Ääliömäisin kuulemasi lause koiraihmiseltä?

Hyi hyi (koiran nimi), ei noin saa tehdä.

Tilanteessa, jossa kyseinen pikkuräksy oli juuri purrut nilkkaan lenkkeilijää (minä), joka juoksi koiran ja emännän talon ohi yleisellä kadulla.

Vierailija kirjoitti:

ei pieniä koiria tarvi kouluttaa

Miksi alapeukutatte tätä kommenttia vai ootteko te oikeesti sitä mieltä, ettei pieniä koiria tarvi kouluttaa??

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ehkä typerää, mutta vähän vaivaannuttavaa. Muutama tuttu kutsuu koiriaan lapsiksi.

Eräs tuttuni kutsuu itseään "mammaksi" suhteessa koiraansa, ja käyttää tätä nimitystä, kun kirjoittelee tekemisistään kolmannessa persoonassa facebookiin. "Tyttikin pääsi vihdoin lenkille, vaikka mamman työpäivä venähtikin pitkäksi."

Inhoan sitä kun kerjäävää koiraa torutaan ja kielletään, mutta sitten niitä herkkuja kuitenkin annetaan kokoajan. Todella tehokasta hei, varmasti se koirakin oppii.

Saat...n urpo, oliko v...u pakko herättää mun vauva!   huusi minulle nuori lastenvaunuja työntävä äiti, jonka koirat kulkivat pitkissä hihnoissa vaunujen molemmin puolin. Minä onneton soitin pyöränkelloa (kaukaa, siis hyvissä ajoin), jotta pääsisin ohittamaan heidät. Toinen koirista innostuikin haukkumaan hulluna ja kai se vauva siihen heräsi.

"Se on ihan kiltti" saa jatkokseen "Ei se koskaan aiemmin ole noin käyttäytynyt". Näin siinä vaiheessa, kun koiran aggressiivisuus ja vaaniminen nähtiin jo kaukaa ja sitten kohdalle tultaessa (vaaniva koira makuulla keskellä tietä) se ryntää pystyyn ja yrittää kimppuun.

Ääliömäisimmillään koiranomistaja on ollut siinä vaiheessa, kun vapaana ollut koiransa kävi minun kytketyn koirani kimppuun ja tapahtuman jälkeen kauempana ollut omistaja haistatteli minulle vitta paeten koiransa kanssa paikalta. Useimmiten kimppuun yrittäneiden koirien omistajat ovat vain olleet hiljaa eivätkä pyytäneet edes anteeksi mutta tämä tapaus jäi mieleen. Ilmeisesti rottweiler omistajineen on vapaata riistaa.

no toi lause "Anna sille nyt vähän jotain" kuuluu kyllä yleensä sen koirattoman suusta, joka sit vielä haukkuu nipoksi kun kieltää antamasta koiralle yhtään mitään ylimääräistä.

"Lapsen kasvatus on täysin verrattavissa koiran kasvatukseen "

Meidän koira on ihan sohvaperuna, ei se tykkää käydä ulkona muutoin kuin silloin kun on pakko (tarpeillaan siis). Enintään 3 x 15 min. päivässä ulkoilee, muuten makaa sohvalla. - Tämä teksti oli vuosia sitten Pirkka tai Me -lehdessä ja kyseessä oli siis suursnautseri.

Me ei kyllä ikinä mennä mihinkään metsään kävelemään, siellähän turkkikin likaantuu. Kävellään vain asfaltoidulla tiellä. - Entinen naapuri kertoi noutajansa kanssa vastaantullessaan.

"Miten voit olla noin ilkee" kun komensin tanskandoggini keittiöstä kun ihmiset syö.

Minä olen (syli)koirani äiti. Se on äitin rakas. Kun koirani menee hoitoon vanhemmilleni, se menee mummolaan. Koirani nukkuu sängyssä, koska se rakastaa sitä ja se on perheenjäsen. Annan koirani nuolla naamaani, koska ihmisetkin pussaavat kiintymyksestä. Annan koirani kerjätä ruokaa ja kehotan vieraitakin antamaan herkkupalaa, jos tahtovat. Olen ollut töistä pois silloin, kun koirani oli ollut leikkauksessa. En kestänyt ajatusta, että se voisi yksin kotona menehtyä, ilman äidin syliä. Minulla ei ole lapsia, enkä halua. Ainoa mikä merkitsee, on koiravanhukseni, jota rakastan yli kaiken. Pitäkää outona, se ei ole minulta pois.

"Se on ihan kiltti" keskusteluun on vielä lisättävä yksi näkökulma, Mitäpä jos se minun koirani ei olekaan? Vaikka "se on ihan kiltti" voi se silti saada pari ylimääräistä reikää sännätessään minun koirani luokse. (Oma koirani ei siis ole ollut missään tapauksissa aggressiivinen, mutta kannattaako ottaa sitä riskiä että kaikki vastaantulijat on leppoisia kaikkien kavereita.) Ap

Kun kerroin lapseni oppineen piirtämään tms., niin koirastaan intoutuneet appivanhemmat kertoivat heti silmät loistaen, miten heidän Rekku osaa tehdä niin ja näin. "Joo, meilläkin Rekku osaa avata itse oven!"

