Lue keskustelun säännöt.
Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
17.01.2016 |
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Mua ihan oikeasti kiinnostais myös tietää, samaistuitko Vaarasen artikkeliin? Siis tähän http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016011320954202_lz.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Anteeksi vain, mutta yksikään kotityö ei ole naisten keksimä. Vaatteet on pakko pestä, astiat tiskata, ruokaa täytyy laittaa, pyytit on hyvä viikata ja viedä kaappeihin,ettei ne puhtaat vaatteet jää pyörimään pitkin huushollia. Ei naiset itsellensä töitä keksi, ne vaan tulee kotona väkisin vastaan. Tiedätkö sanonnan:minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Tämä pitää kotitöiden suhteen täysin paikkansa. Miehenä et sitä tietenkään huomaa, koska vaimosi hoitaa kaikki ne työt jotka sinä laiskuuttasi jätät tekemättä. Tässä se vitsi onkin, mies viettää rentoa elämää, kaikki vähän sinne päin ja vaimo sitten korjaa jäljet ja pitää pakan kasassa. Jos sinulla on perhe, olet luultavasti juuri yksi niistä miehistä joista täällä keskustellaan. Mutta sinä et huomaa mitään, koska olet niin mahtava ja rento perheenisä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Tässä tämä koko homma tiivistettynä. Tämä pitäisi jokaisen lukea. Voiko enää selvemmin asiaa ilmaista, mikä tässä kotityöhommassa mättää. Tämän voisi myös lähettää sille Vaaralalle, sais vähän ajattelemisen aihetta. Tai iltasanomat vois tän julkasta. Kiitos kirjoittajalle!
PS. Eniten minua näissä ohjeissa on ihmetyttänyt se,että miten 3v lapsikin ennemmin joutaa ne kotityöt tekemään ,kuin se terve aikuinen mies, jonka pitäisi nimenomaan niistä lapsista huolehtia, eikä toisinpäin.
Tuon yksisilmäisen ja tarkoitushakuisesti valikoidun mutta sinänsä hauskan tiivistelmän lähettäminen Vaaralalle osoittaa vain, ettei ole ymmärretty mistä hän puhui ja tavallaan vahvistaa koko hänen pointtinsa. Tässäkin ketjussa ne harvat miehet ja naiset, jotka ovat rohjenneet väittää että kyllä myös niitä ylikontrolloivia ja turhantarkkoja naisia tosiaan on olemassa on lähinnä huudettu hiljaiseksi ja tuomittu valehtelijoiksi ja liioittelijoiksi, ennen kuin on jatkettu olkiukkojen pieksämistä.
Suomessa on kuutisen miljoonaa ihmistä, tänne mahtuu kyllä sekä päsmäröiviä naisia että selkärangattomia miehiä, eivätkä ne (ikävä kyllä) suinkaan aina pariudu keskenään.
Viddu mikä yhteenveto...
Ainiin, täällähänn piti kaikki negatiiviset asiat kärjistää maailmanlopun tasolle.
Toivotaan, että se oikeasti sitten tulee. Eiköhän siitä muutama teräsmamma jää henkiin rakentamaan uutta parempaa maailmaa.
No, hyvä että sait siitä edes jotain huvia itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Uskomatonta potaskaa.
Minun mieheni ei ole täällä kuvatunlainen. Tuttavieni tai sukulaisten miehet eivät liioin. Jos olisi ihan yleistä niin kai nyt olisi osunut minunkin tuttavapiiriin muutamia tapauksia.
Joku tässä tai jossain toisessa ketjussa selitti että mies jättää treenikamppeet eteiseen laukkuun ja jos vaimo ei ole niitä seuraavaksi kerraksi pessyt niin tulee valitus. Niin? Mitä sitten? Siinähän valittaa. En koskaan pese miehen lenkkivaatteita tai kenkiä. Pesköön itse jos haluaa puhtaat ja ennen kaikkea kuivat lenkkivaatteet seuraavalla kerralla.
Tai pesen jos hän erikseen pyytää ja löytyy hyvä syy. Mutta vain sen kerran.
Ei pidä lähteä paapomaan ja sitten marista sen päälle.
Tämä oli siis vain yksi esimerkki kun joku taas kohta selittää että ei ole kyse yksittäisistä asioista.
