Lue keskustelun säännöt.
Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
17.01.2016 |
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Mä oikeasti tulostan tämän kommenttisi ja pistän sen liitteeksi eropaperiin joka tossa vieressäni allekirjoitusta vaille möllöttää. APLODIT!
Itselleen aplodeeraaminen on vähän noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Olen vanhempi nainen ja täytyy sanoa että olet kyllä itsekin painajainen puolisona.
Et yrittänytkään ymmärtää edellistä kirjoittajaa.
Sanonpa nyt että jos lapsi menee päiväkotiin tai kouluun puserossa jossa on ketsuppitahra , niin se ei ennusta sitä että se lapsi ei tule pärjäämään elämässä. ( En puhu silmin nähden laiminlyödyistä).
Pikemminkin ne lapset jotka ovat saaneet elää rennosti mutta kuitenkin aktiivista elämää pääsääntöisesti pärjäävät hyvin.
Kerran näin ulkoilualueella perheen, lapset noin 10-12 v. Valkoiset lenkkarit jalassa, äiti kielsi juoksemasta ja vähän väliä pyyhki paperilla niitä lenkkareita puhtaaksi. Isä seisoi tumput suorana.
Ei vaikuttanut heidän elämä kovin kivalta.
Terveiltä ne lapset vaikuttivat, mutta eivät saaneet liata lenkkareitaan.
TÄH!! Ei oo todellista!!
Nyt löyty oikei tsäkpotti!
Lukeka nyt mammat ihan ajatuksella tää setti läpi , ennenku rupeette sitä peukkua hapuilemaan.
Siis oikeestiko on tollasia skitsoakkoja vielä olemassa???
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.
Ihana tietää, että on muitakin samassa jamassa. Olen niin väsynyt 10v:n jälkeen loputtomiin lupauksiin ja vastuun pakoiluun, että nyt on mittari täynnä. Niin se vaan on, että toista ei voi muuttaa, itseään voi. Minä en jaksa enää yrittää ymmärtää tai yrittää mitään muutakaan. On niin syvä uupumus tässä parisuhteessa, että pakko luovuttaa. Muuten menee koko elämä odotellessa jotain mitä ei koskaan tapahdu :-(
Mene nyt jumankauta nainen jo terapiaan täältä uhoomasta, eihän täällä riitä enää palstatila sun avautumisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
336 on jo ihan kypsä pitkälle lomalle. Tahra vaatteessa merkitsee että lapsi on AINA likaisissa vaatteissa, nugetit ruokapöydässä tarkoittaa ettei mitään muuta syödä KOSKAAN, IKINÄ, josta syystä lapset lihovat samantien koulukiusatuiksi. Ja lisää ihan itse keksittyä paatosta mitä kaikkea juuri tämä mies ei tee ja mitä vaimon on sitten ihan pakko tehdä.
Rauhoitu hyvä ihminen, ei ole olemassa lentäviä nugettihirviöitä, jotka vievät sinun lapsesi turmioon, jos selkäsi käännät. Ne nugetit ovat ihan kelpo syömistä silloin tällöin, lapset tykkäävät ja ruoanlaiton tilalla voi tehdä sitten jotain muuta. Vaikka lumiukon lasten kanssa. Oletko muuten kokeillut kaupan lihaperunasoselaatikkoa kaupan italiansalaatin kera? Tai keitettyjä nakkeja käsin kattilasta syötyinä? Kokeile, tavallisesti siitä ei katkea verisuoni päästä...
viesti 334 on juuri sen ruumiillistuma, mitä ap yritti selittää. Ja juuri se syy, miksi Vaarasen jutuista suututtiin.
Viestin 334 "mies" on isi lyö koska rakastaa-tyyppi. Siis ihminen, joka ensin
a) kohtelee muita ihmisiä väärin tai epäkunnioittavasti, oli tapa nyt mikä tahansa. Tässä esimerkissä nyt isi löi.
sitten b) hän siirtää tämän käytöksensä tai vikansa toisen ihmisen syyksi. Isi löi, koska käyttydyit väärin. Isin ei olisi tarvinnut lyödä, jos olisit ollut kivempi.
ja viimeiseksi c) Näkee tämän muita halventavan käytöksensä merkkinä omasta ylemmyydestä. Isi löi, koska rakastaa sinua ja haluaa, että osaat käyttäytyä tulevaisuudessa.
