Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos en ikinä löydä kumppania?
09.01.2026 |
Missä vaiheessa teille tuli pelko, että mitä jos ette oikeasti löydä ikinä kumppania? Oliko tilanne vuosia sama vai löytyikö se sittenkin? Synttärit lähenee (34) ja nyt iski isoin kriisi etten ehkä ikinä löydä sitä omaa tyyppiä. Lapsia en halua eli siltä kannalta ei ole kiire. Mutta haluaisin löytää sen rakkaan just nyt. 30 vuotta olin onnellisesti ja vapaaehtoisesti sinkku nyt en enää halua. N
Kommentit (48)
Jossain neljän kympin korvilla opin hyväksymään sen ettei minulle ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee vastaan, jos on tullakseen. Älä ole liian vaativa, äläkä sekaannu sellaiseen jolla on jo suhde.
Koira on ihmisen paras kaveri.
Minäkin kipuilin tuon asian kanssa nuorempana. Kun vihdoin pääsin rauhaan sen kanssa, että kohtalonani on olla yksin, minulla oli elämässäni todella onnellinen jakso. Silloin tapasin mieheni ja epäröin mihinkään suhteeseen ryhtymistä, kun olin niin onnellinen ja tuntui ettei tässä kaivata mitään miestä sotkemaan asioita. Olen ollut miehenkin kanssa onnellinen, mutta eri tavalla. Vieläkin monesti tuntuu että juuri se aika ennen miehen tapaamista oli elämäni onnellisinta aikaa.
Sitten opettelet elämään hyvää elämää yksin. Ei se niin kamalaa ole. Täytät päiväsi kaikella tekemisellä ja hemmottelet itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen kuole.
Yksinäinen elämä ei silti houkuttele.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen kuole.
Yksinäinen elämä ei silti houkuttele.
-ap
Mitä tuohon voi sanoa... joko on tai ei.
Sitten sinusta tulee vanhapiika/poika, kuten minusta tuli. M66
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee vastaan, jos on tullakseen. Älä ole liian vaativa, äläkä sekaannu sellaiseen jolla on jo suhde.
Mun unelma olisikin sellainen perusjamppa. Mutta tunnetasolla pitää mätsätä niin hyvin enkä usko että toista sellaista löydän koskaan.
-ap
jos on 30 vuotta halunnut olla yksin, niin miksi enää muuttaa mieltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun esivaihdevuodet alkavat 5-10 vuoden päästä, on todennäköistä, että haaveesi kumppanista taas hälvenevät.
Mutta jos todella haluat kumppanin, kannattaa kyllä nähdä vaivaa asian eteen tässä ja nyt. Ei voi vain jäädä odottelemaan, josko joku sattumalta joskus tulisi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Koira on ihmisen paras kaveri.
Minäkin kipuilin tuon asian kanssa nuorempana. Kun vihdoin pääsin rauhaan sen kanssa, että kohtalonani on olla yksin, minulla oli elämässäni todella onnellinen jakso. Silloin tapasin mieheni ja epäröin mihinkään suhteeseen ryhtymistä, kun olin niin onnellinen ja tuntui ettei tässä kaivata mitään miestä sotkemaan asioita. Olen ollut miehenkin kanssa onnellinen, mutta eri tavalla. Vieläkin monesti tuntuu että juuri se aika ennen miehen tapaamista oli elämäni onnellisinta aikaa.
Kiitos tästä lohdullisesta viestistä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos on 30 vuotta halunnut olla yksin, niin miksi enää muuttaa mieltään?
Hyvä kysymys! Jossain kohtaa se mieli muuttui ja nyt olen täysin päinvastaista mieltä! Sinkkuus on nyt koettu ja nähty.
-ap
todennäköisesti et ole parisuhdekelpoinen.
noin vanhat vanhapiiat ovat yleensä katkeria feministejä tai rasittavia erityisherkkiä
Täytän kohta 39 ja olen tässä surrut, että yksin menee koko elämä. Terveys mennyt ja ulkonäkökin sen seurauksena. Ei auta kuin järjestellä loppuaika, miten kykenee. Lapsia en minäkään onneksi halunnut, joten sitä ei tarvitse surra.
Se on Jumalan päätettävissä joka tapauksessa. Välillä on voimaannuttavaa tuntea olevansa ikäänkuin airoissa. Mutta Jumalan virta on voimakkampi. Voimme vain vispata vettä ja toivoa että edessä ei ole vesiputousta. Voi siellä olla suvantokin ja kaikki vispaaminen olikin turhaa. Ehkä haluan sanoa että ei mitään väliä, tämä kaikki on Jumalan leikkiä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun esivaihdevuodet alkavat 5-10 vuoden päästä, on todennäköistä, että haaveesi kumppanista taas hälvenevät.
Mutta jos todella haluat kumppanin, kannattaa kyllä nähdä vaivaa asian eteen tässä ja nyt. Ei voi vain jäädä odottelemaan, josko joku sattumalta joskus tulisi vastaan.
Mutta väkisin etsiminen ei mielestäni ikinä tuota parasta lopputulosta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos on 30 vuotta halunnut olla yksin, niin miksi enää muuttaa mieltään?
Hyvä kysymys! Jossain kohtaa se mieli muuttui ja nyt olen täysin päinvastaista mieltä! Sinkkuus on nyt koettu ja nähty.
-ap
neljäkymppisinä useimmat naiset haluavat erota, joten odota muutama vuosi, niin menee miehenhalu ohi
Ei siihen kuole.