Eikä naiset voi yksinään päättää standardeja koko perheelle.
Minua joskus suorastaan kuvottaa katsella sisustuslehtiä, joissa perheen rouva on sisustanut kodin viimeisen päälle ja lapset ja mies on puettu sisustukseen sopivaksi ja lasten lelut ja huoneen sisustus on kaikki sävy sävyyn ja tyyliin . Aivan kuin koko koti lapsineen ja miehineen olisi naista ja naisen sisustusleikkiä varten olemassa.
Tämä on kärjistys mutta ymmärrän kyllä hyvin että miehen käsitys monista asioista voi olla hyvin erilainen.
Mies tekee monet kodinhoitoon liittyvät asiat suoraviivaisesti eikä saa niistä samaa tyydytystä kuin nainen saattaa saada kauniine kattauksineen yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Tässä tämä koko homma tiivistettynä. Tämä pitäisi jokaisen lukea. Voiko enää selvemmin asiaa ilmaista, mikä tässä kotityöhommassa mättää. Tämän voisi myös lähettää sille Vaaralalle, sais vähän ajattelemisen aihetta. Tai iltasanomat vois tän julkasta. Kiitos kirjoittajalle!
PS. Eniten minua näissä ohjeissa on ihmetyttänyt se,että miten 3v lapsikin ennemmin joutaa ne kotityöt tekemään ,kuin se terve aikuinen mies, jonka pitäisi nimenomaan niistä lapsista huolehtia, eikä toisinpäin.
Tuon yksisilmäisen ja tarkoitushakuisesti valikoidun mutta sinänsä hauskan tiivistelmän lähettäminen Vaaralalle osoittaa vain, ettei ole ymmärretty mistä hän puhui ja tavallaan vahvistaa koko hänen pointtinsa. Tässäkin ketjussa ne harvat miehet ja naiset, jotka ovat rohjenneet väittää että kyllä myös niitä ylikontrolloivia ja turhantarkkoja naisia tosiaan on olemassa on lähinnä huudettu hiljaiseksi ja tuomittu valehtelijoiksi ja liioittelijoiksi, ennen kuin on jatkettu olkiukkojen pieksämistä.
Mutta etkö ymmärrä, AP:n mies samaistuu myös niihin miehiin, joilla on ylikontrolloiva ikävä vaimo. Meitä ärsyttää se, että Väestöliittoa myöden huolehditaan niistä miehistä, joiden puoliso keksii mielivaltaisia siivouskriteerejä, mutta kukaan ei huolehdi naisista, joiden miehet ei tee mitään. Se että mies ei tee "naisten töitä" eli nykymaailmassa mitään kotitöitä, on ihan todellinen, laaja ilmiö, ja sitäkin yritetään tehdä naisten syyksi. Jos minun syy on että laiska mies ei osallistu mihinkään eikä ota vastuuta muusta kuin omista hivituksistaan, niin miksi äkseeräävän naisen puolison tehtävä ole auttaa vaimoaan hänen kontrolliongelmien vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viddu mikä yhteenveto...
Ainiin, täällähänn piti kaikki negatiiviset asiat kärjistää maailmanlopun tasolle.
Toivotaan, että se oikeasti sitten tulee. Eiköhän siitä muutama teräsmamma jää henkiin rakentamaan uutta parempaa maailmaa.
No, hyvä että sait siitä edes jotain huvia itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Toivottavasti evoluution myötä ne kolmevuotiaat lähtevät kotoa ja jättävät taaksensa idioottivanhempansa. Puumajassakin (lämpöeristetyssä) on kivempi asua, kuin tappelevien vanhempien taistelutantereella. No mutta mamman helmoista ei muuta varmaan kohta kolmekymppisetkään, se kun jaksaa aina vaan tehdä ne ikävät hommat ja porata vauva.fi:ssä :D Ja töissäkäyvät isit eivät vaivaudu keksimään uusia kodinkoneita, kun se mamma keksii lisähommia ja stressaa ihan hulluna, kodinkoneista huolimatta.
Siis mitä tää ''nyyh naiset haluaa vain täydellisen puhtoisen kodin, älkää asettako standardeja koska me miehet ei tykätä siivota'' nyt on?
