Lue keskustelun säännöt.
Kirja: Narsistin lapsena. Pitkä tie itsenäisyyteen
19.01.2016 |
Kirjoittanut sosiaalipsykologi Janne Viljamaa
Suosittelen kaikille tätä kirjaa. Antaa ajattelemista aivan tavallisillekin ihmisille.
Kommentit (247)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse luin arvosteluja joiden mukaan tämä kirja on melko ulkokohtainen tekele ilman konkretiaa ja käytännön esimerkkejä. Niitä moni lukenut on jäänyt kaipaamaan. Mutta tarjoaa tietysti jonkinlaisia selityksiä narsistin uhreille ja erityisesti narsistin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Itse luin arvosteluja joiden mukaan tämä kirja on melko ulkokohtainen tekele ilman konkretiaa ja käytännön esimerkkejä. Niitä moni lukenut on jäänyt kaipaamaan. Mutta tarjoaa tietysti jonkinlaisia selityksiä narsistin uhreille ja erityisesti narsistin lapsille.
Itse se työ on tehtävä. Mikään kirja ei voi tuottaa sellaisia korjaavia kokemuksia, että...
Arvosteluissa heijastuu pettymys ja vaillejääminen. Varmaan on niin, että innokkaimmin kirjaa ovat arvostelleet juuri narsistin lapset pelastuksen toivossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Täällä palstalla aika monikin on kirjoittanut kokeneensa vanhempansa narsistisina. Minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Tuskin kovin hyvässä hapessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Täällä palstalla aika monikin on kirjoittanut kokeneensa vanhempansa narsistisina. Minäkin.
Oletko selvinnyt? Jos niin miten? Miten voit nykyisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Täällä palstalla aika monikin on kirjoittanut kokeneensa vanhempansa narsistisina. Minäkin.
Oletko selvinnyt? Jos niin miten? Miten voit nykyisin?
Osittain olen selvinnyt, osittain en. Välit vanhempiin ovat hyvin etäiset. Käyn terapiassa. Omissa ajattelumalleissa on huomattavassa määrin työstettävää, mikä heijastuu vahvasti ihmissuhteisiini.
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.
Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.
Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.
Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.
Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.
Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.
Minä taas tutustuin itseeni ja kaivoin pääni pohjia myöten. Opin tunnistamaan tarpeeni, tunteeni, ja eritoten uskomaan niihin. Olen paljon hiljaisuudessa, ja ensi sijassa uskon sisäistä ääntäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.
Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.
Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.
Hmm. Monet narsistin lapset kärsivät mt-ongelmista aikuisina... Joten jos haluat demonisoida mielenterveyden häiriöitä, tee se jossain toisessa ketjussa. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Täällä palstalla aika monikin on kirjoittanut kokeneensa vanhempansa narsistisina. Minäkin.
Oletko selvinnyt? Jos niin miten? Miten voit nykyisin?
Osittain olen selvinnyt, osittain en. Välit vanhempiin ovat hyvin etäiset. Käyn terapiassa. Omissa ajattelumalleissa on huomattavassa määrin työstettävää, mikä heijastuu vahvasti ihmissuhteisiini.
Mä en itse puolestani koe ongelmia ihmissuhteissani niinkään vaan suhteessa omaan itseeni. Voitko kuvata minkälaisia ne työstettävät asiat on? T. N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.
Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.
Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.
Hmm. Monet narsistin lapset kärsivät mt-ongelmista aikuisina... Joten jos haluat demonisoida mielenterveyden häiriöitä, tee se jossain toisessa ketjussa. Kiitos.
En demonisoi ketään. Enhän itsekään ole tapahtuneen jälkeen voinut kovin hyvin. Pointti tekstissäni oli siinä, että päädyin hyvin ongelmalliseen suhteeseen kantamaan liikaa vastuuta toisesta, kun en lapsuuteni jäljiltä tunnistanut mikä on sitä tervettä tai normaalia käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.
Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.
Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.
Hmm. Monet narsistin lapset kärsivät mt-ongelmista aikuisina... Joten jos haluat demonisoida mielenterveyden häiriöitä, tee se jossain toisessa ketjussa. Kiitos.
En demonisoi ketään. Enhän itsekään ole tapahtuneen jälkeen voinut kovin hyvin. Pointti tekstissäni oli siinä, että päädyin hyvin ongelmalliseen suhteeseen kantamaan liikaa vastuuta toisesta, kun en lapsuuteni jäljiltä tunnistanut mikä on sitä tervettä tai normaalia käytöstä.
Kyllä sä demonisoit, jos sanot, että mt-ongelmaisia on syytä karttaa. Toi käsitys on 1800-luvulta. Moni mt-ongelmainen on hyvin sensitiivinen toisten herkkyydelle ja haavoittuvuudelle, eikä koskaan tekisi toiselle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ex:ni on narsisti" huutelijoita on niin monta, missä sitten heidän lapsensa ovat? Miksi niin harva tunnustaa olevansa narsistin lapsi? Huhuu, missä te olette sielunsisaret ja -veljet?
Olen lähes molempia. Kutsun isääni ja eksääni narsistisiksi, en narsisteiksi. Eivät he ole pahimmasta päästä. Mutta enhän ikinä olisi löytänyt kontrolloivaa ja kaikkitietävää miestä, jos se ei olisi resonoinut lapsuuteni kanssa.
Hyvin menee nykyään. Itse ”paranin” 40 +. Enää en vedä narsisteja puoleeni.
Minulla, ongelmallisessa perheessä kasvaneella, loppui mt-ongelmista kärsivien kanssa seurustelu siihen, kun puoliso teki itsemurhan. Sen jälkeen olen valinnut seurani tarkasti.
Hmm. Monet narsistin lapset kärsivät mt-ongelmista aikuisina... Joten jos haluat demonisoida mielenterveyden häiriöitä, tee se jossain toisessa ketjussa. Kiitos.
En demonisoi ketään. Enhän itsekään ole tapahtuneen jälkeen voinut kovin hyvin. Pointti tekstissäni oli siinä, että päädyin hyvin ongelmalliseen suhteeseen kantamaan liikaa vastuuta toisesta, kun en lapsuuteni jäljiltä tunnistanut mikä on sitä tervettä tai normaalia käytöstä.
Kyllä sä demonisoit, jos sanot, että mt-ongelmaisia on syytä karttaa. Toi käsitys on 1800-luvulta. Moni mt-ongelmainen on hyvin sensitiivinen toisten herkkyydelle ja haavoittuvuudelle, eikä koskaan tekisi toiselle pahaa.
Okei... Itsemurha nyt vain tekee omaisille pahaa. Enkä kehottanut muita karttamaan ketään. Itse vain en enää vastaavaan suhteeseen halua uudelleen.
Nostanpa, jotta useampi huomaisi tämän mielestäni tärkeän kirjan.