Lue keskustelun säännöt.
Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
17.01.2016 |
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo just näin. Kotisiivoojaan rahaa, lasten harrastuksista (eli tulevaisuudesta ja kehittymisestä) pitää nipistää ja eineksiä syöttää, ettei mies vaan vahingossakaan joudu tekemään jotain. Toisin sanoen, miehen laiskuuden kustannuksella alennetaan elintasoa. Tää on just sitä lässynläätä, mitä joku aikasempi tarjoili tuolla. Hänellä oli ideana, että asennoituu yksihuoltajaksi ja kaikki miehen tekemä ripsaus on plussaa.
Voiko miestä enempää sylivauvaksi alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan
tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.Suursiivous ammattilaisilta vähintään kahdesti vuodessa ja se jumalattoman kallis harrastus pois, joka syö perheen yhdessäoloaikaa muiden kustannuksella. Oli sitten pojan jääkiekko, tyttären ratsastus (oma hevonen), iskän moottoripyörä tai äidin sisustusharrastus, johon koko muu perhe joutuu osallistumaan halusi tai ei. Eineksiin ei kerran viikossa kukaan kuole, mutta pipot voisivat olla löysemmällä, varsinkin jos ostatte sormin syötäviä ruokia.
Joo o. Ensinnäkin, jääkiekko ei ole jumalattoman kallista. Sen sijaan se on todella kehittävää, urheilullista ja elinikäisiä kavereita synnyttävää aktiviteettia, johon todellakin kannattaa satsata. Sitä ei voi todellakaan verrata johonkin aikuisen miehen lelumopoihin tai järjettömän kalliisiin sisustuskrääsään.
Samoin toi tyttären oma hevonen on niin eliittiä, että ehkä 0,5% Suomen tytöistä pätee. Ratsastus on sitten ilman omaa heppaa aika yleinen ja hyvä harrastus.
Jos tarkoitat sitä, että koko perheellä olisi vastaavat olot, se meinaisi perheen väistämättä kuuluvan todella hyvätuloisiin, jota nyt on aika harva.
Mä en kyllä toisaalta lainkaan kykene ymmärtämään, mikä pointtisi oli.
Lasten harrastukset (kuten tuo ratsastus ja jääkiekko) on yksiä parhaita asioita, mihin voi rahaansa laittaa. Jos sä et kykene näkemään niiden arvoa, ei ne voida vääntää tästä. Myöskin hyvä ravinto on elintärkeää. Kukaan ei ole kuollut kerran viikossa nugetteihin ja ranuihin, mutta en ymmärrä, miksi hitossa niin pitäisi olla.
Pointtisi on siis se, että harrastuksia pitää vähentää ja kaksi kertaa vuodessa maksettu siivous. Miten se liittyy mitenkään apn aloitukseen tai siihen, miksei miehet osallistu?
Pointti on se, ettei kaikkea voi saada, ellei ole tarpeeksi resursseja. Jos satsaa yhden tai kahden perheenjäsenen harrastukseen, niin se aika ja raha on pois jostain muusta. En henkilökohtaisesti tunne perheitä, joissa jääkiekko olisi harrastus, otin sen esimerkiksi siksi, että yleensä sitä pidetään sekä kalliina että aikaavievänä. Hienoa, jos näin ei ole.
Tiedän perheen, jossa on hevonen tosin sekä äidin että tyttären yhteinen harrastus. Mutta työn ja koulun ohella se vie ihan tuhottomasti aikaa ja eipä rahaakaan jää ainakaan siivoojan palkkaukseen. Tämä rouva narisee kun mies ei tee kotihommia, kun oma ja ainoan lapsen aika menee tallissa. Siis miehen pitäisi yksinään huolehtia suurimmasta osasta muita töitä, kun "ei rouva joka paikkaan ehdi". Kohtuutonta mielestäni. Ruikutuksen voisi jättää kokonaan pois ja tyytyä valintaansa.
Edelleen sitä voi satsata laadukkaseen ravintoon, hyvähän se on. Mutta onhan se hauskaa pistää sanomalehti telkkarin eteen, kasata pizzaa, hot dogeja, nugetteja yms. muuta siitä suodatinpussiin ja syödä vaan jonkun hömppäohjelman ääressä. Voihan siihen laittaa muutakin terveellisempää helppoa, kuten hedelmiä tai juureksia dipattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten tapa pyörittää huushollia on vähän erilainen kuin naisten. (Eksäni tosin piti minua silti siivoushuluna).
Itse pidän tärkeämpänä rentoa meininkiä ja esimerkiksi imuroinnin välillä saattaa joskus mennä kuukausi tai pari. Toisaalta sellaiset sotkut, kuten kaatuneet ruoat, jotka pahenevat seisoessaan, hoidan heti.
Mietin, onko tuossa ilmiössä kyse siitä, että olet nipo, vai siitä, että miehesi ei ole koskaan pyörittänyt yksin huushollia eikä tiedä, mihin kuntoon asunto menee, jos ei perussiisteyttä hoida. Naiset tekevät kokemukseni mukaan monia asioita vain siksi että on sosiaalinen tai äidin opettama pakko, "tää vaan pitää tehdä näin", eivätkä siksi että olisi todellinen pakko. Näiden kahden erottaminen toisistaan olisi tärkeää. Mieti, mikä sinua oikeasti ärsyttää miehen tavassa tehdä. Onko kyse siitä, että ei toimita "niinkuin pitää", ja koet tämän henkilökohtaisena loukkauksena? Vai onko todellinen tarve? Tämän arviointin voi toki olla vaikeaa. Kukaanhan ei halua elää puolisonaan sotkeva murrosikäinen, mutta ei myöskään puolisonaan nipottava päällepäsmäri.