Kuka tässä ketjussa on maininnut mitään siitä että kodin tulisi olla putipuhdas ja lasten näyttää kuin tulisivat suoraan Maija Poppasesta? Kodin puhtaanapito on tärkeää, ihan myös hygieniasyistä. Ranskalaiset ja kalapuikot nyt vaan sattuvat olemaan paskaa ravintoa lapselle. Siis ihanko oikeasti me naiset ollaan vaan revitty perseestämme nämä ''standardit'' joissa siis normaaliin eloon kuuluvat puhtaat vaatteet ja monipuolinen ruokavalio? Tässä näkee miten vajaita jotkut miehet ovat, ei mitään käsitystä siitä mikä ero on perussiisteydellä ja pakkomielteisellä siivoamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Nämä amatöörit ovat istuneet eräälläkin yliopiston menetelmätieteen luennolla ja suorittaneet niistä useampien opintoviikkojen jaksoja. Me emme voi käsittää, miten joku tohtorintutkinnon suorittanut voi olla noin pihalla tieteellisen tutkimuksen yleistämisperiaatteista. Vai onko siihen taas joku opintonsa kesken jättänyt toimittaja laittanut omiaan?
Tämä mamma ei ole tiennyt hänen mallinurastaan ennen tämän lainatun viestin lukemista. Vielä vähemmän olen tiennyt miesten suosiosta mutta sen tiedän, että mallit eivät kovin suuresti tavallisia heteromiehiä miellytä.
En minä väitä, että HV ei voi olla oikeassa, mutta hänen väitteensä perustuvat hyvin tarkkaan rajattuun ja valikoituun otokseen.
Missä kohtaa mielestäsi mentiin metsään yleistämisen suhteen? Minä luin jutun ja kuuntelin haastattelun ja jäin siihen käsitykseen että Vaarasen pääpointit olivat että yhä useampi mies kokee vähättelyä parisuhteessaan ja että miehiä väheksyvä puhe on yleistynyt. Kun luen näitä viestejä palstalla niin tulee väkisinkin mieleen, että ovatkohan kaikki edes lukeneet saati ymmärtäneet alkuperäistä juttua tai kuunnelleet sitä haastattelua, koska en vain näe mitään syytä siihen, että kaikki ovat nyt kilpaa todistelemassa että heidän miehensä nyt vain on saamaton vätys, jota kuuluukin väheksyä.
Tuossakin aika monta naistutkijaa on jättänyt lukematta tarkkaan. Jälleen kerran on luettu: naoset syyllistetään, ihan kaikki:
https://feministienvuoro.wordpress.com/2016/01/20/vieraan-vuoro-epatasa…
Allekirjoittajina mm. tohtorikoulutettavia feministejä sukupuolentutkimuslaitokselta....
Lukevat hekin niin kuin kokevat. Miten ihmeessä Suomella on resursseja haaskattavaksi tällaisiin tieteilijöihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Nämä amatöörit ovat istuneet eräälläkin yliopiston menetelmätieteen luennolla ja suorittaneet niistä useampien opintoviikkojen jaksoja. Me emme voi käsittää, miten joku tohtorintutkinnon suorittanut voi olla noin pihalla tieteellisen tutkimuksen yleistämisperiaatteista. Vai onko siihen taas joku opintonsa kesken jättänyt toimittaja laittanut omiaan?
Tämä mamma ei ole tiennyt hänen mallinurastaan ennen tämän lainatun viestin lukemista. Vielä vähemmän olen tiennyt miesten suosiosta mutta sen tiedän, että mallit eivät kovin suuresti tavallisia heteromiehiä miellytä.
En minä väitä, että HV ei voi olla oikeassa, mutta hänen väitteensä perustuvat hyvin tarkkaan rajattuun ja valikoituun otokseen.
Missä kohtaa mielestäsi mentiin metsään yleistämisen suhteen? Minä luin jutun ja kuuntelin haastattelun ja jäin siihen käsitykseen että Vaarasen pääpointit olivat että yhä useampi mies kokee vähättelyä parisuhteessaan ja että miehiä väheksyvä puhe on yleistynyt. Kun luen näitä viestejä palstalla niin tulee väkisinkin mieleen, että ovatkohan kaikki edes lukeneet saati ymmärtäneet alkuperäistä juttua tai kuunnelleet sitä haastattelua, koska en vain näe mitään syytä siihen, että kaikki ovat nyt kilpaa todistelemassa että heidän miehensä nyt vain on saamaton vätys, jota kuuluukin väheksyä.
