Lue keskustelun säännöt.
Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
17.01.2016 |
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Ihana kirjoitus! <3
Mitä enemmän luen näitä, sitä enemmän kunnioitan miestäni. Tekee oma-aloitteisesti, kokkaa, pyykkää, käy kaupassa... lastenasiat (neuvola, harrastukset jne.) on kuitenkin pääosin minun hanskoissa. Ja tiedän, että saan olla onnellinen tästä, kokemusta on myös yo. miehistä... ei siivota edes niitä omia jälkiä, puhumattakaan omien lasten sotkuista. Kaikki kunnioitukseni ja mahdollinen tsemppaus sinulle Äiti & suuremmoinen Nainen!
Mielestäni ei ole lainkaan kohtuuttomuus tuo kahden vuoden koe-aika. Saattaa jopa helpottaa omaa oloa, kun on joku päätepiste. Kesäihmisenä ajattelee, että tsemppaan helmikuuhun, sitten helpottaa. Tarvii jonkun määrä-ajan, minkä jaksaa sinnitellä. Loputtomiin ei vaan jaksa. Tai sitten ei ole enää ihminen. Jos molemmat olette suostuvaisia, suosittelisin kokeilemaan jotain parisuhdeterapiaa tms. Myös parisuhdeaikaa ja erityisesti omaa-aikaa. Aikaa olla vain itsensä kanssa, kuunnella omia ajatuksia, haaveita, unelmia, jaksamista... sitä mihin ei äideillä arjen keskellä vaan jää aikaa jos sitä ei ota!
Kiitos, että olet avautunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Tämä on kyllä huvittava :) Kyllä niitä kotitöitä riittää ilman koristetyynyjen mankelointiakin. Samoin tuo usein toisteltu ettei kananugetteihin kerran viikossa kuole. Kuulostaa siltä että mies tekee nugetteja kerran viikossa ja nainen kunnon ruokaa muina päivinä. Viikossa on 7 päivää.
Tuollaisiakin perheitä varmaan on, mutta olisiko mitenkään mahdollista tehdä kompromissejä? Ruoaksi ei kokonaan tehtyä kotiruokaa, vaan pakasteita, puolivalmisteita, joskus eineksiä? Ja tietysti myös ihan itse tehtyä superhalpaa ja terveellistä nakkikastiketta ja makaronilaatikkoa, eikä helppoa lisäaineilla kyllästettyä italianpataa, johon lisätään vain jauheliha.
Onko muuten ihan pakko asua omakotitalossa, pitää kahta koiraa, kahta autoa ja kahtasataa neliötä, ja kolmea-viittä lasta? Ikeasta saa astioita halvalla, pitääkö olle Iittalaa, jota eivät saa muut edes pistää tiskikoneeseen? Tai onko pakko hankkia rescuekoiria, ostaa vain luomukasvisruokaa ja kierrätyskamaa kerrostalon ylimpään kerrokseen hissittömään taloon? Joskus nimenomaan naiset tekevät tyhmiä valintoja, jotka ovat ihan kiveenhakattuja, vaikka mies ajattelisi mitä.
Kyllä, meillä on noin, mutta ymmärrätkö ettei se muuta sitä asiaa, että mies ei osallistu! Minä saan miettiä miten helpottaa arkea, ei kyse ole mistään kompromisseista. Kompromissi edellyttäisi jotain panosta toiselta osapuolelta. Todellakaan ei ole niin että mies meillä on maltillisten ja käytännöllisten ratkaisujen kannalla ja minä naisena yritän väkisin tehdä asioista vaikeita, hahaha. Mies on halunnut omk:n, lisää lapsia, autot... Minulle olisi sopinut lapseton/yksilapsinen perhe kaupungissa, etenkin jos olisin tiennyt että omakotitalo maalla jää minun hoidettavaksi. Polttopuut homehtuu pihalle jne kunnes minä raivaan niille tilaa ja pinoan ne lasten kanssa varastoon. Ihan absurdi ajatus, että mies edustaa järjen ääntä koska on mies, ja nainen vaan roudaa kaikenlaista turhaa sälää kotiin.
Yleisellä tasolla, yleisellä tasolla!
Okei, mutta siltikin outo oletus, että vaimo on se joka hamuaa kotiin kaikenlaista hankalaa, erikoishoitoa vaativaa asiaa, eikä suostu järkevän miehen asiallisesti esittämiin kompromisseihin. Miehen käsitys riittävästä siisteystasosta ja asiallisesta lastenkasvatuksesta on normaalin maalaisjärjen mukainen, naisen käsitys ylisuorittavaa ocd-tasoa. Miehen käsitys asioista on yleensäkin järkevä, yleisinhimillinen, ja naiset taas jauhaa sitä mitä yleensäkin, jotain nalkutusta en kuunnellut.
Oma kokemukseni, tämä ei ole yleisellä tasolla, mutta uskon että en ole yksin, on että miehen ehdotukset keskittyy lähinnä viihde-elektroniikan määrään ja laatuun (mitä enemmän ja isompaa sen parempi), ja kompromisseja tehdään sitten siinä että montako tuhatta euroa niihin herkkiin laitteisiin pannaan. Joskus mies toki on hankkimassa myös kylpypaljua tai valurautapannua tai espressokonetta. Mies ei ole hankkimassa meille helppohoitoista selkeälinjaista sohvaa edullisesti eikä ostamassa Ikeasta halpoja astioita eikä karsimassa lasten vaatteita kirpparille/uffiin/sukulaisille vietäväksi. Odottelen että koska se tuo kotiin sen lasten toivoman kissan.
Mutta kaikkihan täällä puhuvat omista kokemuksistaan ja niiden, joita hyvin tuntee. En minä tunne Sinua, joten en voi puhua Sinun puolestasi. Hyvä, että avauduit, näkökulmasi on tärkeä. Mutta eihän se poista sitä tosiasiaa, että muissa perheissä asiat ovat juurikin toisinpäin. Ja muuten, tunnen kyllä tyytyväisiä ja onnellisia perheitä valtaosan, eivät kumpikaan valita ainakaan ulkopuolisille omaa taakkaansa. Täällä kun puhutaan ongelmista, niin syntyy se kuva että on käynnissä suorastaan kilpailu kuka on huonoiten kohdeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Ööh. Pitäiskö sun mennä juttelemaan jonnekin lanttumaakarille. Vois helpottaa oloa enemmän kuin täällä riehuminen.
Mun mielestä siinä vaan on eroa, että onko jonkun MyLittlePony-paidan kirjavassa etumuksessa pieni ketsuppitippa, vai onko Marimekon raitapaidassa kunnon soosit rinnuksilla. Siis että huomaako sen tahran siinä muuten puhtaassa paidassa vai ei. Jos ei kunnolla edes huomaa, niin mitä hittoa niitä riepuja koko ajan ollaan pesemässä ja sitten valitetaan, kun on niin paljon pyykkiä.
Tätä kutsuisin niin sanotuksi esimerkiksi. Ja kun näitä esimerkkitapauksia kasaa pinoon, niin siinä saa toki tekemistä viikon joka illalle, että voi sitten olla marttyyrinä, kunOnNiiiinPaljonSitäKotityötä.
Olet varmaan ihan oikeassa, kun syytät mua itsekkääksi ja laiskaksi. En ole pyyteetön ja ahkera pikku suorittaja. Mutta monesti tuntuu, että nämä tilanteet on osin naistenkin omaa syytä. Tyyliin niin makaa kuin petaa. Että jos itsepintaisesti pitää kiinni niistä omista korkeista standardeistaan ja sitten kun mies ei niitä juuri sillä tavalla ja siihen kellonaikaan tee kuin nainen haluaa, niin vetäistään se marttyyrinhattu kunnolla korville ja tehdään itse. Lopputulos = Mies toteaa, että tuo nainen kun tietää ja osaa paremmin ja minä en, niin olkoon sitten näin.
