Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varasin koiralle ajan eutanasiaan
18.01.2016 |
Hitsit että osaa olla vaikea päätös viedä koira lopetettavaksi. Jos olisikin jokin parantumaton syöpä (tai voi olla että onkin...) tai muu selvä syy.. Tosin ulkopuoliselle syy on aina selvempi, äitini on kannustanut lopettamiseen jo puoli vuotta. Koira on kärsinyt allergioista ja atopiasta 2-vuotiaasta eli 6 vuoden ajan. On nyt siis 8 v. Aina on herkistynyt lisää ja vaihdettu ruokaa entistä hypoallergeenisimpiin. Nyt ollaan pisteessä että kaikki eläinkauppojen ja eläinlääkärin allergiaruuat on käyty läpi. Kotiruokinnan eri vaihtoehdot on käyty läpi. Raakaruokintaa munuaiset ei kestäneet ja eläinlääkäri kielsi. Allergiaa on oireillut ihon kutinana ja -tulehduksina, korvatulehduksina ja silmätulehduksina. Joskus on mahakin mennyt sekaisin. Noin vuosi sitten alkoi ulosteessa ilmetä verta. Antibioottikuurilla rauhoittui. Eläinlääkäri suositteli uutta hypoallergeenista nappulaa, joka nyt siis viimeinen kokeilussa. No, kuukauden pysyi oireeet kurissa, mutta nyt taas nuolee ja raapii itseään ihan hulluna. Suoli vuotaa verta välillä joten kortisoniakaan ei uskalla kokeilla. En tiedä onko tuolla suolistossa jotain vakavampaakin kun paino on alkanut tippua, vaikka annoskokoa kasvatin. Uutena ilmiönä ei aina halua lähteä ulos. Ensimmäisestä risteyksestä kääntyy kohti kotia, rappusia ei halua mennä etenkään alaspäin (tärinä sattuu?). Kotona vaan nukkuu eikä jaksa kiinnostua perheen touhuista. Välillä on toki hyviäkin päiviä ja ruoka on maistunut koko ajan. Tuntuu että takki on tyhjä. Eläinlääkärit tarjoaa niitä samoja lääkekuureja, joilla oireet pysyy muutaman viikon kurissa. Alkuun pysyi muutaman kuukauden, väli lyhenee koko ajan. Toinen koirammekin jo kärsii kun ei pääse pitkille lenkeille (ei ole perheellisenä vaan aikaa käyttää sitä vielä erikseen), ei saa puruluita. Välillä toinen koiramme nuolee ihan hulluna tätä sairasta. Korvia ja takapuolta lipsuttaa jotenkin pakonomaisesti. Välillä sairas haisee omaankin nenään jotenkin metalliselta (verta?). Syyllistän itseäni siitä etten pysty pitämään koiraani kunnossa, vaikka teen niinkuin eläinlääkärit sanoo. Koen että muut syyllistää, vaikka taitaa tulla omasta päästä. Huomaan että suhde koiraan alkaa muuttua jotenkin negatiiviseksi kun se aiheuttaa enemmän kuormitusta elämään kuin iloa.
Huoh, jonnekin pakko purkaa ajatuksia. Päätös on ihan mielettömän vaikea, vaikka puoli vuotta jo edes takaisin mietitty asiaa. Kasvattajakin antanut jo hyväksyntänsä.
Kommentit (25)
Ihan hirveesti halauksia lähetän!!! Tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu!!! Kaikkesi olet kuitenkin tehnyt, joten siitä voit olla ylpeä!!!
Olen muutaman vanhan kissani joutunut viemään lopetettavaksi, kun olivat jo niin huonossa kunnossa. Koiran kohdalla kävi "paremmin" kun lähti suoraan lenkillä "saappaat jalassa" (sydän pysähtyi). Eli ei tarvinnut miettiä lopettamista, eli oli meille omistajille helpompi, vaikka shokki olikin. Nyt meillä on talossa reippaasti rodun keski-iän ylittänyt koira ja kaksi 20 vuotiasta kissaa (kaikki pennusta asti olleet), joten varmaan meilläkin lähitulevaisuudessa joudutaan taas pakon eteen...