Perheterapiasta voisi myös olla apua, niin saisitte näkökulmia erilaisiin käsityksiinnne siivoamisesta ja asioiden hoitamisesta.
Just tuo ottaa päästä jos lapsen turvallisuus on vaarassa tai hoito on niin surkeaa että siitä seuraa täysin turhia ongelmia. Mut neuvoakaan ei saa tai vaatia koska isukin täytyy saada toimia omalla tyylillään. Meillä oma tyyli tarkoitti sitä että jos mies joskus jäi juuri kävelemään oppineen taaperon kanssa kaksistaan kotiin, kotiin tullessani mies makasi sohvalla päikkäreillä ja lapsi teki mitä teki. Tai oman lapsen ruokkiminen oli sitä että päivän ensimmäinen ateria oli lounas joskus yhdeltätoista, jolloin mies söi kuin käärme, seuraava ruokailu kolmen aikaan Fazerin sininen suklaalevy, ja sitten kun tulin seitsemältä kotiin ja vastassa oli täysin hysteerinen taapero joka oli siinä tilassa ettei enää kontaktia tahtonut saada, miehen puolustus oli että söihän se kolmen aikaan siitä suklaalevystä. Tällaisten jäljeen on niin vaikea kokea että tasa-arvoisina kumppaneina arkea pyöritetään.
Tuli mieleen mun ex, joka istui käsi housuissa sohvalla ja katsoi telkkaria. Otin imurin ja kysyin nätisti, että voisitsä joskus imuroida. Vastaus oli: ei huvita. Et silleen.
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Nämä amatöörit ovat istuneet eräälläkin yliopiston menetelmätieteen luennolla ja suorittaneet niistä useampien opintoviikkojen jaksoja. Me emme voi käsittää, miten joku tohtorintutkinnon suorittanut voi olla noin pihalla tieteellisen tutkimuksen yleistämisperiaatteista. Vai onko siihen taas joku opintonsa kesken jättänyt toimittaja laittanut omiaan?
Tämä mamma ei ole tiennyt hänen mallinurastaan ennen tämän lainatun viestin lukemista. Vielä vähemmän olen tiennyt miesten suosiosta mutta sen tiedän, että mallit eivät kovin suuresti tavallisia heteromiehiä miellytä.
En minä väitä, että HV ei voi olla oikeassa, mutta hänen väitteensä perustuvat hyvin tarkkaan rajattuun ja valikoituun otokseen.
Missä kohtaa mielestäsi mentiin metsään yleistämisen suhteen? Minä luin jutun ja kuuntelin haastattelun ja jäin siihen käsitykseen että Vaarasen pääpointit olivat että yhä useampi mies kokee vähättelyä parisuhteessaan ja että miehiä väheksyvä puhe on yleistynyt. Kun luen näitä viestejä palstalla niin tulee väkisinkin mieleen, että ovatkohan kaikki edes lukeneet saati ymmärtäneet alkuperäistä juttua tai kuunnelleet sitä haastattelua, koska en vain näe mitään syytä siihen, että kaikki ovat nyt kilpaa todistelemassa että heidän miehensä nyt vain on saamaton vätys, jota kuuluukin väheksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo just näin. Kotisiivoojaan rahaa, lasten harrastuksista (eli tulevaisuudesta ja kehittymisestä) pitää nipistää ja eineksiä syöttää, ettei mies vaan vahingossakaan joudu tekemään jotain. Toisin sanoen, miehen laiskuuden kustannuksella alennetaan elintasoa. Tää on just sitä lässynläätä, mitä joku aikasempi tarjoili tuolla. Hänellä oli ideana, että asennoituu yksihuoltajaksi ja kaikki miehen tekemä ripsaus on plussaa.
Voiko miestä enempää sylivauvaksi alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan
tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.Suursiivous ammattilaisilta vähintään kahdesti vuodessa ja se jumalattoman kallis harrastus pois, joka syö perheen yhdessäoloaikaa muiden kustannuksella. Oli sitten pojan jääkiekko, tyttären ratsastus (oma hevonen), iskän moottoripyörä tai äidin sisustusharrastus, johon koko muu perhe joutuu osallistumaan halusi tai ei. Eineksiin ei kerran viikossa kukaan kuole, mutta pipot voisivat olla löysemmällä, varsinkin jos ostatte sormin syötäviä ruokia.
Joo o. Ensinnäkin, jääkiekko ei ole jumalattoman kallista. Sen sijaan se on todella kehittävää, urheilullista ja elinikäisiä kavereita synnyttävää aktiviteettia, johon todellakin kannattaa satsata. Sitä ei voi todellakaan verrata johonkin aikuisen miehen lelumopoihin tai järjettömän kalliisiin sisustuskrääsään.
Samoin toi tyttären oma hevonen on niin eliittiä, että ehkä 0,5% Suomen tytöistä pätee. Ratsastus on sitten ilman omaa heppaa aika yleinen ja hyvä harrastus.
Jos tarkoitat sitä, että koko perheellä olisi vastaavat olot, se meinaisi perheen väistämättä kuuluvan todella hyvätuloisiin, jota nyt on aika harva.
Mä en kyllä toisaalta lainkaan kykene ymmärtämään, mikä pointtisi oli.
Lasten harrastukset (kuten tuo ratsastus ja jääkiekko) on yksiä parhaita asioita, mihin voi rahaansa laittaa. Jos sä et kykene näkemään niiden arvoa, ei ne voida vääntää tästä. Myöskin hyvä ravinto on elintärkeää. Kukaan ei ole kuollut kerran viikossa nugetteihin ja ranuihin, mutta en ymmärrä, miksi hitossa niin pitäisi olla.