Joo, tuntui vähän oudolta verrata ihmistä (varsinkin lapsenlasta) ja koiraa...

Itseäni on kyllä eniten ärsyttänyt se, kun pennun kanssa olen yrittänyt harjoitella ohituksia, niin tullaan oman sessen kanssa väkisin luokse, koska "täytyy sitä sosiaalistaa". Ei auta, vaikka koittaa selittää, miten kytkettynä ollessa eivät pääse käyttäytymään normaalisti ja elekielessä saattaa tulla väärinymmärryksiä ja pentu herkästi pelästyy suu auki kiskoen lähestyvää, kiihtynyttä vierasta koiraa. Ei auta, että selittää sosiaalistamisen olevan hanskassa, mutta huolehdimme siitä omilla ehdoillamme. Onneksi mitään ei ole sattunut, mutta olen tosi väsynyt lähiseudun koiraihmisiin. 

En myöskään pidä järkevänä sitä, että yleistetään liikaa; "ei mikään koira opi käyttäytymään pelkillä nakinpaloilla" vs. "pakotteita käyttävät ovat hulluja koiranhakkaajia". Koiran mukaan koulutusmenetelmät, tietenkin väkivalta on ehdoton nou-nou. Edellinen koirani opetettiin pelkästään positiivisella vahvistamisella, vahingossa tuli joskus käytettyä pakotetta (esim. tuupattua koiraa tms.) ja se meni ihan solmuun siitä. Nykyinen on selvästi kovempi, ja arkikäytöksessä pakotteita tulee jonkin verran käytettyä ihan säännöllisesti, esim. kun koira pyrkii varastamaan ruokaa, vaikka ihminen on vieressä. Eka koira olisi kärsinyt tokaan käytetyillä menetelmillä, toka olisi ihan hämmentynyt, jos sitä vaan nakittaisi. 

Nuo vanhan kansan uskomukset ovat vielä ihan asia erikseen. Toisaalta nykyään on ihmisjoukko, jotka eivät ole millään lailla kosketuksissa koiran syvimpään luontoon ja pitävät mitä tahansa koiraa kelle tahansa mihin vain ympäristöön sopivana löllykkänä. Viettikäyttäytyminen (erityisesti saalisvietti ja sen ikävät ilmentymät) ovat ihan vierasta kamaa, ja koiran elekieltä ei osata tulkita ollenkaan. Kimitetään vain innostavasti koko ajan, ja ihmetellään sitten, kun koira tuhoaa, sekoilee ja sählää, pahimmillaan satuttaa jotakuta. Erittäin dominoivasti käyttäytyvä, toista koiraa kurmuttava ja tämän alistumiseleistä piittaamaton, kova koira on vaan vähän raju leikkijä. Toisaalta häntä alhaalla ahdistuneena räkyttävä koira pitää vain karaista, kyllä se niin tykkää täällä koirapuistossa olla. 

Kun koirista puhutaan hän mutta ihmisistä se.

Kielsin päästämästä koiraa 10 kk:n ikäisen naamaan kiinni, vastaus oli "antaa sen vähän tutustua", jolloin koira tuuppasi lapsen kumoon ja nuoli naaman (hyi olkoon!) ennen kuin ehdin hätiin. lapsi huusi hysteerisenä ja koiran omistaja oli vaan, että " voi kun mamin kulta antoi ihanan pusun!" 3-vuotiaaksi saakka lapsi pelkäsi koiria aivan hillittömästi, vähitellen onneksi on helpottanut. Samaisen perheen toisesta koirasta: " voi miten ihanaa, tuo teidän vauvahan on ihan niin kuin meidän Fifi" ja aina tavatessamme vertasi heidän samankaltaisuuttaan. Loppui viimein, kun kysyin, joko koira on oppinut puhumaan, meidän Martta käyttää jo 2-3 sanan lauseita!

Se, kun ei kuulu mitään. Koira räksyttää vieressä ja omistaja ei ole huomaavinaan, korottaa vain ääntänsä. Itse katson sitä koiraa ja mietin, että ei tuokaan hyvin voi ja kelaan, että se johtuu omistajasta.

Olen kuulemma liian raju koirani koulutuksessa. Näin sanoi äitini, joka omistaa täysin hulttion chihuahuan, joka puree, alistaa, räkyttää, ottaa ruokaa jopa lapsen kädestä, ei ole sisäsiisti, vaikka ikää jo 2 vuotta. Ihan mahdoton tapaus siis! Itselläni puolivuotias saksanpaimenkoira, jota koulutan oikeasti intohimolla ja koiralla selkeät rajat. Koira EI tule norkoilemaan ruokapöydän viereen, kun syömme, koira opetetaan sisäsiistiksi, koira tottelee käskyjä ja tietää paikkansa. Olen kuulemma liian raju ja vaativa ja miten voin viedä näillä pakkasilla koiraa ulos pissalle!?

Ääliöimmät lausahdukset kuuee yleensä kissaihmisiltä.

Kun kaveri tuli kylään ja sanoi ovea avatessani että otin nyt tuon mukaan, kai se voi tulla ja haukku livahtaa edellä sisään. En tykkää koirista, kun ne kuolaa ja haisee. Jotakin toista voi kuola ja voimakas likainen turkin haju miellyttää, minua ei yhtikäs yhtään.