En ymmärrä, miksi et voi käsittää että tämä on ihan todellisuutta ja että miehet ajattelevat aika monesti näin. Se, mitä asialle voi tehdä, on sitten taas eri asia.
Plus siitä tuhruisesta paidasta vielä pakko heittää: Jos kaikki lapset olisivat isiensä kasvattamia ilman naisten pyhä äiti-standardia, niin joka muksulla olisi siellä koulun pihalla paskainen paita päällä. Siinä on huono kiusata ketään, paitsi ehkä sitä onnetonta, joka tulisi puhtaassa paidassa kouluun :)
Sä kirjoitit jonkun toisenkin levottoman vastauksen tähän, jossa oli jotain sekavia "siksi isi lyö"-juttuja.
Vaikka en todellakaan mitään vuoden kodinpuunaaja-isän palkintoa ole kärkkymässä, niin silti sanoisin, että osallistun toki kotitöihin, ostan lapsille vaatteita, katson mitä vetävät ylleen ennen kuin vien heitä päiväkotiin, kouluun tai harrastuksiin, teen niitä paskoja nugetteja ja (varmaan sitten muutakin paskaa) ruokaa, autan läksyissä, leikin ja pelaan lasten kanssa sisällä ja ulkona, mutta EN koskaan ole LYÖNYT ketään, joten jos sun faija hakkas äitiäs tai sun ex-mies pieksi sua, niin älä nyt herranjumala yleistä kaikkea kokemaasi paskaa koskemaan tätäkin aihetta. Puhuttiin kai kotitöiden teosta, ei perheväkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Ööh. Pitäiskö sun mennä juttelemaan jonnekin lanttumaakarille. Vois helpottaa oloa enemmän kuin täällä riehuminen.
Mun mielestä siinä vaan on eroa, että onko jonkun MyLittlePony-paidan kirjavassa etumuksessa pieni ketsuppitippa, vai onko Marimekon raitapaidassa kunnon soosit rinnuksilla. Siis että huomaako sen tahran siinä muuten puhtaassa paidassa vai ei. Jos ei kunnolla edes huomaa, niin mitä hittoa niitä riepuja koko ajan ollaan pesemässä ja sitten valitetaan, kun on niin paljon pyykkiä.
Tätä kutsuisin niin sanotuksi esimerkiksi. Ja kun näitä esimerkkitapauksia kasaa pinoon, niin siinä saa toki tekemistä viikon joka illalle, että voi sitten olla marttyyrinä, kunOnNiiiinPaljonSitäKotityötä.
Olet varmaan ihan oikeassa, kun syytät mua itsekkääksi ja laiskaksi. En ole pyyteetön ja ahkera pikku suorittaja. Mutta monesti tuntuu, että nämä tilanteet on osin naistenkin omaa syytä. Tyyliin niin makaa kuin petaa. Että jos itsepintaisesti pitää kiinni niistä omista korkeista standardeistaan ja sitten kun mies ei niitä juuri sillä tavalla ja siihen kellonaikaan tee kuin nainen haluaa, niin vetäistään se marttyyrinhattu kunnolla korville ja tehdään itse. Lopputulos = Mies toteaa, että tuo nainen kun tietää ja osaa paremmin ja minä en, niin olkoon sitten näin.
En ymmärrä, miksi et voi käsittää että tämä on ihan todellisuutta ja että miehet ajattelevat aika monesti näin. Se, mitä asialle voi tehdä, on sitten taas eri asia.
Plus siitä tuhruisesta paidasta vielä pakko heittää: Jos kaikki lapset olisivat isiensä kasvattamia ilman naisten pyhä äiti-standardia, niin joka muksulla olisi siellä koulun pihalla paskainen paita päällä. Siinä on huono kiusata ketään, paitsi ehkä sitä onnetonta, joka tulisi puhtaassa paidassa kouluun :)
Sä kirjoitit jonkun toisenkin levottoman vastauksen tähän, jossa oli jotain sekavia "siksi isi lyö"-juttuja.
Vaikka en todellakaan mitään vuoden kodinpuunaaja-isän palkintoa ole kärkkymässä, niin silti sanoisin, että osallistun toki kotitöihin, ostan lapsille vaatteita, katson mitä vetävät ylleen ennen kuin vien heitä päiväkotiin, kouluun tai harrastuksiin, teen niitä paskoja nugetteja ja (varmaan sitten muutakin paskaa) ruokaa, autan läksyissä, leikin ja pelaan lasten kanssa sisällä ja ulkona, mutta EN koskaan ole LYÖNYT ketään, joten jos sun faija hakkas äitiäs tai sun ex-mies pieksi sua, niin älä nyt herranjumala yleistä kaikkea kokemaasi paskaa koskemaan tätäkin aihetta. Puhuttiin kai kotitöiden teosta, ei perheväkivallasta.
Uusi kommentoija tässä.
En viitsinyt lukea tekstiäsi läpi kun se oli sitä samaa vanhaa mutta tuo loppu sattui silmään. Eikö sinusta puolison ajaminen uupumukseen, epätoivoon ja masennukseen puhtaasta laiskuudesta ole aika lailla väkivaltaa (abuse)?
Se on totta, että monissa näissä "tämä pitää tehdä näin" -jutuissa on ihan kyse vain naisten vallankäyttökeinoista. Eksäni elää niin hirveässä kaaoksessa, että sen äidin pitää aina välillä käydä siivoamassa sen asunto. Se on myös lihonut n. 30 kiloa parin viime vuoden aikana. Silti sillä on aina tarve löytää minun huushollistani ja lastenhoitotavoistani jotain nipotettavaa, jossa se voi kokea olevansa parempi.
Esimerkiksi "vessanpönttö on likainen". Niin on juu. Sun kämpillä lattiat täynnä sanomalehtiä ja likaisia vaatteita nilkkaan asti. "Sä syötät lapsille vaan einespizzaa." Joo, koulun jälkeen tokaluokkalainen osaa itse lämmittää mikrossa. Sä taas et tee koskaan kokolihaa ja syöt kaikki illat keksiä ja karkkia.
On kuitenkin keino, jolla tuota voi testata. Eläkää vaikka kuukausi miehen (tai naisen) mallin mukaan, ja katsokaa hoituvatko arjen asiat. Jos esim. siisteystaso laskee jonkin verran mutta säännöllinen kodin hoito alkaa, vaikkakin alemmasta pisteestä, niin homma toimii. Jos taas kuukausi maataan perseellään eikä löydy mitään kotitöiden vakiotasoa, vaan koko kuukausi on pelkkää alamäkeä, niin silloin homma ei toimi, eikä toinen ole toiminnanohjauskykyinen aikuinen. Vaatimustasoeron voi sovitella. Patalaiskuutta ja epäkypsyyttä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ööh. Pitäiskö sun mennä juttelemaan jonnekin lanttumaakarille. Vois helpottaa oloa enemmän kuin täällä riehuminen.
Mun mielestä siinä vaan on eroa, että onko jonkun MyLittlePony-paidan kirjavassa etumuksessa pieni ketsuppitippa, vai onko Marimekon raitapaidassa kunnon soosit rinnuksilla. Siis että huomaako sen tahran siinä muuten puhtaassa paidassa vai ei. Jos ei kunnolla edes huomaa, niin mitä hittoa niitä riepuja koko ajan ollaan pesemässä ja sitten valitetaan, kun on niin paljon pyykkiä.
Tätä kutsuisin niin sanotuksi esimerkiksi. Ja kun näitä esimerkkitapauksia kasaa pinoon, niin siinä saa toki tekemistä viikon joka illalle, että voi sitten olla marttyyrinä, kunOnNiiiinPaljonSitäKotityötä.
