Luetelkaa asioita, jotka teet vielä "vanhanaikaisella" tavalla

Kirjani tulen aina lukemaan perinteisinä kirjoina tai pokkareina. En ikinä vois lukea e-kirjana. Perinteisestä kirjasta ei lopu akku, se toimii paikassa kuin paikassa, sen voi säästää, antaa lapselle tai kaverille ja on mukavaa, kun kotona on kirjahyllyssä kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on kivoja kyssäreitä tänään, sopii tällaiselle keski-ikäiselle, joka on aina ollut sisäisesti mummo ;).

Mulla on nuo samat kuin sulla ap, mutta meillä on lisäksi levysoitin, jolla soitellaan ihan oikeita älpyköitä.

Vastasin jo tuohon retroruokaketjuunkin ja siihen liittyen kerron, että teen lähes kaikki ruuat alusta asti itse, leivon myös, piimitän viiliä, teen leipäjuustoa, karjalanpiirakoita yms.

On kai aika vanhanaikaista parsia sukkia ja mankeloida lakanat? Katson telkkarista ohjelmat silloin kun ne tulevat, en mistään ihmevempeleestä sitten joskus, en kyllä paljon telkkua katsokaan, pari ohjelmaa viikossa. Käyn mieluummin elokuvissa, kuin katson elokuvat kotona. En omista mikrouunia, koska se on mielestäni outo, ei mikään oikea uuni, puistattaa ajatuskin mokomasta pikauunista. Keitän kahvit pannulla, aina. Tiskaan useimmiten käsin, kone käy vain jos on paljon vieraita tai esim. jouluna. Kuivaan pyykit ulkona. Imuroin ja luutuan, en omista robotti-imuria, enkä moppaa. Poimin marjat metsästä, en osta, ja poimin käsin, niin ei tarvitse edes perkata. Käytän luutua ja pyyhettä, en talouspaperia. 

En värjää hiuksia, luomut saavat olla. Mutta yhdessä asiassa en ole luomu ;). Käytän korsettia!

Oh hoh. Miten sulla riittää aika tuohon kaikkeen? Oletko kotona siis? Ja saako kysyä tarkempaa ikää, keski-iän haitari on aika suuri.

No mä olen tehokas, olen aina ollut. Ja organisoin työt myös tehokkaasti, esim. keitän ison satsin lihaa ja pakastan osan, siitä on helppo tehdä sitten vaikka lihakeitto. Ja kun teen usein jotain perinneruokaa, niin ne on sellaisia helppoja, vaikka nyt just lihakeitto. Lisäksi meidän lapset on jo teinejä ja tekevät osansa kotitöistä, jokaisella on joka päivä pari kotityötä, tänään oli lumitöitä, puiden kantamista ja imurointia. Mankelointi hoituu vikkelästi, kun mankeloi kosteat lakanat, ei se vie kuin vartin. Kahvivesi kiehuu sillä aikaa kun laitan muun aamupalan jne. Olen yrittäjä ja teen suuren osan töistä kotona, joten pidän töissä pieniä taukoja ja silloin ehdin vaikka tiskata, se tuntuu levolta työhön verrattuna :). Olen 47 v.

Vierailija kirjoitti:

Kirjani tulen aina lukemaan perinteisinä kirjoina tai pokkareina. En ikinä vois lukea e-kirjana. Perinteisestä kirjasta ei lopu akku, se toimii paikassa kuin paikassa, sen voi säästää, antaa lapselle tai kaverille ja on mukavaa, kun kotona on kirjahyllyssä kirjoja.

Perinteiset kirjat ovat ihania, mutta jos niitä on saman verran kuin meillä eli yli 40 hyllymetriä, alkaa olla aika tutkia vaihtoehtoisia tapoja lukea. Tästä syystä ostan + luen nykyisin paljon kirjoja Kindlellä, joka hakkaa lukukokemuksessa tabletit, läppärit ja kännykät 6-0. Voin suositella! 

Käytän paperikalenteria, tiskaan käsin, en hallitse exceliä kunnolla (enkä halua opetella), käytän paperimuistilistaa kaupassa, kuuntelen joskus cd-levyjä.

Kirjoitan kirjeitä :)

Perinteinen mies päällä, nainen alla on klassikko. Toimii aina. Oikea kirja on mukavampi luettava kuin sähkökirja.