Tuossakin aika monta naistutkijaa on jättänyt lukematta tarkkaan. Jälleen kerran on luettu: naoset syyllistetään, ihan kaikki:
https://feministienvuoro.wordpress.com/2016/01/20/vieraan-vuoro-epatasa…
Allekirjoittajina mm. tohtorikoulutettavia feministejä sukupuolentutkimuslaitokselta....
Lukevat hekin niin kuin kokevat. Miten ihmeessä Suomella on resursseja haaskattavaksi tällaisiin tieteilijöihin?
Siis ei naoset, Naiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Tämä on kyllä huvittava :) Kyllä niitä kotitöitä riittää ilman koristetyynyjen mankelointiakin. Samoin tuo usein toisteltu ettei kananugetteihin kerran viikossa kuole. Kuulostaa siltä että mies tekee nugetteja kerran viikossa ja nainen kunnon ruokaa muina päivinä. Viikossa on 7 päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Tässä tämä koko homma tiivistettynä. Tämä pitäisi jokaisen lukea. Voiko enää selvemmin asiaa ilmaista, mikä tässä kotityöhommassa mättää. Tämän voisi myös lähettää sille Vaaralalle, sais vähän ajattelemisen aihetta. Tai iltasanomat vois tän julkasta. Kiitos kirjoittajalle!
PS. Eniten minua näissä ohjeissa on ihmetyttänyt se,että miten 3v lapsikin ennemmin joutaa ne kotityöt tekemään ,kuin se terve aikuinen mies, jonka pitäisi nimenomaan niistä lapsista huolehtia, eikä toisinpäin.
Tuon yksisilmäisen ja tarkoitushakuisesti valikoidun mutta sinänsä hauskan tiivistelmän lähettäminen Vaaralalle osoittaa vain, ettei ole ymmärretty mistä hän puhui ja tavallaan vahvistaa koko hänen pointtinsa. Tässäkin ketjussa ne harvat miehet ja naiset, jotka ovat rohjenneet väittää että kyllä myös niitä ylikontrolloivia ja turhantarkkoja naisia tosiaan on olemassa on lähinnä huudettu hiljaiseksi ja tuomittu valehtelijoiksi ja liioittelijoiksi, ennen kuin on jatkettu olkiukkojen pieksämistä.
Mutta etkö ymmärrä, AP:n mies samaistuu myös niihin miehiin, joilla on ylikontrolloiva ikävä vaimo. Meitä ärsyttää se, että Väestöliittoa myöden huolehditaan niistä miehistä, joiden puoliso keksii mielivaltaisia siivouskriteerejä, mutta kukaan ei huolehdi naisista, joiden miehet ei tee mitään. Se että mies ei tee "naisten töitä" eli nykymaailmassa mitään kotitöitä, on ihan todellinen, laaja ilmiö, ja sitäkin yritetään tehdä naisten syyksi. Jos minun syy on että laiska mies ei osallistu mihinkään eikä ota vastuuta muusta kuin omista hivituksistaan, niin miksi äkseeräävän naisen puolison tehtävä ole auttaa vaimoaan hänen kontrolliongelmien vuoksi?
Miten niin ei huolehdi? Kotitöiden epätasaisesta jakautumisestahan on puhuttu säännöllisesti jo vuosikausia ja, mikä parasta, Väestöliiton perhebarometrin mukaan tilanne on pikkuhiljaa tasoittumassa. Muistaakseni viimeisen 10 vuoden aikana miesten osuus kotitöistä on kasvanut kolmanneksella, 30% -> 40%. Samoin miesten lasten kanssa viettämä aika on kasvanut puolella.
Miten ihmeessä päädyit sellaiseen tulokseen, että Vaaranen koittaa sysätä saamattomat miehet naisten syyksi, hänhän puhuu eri ongelmasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja töissäkäyvät isit eivät vaivaudu keksimään uusia kodinkoneita, kun se mamma keksii lisähommia ja stressaa ihan hulluna, kodinkoneista huolimatta.