Olet varmaan ihan oikeassa, kun syytät mua itsekkääksi ja laiskaksi. En ole pyyteetön ja ahkera pikku suorittaja. Mutta monesti tuntuu, että nämä tilanteet on osin naistenkin omaa syytä. Tyyliin niin makaa kuin petaa. Että jos itsepintaisesti pitää kiinni niistä omista korkeista standardeistaan ja sitten kun mies ei niitä juuri sillä tavalla ja siihen kellonaikaan tee kuin nainen haluaa, niin vetäistään se marttyyrinhattu kunnolla korville ja tehdään itse. Lopputulos = Mies toteaa, että tuo nainen kun tietää ja osaa paremmin ja minä en, niin olkoon sitten näin.
En ymmärrä, miksi et voi käsittää että tämä on ihan todellisuutta ja että miehet ajattelevat aika monesti näin. Se, mitä asialle voi tehdä, on sitten taas eri asia.
Plus siitä tuhruisesta paidasta vielä pakko heittää: Jos kaikki lapset olisivat isiensä kasvattamia ilman naisten pyhä äiti-standardia, niin joka muksulla olisi siellä koulun pihalla paskainen paita päällä. Siinä on huono kiusata ketään, paitsi ehkä sitä onnetonta, joka tulisi puhtaassa paidassa kouluun :)
Sä kirjoitit jonkun toisenkin levottoman vastauksen tähän, jossa oli jotain sekavia "siksi isi lyö"-juttuja.
Vaikka en todellakaan mitään vuoden kodinpuunaaja-isän palkintoa ole kärkkymässä, niin silti sanoisin, että osallistun toki kotitöihin, ostan lapsille vaatteita, katson mitä vetävät ylleen ennen kuin vien heitä päiväkotiin, kouluun tai harrastuksiin, teen niitä paskoja nugetteja ja (varmaan sitten muutakin paskaa) ruokaa, autan läksyissä, leikin ja pelaan lasten kanssa sisällä ja ulkona, mutta EN koskaan ole LYÖNYT ketään, joten jos sun faija hakkas äitiäs tai sun ex-mies pieksi sua, niin älä nyt herranjumala yleistä kaikkea kokemaasi paskaa koskemaan tätäkin aihetta. Puhuttiin kai kotitöiden teosta, ei perheväkivallasta."
Terve, oon tuon "isä lyö koska rakastaa"-tekstin kirjoittaja. Luin kyllä viestin mihin vastasit ja siinä oli mielestäni pari niin osuvaa kohtaa, että käytin samoja sanoja. Jos olet peruskoulun käynyt aikuinen joka oikeasti luki tekstini ja ymmärsit minun syyttävän sinua kotiväkivallasta, ei älykkyytesi ole normaalilla tasolla. Päättelen siis sen niin, ettet lukenut.
Olen usein täällä tekstejä huvikseni selaileva, mutta harvoin kirjotan vastauksia. Tein sinun kohdallasi poikkeuksen, koska tekstisi aidosti sai minut huolestumaan ja jopa suuttumaan. Jos siis et laskettele luikuria ja kirjoittele puutaheinää.
Syy miksi halusin kirjoittaa tuon, oli se, että olen nähnyt parin läheisenkin miehen jäävän ajatusmallisi takia yksin. Kauan sitä kestää, mutta usein lopulta nainen murtuu ja lähtee. Mielestäni sinulla on todella vääristynyt kuva itsestäsi, vaimostasi, ympäröivästä maailmasta sekä sukupuolirooleista. Sinulla taitaa olla maskuliinisuus kadoksissa?
Ensinnäkin, on todella erikoista miten kerrot käyttäytymisesi olevan peniksesi syytä. Minä en tiedä mikä on "pyhä äiti"-standardi, ja sinun mielestäsi jos miehet kasvattaisivat lapset olisivat kaikki lapset paskaisissa vaatteissa tuon standardin puuttuessa. Väitteesi on paskaa. Selittelet omaa laiskuuttasi kertomalla tämän olevan geneerinen piirre miehissä.
Minä olen mies. En ikinä laittaisi lastani likaisissa vaatteissa kouluun tai päiväkotiin. Teen sen mitä vaimoni pyytää ja hän tekee sen mitä minä pyydän. En myöskään nää naisia typerinä nalkuttajina ja nipottajina tai miehiä älykkäämpinä, koska meille on tapana sysätä kotityöt muille.
Halveksit vaimoasi ja olet kyvytön myöntämään vikojasi. Sinuna olisin huolissani.
Itsekkin samasta asiasta kärsineenä antaisin yhden neuvon. Jätä miehesi vaatteet sinne likapyykkikoriin ja anna ihmetellä kun ei löydy puhdasta paitaa. Anna hänen lautasen seisoa keittiön pöydällä likaisena. (tiedän että sitä on vaikea naisena katsoa, mutta sisulla vaan, voihan sen siirtää vieraiden ajaksi pois näkyviltä.) Jos luonto jotenkin antaa myöten jätä kaikki muu paitsi lasten asiat huomioimatta huushollissa. Jossain vaiheessa se kovapäinenkin herää. Keskustelua liittonne kestävyydestä voi sitten jatkaa kun mies on ruvennut huolehtimaan asioista. Tiedän joitain miehiä ja aikamiespoikia sekä joitain tyttöjäkin jotka vaan kiusalla ei tee kun tietää vaimon/äidin tekevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaaranen kyllä loukkasi minuakin. Meillä on ollut tuo sama tilanne kuin AP:llä. Aamulla hoidin aina kaikki lasten aamuhommat, sitten omat vaativat työt, töiden jälkeen ruuanlaiton, keittiön siivouksen ja lasten läksyjen kanssa auttamisen. Jos sitten istuin hetkeksi sohvalle lukemaan tai jutustelemaan lasten kanssa, niin mies tuli töistä alkoi raivota ja paiskoja tavaroita ja "siivota" heittelemällä tavaroita roskiskeen ja pyykkikoriin koska kämppä on niin sekaisin. Sekaisuus oli siis sellaista mitä monissa lapsiperheissä, vaatteita ja leluja pitkin, ei mitään likaa kuitenkaan. Siisteyden taso ei riittänyt miehelle, mutta ei hän sitä millään järkevällä tavalla edistänyt. Hoidin yksin melkein aina viikkosiivouksen. Olin kyllä ihan alistunut ja vaarasen linjoilla siinä mielessä, että ajattelin olevani yh, joka hoitaa kaiken ja mies saa osallistua sitten haluamallaan tavalla. Viis feminismistä, ehkä sitten mieheni ei vain pystynyt, ehkä hänen työnsä sitten oli niin raskasta, että kotiin ei jäänyt mitään paukkuja. Mutta ei sekään onnistunut, mies oli aina vihainen, mikään ei kelvannut. Jos hän joskun teki ruokaa ja lapset valittivat siitä, hän raivostui. Yritin tehdä kaiken miehen mieleen ja toivoin aina melkein kädet ristissä, että lapset eivät olisi kiittämttömän kuuloisia jos mies heille jotain tarjosi, mutta en osannut. Pakko se on myöntää, että ero oli helpotus minulle. Tuntuu että länsimainen avioliitto ja ydinperhe on rikki, tämän tapaiset ongelmat ovat niin yleisiä.
Niin, koska naiset eivät enää osaa arvostaa perhettä, miestään saatikka lapsiaan.
Ne hankitaan jonkun biologisen kellon huumassa ja sitten kun ei olekaan enää kivaa, niin alkaa se jäkätys.
Menepä vaikka imuroimaan siitä.