Käsin tiskaamalla tulee puhtaampaa kuin koneella koska hankaus. Kännyköiden huonoin puoli on että kaikki luulee että on aina tavoitettavissa. Paras keksintö ikinä on telkkarin kaukosäädin. Ilman sitä töllön katselu on suorastaan sairasta. Tylsä ohjelma tai mainokset on surffailun aihe.

Hauskaa, että ketjussa pidetään CD- ja DVD-levyjä vanhanaikaisina :).

Keitän aamukahvin aina mutteripannulla. Laadukasta kahvia - itse jauhettuna - ja vanha kunnon Bialetti, ei voi mennä pieleen! 

Leipoessa sulatan voin aina kattilassa, en mikrossa.

Vierailija kirjoitti:

Vai ei lankapuhelin mene koskaan rikki... Muahhahhaa!

Meillä on täysin toimiva lankapuhelin vuodelta 1984. Sillä ei voi ottaa valokuvia, se ei ole yhteydessä nettiin eikä toimi taskulamppuna, mutta sillä on kätevä soitella ympäriinsä ja äänen laatu on ihan erilainen kuin kännykässä. Ja se toimii, vaikka putoaisi lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on täysin toimiva lankapuhelin vuodelta 1984. Sillä ei voi ottaa valokuvia, se ei ole yhteydessä nettiin eikä toimi taskulamppuna, mutta sillä on kätevä soitella ympäriinsä ja äänen laatu on ihan erilainen kuin kännykässä. Ja se toimii, vaikka putoaisi lattialle.

Meilläkin on vielä lankapuhelin jostain 90-luvun puolivälistä. Se ei vaan enää toimi, koska täältä lopetettiin lankaliittymät.

Katson uutiset televisiosta. 

up

- käytän paperikalenteriä, papiljotteja ja maksan kaupassa aina käteisellä

Mun uudessa bemarissa on manuaalivaihteet.

Käytän karttaa, muistia ja suuntavaistoa navigaattorin sijaan.

Luen Hesaria oikeena paperilehtenä, kuuntelen CD-levyjä ja joskus c-kasettejakin, käytän paperikalenteria, luen tekstitv:tä joka päivä, en ole Facebookissa, käytän oikeeta herätyskelloa ja rannekelloa, katson ainakin yhdet uutiset joka päivä telkkarista, kuivatan pyykit telineessä( ei kuivausrumpua), vuokraan joskus DVD-elokuvia.

Käyn  videovuokraamossa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on käytössäni (töissäkin) vain paperikalenteri, koska se hakkaa nopeudessa ja selkeydessä kollegoiden ja asiakkaiden älykännykät aina. Näppäinpuhelimeni ei vaihdu uuteen ennen kuin menee rikki (näkyy olevan kestävää lajia), eikä silloinkaan älykännykkään. En ole koskaan ladannut musiikkia tai elokuvia netistä eikä ole aikomuskaan. En ole Facebookissa ja vastaavissa. En aio koskaan lukea e-kirjoja; paperikirjoja on pari seinällistä. Tykkään uudesta autostani, mutta kaipaan niitä vanhoja autojani, joista puuttuivat kaikki nykyajan härpäkkeet ja joiden pellin alle katsomalla pystyi näkemään, missä vika oli, jos sellainen joskus oli. Tykkäisin kirjoitella kirjeitä käsin nätille paperille, mutta kukaan ei taida enää haluta lukea niitä.

Lähetä mulle,naisystävien kirjeitä olisi kiva lukea,ihan erillaista kuin tekstiviesti tai vastaava,monilla naisilla on kauniskäsiala ja paperin sivuihin piirrelty kaikenlaisia kuvia ja koukeroita.

t.m40v

Kirjoitan kaunokirjoituksella ja aina oikealla vanhanajan (divarista ostetulla) mustetäytekynällä kirjeitä ystävilleni ja sukulaisilleni.

Rakastan hyvää käsialaa ja koitan parhaani mukaan pitää ylläpitää kaunokirjoituksen jaloa taitoa (joka lienee sekin  kohta katoavaa kansanperinnettä )

Luen myös silloin tällöin niitä  vanhoja kunnon tyttökirjoja,tulevat omat  kouluajat mieleen (siis kun niitä tuli oikein hartaasti ja tosissaan  luettua). Henkisesti raikastavaa terapiaa se sellainen, minusta.