Eli lopputuloksena on hyvä ja rakastava isi, jonka oli pakko rankaista lastaan isin omassa mielessä.
Tästähän on ollut koko ketjussa ja apn paatoksellisessa avauksessa kyse.
Tämä "mies" a) jättää tekemättä osuuttaan kotitöistä ja/tai tekee asiat huonosti. Keksii syitä, miksei asioita tarvitse tehdä.
b) Vastuuttomuus, laiskuus, välinpitämättömyys tai muiden halvekseminen on oikeutettua. "Mies" ei voinut tehdä asioita, koska vaimo pilasi ne päällepäsmäröinnillään. Jos miehen annettaisi tehdä, hän tekisi. Myöskin useat asiat ovat oikeasti typeriä ja turhia akkojen höpinöitä, joten "mies" älykkäämpänä ja rationaalisempana jättää ne tekemättä. Koska vaimo tekee näitä miehiä naurettavia nipotustehtäviä ja elämää vaikeuttavia "ongelmatehtäviä", hän on hössöttävä kana, eli vaimo tekee niitä omaa typeryyttään. Jos vaimokin vain osaisi käyttää aivojaan, olisi hänelläkin yhtä mukavaa kuin "miehellä."
c) Vaimo ansaitsee halveksuntaa ja pilkkaa tekemästään työstä, koska hän ei ole "miehen" kaltaisella tavalla älykäs. Vaimo siis ei ole ahkerampi, vaan typerämpi. Siksi "mies" ei tee mitään väärää alentaessaa vaimon työtaakan turhaksi nipotukseksi, eli naureskelee ja pilkkaa häntä. Se on vain hänen omaa fiksuuttaan. Myöskin mies tekee itseasiassa palveluksen naiselleen ja heidän parisuhteelleen kun hän siirtää omat tai pyydetyt tehtävänsä vaimolle. Hän välttää riidan, kun muuten tulisi kuitenki nalkutusta ja valittamista, "miehen" työpanoksesta huolimatta. Mies tekee palveluksen koko perheelle, kun omaa hauskan elämänasenteen, jossa ei turhia nipoteta. Kotityöt ja aikataulut eivät kuulu hauskuuteen ja elämästä nauttimiseen. Jos muut kykenisivät samaan, olisi heidän perhe yhtä hauska ja rento kuin "mies." Valitettavasti vaimo ei siihen kykene.
lopputulos: mies on puolisoista se älykkäämpi joka ymmärtää tilanteen paremmin, joten vaimo ansaitsee suuremman työtaakan. Hän itse aiheuttaa omilla valinnoillaan sen. Vaimo myös on syyllinen miehen tekemisiin. tiivistettynä: Jos vaimo olisi parempi, ei olisi ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene nyt jumankauta nainen jo terapiaan täältä uhoomasta, eihän täällä riitä enää palstatila sun avautumisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Miten niin? Hyvinhän mahtui tekstini tähän osioon. :) Terapiassa kävin avioeroni jälkeen. Nykyään uusi puoliso enkä terapiaa tarvitse. On niin hyvä olla toista kunnioittavan ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
336 on jo ihan kypsä pitkälle lomalle. Tahra vaatteessa merkitsee että lapsi on AINA likaisissa vaatteissa, nugetit ruokapöydässä tarkoittaa ettei mitään muuta syödä KOSKAAN, IKINÄ, josta syystä lapset lihovat samantien koulukiusatuiksi. Ja lisää ihan itse keksittyä paatosta mitä kaikkea juuri tämä mies ei tee ja mitä vaimon on sitten ihan pakko tehdä.
Rauhoitu hyvä ihminen, ei ole olemassa lentäviä nugettihirviöitä, jotka vievät sinun lapsesi turmioon, jos selkäsi käännät. Ne nugetit ovat ihan kelpo syömistä silloin tällöin, lapset tykkäävät ja ruoanlaiton tilalla voi tehdä sitten jotain muuta. Vaikka lumiukon lasten kanssa. Oletko muuten kokeillut kaupan lihaperunasoselaatikkoa kaupan italiansalaatin kera? Tai keitettyjä nakkeja käsin kattilasta syötyinä? Kokeile, tavallisesti siitä ei katkea verisuoni päästä...
Koulutustasosi?