Sori, on viety ja haettu lapset koulusta, tehty välipalat, hakattu/ haettu takkaan puita, käyty treeneissä +8h työpäivä. Taidan imuroida vasta huomenna. Kohta vois laittaa telkun päälle, syödä eilen kaupasta hakemani ruuat, joista vaimo on loihtinut kaikkea hyvää, ja sitten emännän kanssa naureskellaan teidän itse sössimillenne suhteille ja maataan sohvalla jonkun hyvän jälkkärin kanssa, minkä iskä loihtii kun ässän hiasta. Luuserit!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Ööh. Pitäiskö sun mennä juttelemaan jonnekin lanttumaakarille. Vois helpottaa oloa enemmän kuin täällä riehuminen.
Mun mielestä siinä vaan on eroa, että onko jonkun MyLittlePony-paidan kirjavassa etumuksessa pieni ketsuppitippa, vai onko Marimekon raitapaidassa kunnon soosit rinnuksilla. Siis että huomaako sen tahran siinä muuten puhtaassa paidassa vai ei. Jos ei kunnolla edes huomaa, niin mitä hittoa niitä riepuja koko ajan ollaan pesemässä ja sitten valitetaan, kun on niin paljon pyykkiä.
Tätä kutsuisin niin sanotuksi esimerkiksi. Ja kun näitä esimerkkitapauksia kasaa pinoon, niin siinä saa toki tekemistä viikon joka illalle, että voi sitten olla marttyyrinä, kunOnNiiiinPaljonSitäKotityötä.
Olet varmaan ihan oikeassa, kun syytät mua itsekkääksi ja laiskaksi. En ole pyyteetön ja ahkera pikku suorittaja. Mutta monesti tuntuu, että nämä tilanteet on osin naistenkin omaa syytä. Tyyliin niin makaa kuin petaa. Että jos itsepintaisesti pitää kiinni niistä omista korkeista standardeistaan ja sitten kun mies ei niitä juuri sillä tavalla ja siihen kellonaikaan tee kuin nainen haluaa, niin vetäistään se marttyyrinhattu kunnolla korville ja tehdään itse. Lopputulos = Mies toteaa, että tuo nainen kun tietää ja osaa paremmin ja minä en, niin olkoon sitten näin.
En ymmärrä, miksi et voi käsittää että tämä on ihan todellisuutta ja että miehet ajattelevat aika monesti näin. Se, mitä asialle voi tehdä, on sitten taas eri asia.
Plus siitä tuhruisesta paidasta vielä pakko heittää: Jos kaikki lapset olisivat isiensä kasvattamia ilman naisten pyhä äiti-standardia, niin joka muksulla olisi siellä koulun pihalla paskainen paita päällä. Siinä on huono kiusata ketään, paitsi ehkä sitä onnetonta, joka tulisi puhtaassa paidassa kouluun :)
Sä kirjoitit jonkun toisenkin levottoman vastauksen tähän, jossa oli jotain sekavia "siksi isi lyö"-juttuja.
Vaikka en todellakaan mitään vuoden kodinpuunaaja-isän palkintoa ole kärkkymässä, niin silti sanoisin, että osallistun toki kotitöihin, ostan lapsille vaatteita, katson mitä vetävät ylleen ennen kuin vien heitä päiväkotiin, kouluun tai harrastuksiin, teen niitä paskoja nugetteja ja (varmaan sitten muutakin paskaa) ruokaa, autan läksyissä, leikin ja pelaan lasten kanssa sisällä ja ulkona, mutta EN koskaan ole LYÖNYT ketään, joten jos sun faija hakkas äitiäs tai sun ex-mies pieksi sua, niin älä nyt herranjumala yleistä kaikkea kokemaasi paskaa koskemaan tätäkin aihetta. Puhuttiin kai kotitöiden teosta, ei perheväkivallasta.
Uusi kommentoija tässä.
En viitsinyt lukea tekstiäsi läpi kun se oli sitä samaa vanhaa mutta tuo loppu sattui silmään. Eikö sinusta puolison ajaminen uupumukseen, epätoivoon ja masennukseen puhtaasta laiskuudesta ole aika lailla väkivaltaa (abuse)?
Tuo väkivallan käsite sen kuin kasvaa ja laajenee. Jos mies lyö, on väkivaltainen, jos mies haukkuu, on henkisesti väkivaltainen, jos ei anna rahaa, on taloudellisesti väkivaltainen, nyt vielä jos ei tee rouvan määräämiä kotitöitä on siksi väkivaltainen. Ja seksiaalinen ahdistelu joka on vaimosta kiusallista tulee varmaan seuraavaksi vuoroon. Apua, poliisi, mieheni katsoi minua himokkaasti väärään aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tullaan siihen, miten kasvatamme omat poikamme. Passaammeko heidät piloille vai opetammeko heidät pienestä pitäen tekemään kotitöitä siinä missä tytötkin?
Jos passaamme omat poikamme piloille, tarkoittaa se sitä, että jonain päivänä tämä poika vaihtaa oman äidin "uuteen äitiin" eli siis tulevaan omaan vaimoon. Kotona piloille passattu poika ei kykene aikuisenakaan tekemään kotitöitä, koska ei ole näitä tottunut tekemään.
Siihen aikaan, kun miehesi oli lapsi ja nuori, oli yleistä, että pojat eivät kotitöitä juurikaan tehneet. Se, että ihminen TOTTUU tekemään jotain esim. tiskaamaan, ei tarkoita sitä, että hän on kerran tai kaksi joutunut tekemään sitä. TOTTUMINEN tarkoittaa sitä, että hän joutuu tekemään toistuvasti samaa asiaa kerta toisensa jälkeen ilman mutinoita ja vastaan hangoittelua...siis ilolla, ihan huomaamattaan, itsenäisesti ja oma-aloitteisesti.
Jos tämä nykyinen vanhempi sukupolvi opettaisi ja totuttaisi pojat tekemään kotitöitä ihan pienestä pojasta lähtien, niin tulevien sukupolvien naisilla ei tällaista ongelmaa enää olisi. Sanonta: "vanha koira ei opi" pitää tässä kohtaa paikkansa.
Se, että ennen vanhaan naiset tekivät kotityöt, johtui luonnollisesti siitä, että miehet olivat pellolla, metsässä tai muuten kodin ulkopuolella töissä, kun taas naiset olivat kotona. Tänä päivänä naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin, joten SE ON MEIDÄN KAIKKIEN NAISTEN VIKA, JOS MIEHET EIVÄT OSAA/OLE TOTTUNEET TEKEMÄÄN KOTITÖITÄ!!! PIDETÄÄN SIIS HUOLI, ETTÄ UUSI, TULEVA MIESSUKUPOLVI EI ENÄÄ TOIMI NÄIN!!!
Mutta näille onnettomille, laiskoille miehen koltiaisille (joille oma äiti ei ole opettanut tekemään kotitöitä) tekisin näin:
- tehkää yhdessä lista kodin työtehtävistä, niin että siinä on lueteltuna kaikki työt, mitkä kuhunkin tehtävään liittyy.
- sovitte keskenänne kuka tekee mitäkin (myös lapset). Tehkää SELKEÄ jako niin, että ei tule riitaa siitä, kumman piti hoitaa mitäkin.
- Sen jälkeen ei enää mutinoita kummaltakaan osapuolelta. Jos Lasten tarhasta soitetaan, mies vastaa puhelimeen tai soittaa sinne - ÄLÄ puutu miehesi työtehtävään millään lailla! Anna tarhan tätien sanoa suoraan miehelle, jos lapsellanne on liian vähän vaatetta tai mitä sitten ikinä onkin.
Vannon, että alussa tulee ongelmia ja unohduksia, mutta anna miehen ratkaista ne ongelmat ja unohdukset. Keskityt vain niihin tehtäviin, jotka ovat sinun omiasi. Ennen pitkää miehestäsi tulee tarkempi...siperia opettaa - kuten sanotaan!!!
...ja vielä lopuksi. Ota positiivinen asenne! älä unohda "kiitoksen" huudahduksia kuten:
- ihanaa, että olit laittanut pesukoneen päälle! :)
- kiitos rakas hyvästä ruuasta
- Oi, olit vaihtanut lampun! (suukko poskelle) jne..
