Lue keskustelun säännöt.
Kirja: Narsistin lapsena. Pitkä tie itsenäisyyteen
19.01.2016 |
Kirjoittanut sosiaalipsykologi Janne Viljamaa
Suosittelen kaikille tätä kirjaa. Antaa ajattelemista aivan tavallisillekin ihmisille.
Kommentit (247)
Minulla on sodan runtelema, varmaankin jotain posttraumaattista poteva äiti. Hän ei ollut koskaan läsnä. Pakeni kotitöihin ja jos hänelle yritti edes puhua jotain, pakeni naapuriin ruikuttamaan, miten raskasta hänellä on kun lapset koko ajan vaativat.
Muistan kuin teininä hän pakotti meidät muuttamaan ja jouduin luopumaan kaikista kavereista jne. Hän antoi minulle 50 markkaa ja sen jälkeen koko asiasta ei saanut puhua.
Nyt yritti samaa temppua lapseeni. Ensin pahoitti tämän mielen ja sen jälkeen tarjosi taskurahaa. Sen sijaan että olisi pyytänyt lapselta anteeksi. Meinasin oksentaa. Niin pahalta tuo tuntui. Kaikki lapselle aiheutettu paha mieli muka kuitataan suit sait rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.
Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.
Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.
Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...
Vanhemmallani on samansuuntaiset lähtökohdat. Hautajaisia en halua muistella, niin kamalaa vanhempani käytös oli. Millainen suhtautuminen äidilläsi on rahaan ja omaisuuteen? Onko se tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.
Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.
Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.
Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...
Minulla on PTSD. Valitettavasti se heikentää kykyäni olla läsnäoleva vanhempi. Kyllä minua hävettää se, että lapseni joutuvat minun traumoistani kärsimään. Hekin ovat minun vaikean lapsuuteni ja nuoruuteni uhreja, aivan samoin kuin alkoholistin lapsi on hänen uhrinsa.
Mutta sulla on halutessasi mahdollisuus hakea apua itsellesi ja lapsille. Voit käsitellä asioita lasten kanssa vuosien saatossa, kertoa missä et toiminut parhaalla tavalla, tukea heitä, pyytää anteeksi jne. Narsisti ei siihen pysty.
Toki on ja näin toiminkin. Ymmärrän silti sen, että jotain katkeruutta voi jäädä silti. Lapsen näkökulmasta ahdistunut vanhempi ei ole kovin luotettavan oloinen. Toivon, etteivät tällaiset muistot lapsuudesta muutu kovin hallitseviksi, koska eivät ne käsittelemälläkään katoa mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti on itse uhri. Eikä väärä kohtelu lapsena ole narsistin vika. Narsistilla itsellään on myös aina paha olla.
Tunnen yhden naisen, jolla on hyvin paljon narsistisia piirteitä, aivan todistettavasti. Hänellä on enimmäkseen hyvä olla, koska siirtää kaiken pahan muiden kannettavaksi. Ihmiset hänen lähellään taas sairastelevat paljon ja voivat huonosti. Ovat masentuneita, traumatisoituneita tai saavat pahoja raivokohtauksia. Näitä itse provosoimiaan läheisten raivokohtauksia nainen käyttää syyllistämis- ja mustamaalaamiskeinona. Toisten masennusta taas käyttää keinona pönkittää omaa vahvuuttaan ja toisten riippuvuutta itsestään.
Kiinnostaisi tosi paljon, kun itsellä on vain tämä yksi kokemus kyseisestä ongelmasta, että mihin perustuu usein kuultu käsitys että narsisti voi huonosti. Oikeasti siis kiinnostaa, en tarkoita väittää vastaan vaan kuulla perusteluja. Itsellä on varmasti jotenkin puutteellinen tai virheellinen käsitys siitä, mikä on narsistin oma kokemus elämästään. Siis kun olen luullut, että narsisti siirtää aina pahan olon muihin ja on itse vapaa siitä.
Ja imee voimansa muista...
Tyhjyys on se, mitä narsisti kokee. Tyhjyys, jota ei mikään/kukaan voi koskaan täyttää. Sen takia aina kavahdan jos joku kertoo kärsivänsä tyhjyyden kokemuksista. Terve persoon ei voivottele tyhjyyttä. Terveen persoonan sisäinen elämä on tunteiden täyteistä. Narsistilla ei tunteita ole liiemmin riesana, kärsimystä aiheuttaa niiden puute... Siksi esim. lapsen aito ja vilpitön ilo voi olla narsistille suoranaista ivaa... märkä rätti vasten kasvoja. Eli kärsimys tulee siitä, kun TOISET eivät voineet taaskaan täyttää tyhjiötä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sodan runtelema, varmaankin jotain posttraumaattista poteva äiti. Hän ei ollut koskaan läsnä. Pakeni kotitöihin ja jos hänelle yritti edes puhua jotain, pakeni naapuriin ruikuttamaan, miten raskasta hänellä on kun lapset koko ajan vaativat.
