat. Minulla ei myöskään ole yhtään ns. perinteistä vapaa-aikaa. Kun tulen illalla kotiin, olen aina ollut vähintään 8 tuntia syömättä ja yritän kaivaa jotain eteen, laittaa pyykit pyörimään ja sitten hoidan oman firman paperitöitä kunnes kaadun sänkyyn. Kello soi viimeistään kuudelta, siitä sitten töihin.
Olen sanonut kaikille, että jos minulle on tärkeää asiaa, soittakaa. Minulla on autossa hands free ja pystyn työmatkan aikana puhumaan. Asia tulee melkein aina puhumalla selväksi parissa minuutissa.
Osa kavereista ottaa silti sitkeästi yhteyttä vain ja ainoastaan tekstareilla tai fb-viesteillä. Jos minulla kännykkä piippaa tekstiviestiä töissä, autolla ajaessa tai noihin muihinkin aikoihin, niin katson sen mutta en melkein koskaan pysty vastaamaan siihen heti. Ja silloin vastaaminen siirtyy vastattavien yhteydenottojen jonon häntäpäähän. Minulla on muistikirjassa lista näitä "vastaa Mirkulle, vastaa Kaisalle, vastaa Nummeloille". Tyhjennän listan aina joskus kun on aikaa.
Fb:n ryhmäkeskustelut ovat minusta hämmentäviä. Monta kertaa minut on lisätty johon keskusteluun jossa on jo ehditty sopia yhdessä tehtävistä hankinnoista ja suuttumaan minulle, kun en vastaa ja sano mielipidettä. Huomaan nuo yleensä parin päivän viiveellä kun loggaan katsomaan fb:tä. Tämä stressaa minua paljon, ja näköjään muitakin. Kerron joka kerta, että en seuraa fb:tä jatkuvasti ja tosiaan soittamalla minut saa koska tahansa kiinni, mutta tilanteet toistuvat uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen töitä 40 -50h viikossa, kirjoittelen gradua ja toimin harrasteseuran pj:na. Tykkään touhuta, mutta on päiviä, jolloin menen paikasta toiseen enkä vain ehdi heti vastata (tai töussä esim pysty) ja asia unohtuu. Käsi sydämellä, näin se yleensä menee. En tiedä, kenelle jättäisin tahallaan vastaamatta...? Aika lapsellista sanoisin.
Yleensä unohdan oikeasti, mutta pakko myöntää että joskus myös tahallaan. Useimmiten silloin on kyseessä joku sellainen tapaus että olen yrittänyt monta kertaa kieltäytyä jostain (esim. menosta), mutta toinen vaan tuputtaa. Kerran tai pari olen käyttänyt tätä myös tapana irrottautua tyypistä joka ei tajua etten ole kiinnostunut olemaan hänen ystävänsä. Ei se "unohtaminen" hyvä tapa ole, mutta "seurasi ei kiinnosta" tyyppinen suoruus tuntuisi vielä tylymmältä.
No mä olen just kuvailemasi vatipää. Lähimmät ystävät kyllä tietävät millainen olen. Minua on myös vaikea saada kiinni, koska aina on puhelin hukassa tai akku loppu.
Toisaalta mulla voi olla puhelin kiinni jopa kaksi viikkoa kun en tiedä missä se on, enkä ole niin tarkka siitä. Tilanne muuttuu kyllä kun menen takaisin töihin tän äitiysloman jälkeen, sitten alkaa taas se ärsyttävä puhelimen vahtaaminen.
En tee sitä kiusatakseni muita, mutta minusta puhelin on äärimmäisen rasittava kapistus. Onneksi lähimmät ystävät tietävät sen ja laittavat (ihan omasta pyynnöstäni) viestit miehen puhelimeen, ja siihen saavat myös soittaakkin, jos siltä tuntuu että minut on välttämättä kiinni saatava.
En ole muutenkaan luonteeltani sellainen "paita ja peppu" -ystävä. Jos mulle joku soittelis joka päivä turistaakseen turisemisen ilosta, niin kokisin ahdistusta. Myönnän vian olevan minussa, olen aina ollut luonteeltani vähän erakko, tykkään siitä että saan olla itekseni. Jaksan sosialisoida vain pienissä erissä.