TSEMPPIÄ! :)
Se että "vanha koira" ei opi ei pidä kyllä paikaansa ihmisten kohdalla. Vanhanakin ihminen voi muuttua oppia tekemään asioita joita hän kokee tarpeelliseksi ja yhtä hyvin laistamaan esim. vastuuta jos ja kun sen vastuun kuitenkin ottaa joku toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tää ''nyyh naiset haluaa vain täydellisen puhtoisen kodin, älkää asettako standardeja koska me miehet ei tykätä siivota'' nyt on?
Kuka tässä ketjussa on maininnut mitään siitä että kodin tulisi olla putipuhdas ja lasten näyttää kuin tulisivat suoraan Maija Poppasesta? Kodin puhtaanapito on tärkeää, ihan myös hygieniasyistä. Ranskalaiset ja kalapuikot nyt vaan sattuvat olemaan paskaa ravintoa lapselle. Siis ihanko oikeasti me naiset ollaan vaan revitty perseestämme nämä ''standardit'' joissa siis normaaliin eloon kuuluvat puhtaat vaatteet ja monipuolinen ruokavalio? Tässä näkee miten vajaita jotkut miehet ovat, ei mitään käsitystä siitä mikä ero on perussiisteydellä ja pakkomielteisellä siivoamisella.
Kyllä standardit ovat muuttuneet. Ovat kiristyneet aivan kohisten. Sitä mukaa kun on keksitty pesukonetta ja kuivausrumpua ja astianpesukonetta jne jne on siisteysstandardit tiukentuneet valtavasti. Eli näistä koneista ja apuvälineistä ei ole niin paljon hyötyä kuin luulisi.
Allergia on valtavasti lisääntynyt ja syynä uskotaan olevan liiallisen hygienian.
Yksinkertainen ruoka voi olla terveellistä.
Jos haluaa laittaa Gourmet ruokaa niin sehän kiva, mutta pitää ymmärtää että se on sitten jo harrastus.
Sitä mukaa kuin standardit nousee työmäärä lisääntyy.
Kiitos, nämä tarinat toimivat hyvänä varoituksena sinkkunaiselle. Itselläni ei ole kokemusta miehen kanssa asumisesta ja omien vanhempien kotityöt ovat täysin äidin vastuulla olleet aina, ja koen olevani riskiryhmässä huonon esimerkin ja kokemattomuuden vuoksi. Helposti suhteissa olen pyrkinyt liikaa miellyttämään miestä ja vähän passaamaan, pitää olla varovainen sitten, jos sattuu ettei minusta tulekaan vanhapiika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut ap:n aloituksen moneen kertaan ja se kaikki on vaan niin totta. Ja miehet, omani ainakin ja selvästikin moni muukaan ei tajua miten paljon on niitä "pieniä" arjen asioita joita se vaimo hoitaa. Miehen mielestä ne menee niin helposti ja huomaamattomasti että ei osaa edes ajatella miten paljon ne rasittaa. Ne on niitä äidin metatöitä. Meillä perus kotitöiden lisäksi minä teen meillä mahdolliset remontit, miestä ei kiinnosta. Minä olen se joka meillä leikkaa nurmikon, mies ei muka huomaa milloin nurmikko on liian pitkä!!! Lista on loputon. Mutta auta armias kun mies sitten oma-aloitteisesti tekeekin joskus jotain niin sitten siitä pitäisi heti olla kiittämässä ja mikä mökä siitä syntyykään jos en huomaa itse että hän on nyt jotain tehnyt. Sitten siitä mainostetaan suureen ääneen miten HÄN on nyt imuroinut ja katsoppa tuonne sohvan alle miten sekin nyt on puhdas kun HÄN sen imuroi. Mutta niin kauan kun minua ei kiitetä niistä lukemattomista töistä niin ei minultakaan kiitosta heru. Toki olen tyytyväinen että tekee silloin kun tekee, mutta se saa minut lähes raivon partaalle että siitä pitää joka kerta tehdä hirvittävän iso numero.
Koskaan ei mies ole vienyt lapsia neuvolaan, varannut aikaa sinne, järjestänyt synttäreitä, ostanut kaverisynttäreille lahjoja ymsymsyms lista loputon. On hyvin uuvuttavaa olla vastuussa koko perheestä, olisi niin paljon helpompaa kun vastuuta olisi jakamassa kaksi ihmistä.
Joku muistaakseni kehtasi verrata naisia omaan mummoonsa, kuinka hän synnytti kotona ja meni synnytyksen jälkeen lypsylle. Voin kertoa että se nainen ei ollut onnellinen. En ainakaan usko, sillä olen jutellut asiasta omien mummojeni kanssa, samoin mieheni mummon kanssa ja jokainen heistä oli hyvin väsynyt. Elämä oli todella rankkaa, mieheni mummo piti oikein saarnan miehelleni kuinka toivoo että kohtelee minua paremmin kuin vaari häntä. Jokainen näistä mummoista toivoi että ehtisi elää ilman miestä ennen kuolemaa. Niin rankkaa elämä heidän miesten rinnalla oli. Onneksi jokaiselle heille suotiin monta vuotta elämää miehen jälkeen. Että joo, en todellakaan halua olla heidän saappaissaan. Eivät he olleet onnellisia, minä haluan olla onnellinen. Toinen mummoni sanoi että joka kerta kun tuli raskaaksi, hän itki monta päivää kun ei olisi halunnut yhtään lasta. Samaan aikaan ukillani oli muita naisia pyörityksessä....Ah sitä autuutta, niinhän ne monet miehet selvästikin ajattelee että mummot oli rautaa, miksi nyky nainen ei ole sellainen. No tässä pieni valoitus siitä todellisuudesta mitä ne teidänkin mummot eli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Ööh. Pitäiskö sun mennä juttelemaan jonnekin lanttumaakarille. Vois helpottaa oloa enemmän kuin täällä riehuminen.
Mun mielestä siinä vaan on eroa, että onko jonkun MyLittlePony-paidan kirjavassa etumuksessa pieni ketsuppitippa, vai onko Marimekon raitapaidassa kunnon soosit rinnuksilla. Siis että huomaako sen tahran siinä muuten puhtaassa paidassa vai ei. Jos ei kunnolla edes huomaa, niin mitä hittoa niitä riepuja koko ajan ollaan pesemässä ja sitten valitetaan, kun on niin paljon pyykkiä.
Tätä kutsuisin niin sanotuksi esimerkiksi. Ja kun näitä esimerkkitapauksia kasaa pinoon, niin siinä saa toki tekemistä viikon joka illalle, että voi sitten olla marttyyrinä, kunOnNiiiinPaljonSitäKotityötä.
Olet varmaan ihan oikeassa, kun syytät mua itsekkääksi ja laiskaksi. En ole pyyteetön ja ahkera pikku suorittaja. Mutta monesti tuntuu, että nämä tilanteet on osin naistenkin omaa syytä. Tyyliin niin makaa kuin petaa. Että jos itsepintaisesti pitää kiinni niistä omista korkeista standardeistaan ja sitten kun mies ei niitä juuri sillä tavalla ja siihen kellonaikaan tee kuin nainen haluaa, niin vetäistään se marttyyrinhattu kunnolla korville ja tehdään itse. Lopputulos = Mies toteaa, että tuo nainen kun tietää ja osaa paremmin ja minä en, niin olkoon sitten näin.
En ymmärrä, miksi et voi käsittää että tämä on ihan todellisuutta ja että miehet ajattelevat aika monesti näin. Se, mitä asialle voi tehdä, on sitten taas eri asia.