Pointtisi on siis se, että harrastuksia pitää vähentää ja kaksi kertaa vuodessa maksettu siivous. Miten se liittyy mitenkään apn aloitukseen tai siihen, miksei miehet osallistu?
Ohis mutta on se jääkiekko kyllä harrastuksena kalleimmasta päästä. Kahden alakouluikäisen pojan lätkäharrastukseen menee meillä n. 8000e/vuosi ja kulut tuosta iän myötä vähintään tuplaantuvat. Jos kumpikin harrastaa 18-vuotiaaksi asti, niin rahaa on siihen mennessä palanut luokkaa 200 000e.
Kiivas treenitahti peleineen, turnauksineen ym oheishommineen tarkoittaa sitä että koko perheen elämä kulkee pitkälti poikien harrastusten tahdittamana, joten ymmärrän kyllä hyvin tuotakin näkökulmaa että jos vanhempien arjessa jaksaminen on vaikeaa niin myös tämäntyylisistä harrastuksista karsiminen saattaa käydä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
itse varmaankin menet töihin tahraisissa vaatteissa? Syöt roskaruokaa päivittäin? Heittelet tavarasi minne sattuu > et löydä niitä kun tarvitset? Viihdyt likaisessa kodissa?
Fine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
itse varmaankin menet töihin tahraisissa vaatteissa? Syöt roskaruokaa päivittäin? Heittelet tavarasi minne sattuu > et löydä niitä kun tarvitset? Viihdyt likaisessa kodissa?
Fine.
Kotitöistä voi valita kaikkein tärkeimmät hygienian ja terveellisyyden kannalta ja siitä seuraavana sitten tietysti tulee viihtyvyys. Esimerkiksi petivaatteet on hygieniasyistä hyvä vaihtaa ja pestä viikottain, mutta petaaminen on viihtyvyyskysymys. Lakanoitten ja tyynynliinojen mankelointi, sekä päiväpeitteen sommittelu tyynyjen kera ovat sisustusharrastus. Hyvä kokki ei koe ruoanlaittoa vaikeana, mutta ei voi odottaa toisenkin olevan samalla tasolla. Eineksien ja täysin kotona tehdyn välillä on myös puolivalmisteita, joista esim. kiusaukset ovat ihan ok vaikka joka viikko parikin kertaa. Kaupan pakasteesta löytyy muutakin kuin pizzaa. Porkkanaraastetta voi se parempi ja ahkerampi kokki tehdä ison annoksen vaikka viikoittain ja lisukkeena jos on minitomaatteja ja kurkkuviipaleita, välipalaksi ja jälkiruoaksi hedelmiä, niin ei se ole paha ruokavalio ollenkaan. Moni emäntä ei ikinä suostu kalapuikkoihin ja ranskalaisiin, on sekin nyt ihan kohtuutonta. Kotoa kaatunut maito, oksennukset ja muut isot hygieniariskit siivotaan heti. Imuroinnin voi jättää väliin jopa kolmeksi viikoksi, jos ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä sitä. Voi tehdä myös valintoja, esim. ruoaksi valmisruokaa mutta imuroi tai kotiruokaa mutta jättää imuroimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
itse varmaankin menet töihin tahraisissa vaatteissa? Syöt roskaruokaa päivittäin? Heittelet tavarasi minne sattuu > et löydä niitä kun tarvitset? Viihdyt likaisessa kodissa?
Fine.
Avustin joskus seurakunnan päiväkerhon vetäjää silloin tällöin. Voit uskoa, että tuolla lailla rennosti elämään suhtautuvien vanhempien lapset haistoi. Ja ne eväät... Jos niitä oli, ne olivat tyyliin karkkia ja limpparia. Kivat sokerihumalat nappuloilla loppukerhon ajan.
Kuulostaa ap hyvin tutulta. Meilläkään mies ei tee mitään. Tosiaankaan ei siis mitään. Talo, piha, autot, laskut, kotityöt, lapset, wilmat ja lasten menot, sukulaisreissut, lomajärjestelyt lasten koulujen osalta, siivous sänkyjen petaamisesta ihan pöydän pyyhkimiseen ja sulakkeiden vahtoon. Kaikki vastuu minun hartioillani, joka ikinen asia. On varmaan helppoa syyttää sitten minua jos joku asia k*see. Ja jos jotain pitäisi tehdä, niin se on kitenkin 'ihan turhaa ja taas sä aloitat'. Voi helkkarin kuusitoista että alkaa pännimään kun 15v. on saanut kaiken tehdä itse. Herra kyllä itse tekee ruokaa n. kerran kaksi viikossa mutta aina itselleen ja jos joku muu tykkää niin hyvä mäihä! Koskaan ei ole kysynyt että 'Mitä haluaisitte syödä?' Koskaan ikinä ei tee mitään lasten kanssa, ja sitten valittaa kun lapset eivät halua tulla kainaloon. Koskaan ikinä ei tee mitään minunkaan kanssani tai sano kaunista sanaa ja ihmettelee etten halua (tai ehdi) kainaloon. Itse