Vierailija kirjoitti:
336 on jo ihan kypsä pitkälle lomalle. Tahra vaatteessa merkitsee että lapsi on AINA likaisissa vaatteissa, nugetit ruokapöydässä tarkoittaa ettei mitään muuta syödä KOSKAAN, IKINÄ, josta syystä lapset lihovat samantien koulukiusatuiksi. Ja lisää ihan itse keksittyä paatosta mitä kaikkea juuri tämä mies ei tee ja mitä vaimon on sitten ihan pakko tehdä.
Rauhoitu hyvä ihminen, ei ole olemassa lentäviä nugettihirviöitä, jotka vievät sinun lapsesi turmioon, jos selkäsi käännät. Ne nugetit ovat ihan kelpo syömistä silloin tällöin, lapset tykkäävät ja ruoanlaiton tilalla voi tehdä sitten jotain muuta. Vaikka lumiukon lasten kanssa. Oletko muuten kokeillut kaupan lihaperunasoselaatikkoa kaupan italiansalaatin kera? Tai keitettyjä nakkeja käsin kattilasta syötyinä? Kokeile, tavallisesti siitä ei katkea verisuoni päästä...
Ei tässä ollutkaan kyseessä mistään eineksien ja roskaruoan syöttäminen silloin tällöin vaan paljon laajemmasta ja systemaattisemmasta, suuren osan arkea käsittävästä ilmiöstä. Jos et ymmärrä lukemaasi, ei sille mahda mitään. En usko että kukaan jaksaa sitä enää alkaa täällä vääntämään rautalangastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Meillä on kyllä aika tuollainen meininki ihan minun (äiti-ihminen) puolesta. Enkä nalkuta tai nipota miehellekään. Harrastetaan seksiä myös niissä ei-tällä-viikolla vaihdetuissa lakanoissa. Ymmärrät väärin, jos kuvittelet että kaikki tai edes suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista on samanlaisia kuin sinun vaimosi. Se kuva jonka tuossa itse maalaat ei ole se mistä useimmat naiset näissä ketjuissa puhuu, siis että on siisteystaso joka on miehelle (eli siis yleisinhimillisesti) hyväksytty ja on vaimon (eli siis typerien naisten) määrittämä taso joka on mahdoton.
Jos nyt omia esimerkkejäsi käytän, niin alkaen vaikka siitä ketsuppitahrasta, sellainen mies josta näissä ketjuissa puhutaan, ei tee tietoista päätöstä, että pienellä tahralla paita käy vielä huomisen. Mies ei katso sitä paitaa ollenkaan, koska ei ole pukemassa lasta eikä tiedä mitkä on sen lapsen vaatteita eikä huomioi missä kunnossa ne vaatteet on.
Jos mies tarjoaa lapselle aina ranskiksia ja nakkeja, mutta yhdessä ollaan kuitenkin sitä mieltä että lasten olisi hyvä syödä monipuolisesti, myös kasviksia ja maistella uusia makuja, niin miehen ainaisesta rennosta ranskis-ketsuppi-linjasta seuraa, että nainen joutuu omalla vuorollaan laittamaan jotain muuta, terveellisempää. Tässä ketjussa puhutut miehet tosin eivät välttämättä edes ole laittamassa niitä nakkeja lapselle. Jos ovat niin ihan samalla tavalla ne kertakäyttöastiat jää pöydälle ja uunipellit levälleen, kuin muutoinkin.
Ja että mieluummin pulkkamäkeen kuin yritetään saavuttaa ainasiistiä kotia, joo olisi ihan kiva kun se mies veisi itse ne lapset pulkkamäkeen. Olisin iloinen siitä, enkä todellakaan harmittelisi kun nyt yksin joudun imuroimaan taikka jopa lähtemään mukaan sinne miehen organisoimalle pulkkailureissulle.
Puhut ihan erilaisesta tapauksesta, kuin suurin osa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
336 on jo ihan kypsä pitkälle lomalle. Tahra vaatteessa merkitsee että lapsi on AINA likaisissa vaatteissa, nugetit ruokapöydässä tarkoittaa ettei mitään muuta syödä KOSKAAN, IKINÄ, josta syystä lapset lihovat samantien koulukiusatuiksi. Ja lisää ihan itse keksittyä paatosta mitä kaikkea juuri tämä mies ei tee ja mitä vaimon on sitten ihan pakko tehdä.