Plus siitä tuhruisesta paidasta vielä pakko heittää: Jos kaikki lapset olisivat isiensä kasvattamia ilman naisten pyhä äiti-standardia, niin joka muksulla olisi siellä koulun pihalla paskainen paita päällä. Siinä on huono kiusata ketään, paitsi ehkä sitä onnetonta, joka tulisi puhtaassa paidassa kouluun :)
Sä kirjoitit jonkun toisenkin levottoman vastauksen tähän, jossa oli jotain sekavia "siksi isi lyö"-juttuja.
Vaikka en todellakaan mitään vuoden kodinpuunaaja-isän palkintoa ole kärkkymässä, niin silti sanoisin, että osallistun toki kotitöihin, ostan lapsille vaatteita, katson mitä vetävät ylleen ennen kuin vien heitä päiväkotiin, kouluun tai harrastuksiin, teen niitä paskoja nugetteja ja (varmaan sitten muutakin paskaa) ruokaa, autan läksyissä, leikin ja pelaan lasten kanssa sisällä ja ulkona, mutta EN koskaan ole LYÖNYT ketään, joten jos sun faija hakkas äitiäs tai sun ex-mies pieksi sua, niin älä nyt herranjumala yleistä kaikkea kokemaasi paskaa koskemaan tätäkin aihetta. Puhuttiin kai kotitöiden teosta, ei perheväkivallasta.
Uusi kommentoija tässä.
En viitsinyt lukea tekstiäsi läpi kun se oli sitä samaa vanhaa mutta tuo loppu sattui silmään. Eikö sinusta puolison ajaminen uupumukseen, epätoivoon ja masennukseen puhtaasta laiskuudesta ole aika lailla väkivaltaa (abuse)?
Tuo väkivallan käsite sen kuin kasvaa ja laajenee. Jos mies lyö, on väkivaltainen, jos mies haukkuu, on henkisesti väkivaltainen, jos ei anna rahaa, on taloudellisesti väkivaltainen, nyt vielä jos ei tee rouvan määräämiä kotitöitä on siksi väkivaltainen. Ja seksiaalinen ahdistelu joka on vaimosta kiusallista tulee varmaan seuraavaksi vuoroon. Apua, poliisi, mieheni katsoi minua himokkaasti väärään aikaan...
Lueppa hieman historiaa niin näet kuinka tärkeää on että väkivallan käsite on ajan saatossa laajennut. Se että sinä et nyt älyä kuinka mainitsemasi asiat ovat hallitsemista ja hyväksikäyttöä ei meinaa sen enempää kuin se että pieni aika sitten oltiin sitä mieltä että avioliitossa saa raiskata kun avio-oikeudet. (..kiva että se sua huvittaa, joo. Kotiväkivaltaan usein kuuluu seksuaalinen häirintä. Jeee. Huitsin hassua.)
'Rouvan määräämiä kotitöitä'? Ei, yhäkään kukaan ei halua että pitää määrätä ja toimia projektipäällikkönä. Kaikkien pitää osata tehdä kotitöitä omin neuvoin, asiallisesti jos ei ihan samalla tavalla. Ei niitä naiset ole keksineet ihan omasta päästää vaikka siellä voi muutama löytyäkin jotka menevät yli. Kukaan ei jaksa olla aina jollain lailla vastuussa ensimmäisenä perheestä ja kodista. Noille jotka puhuu siitä että 'kyllä ennen jaksettiin' niin huomiona että se ei ollut kivaa ja ihmiset todellakin kuoli nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tää ''nyyh naiset haluaa vain täydellisen puhtoisen kodin, älkää asettako standardeja koska me miehet ei tykätä siivota'' nyt on?
Kuka tässä ketjussa on maininnut mitään siitä että kodin tulisi olla putipuhdas ja lasten näyttää kuin tulisivat suoraan Maija Poppasesta? Kodin puhtaanapito on tärkeää, ihan myös hygieniasyistä. Ranskalaiset ja kalapuikot nyt vaan sattuvat olemaan paskaa ravintoa lapselle. Siis ihanko oikeasti me naiset ollaan vaan revitty perseestämme nämä ''standardit'' joissa siis normaaliin eloon kuuluvat puhtaat vaatteet ja monipuolinen ruokavalio? Tässä näkee miten vajaita jotkut miehet ovat, ei mitään käsitystä siitä mikä ero on perussiisteydellä ja pakkomielteisellä siivoamisella.
Kyllä standardit ovat muuttuneet. Ovat kiristyneet aivan kohisten. Sitä mukaa kun on keksitty pesukonetta ja kuivausrumpua ja astianpesukonetta jne jne on siisteysstandardit tiukentuneet valtavasti. Eli näistä koneista ja apuvälineistä ei ole niin paljon hyötyä kuin luulisi.
Allergia on valtavasti lisääntynyt ja syynä uskotaan olevan liiallisen hygienian.
Yksinkertainen ruoka voi olla terveellistä.
Jos haluaa laittaa Gourmet ruokaa niin sehän kiva, mutta pitää ymmärtää että se on sitten jo harrastus.
Sitä mukaa kuin standardit nousee työmäärä lisääntyy.
Kyllä korkea hygienia on kamalaa. Ihan hirveetä miten allergiat on nyt kaikilla kun ennen vaan kuoli lapsia ja aikuisia heikkoon hygieniaan.
Oikeasti ei normaaleissa lapsiperheissa hinkata ja puleerata yhtään enempää kun on pakko. Tuon legendan voi hyvin unohtaa. Ei laiteta gourmet ruokaa, ei kiilloteta hopeoita, ei pesta puhtaita vaatteita. Noihin vetoaminen vain paljastaa että 'argumenoijalla' ei ole mitään tietoa kodinhoidosta eikä osallistu tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Moikka kaikki, ap tässä.
Oon lukenut koko ketjun tänä iltana ja paloja aikasemmasta. Teillä on niin mahtavia juttuja. Jos sen voi tiivistää tuohon.
Olen tehnyt miehelle demonstraation (selkeän listan, mustaa valkoisella) miten kotityöt ja lastenhoito jakautuvat perheessämme.
Olemme keskustelleet, riidelleet, itkeneet asiasta.
Asiaa sen tarkemmin avaamatta: minulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko minä
a) hyväksyn, ettei mies tule koskaan tekemään kotitöitä (Tästä on, surullista kyllä, paljon "onnistumistarinoita" täällä. Ydinidea on se, että nainen joustaa, tavalla tai toisella, ratkakstakseen tämän tilanteen.). Tämä vaihtoehto tulee luultavasti polttamaan mut loppuun.
b) eroan.Mies ehdottomasti eroa vastaan. Ei valmis muuttamaan tapojaan.
En tiedä mitä teen.
Kiitos kaikille, jotka ovat jakaneet tarinansa täällä.
Nämähän ne vaihtoehdot ovat. Itse näkisin vaihtoehto b:n mahdolliseksi siinä tilanteessa, jossa mies kieltäytyy tekemästä kotitöitä tai lapsenhoitoa. En itse ainakaan kykenisi sellaisen miehen kanssa elämään, joka tietoisesti kieltäytyy arjen jakamisesta perheensä kanssa. Mikäli kyse on muusta, mies kokee tarpeet eri tavalla, priorisoi eri tavalla, ei huomaa, tai unohtuu pyörimään kädet alushousuissa, niin eipä tuo eron paikka olisi. En koe niin suureksi ongelmaksi sanoa mitä haluan hänen tekevän. Oma mieheni tekee kotitöitä melko vähän, mutta toisaalta olen lasten kanssa kotona ja katson, että työnjako on ok. Lapsia hoitaa ihan 50/50 kotona ollessaan. Kotitöiden osalta mies häviää tässä sillä minun tapani on vähemmän tarkka kuin hänen.