olen aina tukenut ja kannustanut häntä. EN ENÄÄ. Olen aivan raivon partaalla. Molemmat käymme päivätöissä ja tienaamme suunnilleen saman verran joten kyse ei ole edes siitä että hän 'elättäisi'. Voisimme tietysti palkata kotisiivoojan, mutta se ei ole asian ydin vaan se, että toinen ei ota vastuuta mistään vaan käyttäytyy kuin joku hotelliasukas ja huollettava. Työni ei myöskään hänen mielestään ole tärkeää, vain hänen. Olen aivan poikki, en jaksa enää ja kaikki rakkaus on väistynyt katkeruuden tieltä. Suuresti minua loukkaa myös hänen välinpitämättömyytensä lapsia kohtaan. Miten joku voi olla noin itsekäs? Mitäköhän tässä huushollissa tapahtuisi jos minäkin menisin vaan sohvannurkkaan istumaan päivä päätteeksi. Lasua varmaan pukkaisi kohta kun lapset hiukset kampaamatta ja ruokkimatta ja olisi 'Suomen karsein koti'- tyypit ovella. Enkä todellakaan ole mikää nipo vaan meillä siivotaan (minä ja lapset siivotaan) kerran viikossa, keittö useammin. Tämä ei ole mikään tiimi vaan minä ja lapset ja siivelläeläjä, voi pe***le. Olen kertonut olevani todella väsynyt. Olen yrittänyt keskustella rakentavasti. Olen ehdottanut listaa jaettavista kotitöistä. Olen sanonut harkitsevani eroa, mutta kuulemma tuhoaisin hänet ja hän 'ei tiedä mitä tekee itselleen jos niin käy'. Hän ei myöskään suostu mhinkään pariterapiaan koska se on 'akkojen juttuja'. Tässä sitä sitten ollaan! Orjana tai perheen tuhoajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap hyvin tutulta. Meilläkään mies ei tee mitään. Tosiaankaan ei siis mitään. Talo, piha, autot, laskut, kotityöt, lapset, wilmat ja lasten menot, sukulaisreissut, lomajärjestelyt lasten koulujen osalta, siivous sänkyjen petaamisesta ihan pöydän pyyhkimiseen ja sulakkeiden vahtoon. Kaikki vastuu minun hartioillani, joka ikinen asia. On varmaan helppoa syyttää sitten minua jos joku asia k*see. Ja jos jotain pitäisi tehdä, niin se on kitenkin 'ihan turhaa ja taas sä aloitat'. Voi helkkarin kuusitoista että alkaa pännimään kun 15v. on saanut kaiken tehdä itse. Herra kyllä itse tekee ruokaa n. kerran kaksi viikossa mutta aina itselleen ja jos joku muu tykkää niin hyvä mäihä! Koskaan ei ole kysynyt että 'Mitä haluaisitte syödä?' Koskaan ikinä ei tee mitään lasten kanssa, ja sitten valittaa kun lapset eivät halua tulla kainaloon. Koskaan ikinä ei tee mitään minunkaan kanssani tai sano kaunista sanaa ja ihmettelee etten halua (tai ehdi) kainaloon. Itse olen aina tukenut ja kannustanut häntä. EN ENÄÄ. Olen aivan raivon partaalla. Molemmat käymme päivätöissä ja tienaamme suunnilleen saman verran joten kyse ei ole edes siitä että hän 'elättäisi'. Voisimme tietysti palkata kotisiivoojan, mutta se ei ole asian ydin vaan se, että toinen ei ota vastuuta mistään vaan käyttäytyy kuin joku hotelliasukas ja huollettava. Työni ei myöskään hänen mielestään ole tärkeää, vain hänen. Olen aivan poikki, en jaksa enää ja kaikki rakkaus on väistynyt katkeruuden tieltä. Suuresti minua loukkaa myös hänen välinpitämättömyytensä lapsia kohtaan. Miten joku voi olla noin itsekäs? Mitäköhän tässä huushollissa tapahtuisi jos minäkin menisin vaan sohvannurkkaan istumaan päivä päätteeksi. Lasua varmaan pukkaisi kohta kun lapset hiukset kampaamatta ja ruokkimatta ja olisi 'Suomen karsein koti'- tyypit ovella. Enkä todellakaan ole mikää nipo vaan meillä siivotaan (minä ja lapset siivotaan) kerran viikossa, keittö useammin. Tämä ei ole mikään tiimi vaan minä ja lapset ja siivelläeläjä, voi pe***le. Olen kertonut olevani todella väsynyt. Olen yrittänyt keskustella rakentavasti. Olen ehdottanut listaa jaettavista kotitöistä. Olen sanonut harkitsevani eroa, mutta kuulemma tuhoaisin hänet ja hän 'ei tiedä mitä tekee itselleen jos niin käy'. Hän ei myöskään suostu mhinkään pariterapiaan koska se on 'akkojen juttuja'. Tässä sitä sitten ollaan! Orjana tai perheen tuhoajana.
Eri reilua toi syyllistäminen ja joku itsarilla uhkailu. Mä ehkä antaisin narun ja sanoisin, että osaatko tehdä solmun vai teenkö senkin puolestasi.