Rauhoitu hyvä ihminen, ei ole olemassa lentäviä nugettihirviöitä, jotka vievät sinun lapsesi turmioon, jos selkäsi käännät. Ne nugetit ovat ihan kelpo syömistä silloin tällöin, lapset tykkäävät ja ruoanlaiton tilalla voi tehdä sitten jotain muuta. Vaikka lumiukon lasten kanssa. Oletko muuten kokeillut kaupan lihaperunasoselaatikkoa kaupan italiansalaatin kera? Tai keitettyjä nakkeja käsin kattilasta syötyinä? Kokeile, tavallisesti siitä ei katkea verisuoni päästä...
Koulutustasosi?
DI, N 34 Revi nyt sitten siitä jotain :D Ja kyllä, ajattelen varsin miehisesti useimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin naisena oikein hävettää tämä näiden muutaman väsyneen/ sairaan naisen rulettama keskustelu palsta.
Täytyy olla niin, että näiden sekopää mammojen takana on muutama onneton yksilö, jotka sepittävät tarinoita kaikesta kuulemastaan jonain iki totuutena
Lukuisien puolituttujen vääränä päivänä, väärälle ihmiselle vihapäissään sutkautettuja valituksia kootaan yhdeksi "omakohtaiseksi" nyyhkytarinaksi ja sillä kalastellaan sitten hyväksyntää useilla luuseri palstoilla.
Älkää nyt terveet suomalaiset ihanat naiset lähtekö näiden perusteella provosoitumaan ja tehkää oikeasti jotain järkevää vaikka perhenne kanssa muutoin kuin nökötätte tätä roskaa lukemassa ja kommentoimassa.
Näkeehän sen nyt jo päältäpäin, että näiden tyyppien skitsofreeniset trolli tarinat on ihan pelkkää lekendaa.
Eihän niillä voi olla edes aikaa roikkua täällä juttuja kirjoittelemssa, jos kaikki aika menee vaan miehen ja lasten jälkien siivoamiseen.
Lähinnä siis näiden juttujen perusteella miesten; Lapsethan niillä on aina ollu taivaan lahja ja elämän täyttymys, paitsi silloin, kun niistä pitää huolehtia tai tehdä niille ruokaa tai pestä niiden pyykkejä tai tai tai.
Vähän ihmetyttää millä perusteella he lapsia ja/tai avioelämää toivovat tai suunnittelevat.
Ymmärtäisi, jos elettäisiin jossain 1900 luvun Marokossa.
Hys, hys, pois täältä kaikki tervejärkiset heti ennenkuin hulluus leviää!
T: N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Ihan oikeasti naiset, kun ne lapset kasvaa edes jollain lailla omatoimisiksi, lakatkaa nipottamasta.
Mä lakkasin nipottamasta, kun kuopus muutti pois kotoa: linnoittaudun sohvaan iPadin kanssa ja haistatin huilut siivoamiselle, ruuanlaitolle, pyykkäämiselle ja muille jonninjoutaville nipotushommille. Ai että tuli rentoutunut olo, kun työpaikkalounaan lisäksi haukkasin vain jotain pientä kivaa iltaisin ja keittelin kahvia. Hyvin mulle riitti, pieniruokainen nainen kun olen. Pyykkiä pesin vain sillon, kun tarvitsin puhtaita vaatteita, ja työhuoneeni siivosin, muuten en juuri moisiin nipotuksiin puuttunut.
Hankalinta tässä kaikessa oli suodattaa kuuluvista se miehen järkyttynyt nalkutus, kun ruoka ei ollutkaan odottamassa eikä puhtaat vaatteet löytyneet viikattuina kaapista. Roskiksestakin tuli sanomista, kun se alkoi pursua yli, että mikä stana siinä on kun ei voi viedä täyttä pois ja laittaa tyhjää tilalle. (Tuota samaa olin edeltävät 20 vuotta minä ääneensä miehelle ihmetellyt ja saanut kuulla olevani nalkuttaja, kas että moinen turhanpäiväinen nipotus olikin yhtäkkiä ihan relevanttia argumentaatiota.)