Minua huvitti, kun HS:n tämänpäiväiseen naisia puolustavaan mielipidekirjoitukseen oli kommentoitu, että miten miehet muka sitten omillaan pärjäävät, jos perhe-elämässä naisen pitää hoitaa kaikki. No, vastaus on aika monen kohdalla, että eiväthän he pärjää. Minulla on kokemusta kahdesta tuollaisesta kumppanista sekä kahdesta veljestä, molemmat kumppanit tuolloin joko valmiita korkeakoulutettuja tai opinnot kesken, molemmat veljet korkeakoulutettuja. Kaikille on ollut yhteistä se, että ruokailu on koostunut omillaan ollessa lähinnä eineksistä tai ulkona syömisestä. Kotona on ollut lievimmillään hyvin siivotonta, pahimmillaan asunto on muistuttanut pahasti mielisairaan ihmisen loukkoa - yhden exän muuttosiivousavuksi lupauduin ja pestessäni seinistä niihin pyyhittyä räkää mietin, että joku tässä nyt mättää. Mies oli ihan ihmeissään - hänen mielestään räkäiset seinät olisi hyvin voinut jättää seuraavan asukin riesaksi. Hammaslääkäriin ei päästä millään, silmälasit puuttuvat tai ovat niin vanhat ettei niillä näe, ajokorttitarkastukset jäävät viime tippaan jne. Pyykit pesetetään äidin luona, äiti käy myös välillä siivoamassa lapsukaisensa 30-vee sikolätin.
Nykyinen mieheni on toinen noista sikapossukumppaneista. Hän on esim. sitä mieltä, että keittiön tasoja ei tarvitse pyyhkiä edes viikottain. Hänestä likaiset vaatteet puhdistuvat likapyykkivasussa ja ne voi ottaa sieltä uudelleen käyttöön. Hänen mielestään viikkosiivous on ihan turha käsite - kerran kuussa riittää upeasti. Hän kaivaa nenää ja neppailee räät lattialle. Hän jättää jarruraidat pönttöön. Hän ei vie tiskejä tiskikoneeseen, roskia roskikseen eikä likapyykkejä pyykkivasuun. Jos yritän saada hänet auttamaan siivouksessa, hän seisoo keskellä lattiaa tumput suorina ja väittää, ettei osaa tehdä mitään. Hän myöntää myös ihan avoimesti, että tekee pyytämiäni askareita tahallaan huonosti, jotta tekisin homman seuraavalla kerralla itse. Jos laitan miehen kauppalistan kanssa kauppaan, saan ehkä 40% pyytämistäni artikkeleista kotiin saakka. Hän on joutunut siirtämään sohvaa lähemmäs telkkaria, koska ei näe enää tekstitystä tai esim. futisottelussa palloa - optikolle ei saa mentyä. Hän paskantaa ajoittain verta, muttei suostu lääkäriin. Hänellä on hankala ientulehdus, mutta hän ei suostu hankkimaan sähköhammasharjaa eikä puhdistamaan hammasvälejä. Hengitys haisee kuolemalta.
Jostain syystä rakastan tätä miestä, ja olen toistaiseksi suostunut kotiorjan rooliin, koska olen nyt osa-aikaisesti töissä. Kun olin kokoaikaisena, uuvuin, sillä kotona odotti kaaos ja löhnöttävä taikinamies. Jostain syystä mies väsyi samassa duunissa kuin minä niin paljon enemmän, että hänellä oli oikeus levätä koko ilta, minulla ei. Jonkunhan sitä on edes ruokaa hankittava ja pidettävä huoli, että huomisellekin on puhtaat vaatteet. Laskut on maksettava ettei sähköjä katkaista jne. Ei mitään täydellisyyden tavoittelua siis. Kokoaikaisuuteen aion kohta palata ihan oman talouteni vuoksi, jolloin työviikot siinä surullisenkuuluisassa asiantuntijahommassa venyvät usein yli 50-tuntisiksi. Jaksanko sen jälkeen passata laiskaa ukkoa, korjailla hänen jälkiään ja kuunnella omista huonoista puolistani vielä nälvimistä?
Lapsia emme ole hankkineet, koska resurssini eivät lapsesta huolehtimiseen tämän muun ohella riittäisi. Neuvolat, vaatteet, hoitopaikat ja kaikki - ei, en jaksa. Mies kyllä haluaisi lapsia. Heh. Hän voisi sitten pelata taaperon kanssa yökaudet väkivaltapelejä, sanoa, että joojoo tottakai sä saat mäkkäriruokaa ja sokerilimppaa ja karkkia, ei tartte syödä vihanneksia, ei tartte ulkoilla tietenkään. Mies olisi juuri se, joka laittaa lapsen yöpuvussa tarhaan juuri silloin, kun siellä on valokuvauspäivä. Joka veisi lapsen kaverinsa synttäreille pelkissä sukkahousuissa ja ostaisi kaverille lahjaksi vanhentuneen suklaalevyn huoltsikalta. (Nämä tarinat ovat tosielämän esimerkkejä muista perheistä.) Joka ihmettelisi lääkärin kanssa vastaanottohuoneessa että niin tosiaan, kumpikohan korva sillä yksivuotiaalla olikaan kipeä, ootas soitan vaimolle.
Kiitos ap, kirjoituksesi toimi hyvänä vertaistukena. Meinasin itse alkaa itkeä, kun luin tuon Vaarasen mielipidekirjoituksen. Sittemmin olen välttänyt koko uutisointia - ihmetyttää myös, miksi Hesari on ottanut noin yksipuolisen kannan. Ehkä minäkin joskus saan energiaa lähteä tästä. Mies ei tuosta muutu, ei vaikka kuinka rukoilisin, se on jo moneen kertaan todettu.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvitti, kun HS:n tämänpäiväiseen naisia puolustavaan mielipidekirjoitukseen oli kommentoitu, että miten miehet muka sitten omillaan pärjäävät, jos perhe-elämässä naisen pitää hoitaa kaikki. No, vastaus on aika monen kohdalla, että eiväthän he pärjää. Minulla on kokemusta kahdesta tuollaisesta kumppanista sekä kahdesta veljestä, molemmat kumppanit tuolloin joko valmiita korkeakoulutettuja tai opinnot kesken, molemmat veljet korkeakoulutettuja. Kaikille on ollut yhteistä se, että ruokailu on koostunut omillaan ollessa lähinnä eineksistä tai ulkona syömisestä. Kotona on ollut lievimmillään hyvin siivotonta, pahimmillaan asunto on muistuttanut pahasti mielisairaan ihmisen loukkoa - yhden exän muuttosiivousavuksi lupauduin ja pestessäni seinistä niihin pyyhittyä räkää mietin, että joku tässä nyt mättää. Mies oli ihan ihmeissään - hänen mielestään räkäiset seinät olisi hyvin voinut jättää seuraavan asukin riesaksi. Hammaslääkäriin ei päästä millään, silmälasit puuttuvat tai ovat niin vanhat ettei niillä näe, ajokorttitarkastukset jäävät viime tippaan jne. Pyykit pesetetään äidin luona, äiti käy myös välillä siivoamassa lapsukaisensa 30-vee sikolätin.
Nykyinen mieheni on toinen noista sikapossukumppaneista. Hän on esim. sitä mieltä, että keittiön tasoja ei tarvitse pyyhkiä edes viikottain. Hänestä likaiset vaatteet puhdistuvat likapyykkivasussa ja ne voi ottaa sieltä uudelleen käyttöön. Hänen mielestään viikkosiivous on ihan turha käsite - kerran kuussa riittää upeasti. Hän kaivaa nenää ja neppailee räät lattialle. Hän jättää jarruraidat pönttöön. Hän ei vie tiskejä tiskikoneeseen, roskia roskikseen eikä likapyykkejä pyykkivasuun. Jos yritän saada hänet auttamaan siivouksessa, hän seisoo keskellä lattiaa tumput suorina ja väittää, ettei osaa tehdä mitään. Hän myöntää myös ihan avoimesti, että tekee pyytämiäni askareita tahallaan huonosti, jotta tekisin homman seuraavalla kerralla itse. Jos laitan miehen kauppalistan kanssa kauppaan, saan ehkä 40% pyytämistäni artikkeleista kotiin saakka. Hän on joutunut siirtämään sohvaa lähemmäs telkkaria, koska ei näe enää tekstitystä tai esim. futisottelussa palloa - optikolle ei saa mentyä. Hän paskantaa ajoittain verta, muttei suostu lääkäriin. Hänellä on hankala ientulehdus, mutta hän ei suostu hankkimaan sähköhammasharjaa eikä puhdistamaan hammasvälejä. Hengitys haisee kuolemalta.