Pidä puolesi, lemppaa pihalle tollanen loinen. Täällä kun aina moititaan naisia "lompakkoloisiksi" niin kyllä tollanen sohvaloinen on vähintään yhtä paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap hyvin tutulta. Meilläkään mies ei tee mitään. Tosiaankaan ei siis mitään. Talo, piha, autot, laskut, kotityöt, lapset, wilmat ja lasten menot, sukulaisreissut, lomajärjestelyt lasten koulujen osalta, siivous sänkyjen petaamisesta ihan pöydän pyyhkimiseen ja sulakkeiden vahtoon. Kaikki vastuu minun hartioillani, joka ikinen asia. On varmaan helppoa syyttää sitten minua jos joku asia k*see. Ja jos jotain pitäisi tehdä, niin se on kitenkin 'ihan turhaa ja taas sä aloitat'. Voi helkkarin kuusitoista että alkaa pännimään kun 15v. on saanut kaiken tehdä itse. Herra kyllä itse tekee ruokaa n. kerran kaksi viikossa mutta aina itselleen ja jos joku muu tykkää niin hyvä mäihä! Koskaan ei ole kysynyt että 'Mitä haluaisitte syödä?' Koskaan ikinä ei tee mitään lasten kanssa, ja sitten valittaa kun lapset eivät halua tulla kainaloon. Koskaan ikinä ei tee mitään minunkaan kanssani tai sano kaunista sanaa ja ihmettelee etten halua (tai ehdi) kainaloon. Itse olen aina tukenut ja kannustanut häntä. EN ENÄÄ. Olen aivan raivon partaalla. Molemmat käymme päivätöissä ja tienaamme suunnilleen saman verran joten kyse ei ole edes siitä että hän 'elättäisi'. Voisimme tietysti palkata kotisiivoojan, mutta se ei ole asian ydin vaan se, että toinen ei ota vastuuta mistään vaan käyttäytyy kuin joku hotelliasukas ja huollettava. Työni ei myöskään hänen mielestään ole tärkeää, vain hänen. Olen aivan poikki, en jaksa enää ja kaikki rakkaus on väistynyt katkeruuden tieltä. Suuresti minua loukkaa myös hänen välinpitämättömyytensä lapsia kohtaan. Miten joku voi olla noin itsekäs? Mitäköhän tässä huushollissa tapahtuisi jos minäkin menisin vaan sohvannurkkaan istumaan päivä päätteeksi. Lasua varmaan pukkaisi kohta kun lapset hiukset kampaamatta ja ruokkimatta ja olisi 'Suomen karsein koti'- tyypit ovella. Enkä todellakaan ole mikää nipo vaan meillä siivotaan (minä ja lapset siivotaan) kerran viikossa, keittö useammin. Tämä ei ole mikään tiimi vaan minä ja lapset ja siivelläeläjä, voi pe***le. Olen kertonut olevani todella väsynyt. Olen yrittänyt keskustella rakentavasti. Olen ehdottanut listaa jaettavista kotitöistä. Olen sanonut harkitsevani eroa, mutta kuulemma tuhoaisin hänet ja hän 'ei tiedä mitä tekee itselleen jos niin käy'. Hän ei myöskään suostu mhinkään pariterapiaan koska se on 'akkojen juttuja'. Tässä sitä sitten ollaan! Orjana tai perheen tuhoajana.
Oota vaan, sulle tulee ihan just joku kertomaan miten tilanne on sinun syysi. Ehkä miestä ei kiinnosta osallistua koska SINÄ olet nalkuttanut/vaatinut/rupsahtanut/lihonnut (toi lihominen tuntuu liittyvän kaikkeen ja olevan kaiken syy.)
Oikeasti, oota vaan. Pian joku karauttaa kertomaan, miten mies menettää halunsa tehdä jos sitä pakottaa ja pitää puhua nätisti ja lässynlää. Näissä asioissa vastuu kun tuntuu olevan poikkeuksetta naisella. Myös siitä miehen käytöksestä.
Niin tai sit et mitäs oot mahdollistanu ton käytöksen tai mikset eroa kun vaan valitat.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.
Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen mun ex, joka istui käsi housuissa sohvalla ja katsoi telkkaria. Otin imurin ja kysyin nätisti, että voisitsä joskus imuroida. Vastaus oli: ei huvita. Et silleen.
Minun eksäni taas totesi, kun pyysin viemään roskat ulos (roskiskatoksen ohi) mennessään: Älä nakita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Ihan oikeasti naiset, kun ne lapset kasvaa edes jollain lailla omatoimisiksi, lakatkaa nipottamasta.
Mä lakkasin nipottamasta, kun kuopus muutti pois kotoa: linnoittaudun sohvaan iPadin kanssa ja haistatin huilut siivoamiselle, ruuanlaitolle, pyykkäämiselle ja muille jonninjoutaville nipotushommille. Ai että tuli rentoutunut olo, kun työpaikkalounaan lisäksi haukkasin vain jotain pientä kivaa iltaisin ja keittelin kahvia. Hyvin mulle riitti, pieniruokainen nainen kun olen. Pyykkiä pesin vain sillon, kun tarvitsin puhtaita vaatteita, ja työhuoneeni siivosin, muuten en juuri moisiin nipotuksiin puuttunut.
Hankalinta tässä kaikessa oli suodattaa kuuluvista se miehen järkyttynyt nalkutus, kun ruoka ei ollutkaan odottamassa eikä puhtaat vaatteet löytyneet viikattuina kaapista. Roskiksestakin tuli sanomista, kun se alkoi pursua yli, että mikä stana siinä on kun ei voi viedä täyttä pois ja laittaa tyhjää tilalle. (Tuota samaa olin edeltävät 20 vuotta minä ääneensä miehelle ihmetellyt ja saanut kuulla olevani nalkuttaja, kas että moinen turhanpäiväinen nipotus olikin yhtäkkiä ihan relevanttia argumentaatiota.)
Joo, oppihan se mies lopulta tajuamaan, mistä on kysymys. Ikävä vain, että mä ehdin jo tottua rentoon ja nipottamattomaan elämääni, enkä aio enää palata kotiorjaksi. Olkoon tuo siippa nyt vuorostaan vetovastuussa, ehkäpä ne seuraavat 20 vuotta - mä teen sitten kun se nätisti pyytää, jos jaksan ja sattuu huvittamaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Kuka haluaa harrastaa seksiä sellaisen ihmisen kanssa joka vaikuttaa yhdeltä lapsista?