Joo, oppihan se mies lopulta tajuamaan, mistä on kysymys. Ikävä vain, että mä ehdin jo tottua rentoon ja nipottamattomaan elämääni, enkä aio enää palata kotiorjaksi. Olkoon tuo siippa nyt vuorostaan vetovastuussa, ehkäpä ne seuraavat 20 vuotta - mä teen sitten kun se nätisti pyytää, jos jaksan ja sattuu huvittamaan. :)
Surkuhupaisinta tässä kertomuksessa on se, että tässäkin nainen tulee oikeasti tehneeksi enemmän, jos kerran on kodin yksin hoitanut siihen saakka, että lapset ovat menneet. Ja sitten mies marttyroi, vaikka ei ole enää kuin kaksi aikuista ihmistä talossa "sotkemassa". :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Meillä on kyllä aika tuollainen meininki ihan minun (äiti-ihminen) puolesta. Enkä nalkuta tai nipota miehellekään. Harrastetaan seksiä myös niissä ei-tällä-viikolla vaihdetuissa lakanoissa. Ymmärrät väärin, jos kuvittelet että kaikki tai edes suurin osa tähänkin ketjuun vastanneista on samanlaisia kuin sinun vaimosi. Se kuva jonka tuossa itse maalaat ei ole se mistä useimmat naiset näissä ketjuissa puhuu, siis että on siisteystaso joka on miehelle (eli siis yleisinhimillisesti) hyväksytty ja on vaimon (eli siis typerien naisten) määrittämä taso joka on mahdoton.
Jos nyt omia esimerkkejäsi käytän, niin alkaen vaikka siitä ketsuppitahrasta, sellainen mies josta näissä ketjuissa puhutaan, ei tee tietoista päätöstä, että pienellä tahralla paita käy vielä huomisen. Mies ei katso sitä paitaa ollenkaan, koska ei ole pukemassa lasta eikä tiedä mitkä on sen lapsen vaatteita eikä huomioi missä kunnossa ne vaatteet on.
Jos mies tarjoaa lapselle aina ranskiksia ja nakkeja, mutta yhdessä ollaan kuitenkin sitä mieltä että lasten olisi hyvä syödä monipuolisesti, myös kasviksia ja maistella uusia makuja, niin miehen ainaisesta rennosta ranskis-ketsuppi-linjasta seuraa, että nainen joutuu omalla vuorollaan laittamaan jotain muuta, terveellisempää. Tässä ketjussa puhutut miehet tosin eivät välttämättä edes ole laittamassa niitä nakkeja lapselle. Jos ovat niin ihan samalla tavalla ne kertakäyttöastiat jää pöydälle ja uunipellit levälleen, kuin muutoinkin.
Ja että mieluummin pulkkamäkeen kuin yritetään saavuttaa ainasiistiä kotia, joo olisi ihan kiva kun se mies veisi itse ne lapset pulkkamäkeen. Olisin iloinen siitä, enkä todellakaan harmittelisi kun nyt yksin joudun imuroimaan taikka jopa lähtemään mukaan sinne miehen organisoimalle pulkkailureissulle.
Puhut ihan erilaisesta tapauksesta, kuin suurin osa täällä.
Täällähän kaikki puhuvat ihan eri tapauksista. Tämä tapa yleistää omat kokemukset on ikävä ja kärjistävä, mutta toisaalta ei niitä poikkeuksia viitsi luetella ja mitä keskustelua siitä edes syntyisi jos ei omia henkilökohtaisia kokemuksia jaettaisi. Ilmeisen monilla on täysi tumpelo puolisona. Monilla on varmaan myös masentunut puoliso tai ehkä jostain muusta kärsivä, ADHD tai ADD mm. eivät aina ole niin vahvoja että saisi diagnoosin, mutta nämä taipumukset tietyn stressipisteen ylittyessä rävähtävät ihan jokapäiväisiksi. Ja paljon muiten persoonallisuushäiriöitä, jotka juurikin stressin yhteydessä tulevat esille voimakkaasti. Joidenkin tietojen mukaan jopa 20% väestöstä kärsii jonkinlaisesta käytökseen ja elämänhallintaan liittyvästä häiriöstä, joten onko ihme, että kontrollifriikki osuu yhteen masennustaipumuksen omaavan kanssa. Mitään hyvää liittoa siitä ei seuraa, elleivät ole molemmat ihmisinä kypsiä ja valmiita kompromisseihin.
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena oikein hävettää tämä näiden muutaman väsyneen/ sairaan naisen rulettama keskustelu palsta.
Täytyy olla niin, että näiden sekopää mammojen takana on muutama onneton yksilö, jotka sepittävät tarinoita kaikesta kuulemastaan jonain iki totuutena
Lukuisien puolituttujen vääränä päivänä, väärälle ihmiselle vihapäissään sutkautettuja valituksia kootaan yhdeksi "omakohtaiseksi" nyyhkytarinaksi ja sillä kalastellaan sitten hyväksyntää useilla luuseri palstoilla.
