Mikä humalaisessa puolisossasi eniten ärsyttää?

Haiseva henki. Muuten tuo on humalassa maailman hellyyttävin pöhkö. Aina niin hyväntuulinen, joskus jopa kikattelee ja kaikki on niin hauskaa ja kivaa. Siis sillä tavalla rauhallisen hyväntuulisesti, ei riehakkaasti. Ottaa alkoholia sen kerran-pari vuodessa, jos sitäkään, että ei nyt sen enempää ole tullut tuolle naureskeltua. Väsyy yleensä jo parin viinilasin jälkeen, että toleranssiakaan ei ole ollenkaan, vaikka on parimetrinen.

Sekapäisyys. Vaikka ei olisi kovin kovassa humalassa, järki ei silti luista ja kyllähän itse kukin on selvin päin viisaampi.

Siihen liittyen sitten kovemmassa humalassa jankkaus ja rähjäys, joka päätyy siihen, että "ala lähteä täältä". Mutta meillähän on se tilanne, että ensin tulee poliisi ennen kuin minä lähden, ja poliisi saa päättää, kuka lähtee.

Seksi humalassa on sitten oma lukunsa. Halua olisi yllin kyllin, mutta kykyä ei sitten vähääkään.

Ex oli kova juomaan viikonloppuisin ja eniten ärsytti, kun sitä piti kuskailla pitkin kyliä. Lopuksi aina sammui jonnekkin. Ei uskoisi, että herra on erään firman päällikkö . 8 vuotta katselin ja herra oli sinä aikana tasan yhden viikonlopun selvä. Nyt onnellisesti avioliitossa miehen kanssa, jonka viikonloppuihin ei kuulu viina.

Toistelee sanomisiaan tai jankuttaa. Esimerkiksi pyytää toistuvasti anteeksi. Puhuu koko ajan. Jos ei puhu niin huokailee.

Muuttuu aggressiiviseksi ja riidanhaluiseksi. Ei mitään fyysistä väkivaltaa, mutta jankkaa ja haastaa riitaa aivan turhista asioista. Ei käsittele selvinpäin ongelmiaan, vaan kaikki purkautuu estoitta sitten alkomahoolin voimin. Sitten seuraavana aamuna "katuvaisena"; ei muka tarkoittanut mitään, mitä sanoi ja laittaa kaiken kännin piikkiin. Ei myöskään osaa juoda iloon. Siis ei ole koskaan hilpeä eikä osaa juhlistaa alkoholin kanssa. Alkaa aina murjottamaan ja juo useimmiten vain "rentoutuakseen". Toisin sanoen, hukuttaa murheensa vain alkoholiin ja käyttää sitä ainoana kanavana avautua vaikeista lapsuus- ja perheasioista.

No okei, tämä oli kuvaus exästäni, yksi syy suhteen loppumiseen. Enää en katselisi tuollaista surkeaa miestä vielä surkeammalla viinapäällä.

Mies on tosi mukava humalassa. Vitsikäs ja herttainen. Toki unohtelee aiemmin puhuttuja asioita ja jankuttaa hiukan normaalia enemmän, mutta on ystävällinen, ymmärtäväinen ja tykkää keskustella. Olen itse samanlainen. Tämä on tabu ja ymmärrän kyllä miksi, mutta valitettavasti parhaat keskustelut ollaan käyty pikkuisen humalassa. Toki puhutaan todella avoimesti selvin päinkin ja parisuhde kukoistaa. Huono juttu sinänsä, että meillä yksi yhteinen känni pari kertaa vuodessa auttaa avaamaan parisuhteen solmuja ja puhumaan estottomasti omista tunteista.  

Myhäilevä hyväntuulisuus ja mukavitsikkyys... Kun tietää, että siinä ei ole mitään aitoa. On vain kemiallinen reaktio aivoissa. 

Lopuksi yleensä sammuu, mikä tietysti ärsyttää. Voi sammua kylässäkin. Aggressiivinen ei ole koskaan. Pikemminkin selvin päin on sanallisesti välillä todella vihainen, fyysisesti ei kuitenkaan tee mitään. 

Tulee tökkimään kikkelillään vittumainen omahyväinen, kestohymy naamalla ja kosketus muuttuu sammakkomaiseksi lääppimiseksi. Henki haisee eltaantuneelta mansikkajogurtilta.

Mieheni on harvoin humalassa, ja liian humalassa on todella harvoin 0-2 kertaa vuodessa. Tällöin kuitenkin pyytelee koko ajan anteeksi, mikä alkaa ärsyttää, ja kun hän huomaa ärsytykseni pyytelee lisää anteeksi... eli ei onneksi mitään kovin vakavaa.

Eksässä ärsytti ja hävetti eniten potenssiin sata lisääntyvä sosiaalisuus. Halusi keskustella kaikkien maailman ihmisten kanssa luullen olevansa jotenkin nokkela ja analyyttinen, vaikka oikeasti oli häiritsevä, tunkeileva ja typerä. Filosofoi kaikkea aivan hatusta vedettyä ymmärtämättä edes käyttämiensä sanojen merkitystä. 