Ei todellakaan tarvitse olla mikään palkintoisä mutta vastuullinen aikuinen pitää olla. Ne vaatteet kuivumaan pulkkamäen jälkeen ettei homehdu, lelut on kiva kerätä että äiti joka herää yöllä lasten itkuun ei ole rähmällään jonkun pikkuauton takia jne, aivan maalaisjärkeä. Lapsuudessa opitut tavat myös kantaa aikuisuuteen, ja lapsissa on tulevaisuus; roskaruokaa ja epäekologisia paperilautasia, ei hyvä! Aseta itsellesi tavoitteita lasten kasvatuksen suhteen! Pyri kasvattamaan lapsiasi niin että hyvät tavat ja tottumukset kantavat koko loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyl haisee r
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä naiset.
Te olette ensin suorittaneet sitä kotia kaiken muun suorittamisenne ohessa ja sitten joku Vaaranen kirjoittaa lehdessä, että miehetkin voi pahoin siinä sivussa, niin te vielä syyllistyitte näin pahasti, että piti jumalattoman paljon purkaa mieltään tällekin palstalle.
Miehenä totean seuraavaa:
Ne ns."kotityöt" on pääasiallisesti naisten keksimiä ja naisten määrittämiä, että miten ne tehdään ja miten usein niitä tehdään. Naiset ovat ihan itse keksineet niihin standardin, jota suorittamalla pääsee "hyvä äiti" -statukselle paistattelemaan.
Me miehet ei oikein tykätä osallistua sellaiseen, josta on meidän mielestä puolet ihan joutavaa hössötystä.
Niissä kalapuikoissa ja ranskalaisissa ei ole mitään vikaa perheen ruokapöydässä. Joka jumalan päivä ei tarvitse tehdä mitään helkkarin monimutkaista tai jopa miettiä niitä ostoslistan valintoja tuntitolkulla. Voi ostaa jotain halpaa ja helppoa mikroruokaa ja kattaa vaikka kertakäyttöastioille, niin ei tule tiskiäkään.
Lapsi voi ihan hyvin mennä sillä samalla asusteella huomennakin päiväkotiin tai kouluun, mikä sillä oli tänäänkin päällään. Yksi soositahra ei haittaa paskaakaan, eri asia on jos koko vaate on sutattu. Eli sitä pyykkiä ei tarvitse pestä niin jumalattoman paljon ja usein ja uhriutua siitä, kun puettaa jälkikasvuaan vähän standardinne sivusta.
Siivoaminen ja hujan hajan olevat tavaratkin on vähän suhteellisia käsitteitä. Ainapuhdasta kotia on varmaan lapsiperheessä ihan turha tavoitella? Ja lisäksi ne muksutkin tykkää, kun ei tarvi leikkejä aina kerätä pois.
Jos kaikesta tekisi vähän vähemmän vaivalloista ja keskittyisi muuhunkin kuin suorittamaan äitiyttä ja kotia ja työtä ja uraa yhtäaikaa, löysäisi pipoa ja harrastaisi vaikka seksiä (vaikka sitten suttuisissa lakanoissa) sen miehen kanssa ja lähtisitte ulos lasten kanssa pulkkamäkeen, vaikka muutama villakoira jossain näkyykin ja alkaisi elää sitä elämäänsä nykyhetkessä eikä aina suunnittelisi ja ottaisi vastuuta ja uhriutuisi, niin ehkä se elämä alkaisi tuntua hauskemmalta?
Nyt kyl haisee niin vahva elämämkoulu tai yksinkertaisesti järjetön itserakkaus, että sääliks käy sun lapsiasi jos oot sellasia päässy siittämään.
Tähän tiivistyy oivasti miesten pohjaton laiskuus. Laitetaan lapsi soossitahrasissa vaatteissa tarhaan tai kouluun, kun elämä on hauskempaa kun ei nipota pyykistä. Itse et satavarmasti töihin menisi tahra puvussa.
Eletään paskassa ja syötetään paskaa lapsille, kun on niin kiva naamioida oma laiskuus hauskuudeksi.
Toi ei oo "elämästä nauttimista" tai "hauskanpitoa". Toi sun meno kertoo, ettet ole kykenevä huoltajaksi. "Te miehet" ette osallistu, koska ette kykene asettamaan lapsen oikeutta puhtaisiin vaatteisiin tai oikeaan ravintoon oman mukavuutenne edelle.
Ihan kösittämätöntä.Höh.
En sanonut, että lapsen pitää haista paskalle ja mennä likaisissa vaatteissa kouluun. Mutta että jos jossain kirjavassa paidassa on ketsuppiläntti, joka ei sieltä edes erotu kuin naisen haukankatseen alla ja se paita pitää pestä (kuten ne kaikki muutkin lähes puhtaat, käyttökelpoiset vaatteet) juuri sillä siunaaman hetkellä kun nainen niin päättää, niin hienoa - mutta sitten myös nainen saa ihan issesseen hoitaa asian.
Ongelma on siis se, että naiset itse omaksuvat sen päällepäsmärin ja paremmintietäjän roolin parisuhteessa. Kaikki pitää tehdä heidän oppikirjansa mukaan ja juuri sillä hetkellä kun se arvon rouvalle sattuu sopimaan. Kaikki muu on naisen mielestä väärin ja siinä vaiheessa mies ajattelee, että "tee sitten jumalauta itse, kun kerran kaiken paremmin tiedät".
Vähän vähemmälläkin nipottamisella asiat hoituisivat ja myös miehet kokisivat aitoa osallisuutta, kun hekin saisivat päättää, miten tehdään ja mitä tehdään.