Muistan kuin teininä hän pakotti meidät muuttamaan ja jouduin luopumaan kaikista kavereista jne. Hän antoi minulle 50 markkaa ja sen jälkeen koko asiasta ei saanut puhua.
Nyt yritti samaa temppua lapseeni. Ensin pahoitti tämän mielen ja sen jälkeen tarjosi taskurahaa. Sen sijaan että olisi pyytänyt lapselta anteeksi. Meinasin oksentaa. Niin pahalta tuo tuntui. Kaikki lapselle aiheutettu paha mieli muka kuitataan suit sait rahalla.
Mistä tuo rahalla ostaminen ja peittely johtuu? Miten tuollainen ihminen käyttäytyisi, ellei hänellä olisi rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.
Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.
Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.
Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...
Minulla on PTSD. Valitettavasti se heikentää kykyäni olla läsnäoleva vanhempi. Kyllä minua hävettää se, että lapseni joutuvat minun traumoistani kärsimään. Hekin ovat minun vaikean lapsuuteni ja nuoruuteni uhreja, aivan samoin kuin alkoholistin lapsi on hänen uhrinsa.
Mutta sulla on halutessasi mahdollisuus hakea apua itsellesi ja lapsille. Voit käsitellä asioita lasten kanssa vuosien saatossa, kertoa missä et toiminut parhaalla tavalla, tukea heitä, pyytää anteeksi jne. Narsisti ei siihen pysty.
Toki on ja näin toiminkin. Ymmärrän silti sen, että jotain katkeruutta voi jäädä silti. Lapsen näkökulmasta ahdistunut vanhempi ei ole kovin luotettavan oloinen. Toivon, etteivät tällaiset muistot lapsuudesta muutu kovin hallitseviksi, koska eivät ne käsittelemälläkään katoa mielestä.
Lapsen mieli on joustava :-). Vuosikymmeniä myöhemmin tilanne voi olla vaikeampi käsitellä, mutta jos homma hoidetaan ajoissa, ei ole syytä huoleen. Älä soimaa itseäsi liikaa, ei kukaan ole täydellinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.
Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.
Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.
Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...
Vanhemmallani on samansuuntaiset lähtökohdat. Hautajaisia en halua muistella, niin kamalaa vanhempani käytös oli. Millainen suhtautuminen äidilläsi on rahaan ja omaisuuteen? Onko se tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?
Työ/ura, maine, suosio, oma hyvinvointi ja raha on kaikki kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.
Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.
Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.
Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...
Minulla on PTSD. Valitettavasti se heikentää kykyäni olla läsnäoleva vanhempi. Kyllä minua hävettää se, että lapseni joutuvat minun traumoistani kärsimään. Hekin ovat minun vaikean lapsuuteni ja nuoruuteni uhreja, aivan samoin kuin alkoholistin lapsi on hänen uhrinsa.
Mutta sulla on halutessasi mahdollisuus hakea apua itsellesi ja lapsille. Voit käsitellä asioita lasten kanssa vuosien saatossa, kertoa missä et toiminut parhaalla tavalla, tukea heitä, pyytää anteeksi jne. Narsisti ei siihen pysty.
Toki on ja näin toiminkin. Ymmärrän silti sen, että jotain katkeruutta voi jäädä silti. Lapsen näkökulmasta ahdistunut vanhempi ei ole kovin luotettavan oloinen. Toivon, etteivät tällaiset muistot lapsuudesta muutu kovin hallitseviksi, koska eivät ne käsittelemälläkään katoa mielestä.
Lapsen mieli on joustava :-). Vuosikymmeniä myöhemmin tilanne voi olla vaikeampi käsitellä, mutta jos homma hoidetaan ajoissa, ei ole syytä huoleen. Älä soimaa itseäsi liikaa, ei kukaan ole täydellinen vanhempi.