Mutta voimia tulevaan koitokseen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko koiralta tutkittu allergeenejä muulle kuin ruoalle ja kokeiltu lääkityksiä? Allergisen eläimen kanssa on hankalaa, mutta kannattaisi varmaan käydä läpi kunnollinen testaus ennen eutanasiaa. Kuivaruoka myös kerää varastopunkkeja, eli jokin märkäruoka olisi parempi vaihtoehto.
Allergiatestit on tehty vuonna 2011. Voi hyvinkin olla että sen jälkeen tilanne on muuttunut. Tuntuu että herkistymisiä tulee koko ajan lisää. Ei enää kestä monia sellaisiakaan ruoka-aineita joita ennen pystyi hyvin syömään. Ulkoisista allergeeneista ainakin heinistä saa urtikariaa. Atopialle silti talvet on pahimmat, sisäilman kuivuus varmasti taustatekijä, ei niinkään allergiat tässä. Käytän atopiashampoota sekä sellaisia niskaan laitettavia öljyjä. On meillä kortisoni+antibiootti voidettakin kuureina, mutta sen on koiralle karvaisiin kohtiin vähän hankala. Eipä siinä, karvat ihan hyvään tahtiin lähtee koiran omasta toimesta kun nyppii niitä etuhampaillaan :/
Markettien ja eläinkauppojen kuivamuoniin en enää koske juurikaan tuon varastopunkkiongelman takia. Nyt on vain eläinlääkäriltä saatava nappula käytössä, maksaa 100e/säkki. Ei siinä jos toimisi niin maksaisi itsensä äkkiä takaisin vähentyneinä lääkärikuluina. Vaan eipä toimi. Tuon pitäisi olla vähiten allergisoiva mitä markkinoilla tällä hetkellä on, eikä sisällä ainakaan mitään tiedossa olevaa koiramme allergeeniä. Onhan noita muitakin allergiaruokia, myös "märkiä" säilykkeitä. Ne on kyllä tosiaan kaikki jo kokeiltu :(
Lääkkeistä on ollut antihistamiini ja kortisoni käytössä kuureina. Atopicasta joku mainitsi ja muistan että tästä myös eläinlääkärin kanssa on puhuttu. En muista enää miksi jäi käyttämättä. Niin kauan kuin oli pelkkä allergia/atopia niin tämä jotenkin oli tasapainoiltavissa. Nyt tosiaan tuo suolisto vuotaa välillä verta. Vuoto on vähäistä tihkuvuotoa, hemoglobiini on ollut viimeksi ihan ok. Kuitenkaan en uskaltaisi esim kortisonia käyttää kun ohentaa suoliston limakalvoa entisestään. Varmaan Atopican aloitus vaatisi myös suolen tähystyksen ensin ettei ole kasvainta (Atopican vasta-aiheissa on kasvaimet). Tutkimuksia ja hoitoja olisi periaatteessa mahdollista jatkaa. Meilkein joka tien päässä näen joko pysyvän lääkityksen koiralle tai jonkin raskaan tutkimusten/hoitojen sairjan (suolen tähystys, leikkaus). Oma etiikka puhuu sitä vastaan että koiralle aloittaisi pysyvän lääkehoidon. Ja miten ne lääkkeet saa enää edes annettua kun ainoa sallittu ruoka on kuivakka nappula?! Liotetun nappulan sisään kätketty pilleri onkin koiralle varmaan tosi houkutteleva... Tiedän että tämä jakaa koiranomistajat kahteen luokkaan. Osa syöttää pitkiäkin aikoja pillereitä esim. sydänvikaiselle koiralle (mikä on mielestäni vain kuoleman siirtämistä). Nuoren koiran epilepsian vielä ymmärrän, ikääntyvän krooniset sairaudet onkin ihan oma juttunsa puhumattakaan jatkuvasta kipulääkityksestä. Toisaalta on helppo sanoa ulkopuolisena omia näkemyksiään, sitten kun on se oma koira sairaana, onkin tilanne ihan toinen. Päätin jo kesällä että jos suolistovuoto uusii, lopetan koiran. No, syksyllä se uusi mutta ei pitänyt päätös vaan taas haettiin lääkekuuri eläinlääkäriltä joka helpotti kuukaudeksi... Nyt taas vuoto uusi ja lisäksi tuo atopia on vaikeampi kuin ikinä ennen. Tiestysti eilen kun varasin eutanasia-ajan, oli koira illalla tosi virkeä. Tuli lapsen kanssa leikkimään, rapsuteltiin. Tänään ei aamulla ulosteessa verta ollutkaan. No, huomenna voi taas olla ihan toisenlainen päivä. Mietin vaan sitä viime viikkoa kun koira piti pakottaa ulos ja nukkui vaan koko ajan omissa oloissaan.