Erityisen ärsyttävää tästä teki se, että itse oli selvinpäin täysin epäsosiaalinen jurottaja. Ei tykännyt yhtään että joku tuntematon lähestyi häntä. Kännissä sitten saattoi ängetä vaikka bussissa kyselemään jonkun viattoman työmatkustajan intiimiasioita. Ei tarvinne sanoakaan, etten kehdannut olla julkisesti hänen seurassaan kuin ihan alkuaikoina kun yritin vielä häntä ymmärtää. Alkoholinkäyttö ja kännikäyttäytyminen oli myös eron syy.

Nykyinen ei muutu humalassa juuri lainkaan, mikä on ihanaa! Kahdeksan vuoden aikana ei ole kertaakaan tarvinnut häntä hävetä, vaikka tykkäämme ottaa alkoholia silloin tällöin ja käydä baarissa. Hän osaa olla olematta vaivoiksi toisille jopa todella juovuksissa, eikä hankkiudu konttauskuntoon ikinä. On iloinen, tyylikäs ja kohtelias kaikille oli sitten humalassa tai selvinpäin. <3

Ei mikään. Joisikin edes joskus vähän jotain, ei olisi niin takakireä.

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu aggressiiviseksi ja riidanhaluiseksi. Ei mitään fyysistä väkivaltaa, mutta jankkaa ja haastaa riitaa aivan turhista asioista. Ei käsittele selvinpäin ongelmiaan, vaan kaikki purkautuu estoitta sitten alkomahoolin voimin. Sitten seuraavana aamuna "katuvaisena"; ei muka tarkoittanut mitään, mitä sanoi ja laittaa kaiken kännin piikkiin. Ei myöskään osaa juoda iloon. Siis ei ole koskaan hilpeä eikä osaa juhlistaa alkoholin kanssa. Alkaa aina murjottamaan ja juo useimmiten vain "rentoutuakseen". Toisin sanoen, hukuttaa murheensa vain alkoholiin ja käyttää sitä ainoana kanavana avautua vaikeista lapsuus- ja perheasioista.

No okei, tämä oli kuvaus exästäni, yksi syy suhteen loppumiseen. Enää en katselisi tuollaista surkeaa miestä vielä surkeammalla viinapäällä.

Täällä just samaa mutta yleensä ilman tuota aamun katumisosiota. Riidanhaastamista vanhoista, menneistä asioista ja syyttelyä esim. siitä että ei ole saanut tarpeeksi tukea ja vastakaikua. Sammumista ei tapahdu vaan tätä voi jatkua ihan aamuun asti.

Lisäksi kännissä pitää hoitaa monenlaisia asioita: tilata netistä tavaraa/pääsylippuja/lomamatkoja ja soitella sukulaisille/kavereille milloin mistäkin asiasta. Pyytää niitä mukaan noille äsken mainituille keikoille/matkoille ja hoidella tilaukset sujuvasti saman tien. Sitten myöhemmin meikäläistä jännittää, saako lomat soviteltua ja ketä kaikkia onkaan tulossa jonnekin mukaan :(

Exälläni oli tapana pienessä hiprakassa ruveta soittamaan Whitney Houstonin kappaletta I Will Always Love You ja laulaa kertosäettä mukana, vaikkei hänellä ollut siihen ääntä eikä sävelkorvaa. Kun hän oli saanut äänensä "kulkemaan", hän kovensi sekä Whitneyn ääntä että omaansa ja suorastaan ulvoi. Kun sanat eivät enää pysyneet mielessä, hän osallistui laulamiseen korkeilla ja viiltävillä ääääää- ja iiiiiii-ulinoilla. Siinä vaiheessa kuulijoiden huumorintaju oli jo koetuksella. Itse hän ei huomannut sitä, että esitys oli kauhea ja viilsi korvia.

Laulamisen myötä exä alkoi ennen pitkää kaipailla omaa exäänsä ja muuttui vähän itkuiseksi. Kahden kesken hän sitten rupesi haastamaan minun kanssani riitaa kummallisista pikkuasioista, joskus keksityistäkin, ja ihan viimeisillä kerroilla yritti saada minua käymään käsiksi itseensä tai rikkomaan hänen tavaroitaan, jotta olisi saanut syyn tehdä jotakin. Minulta tuo "jotakin" onneksi jäi näkemättä, kun pidin pääni kylmänä suhteen loppuun asti.

Jankkaaminen, riidan haastaminen, menneiden "vääryyksien" kaivelu, yllättävä into selvittää suhteen kipukohtia ja raivostuminen, kun sanon ettei kiinnosta kännissä sellaisia asioita puida.  Meluaminen ja riehuminen, tulee joku teinipissis mieleen mikä on hämmentävää, kun on kuitenkin nelikymppisestä naisesta kyse. Ei onneksi juo humalaan asti kovin usein.

Järjenjuoksu hidastuu, ja esim. tarinankertominen polveilee kun mies unohtaa mistä pitikään puhua ja vaihtaa aihetta kesken lauseen :D Eikä sekään edes ärsytä, naurattaa vain.