Taas tämä. Mitäs olet itse näin rehtinä työssäkäyvänä miehenä oikein keksinyt? Ai et mitään? Ylläri. Älä rehvastele muiden saavutuksilla.
Tässä Anna Kontulan mietteitä asiasta:
Koska enempi ansiotyöaika tarkoittaa vähemmän perheaikaa, osa perheistä yrittää mieluummin tasata kotitöitä. Silloin miehen on tehtävä perinteisesti naisten alueelle miellettyjä tehtäviä. Jos mies pitää naisten töitä vähempiarvoisina (niin kuin palkkatasoista päätellen Suomessa edelleen ajatellaan), voi niihin tarttuminen olla hankalaa. Suurempi ongelma lienee kuitenkin se, että puolison hyväksyminen omalle tontille tasaveroisena työtoverina ei tahdo kaikilta naisilta onnistua.
Ne harvat kerrat, kun itse olen törmännyt miehiin kohdistuvaan väheksyntään tuttavapiirissäni, on asetelma ollut juuri tämä. Nainen johtaa kotitaloutta rautaisella ammattitaidolla, määrää ja tietää. Miehen ja lasten roolina on totella. Heillä on omat tehtävänsä, mutta ei kokonaisvastuuta tai sananvaltaa siihen, miten työt tulisi hoitaa tai mikä siisteyden taso esimerkiksi on juuri tässä perheessä riittävä.
Koska itsenäinen työ on arvostetumpaa kuin johdettu työ, tasa-arvoiseen asetelmaan ei riitä, että työtä tehdään yhtä paljon. Niin kauan kuin parisuhteessa uusinnetaan asetelmaa, jossa nainen on sukupuolensa perusteella kotitöiden ylivertainen asiantuntija, ei valtasuhde purkaannu.
Lähde: http://www.vasenkaista.fi/2016/01/toista-ja-parisuhteista/
Joko kivitetään hänetkin?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tää ''nyyh naiset haluaa vain täydellisen puhtoisen kodin, älkää asettako standardeja koska me miehet ei tykätä siivota'' nyt on?
Kuka tässä ketjussa on maininnut mitään siitä että kodin tulisi olla putipuhdas ja lasten näyttää kuin tulisivat suoraan Maija Poppasesta? Kodin puhtaanapito on tärkeää, ihan myös hygieniasyistä. Ranskalaiset ja kalapuikot nyt vaan sattuvat olemaan paskaa ravintoa lapselle. Siis ihanko oikeasti me naiset ollaan vaan revitty perseestämme nämä ''standardit'' joissa siis normaaliin eloon kuuluvat puhtaat vaatteet ja monipuolinen ruokavalio? Tässä näkee miten vajaita jotkut miehet ovat, ei mitään käsitystä siitä mikä ero on perussiisteydellä ja pakkomielteisellä siivoamisella.
Huomaatko kuinka tekopyhä olet? Tässä ketjussahan nimenomaan naiset ovat kunnostautuneet kärjistämään minkä tahansa kriteerien höllentämisen automaattisesti tarkoittamaan paskaisissa pyjamissaan pakkasessa vaeltavia lapsia, 24/7/365 nugettien syömiseen, ipad-vanhemmuuteen ja paskaan hukkumiseen. Samat olkiukot toistuvat ketjussa kerta toisensa jälkeen, minkä kyllä huomaisit itsekin jos vain haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Tässä Anna Kontulan mietteitä asiasta:
Koska enempi ansiotyöaika tarkoittaa vähemmän perheaikaa, osa perheistä yrittää mieluummin tasata kotitöitä. Silloin miehen on tehtävä perinteisesti naisten alueelle miellettyjä tehtäviä. Jos mies pitää naisten töitä vähempiarvoisina (niin kuin palkkatasoista päätellen Suomessa edelleen ajatellaan), voi niihin tarttuminen olla hankalaa. Suurempi ongelma lienee kuitenkin se, että puolison hyväksyminen omalle tontille tasaveroisena työtoverina ei tahdo kaikilta naisilta onnistua.