Tosin suurin osa näistä teidän nipottamista ongelmatöistä on sellaisia ettei mies pidä niitä sen arvoisina että jaksaisi niistä riitaa alkaa rakentamaan, vaan toteaa nimenomaan että "tee sitten itse, kun paremmin osaat ja tiedät".
Ja tulipa vaan mieleen, että itsellänikin on usein sellainen aloittajan mainitsema olo, kun ollaan lasten kanssa keskenämme kotona, että "kylläpä asiat sujuvat mukavasti". Ei suoriteta mitään aikatauluja tai nipoteta, vaan asialliset asiat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat.
Kyllä sanoit. Sä tarkalleen sanoit, että tahraisissa vaatteissa saa laittaa lapsen kouluun. Kummallisinta on se, että jatkat selitystäsi miten vaatteissa SAA olla tahroja ja naisen pitää pestä ne itse, ei sinun. Naisen pitää pestä ne, koska se on nipotusta kun ketsuppitahrainen vaate ja kaikki muutkin lähes puhtaat vaatteet pitää pestä. Ja ilmeisesti se, että se pitää tehdä "sillä siunaamalla hetkellä" (mä en tajua miten se, milloin ne lasten vaatteet pestään kouluun muuttaa siitä faktaa, että ne pitää pestä) tarkoittaa sitä, että vastuu pesusta siirtyy naiselle. Ilmeisesti jos ne pitäisi pestä vasta tunnin päästä, voisit sinäkin harkita asiaa. En tiedä, selityksesi vaatteidenpesusta on iha käsittämättömiä.
Sen jälkeen tulee ulisemista naisten huonoudesta, joka huipentuu juuri apn mainitsemaan uhriutumistaktiikkaan. Kun se ketsuppinen paita pitää pestä tai jotain pitää tehdä, niin se on vaan kivempaa ja helpompaa sysätä marttyyrinä se toiselle kun oikeasti tehdä se itse. Sehän tossa sun kiukuttelun takana on.
Niin, "miehet" kokisivat aitoa osallisuutta, kun he saisivat päättää asioista. Sinun kohdallasi se tarkoittaa tiivistettynä, ettet tee mitään tai pelkän välttämättömän. Eli paskaruokaa pöytään ja vaatteita ei pestä. Ei tossa oo kyse siitä, ettet saisi kokea oikeaa osallisuutta. Kyse on siitä, että sua yksinkertaisesti laiskottaa liikaa tehdäksesi mitään. Tämän sitten käännät uskomattomalla itserakkaudellasi elämästä nauttimiseksi. Kun toi toinen on niin nipo.
Mitä on ongelmatyöt? Mainitse vaikka kymmenen. Sellasta arkipäivän ongelmatyötä. Sellasta, mistä te miesraukat joudutte väkisin antamaan vastuun toiselle, kun teette vaan niin väärin.
Uskon sataprosenttisesti viimeisen lauseesi, aivan sataprosenttisesti. Mulla ei oo pienintäkään ongelmaa uskoa, että kun sinä määräät, ei ole aikatauluja eikä mitään tekemistä, ja se Ellun kanailu on sitä, että jokainen on tabletillaan 12 tuntia päivässä. Uskon aivan sataprosenttisesti, että jos sinusta on kiinni, teidän perhe ei tekisi lomilla yhtikäs mitään, ei lähtisi mihinkään, ei tapaisi ketään, ei menisi sukulaisten juhliin, lapset ei menisi leireille. Söpöintä on se, että sä muru näät sen paremmuutena. Koska sua nyt vaan ei kiinnosta suunitella mitään, saati pakata kakaroiden tavaroita tai soittaa ja varata jotain rasittavia juttuja tai sovittaa aikatauluja, on helpompi istua kotona.
Sä oot niin uskomaton malliesimerkki ap kuvailemasta miehestä, että ihan naurattaa. Parasta tässä on se, että sä kuvittelit selittäneesi käytöksesi (minkä olet selkeästi itsellesi selittänyt. Selittänyt niin hyvin, että näät oikeasti itsesi, eli sen joka jättää asiat tekemättä, sinä parempana ja fiksumpana puolena. Sinun vaimosi/kumppanisi, joka selkeästi on se joka tekee (kun sulta noin luonnistuu noi selitykset), on sinun mielestäsi nipo päällepäsmäri, joka ottaa "paremmintietäjän roolin" ja riitelee turhasta.
Sä käytät jokaista apn mainitsemaa taktiikkaa. No tee sä, kun kerran osaat. Tee sä, kun tiedät niin paljon paremmin. Tee sä, kun noi kotityöt on niin turhia ja sun keksimää naisten hössötystä.
Sinä et ainoastaan laiskottele ja hauku vaimoasi, vaan jopa halveksit hänen tekemäänsä työtä. '
Tää on se ydinkysymys, se kamelin selän katkaiseva asia. Laiskottelu ja sluibaaminen on vastenmielistä, mutta se kun joku sitten hyysää sun puolesta ne asiat, on sun mielessä merkki toisen ihmisen heikkouksista. Tässä naisten kollektiivisesta typeryydestä. Kun eihän paitoja tarvitse pestä, kun niissä on vaan ketsuppitahra. Kun sen näkee pelkästään naisen haukankatse ja muijat on just tollasii nipoja. Laitan kakaran samassa paidassa kouluun, whatever. Sä oot niin hauska tyyppi, et laitat pöytään nugetteja. Kun kyllä sä osaisit ja tolleen, mut kun oot vaan niin hauska elämästä nautiskelijat, että tarjoat mielummin täysin ravintoarvotonta moskaa. Jos se lapsi lihoo, niin mitä väliä? Eihän se ole sinun painosi, et se oo sä jota koulussa kiusataan. Ja muutenkin se oli vaimo joka sen lihotti. Sun painolla ei tietenkään oo väliä, koska oot ihan komea ja haluttu painosta huolimatta. Oot selkeästi huomannut, miten naiset vilkuilee ja flirttailee sulle vaikka keski-ikä kopsuttelee ovella. Kun sä oot niin hyvin säilynyt ja nuorekas.
