Itkettää... Mies on taas valehdellut. :(

Ehkäpä miehesi on vain halunnut säästää tunteitasi, kun ei ole kertonut polttavansa jatkuvasti, mutta tietämättään loukkasikin tuplasti. Etkö sitten missään vaiheessa haistanut miehen polttaneen (suudellessa, tms)? Minä haistan tupakan vaatteista aika herkästi, haisee kamalalle..



Mutta kysymys kuuluukin: Onko suhteenne muuten kunnossa? Valehtelu ja keskusteluyhteyden huonous on merkki aina jostakin. (En tunne sinua enkä miestäsi, joten en lähde arvailemaan, että mistä).



Todella ikävä tilanne, toivottavasti selvitätte asian!

jäi valheesta ensimmäisen kerran kiinni. Mutta kun minä olen yrittänyt hokea, että totuus on tärkein. Oli se sitten mikä hyvänsä. Valehtelu tuntuu niin hirveältä. En voi kohta enää luottaa mieheeni muutenkaan. Kun pystyy valehtelemaan yhdessä asiassa, pystyy valehtelemaan muissakin.



ap

kuin salailu.

Jos ei muuta ongelmaa ole kuin kytätä toisen tupakoimista, niin huh huh. Oletpa lapsellinen. Ei kukaan voi lopettaa tupakointia siksi kun toinen käskee, sehän on toisen alistamista.

Kun kerran täällä ruukaat olla niin tiedät itsekkin, että tupakointi on aika pieni pahe!!

Voi v**u mikä kaheli olet ap. Mikä asia sinulla on jäänyt epäselväksi tupakoinnin lopettamisen suhteen. Et sinä voi sitä lopettaa, etkä mieheltäsi sitä vaatia. Mies lopettaa sitten kun itse haluaa. Jos tuo on sinun suurin murheesi tässä maailmassa niin olet kyllä todella onnellisessa asemassa ja lopetamiehesi turha haukkuminen.

Seuraavaksi väität että se on se vaöehtelu mikä mättää. Tietenkin miehesi valehtelee kun ei jaksa sinua kuunnella. Sinun suurin ongelmasi on se että yrität määräillä ja kotroloida toista ihmistä.

tuo sinun kirjotus...Vaikka toisaalta kyllä ymmärränkin sinua mutta eihä miesraukka oo uskaltanu sulle sanoa kun et kuulemma asu tupakoijan kanssa...

eiköhän kenellä tahansa täysi-ikäisellä, tupakkansa itse ostamaan pystyvällä ole lupa polttaa, ei tarvitse erityislupaa vaimolta/mieheltä.

Haisee niin ällöttävältä ja olen hajulle allerginenkin. Mutta hän vain on väittänyt, että haju tarttuu työpaikalta, kun siellä lähes jokainen polttaa.



Kai meidän suhde kunnossa on. Parempiakin olen nähnyt, mutta ei meillä mitään varsinaisia ongelmia ole. Kaikenlaista pientä, mitä aika monessa muussakin lapsiperheessä on (riitaa kotitöistä ym.).



ap

mutta ap on vienyt mieheltään tämän lain tuoman oikeuden.

saman katon alle. Mutta kuten jo sanoin, kun mies ensimmäisen kerran jäi valheesta kiinni, sovimme asian. Nykyinen sopimus on, että ukko saa polttaa, kunhan ei polta silloin, kun on lapsen kanssa tai on tulossa lapsen lähelle. Itsensä hänellä on lupa myrkyttää, mutta ei lastamme.



Eli siis valehteluun ei ole mitään tarvetta.



ap

Naputa vaikka pyykinpesusta. Mutta kasva aikuiseksi. Oman päiväsi tällä hommalla pilaat. Nyt iloisempia ajatuksia tilalle ja lapsen kanssa leikkimään.

Itse tänäaamuna sain raivarin " mitättömästä asiasta" . Tai itse asiassa raivarini syy oli TÄRKEÄ! Se, mitä mieheni jätti mainitsematta, oli sivuseikka, mutta se, että hän oli kierrellyt tietoisesti asiaa oli törkeää. Niinpä huusin hänelle (ensimmäistä kertaa suhteemme/avioliittomme aikana) ja kutsuin häntä valehtelijaksi, paskaksi jne. Hän tietää, etten voi sietää valehtelua! Ymmärrän sinua niin täysin ja on turhauttavaa etenkin, mikäli toinen ajattelee, että olet vihainen tupakoinnista - valehtelun sijaan. Meillä onneksi meni itkuksi molempien osalta ja asia oli helppo sopia. Tiedän, että hän ei halunnut loukata minua, eikä hän ollutkaan tehnyt mitään väärin!! Mutta tuo valkoinen valhe tai kiertely loukkasi minua miljoona kertaa enemmän kuin totuus!!



Miksi nyt vastailen täällä, johtuu siitä, että ymmärrän myös miestäsi. Itse poltin vanhemmiltani salaa 10 vuotta. He maksoivat keuhkolääkärini, ja toki varmasti aavistivat tupakoinnin. Miten olen mahtanut loukata heitä. Enää en polta, mutten edelleenkään ole tunnustanut polttavani. Vastaavaa kiertelyä / valkoista valhetta siis. Ehkä miehesi ei halua myöntää sauhuttelua itselleenkään, ja häpeää itseään. Kokeilepa myöntää avoimesti miehesi kuullen teille molemmille, että hän on nikotiiniriippuvainen, ja että todella haluaisit auttaa häntä eroon tupakasta, mikäli hän itse sitä haluaa. Syyttely ajaa hänet tupakkahuoneeseen (en toki sano sinua syyttelijäksi, mutta hän saattaa kokea huolestuneisuutesi syyttelynä). Mikäli hän surkeuksissaan joutuu toteamaan, että lopettaminen on enää mahdotonta (riippuvuus voi olla erittäin vaikea!!), on sinun joko hyväksyttävä hänen tupakointinsa ja koetettava sopeutua siihen (on joskus kuin eräänlainen sairaus, hallisematon ylipaino tms.) tai toteutettava uhkauksesi ja jätettävä miehesi.