Ne harvat kerrat, kun itse olen törmännyt miehiin kohdistuvaan väheksyntään tuttavapiirissäni, on asetelma ollut juuri tämä. Nainen johtaa kotitaloutta rautaisella ammattitaidolla, määrää ja tietää. Miehen ja lasten roolina on totella. Heillä on omat tehtävänsä, mutta ei kokonaisvastuuta tai sananvaltaa siihen, miten työt tulisi hoitaa tai mikä siisteyden taso esimerkiksi on juuri tässä perheessä riittävä.
Koska itsenäinen työ on arvostetumpaa kuin johdettu työ, tasa-arvoiseen asetelmaan ei riitä, että työtä tehdään yhtä paljon. Niin kauan kuin parisuhteessa uusinnetaan asetelmaa, jossa nainen on sukupuolensa perusteella kotitöiden ylivertainen asiantuntija, ei valtasuhde purkaannu.
Lähde: http://www.vasenkaista.fi/2016/01/toista-ja-parisuhteista/
Joko kivitetään hänetkin?
Öö, ketä kiinnostaa mitä mieltä joku Anna Kontula on? Miksi käyttäisin aikaani hänen mielipiteittensä lukemiseen? Kyseessä on vasemmistokansanedustaja, joka käyttää aikansa sen pohtimiseen, miten väärin on kun sisarukset eivät saa panna toisiaan.
Heli Vaaranen on väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja.
Jos et kykene näkemään noiden kahden välillä tai heidän antamiensa lausuntojensa eroa, niin huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tää ''nyyh naiset haluaa vain täydellisen puhtoisen kodin, älkää asettako standardeja koska me miehet ei tykätä siivota'' nyt on?
Kuka tässä ketjussa on maininnut mitään siitä että kodin tulisi olla putipuhdas ja lasten näyttää kuin tulisivat suoraan Maija Poppasesta? Kodin puhtaanapito on tärkeää, ihan myös hygieniasyistä. Ranskalaiset ja kalapuikot nyt vaan sattuvat olemaan paskaa ravintoa lapselle. Siis ihanko oikeasti me naiset ollaan vaan revitty perseestämme nämä ''standardit'' joissa siis normaaliin eloon kuuluvat puhtaat vaatteet ja monipuolinen ruokavalio? Tässä näkee miten vajaita jotkut miehet ovat, ei mitään käsitystä siitä mikä ero on perussiisteydellä ja pakkomielteisellä siivoamisella.
Huomaatko kuinka tekopyhä olet? Tässä ketjussahan nimenomaan naiset ovat kunnostautuneet kärjistämään minkä tahansa kriteerien höllentämisen automaattisesti tarkoittamaan paskaisissa pyjamissaan pakkasessa vaeltavia lapsia, 24/7/365 nugettien syömiseen, ipad-vanhemmuuteen ja paskaan hukkumiseen. Samat olkiukot toistuvat ketjussa kerta toisensa jälkeen, minkä kyllä huomaisit itsekin jos vain haluaisit.
Hän on himmuisen vihainen. Itserakkauskilpi onneksi suojelee pienenkin kritiikinpoikasen kulkeutumisesta aivoihin. Boinks, kuuluu kimmahdus.
Olen biseksuaali ja tästä syystä olen tietoisesti valinnut seurustella vain naisten kanssa. Koko yhteiselämä alkaa siitä oletuksesta, että lähdetään samalta viivalta. Tehdään erilaisia asioita ja autetaan toisiamme. Tunteista voidaan puhua avoimesti ja syvällisesti. Kokataan toisillemme. Siivotaan yhdessä.
Arki voi olla ihanaakin ja koen, että se on ihanampaa naisen kanssa. On sellainen mukava yhdessätekemisen henki. Kodista tekee kodin se, että se rakennetaan yhdessä.
Tässä tämä koko homma tiivistettynä. Tämä pitäisi jokaisen lukea. Voiko enää selvemmin asiaa ilmaista, mikä tässä kotityöhommassa mättää. Tämän voisi myös lähettää sille Vaaralalle, sais vähän ajattelemisen aihetta. Tai iltasanomat vois tän julkasta. Kiitos kirjoittajalle!
PS. Eniten minua näissä ohjeissa on ihmetyttänyt se,että miten 3v lapsikin ennemmin joutaa ne kotityöt tekemään ,kuin se terve aikuinen mies, jonka pitäisi nimenomaan niistä lapsista huolehtia, eikä toisinpäin.