Älkää nyt terveet suomalaiset ihanat naiset lähtekö näiden perusteella provosoitumaan ja tehkää oikeasti jotain järkevää vaikka perhenne kanssa muutoin kuin nökötätte tätä roskaa lukemassa ja kommentoimassa.
Näkeehän sen nyt jo päältäpäin, että näiden tyyppien skitsofreeniset trolli tarinat on ihan pelkkää lekendaa.
Eihän niillä voi olla edes aikaa roikkua täällä juttuja kirjoittelemssa, jos kaikki aika menee vaan miehen ja lasten jälkien siivoamiseen.
Lähinnä siis näiden juttujen perusteella miesten; Lapsethan niillä on aina ollu taivaan lahja ja elämän täyttymys, paitsi silloin, kun niistä pitää huolehtia tai tehdä niille ruokaa tai pestä niiden pyykkejä tai tai tai.
Vähän ihmetyttää millä perusteella he lapsia ja/tai avioelämää toivovat tai suunnittelevat.
Ymmärtäisi, jos elettäisiin jossain 1900 luvun Marokossa.
Hys, hys, pois täältä kaikki tervejärkiset heti ennenkuin hulluus leviää!
T: N33
Iki_totuuksia on niin kiva kirjotella luuseri_palstoilla. On kuule ihan lekendaa, että tämä olisi trolli_palsta. 2010_luvun Suomessa taivaan_lahja_lapset osallistuvat myös siivoukseen.
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mäpäs teen huvikseni yhteenvetoa (osasta) tähän mennessä puhutusta.
1. Ensin perusongelma: On ihan saatanan epäreilua, että tiimissä on kaksi ihmistä, joista toisen homma on tehdä kaikki työt ja toisen homma taas on nauttia toisen työn tuloksista ja sitten aiheuttaa toiselle lisää työtä.
2. Sitten joidenkin - omasta mielestään varmaan ihan täysjärkisten - ihmisten ratkaisuehdotuksia tähän epäreiluuteen:
a. No se joka tekee työt vois opetella tekemään ne iloisemmalla mielellä, niin sit sillä toisella olis kivempaa. Ain laulain työtäs tee! Mut älä laula liian kovaa, muuten toinen ei kuule mitä telkkarissa puhutaan.
b. Se työntekijä vois jättää jonkun oman harrastuksensa pois ja käyttää säästyneet rahat siihen, että palkkaa siivoojan kerran viikossa. Sit sen tarttis ite tehdä vähemmän ja siihen vähempäänkin jäisi enemmän aikaa, kun ei enää ramppaa siellä harrastuksessaan.
c. Siis ongelman ydinhän on tässä se, että se joka tekee ne kotityöt, ei osaa tyhmyyttään tehdä niitä oikein. Jos opettelee paremmat työtavat, niin säästyy jo monta minuuttia joka päivä! Ni sit ei tartte valittaa että menee liikaa aikaa. Jos ei itse osaa parantaa suoritustaan, voi kysyä vinkkejä sohvan suunnasta. Sieltä tulee varmasti vaikka mitä, kun se tyyppi siellä on seurannut tuota sun onnetonta tuherrustas vierestä vuosikaudet. Muista kiittää ohjeista, sun elämääshän ne helpottaa.
d. Lapset töihin! Kyllä kolmevuotias voi jo luututa, siellähän se möyrii lattialla suuren osan ajastaan muutenkin.
e. Kannattaa vaan totuttautua siihen ajatukseen, että perhe elää tästä lähtien sikolätissä. Kyllä siihen hajuun lopulta turtuu.
f. Parhaiten auttaa se, että hyväksyy vaan sen ajatuksen, että se epäreiluus on osa elämää eikä yritäkään muuttaa mitään. Lopulta sielu kuolee ja olo helpottaa, kun ei enää osaa edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Meditointi voi auttaa alkuaikoina, jos on vaikeuksia suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
Välillä mua ällistyttää, miten hyviä kirjoituksia täällä on.
Mä en sano tätä lainkaan sarkasmilla tai ilkeydellä. Olet oikeasti tosi upeasti tiivistänyt sen, mitä en itse kykenisi.
Mä oikeasti tulostan tämän kommenttisi ja pistän sen liitteeksi eropaperiin joka tossa vieressäni allekirjoitusta vaille möllöttää. APLODIT!