Sanon vielä, että tärkeintä on, jos pystyt halaamaan lapsiasi, kehumaan ja kiittämään aina, kun on aihetta. Sanomaan riittävän usein, että he ovat sulle rakkaita. Riippuen minkä ikäisiä ovat niin pienille tietysti sylissä pitäminen ja illalla nukkumaan peitteleminen ym. on tärkeitä. Kaikenikäisillä kannustus, rohkaisu ja jonkinlainen tuki... Se että voivat puhua sinulle ja turvautua sinuun, sen rakentaminen. Jos ei muuten niin muistuttelemalla siitä mahdollisuudesta ja sitten jos/kun avautuvat, kuuntelet ja vaikka halaat, jos et osaa sanoa juuri sillä hetkellä mitään, sanot miettiväsi asiaa ja palaat myöhemmin ym. Kannustat tukeutumaan itseesi ja yrität sitten parhaasi mukaan vastata siihen. Ei sen tarvitse onnistua täydellisesti.
Jos on tosi rikki, ei välttämättä tajua itse, et mitä pitäisi olla. Varsinkin jos olet itse yksi meistä niin tavallinen vanhemmuus voi olla tosi hukassa ja näyttää lähinnä kiiltokuvalta ja tuntua utopistisen kaukaiselta tai mahdottonalta täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sodan runtelema, varmaankin jotain posttraumaattista poteva äiti. Hän ei ollut koskaan läsnä. Pakeni kotitöihin ja jos hänelle yritti edes puhua jotain, pakeni naapuriin ruikuttamaan, miten raskasta hänellä on kun lapset koko ajan vaativat.
Muistan kuin teininä hän pakotti meidät muuttamaan ja jouduin luopumaan kaikista kavereista jne. Hän antoi minulle 50 markkaa ja sen jälkeen koko asiasta ei saanut puhua.
Nyt yritti samaa temppua lapseeni. Ensin pahoitti tämän mielen ja sen jälkeen tarjosi taskurahaa. Sen sijaan että olisi pyytänyt lapselta anteeksi. Meinasin oksentaa. Niin pahalta tuo tuntui. Kaikki lapselle aiheutettu paha mieli muka kuitataan suit sait rahalla.
Mistä tuo rahalla ostaminen ja peittely johtuu? Miten tuollainen ihminen käyttäytyisi, ellei hänellä olisi rahaa?
Minulle ei ollut koskaan rahaa. Oli helppo sillä houkutella. Teinille 50 markkaa oli iso raha.
Se mikä huvitti oli se, että kuvitteli, että todella kaiken kokemani paskan jälkeen minun lapseni olisi ostettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistivanhempi ei anna nuorelle, eikä aikuiselle lapselleen rahaa siksi, että lapsi tarvitsisi sitä elämässä etenemiseen. Elämän vastoinkäymisiin narsisti reagoi lapseensa hymähtäen tai sanoen, että ei minulle ainakaan tapahtunut noin, mitäs teit niin, tai puolustaen aina ongelmien vastapuolta.
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Ilman toisia ihmisiä ja heidän hyväksikäyttöä narsisti päätyy itsemurhaan.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.
Pääseekö suljetulle osastolle vai siksi, että on narsisti eikä tee laittomuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.
Onko narsistin tyhjyyden tunteeseen lääkettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.
Pääseekö suljetulle osastolle vai siksi, että on narsisti eikä tee laittomuuksia.
? Oletko narsisti vai miksi et ymmärrä miten narsisti vahingoittaa lapsiaan ja läheisiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.
Pääseekö suljetulle osastolle vai siksi, että on narsisti eikä tee laittomuuksia.
? Oletko narsisti vai miksi et ymmärrä miten narsisti vahingoittaa lapsiaan ja läheisiään?
Miten narsistin pitäisi toimia pysyäkseen hengissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.
Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.
Pääseekö suljetulle osastolle vai siksi, että on narsisti eikä tee laittomuuksia.
? Oletko narsisti vai miksi et ymmärrä miten narsisti vahingoittaa lapsiaan ja läheisiään?
Miten narsistin pitäisi toimia pysyäkseen hengissä?
Pitääkö sen pysyä hengissä?
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhempi ei anna nuorelle, eikä aikuiselle lapselleen rahaa siksi, että lapsi tarvitsisi sitä elämässä etenemiseen. Elämän vastoinkäymisiin narsisti reagoi lapseensa hymähtäen tai sanoen, että ei minulle ainakaan tapahtunut noin, mitäs teit niin, tai puolustaen aina ongelmien vastapuolta.
Poikkeuksena voi olla narsistin jatkelapsi, joka toteuttaa vanhempansa toiveita.
Mutta sulla on halutessasi mahdollisuus hakea apua itsellesi ja lapsille. Voit käsitellä asioita lasten kanssa vuosien saatossa, kertoa missä et toiminut parhaalla tavalla, tukea heitä, pyytää anteeksi jne. Narsisti ei siihen pysty.