Mies oli vähän järkyttynyt kun kerroin varanneeni lopetusajan. Toisaalta sanoi että ei tuo ainakaan parempaan suuntaan näytä menevän, että vuoden sisällä on varmasti edessä tätä menoa tehtiin mitä vain. Halutaan toisaalta että jäisi hyvät muistot, eikä ehtisi tulla mitään lasten näykkimisiä tms kun koira kutinassaan ja kivuissaan ärtyy. Kerran oli läheltä-piti tilanne esikoisen kanssa, vaikka hän hyvin osaakin koirien kanssa olla (koira heräsi jotenkin luonnottoman sikeästä unesta).
T. Ap
Onneksi itselläni tuo tuska on jo takana, rakas kissani lähti noin 8 kk sitten. Uskomatonta, että siitä on jo niin pitkä aika :O Sillä oli myös jos jonkinmoista vaivaa, mutta tein päätöksen vasta siinä pisteessä, kun tajusin ettei muutosta parempaan tule ikinä. Se oli maailman raskain ja ahdistavin päätös, mutta pakollinen. Aloituksesta sain kyllä häiritsevän tunnekylmän vaikutelman, että aloittajaa vain vituttaa sairas koira ja lopettaminen on lähinnä tylsä velvollisuus. Omistajan on uhrauduttava rakkaan lemmikkinsä eteen ja laitettava omat tunteensa sivuun siksi aikaa, kunnes asia on hoidettu. Itseensä ehtii keskittyä jatkossa enemmän kuin tarpeeksi. Minä ottaisin maailman rakkaimman ja vaivaisen kissani takaisin milloin tahansa. Ikuinen tuska ja ikävä<3
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen muuten tuo suomalaisten eläinlääkärien väite että BARF ei sovi munuaisvikaisille. Ulkomailla nimittäin juurikin on yleinen neuvo siirtyä BARFille jos on munuaisongelmia. Proteiinin määräähän ne pelkää, mutta ei BARFia ole pakko runsasproteiinisena syöttää.
Toisaalta, koko proteiiniteoria, kun on kyse eläinperäisistä käsittelemättömistä proteiininlähteistä, on hieman kyseenalainen.
http://blog.barfworld.com/2013/03/17/keeping-kidneys-safe-kidney-diseas…
En toki osaa yleisesti kommentoida, mutta ainakin meidän koiralla munuaisarvo selvästi nousi BARF ruokinnan aikana ja laski kun siitä luovutiin. Haastetta oli myös siinä että kana käytännössä ainoa liha mitä pystyi näistä tuotteista syömään.
Alue: Aihe vapaa
Ou nou. Meen aina ihan down kun kuulen huonoja uutisia ( omia tai muiden ) silti eipä juuri mitään hyviä uutisia ole ainakaan kahteen vuoteen tullutkaan.