Itse jätin entisen mieheni liiallisen alkoholinkäytön vuoksi, minkä johdosta hän haki psykiatrista apua ja on ollut täysin kuivilla. Suhde kuitenkin loppui siihen. Emme voi holhota toisiamme!!!



Tsemppiä ja hyvää mieltä. Mikäli miehesi ei muuten ole petollinen, niin ihmeessä koettakaa sovussa miettiä tilanteelle ratkaisu. Tupakoinnin voisin hyväksyä, mutta valehtelua / epäkunnioitusta en!!!

... ettei joku nyt vain joudu tarttumaan huolimattomuusvirheeseen :)

monet tuntuvat luulevan, että nalkutan asiasta jatkuvasti. Itse asiassa en ole pitkään aikaan puhunut koko asiasta. Joskus silloin tällöin (ehkä kerran kahdessa kuussa) aivan asiallisesti kysäisen, mitä tupakka-asialle kuuluu. Ikävintä on miehen kyky valheisiin, aina kun tupakka tulee puheeksi. Muutaman kerran olen valittanut, että joku inhottava ihminen käy tupakalla meidän autopaikalla, kun tumppeja on auton ympärillä. (Pelkään, että lapsi syö tumppeja sillä aikaa, kun kaivan autoa lumen alta esiin.) Sujuvasti mies väittää aina, että naapuriautosta heitetään (joo, uskottava juttu, kun välissä on pari tupakoimattoman ihmisen autoa...).



Sopivissa tilaisuuksissa olen myös muistuttanut, että minulle on aina tärkeintä, että ollaan rehellisiä. Että asiassa kuin asiassa kuulen mieluummin ikävän totuuden kuin mukavan kuuloisen valheen. Mutta ei tunnu menevän miehelle perille. Heikko itsetunto ei kai anna myöten tunnustaa itsestään mitään ikävää.



ap

Myös minä neljä vuotta sitten, kun teimme tuttavuutta yksissä kotibileissä keskustelimme aamutuimaan nykyisen mieheni kanssa. Meillä synkkasi tosi hyvin. Jo toisilla treffeillä kyllä suoraan kerroin, että ei voida edetä mihinkään vakavampaan, koska mä en voi sietää/hyväksyä/oksettaa koko tupakointi. Mies sanoi, ettei se ole ongelma, jos meillä muuten synkkaa. Siitä asti syönyt nikotiinipurkkaa, sairaasti palaa rahaa siihen, mutta mieluummin purkkaa kuin tupakkaa. Pari kertaa on humalassa lipsahtanut ja yrittänyt tuota " kun muut poltti, haju tarttui" -potaskaa. Mutta tein selväksi, että lipsahdukselle ei voi mitään, jos palaa ruotuun, mutta valehtelun jälkeen emme voi luottaa toisiimme. Ja valehtelu taisi olla ap:n pointti tässä tupakka-asiassa.

Voi mies parkaa, minkälaisen vaimon on itselleen löytänyt.

Kuten hyvin monelle muullekin voimakkaalle hajulle. Henki salpautuu ja muuta mukavaa...



ap

että tästä riippuvuudesta on hyvin vaikea päästä eroon, vaikka haluaisikin. On arvioitu, että on helpompaa luopua huumeista kuin tupakasta. Uskon sen kyllä. Eli miehesi ehkä haluaisi lopettaa tupakoimisen, mutta se on oikeasti vaikeaa.



Oma mielipiteeni on, että tupakointi sekä valhoiset valheet ovat todella mitätön syy perheriitoihin ja varsinkin eroon. Alkoholismi sekä henkinen ja fyysinen väkivalta ovat niitä oikeita, vakavia syitä, joista näillä turhasta naputtajilla ei ole mitään käsitystäkään.

ei varsinaisesti ole haittaa sinulle. Eli hän polttaa salaa yhden silloin toisen tällöin, eikä tupruttele sisällä tai edes haise tupakalle.



Eli jos siitä ei oikeasti ole sinulle haittaa, kyse tuntuisi olevan juuri tällaisesta kontrollointipyrkimyksestä, eli haluat rajoittaa miehesi tekemisiä periaatteen vuoksi. Se taas ei ole mielestäni hyväksyttävää, ja oikeastaan miehelläsi olisi yhtä hyvä syy suuttua sinulle kuin päinvastoin.

Mutta se ei muuta sitä asiaa, että mies on tarkoituksellisesti valehdellut, vaikka tietää, miten paljon valehtelu minua satuttaa. Tupakointi ei ole pahan mieleni syy, vaan valehtelu.



Ja kyllä minulla on käsitys perheväkivallasta, vaikka en ole sitä itse kokenutkaan. Minusta valehtelu on vakava asia, vaikka ei toki väkivaltaan verrattavissa olekaan. Miten voin kasvattaa lapsestamme rehellisen, jos isänsäkin valehtelee mennen tullen ja palatessa, että saisi asiat näyttämään omalta kannaltaan paremmilta?



ap