Jostain syystä rakastan tätä miestä, ja olen toistaiseksi suostunut kotiorjan rooliin, koska olen nyt osa-aikaisesti töissä. Kun olin kokoaikaisena, uuvuin, sillä kotona odotti kaaos ja löhnöttävä taikinamies. Jostain syystä mies väsyi samassa duunissa kuin minä niin paljon enemmän, että hänellä oli oikeus levätä koko ilta, minulla ei. Jonkunhan sitä on edes ruokaa hankittava ja pidettävä huoli, että huomisellekin on puhtaat vaatteet. Laskut on maksettava ettei sähköjä katkaista jne. Ei mitään täydellisyyden tavoittelua siis. Kokoaikaisuuteen aion kohta palata ihan oman talouteni vuoksi, jolloin työviikot siinä surullisenkuuluisassa asiantuntijahommassa venyvät usein yli 50-tuntisiksi. Jaksanko sen jälkeen passata laiskaa ukkoa, korjailla hänen jälkiään ja kuunnella omista huonoista puolistani vielä nälvimistä?
Lapsia emme ole hankkineet, koska resurssini eivät lapsesta huolehtimiseen tämän muun ohella riittäisi. Neuvolat, vaatteet, hoitopaikat ja kaikki - ei, en jaksa. Mies kyllä haluaisi lapsia. Heh. Hän voisi sitten pelata taaperon kanssa yökaudet väkivaltapelejä, sanoa, että joojoo tottakai sä saat mäkkäriruokaa ja sokerilimppaa ja karkkia, ei tartte syödä vihanneksia, ei tartte ulkoilla tietenkään. Mies olisi juuri se, joka laittaa lapsen yöpuvussa tarhaan juuri silloin, kun siellä on valokuvauspäivä. Joka veisi lapsen kaverinsa synttäreille pelkissä sukkahousuissa ja ostaisi kaverille lahjaksi vanhentuneen suklaalevyn huoltsikalta. (Nämä tarinat ovat tosielämän esimerkkejä muista perheistä.) Joka ihmettelisi lääkärin kanssa vastaanottohuoneessa että niin tosiaan, kumpikohan korva sillä yksivuotiaalla olikaan kipeä, ootas soitan vaimolle.
Kiitos ap, kirjoituksesi toimi hyvänä vertaistukena. Meinasin itse alkaa itkeä, kun luin tuon Vaarasen mielipidekirjoituksen. Sittemmin olen välttänyt koko uutisointia - ihmetyttää myös, miksi Hesari on ottanut noin yksipuolisen kannan. Ehkä minäkin joskus saan energiaa lähteä tästä. Mies ei tuosta muutu, ei vaikka kuinka rukoilisin, se on jo moneen kertaan todettu.
Pahoittelen alapeukkua. En vaan millaan lailla pysty hyväksymään kun joku tuhoaa itsensa tietoisesti ja tahallisesti. Ole kiltti ja mieti tilannettasi kymmenen vuoden päästä, kun mikään ei ole muuttunut mutta sinä olet vanhempi, masentuneempi, kaiken toivon menettanyt, ja tajuat että kaikkien uhrauksien jälkeen mies ei ole koskaan oikeasti rakastanut sinua. Ja sitten jäät silti suhteeseen ihan vain koska lähteminen meinaisi että kaikki on mennyt hukkaan. (Ja kuka sinua nyt enää huolii.)
Sinulla on vain yksi elämä, josta nuoruus on lyhyt aika joka ohi menneenä on tavoittamattomissa.
Sanot rakastavasi miestä mutta kysyisin että mitä ihmettä hänessä on rakastettavaa ja miksi rakastat itseäsi niin paljon vähemmän?
Minäkin olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Mies lähetti linkin tuohon tekstiin otsikolla "Muurahainen". Hän kokee, että olen usein kireä ja huonolla tuulella ja hän on työmuurahainen. En tiedä, pitäisikö kaikille lapsiperheille järjestää luento teemalla "Lapsiperhearki ja vastuun jakaminen". Kun lapset olivat vauvoja, koin uupuvani arjen pyörittämisen alle, kun toisella ei ollut mitään rutiinia kodinhoitoon.
Miehelle kuului lapsuudenkodissaan talon ulkopuolisten töiden tekeminen, kuten katon putsaus ja pihatyöt. Me asumme kerrostalossa, joten ainoita kodin ulkopuolisia töitä ovat auton huolto ja kaupassa käynti. Mies kyllä tekee ruokaa, joten sen jaamme sillä teemalla, kumpi ehtii ja jaksaa.
Mutta kotona koen usein pyöriväni ympäriinsä, hoitavani pyykkejä koneeseen ja kuivumaan, kaappiin takaisin, järjestän tavaroita paikoilleen, raivaan ja vien pieneksi jääneitä vaatteita kierrätykseen. Harvoin ehdin sohvalle loikoilemaan. Mies taas ajattelee, että töiden jälkeen voi istahtaa sohvalle ja levähtää. Minä istahdan usein vasta klo 21.30 - 22, kun lapset ovat nukahtaneet. Mies ei IKINÄ siivoa kylppäriä tai vessaa, ei pyyhi pölyjä. Imuroi, jos pyydän. Hän ei tunne käsitettä "säännöllinen siivoaminen".
Miten miehet saisi kasvatettua siihen, että Suomessa parisuhde, perhe ja koti ovat yhteinen juttu? Että lapsiperhearki on antoisaa, mutta vaativaa ja usein voi olla olo, että tässä minä vain puurran ja suoritan, mutta se kuuluu elämään? Että kun on perhe, ei voi odottaa, että töiden jälkeen on koko ilta vapaa-aikaa, voi rentoutua ja katsella televisiota, olla omissa oloissaan.
Mieheni tekee paljon, mutta sen pitäisi olla itsestäänselvää, että perhe-elämä on työtä, aktiivista tekemistä myös töiden jälkeen ja viikonloppuisin.
Enkä ole todellakaan mikään siivoushirmu, kaiken ei tarvitse olla tiptop, mutta kun siivoaisi säännöllisesti ja yhdessä, kotona ei ole kamala kaaos, pölyä ei pyöri kaikkialla eikä tarvitse koko ajan raivata tavaraa paikasta toiseen. Aikaa säästyisi muuhun elämään.
Kyllä miehetkin valittaisivat ja eroaisivat, jos nainen vain olla möllöttäisi ja jättäisi kaiken vastuun ja arjen organisoinnin miehille!
Minäkin muuten järjestän rempat, vaihdan lamput, korjaan rikkinäiset asiat, putsaan lattiakaivot, pesen vessanpöntöt, huolehdin, että lapsilla on sopivat, tarpeeksi lämpimät ja vuodenajan mukaiset vaatteet. Laitan tavaraa kierrätykseen ja hankin tarvittavaa tilalle.
Puuh, sitten toinen kokee olevansa "työmuurahainen" ja minä kuulostan marttyyrilta.
Eihän työelämässäkään voi vain jättää vastuuta projektista muille, miksi sitten kotona saisi voida?
Ja voisiko ajatella, että vastuun ottaminen perheestä, kodista ja kotitöistä on Suomessa jokaisen velvollisuus, sukupuoleen katsomatta?