OIKEASTI, suosittelen sydämestäni eroa sulle. Olet malliesimerkki jokaisesta tässä ketjussa olleesta miestyypistä. Sä et ainoastaan ole pohjattoman laiska ja saamaton, vaan et arvosta naistasi. Niin, sä et jopa naurat ja vähättelet hänen työtaakkaansa, jonka ITSE hänelle sysäät ja kuittaat käytöksesi sillä, kun miehet nyt vaan ymmärtää paremmin mikä on tärkeää eikä hömpötystä ja me miehet ollaan niin fiksuja.
Ihan tosi. Olet aivan painajainen puolisona ja ihmisenä, hyvä esimerkki siitä miten jotkut miehet ei yksinkertaisesti koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Juuri mitä sanoin ekassa viestissäni, miten olet pohjattoman itserakas. Olet kyvytön näkemään oman käytöstäsi ulkopuolelta, kaikki tekemäsi on aina jonkun toisen syy tai toisen vika. Jos et tee jotain, se on vaimon vika koska se teki jotain tai sanoi jotai tai ei antanut olla jotain tarpeeksi, mikä pilasi sinun kykysi suorittaa tämän tehtävän. Jopa se, miten jätät tekemättä ja raavit mielummin sohvalla munia, onkin osoitus sinun HYVISTÄ puolistasi. Kun sä et nipota ja ymmärrät mikä on oikeasti tärkeää. Sussa ei ole mitään vikaa tai korjattavaa, vaan vaimossa. Ja vasta sitte kun vaimo on korjattu ja kohtelee sua oikein, sä voit alkaa harkita sitä tekemistä. Mutta sillonkin valikoit niitä _oikeasti_ tärkeitä asioita, ei akkamaisia hössötyksiä kuten puhtaita vaatteita. Jos sinulta kysyy, olet varmasti mieltä miten olet hyvä aviomies ja hyvä isä. Ja aivan varmasti parempi puoliso kuin vaimo.
Anna mä arvaan, kun luin Vaarasen artikkelin koit kuinka se kertoo juuri sinusta? Joo, toi on myös tyypillistä, että näät itsesi kaltoinkohdeltuna. Sitähän sä oot tollu koko tekstisi ajan.
Jos jotain hyvää tossa vuodatuksessasi oli. Nimittäin se, että valotit kaltaisesi ihmistyypin ajattelutapaa. Et esim. listannut ainuttakaan oikeata syytä siihen, miksi laiskuudellasi pakotat toisen tekemään. Sä et ainoastaan laista siitä tekemisestä, sä olet uhri. Kun sä olisit halunnut niin kauheesti imuroida, mutta vaimo joka valitti siitä pakotti sut antamaan tehtävän hänelle. Kun ei MIKÄÄN sun tekemä ikinä kelpaa, nyyh :,( Ihan varmasti olet kaikkesi yrittänyt. Ihan kaikkesi yritit, sen imurin itse otit kaapista ja niin hyvin kun kykenit niin työ hoidit, vaimo vaan nalkuttaa kun naiset on just sellasii päällepäsmäreitä. Viestisi on hyvä esimerkki siitä, että oikeasti joskus se ero on ainoa vaihtoehto. Sinun kaltaisesi ihminen ei tule koskaan kasvamaan aikuiseksi tai näkemään itsessään vikaa. Jopa sun viat (eli laiskuus) on vaan osoituksia sun paremmuudesta. Sä et edes kykene näkemään miten muiden silmään aivan naurettavat selitykset ovat täysin loogisia ja fiksuja. Kun sä et edes antanut ainuttakaan selitystä.
Niin paitsi sitten kun se ero tulee, sä oot taas uhri. Kun sä kaikkes annoit ja teit kaiken ja olit niiiiin hyvä puoliso ja vaimo on kiittämätön paska, 99,9% prosenttia naisista olisi polvillaan kiitollisuudesta jos saisi noin hyvän miehen kanssa elää :( Muutenkin vaimo oli vaikea ja nalkuttava ja rupsahtanut, sähän teit suorastaan palveluksen kun elit sen kanssa. Nyt vaan puhelinta kätöseen ja soittoa Vaaraselle miten sua väheksytään ja ei annettu tehdä, siellä sua ymmärretään.
Nämä amatöörit ovat istuneet eräälläkin yliopiston menetelmätieteen luennolla ja suorittaneet niistä useampien opintoviikkojen jaksoja. Me emme voi käsittää, miten joku tohtorintutkinnon suorittanut voi olla noin pihalla tieteellisen tutkimuksen yleistämisperiaatteista. Vai onko siihen taas joku opintonsa kesken jättänyt toimittaja laittanut omiaan?
Tämä mamma ei ole tiennyt hänen mallinurastaan ennen tämän lainatun viestin lukemista. Vielä vähemmän olen tiennyt miesten suosiosta mutta sen tiedän, että mallit eivät kovin suuresti tavallisia heteromiehiä miellytä.
En minä väitä, että HV ei voi olla oikeassa, mutta hänen väitteensä perustuvat hyvin tarkkaan rajattuun ja valikoituun otokseen.