Työkkärin asioista tietävät! ( Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella)

Työllistämissuunnitelmassa pitää etukäteen olla maininta opiskelusta. Sitten ennen opintojen alkua pitää anoa joko päätoiminen tai sivutoiminen oikeus opiskella.

Varmaan juuri toi vastavalmistuminen on sinulla este

Omaehtoinen opiskelu työttömyyskorvauksella ei ole mikään itsestäänselvyys, joten kannattaa miettiä tarkkaan, mihin koulutukseen menee. Kai se sinulle aikoinaan kerrottiin. Toisaalta ammattikorkea on tuohon liian pitkä koulutus, joten joka tapauksessa osa ajasta pitää itse pärjätä. Voitko lykätä aloituspaikkaasi esim. vuodella ja yrittää tosissasi löytää työ siihen mennessä. Vaikka siltä alalta, johon kävit sen ekan tutkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltio on hieno asia, mutta tällaiset jutut ihmetyttää mua aina. Opiskellaan ammatti vain omaksi huviksi, ilman että on ikinä edes tarkoitus harjoittaa sitä ammattia! Aivan älytöntä. Tällaisten tyyppien vuoksi toivoisin, että koulutus olisi Suomessa maksullista. Tai onhan se jo nyt, mutta se maksu menee meidän kaikkien veronmaksajien kukkarosta. Voisi olla toinen ääni kellossa jos oma koulutus pitäisi maksaa itse.

Hyvinvointia ylläpitää mm. se, että kansalaisilla on mahdollisuus opiskella perhetaustaan katsomatta. On jo nyt niin, että opintotuki riittää vain yhteen ylempään korkeakoulututkintoon. Jos se ei työllistä, olisi järkevää hankkia toinen ammatti, joka työllistää. Parempi olisi opiskella työttömyyskorvauksella ja kehittää itseään, kuin olla kotona sillä samalla työttömyyskorvauksella.

Ei ne ole ne rikkaiden sukujen vesat, joiden mahdollisuudet on loppu, kun opintoviikot on käytetty. He voivat tehdä virheellisen valinnan nuorena, ja kouluttautua sen jälkeen uuteen ammattiin vanhempien tuella tai vaikka perinnöllä ja työllistyä. Virheet maksavat aina eniten niille, jotka ovat yhteiskunnassa köyhimmistä lähtökohdista. Niin myös nuorena tehdyt virheet opiskeluvalinnoissa. Kyse ei ole vain siitä, onko älykkyyttä tai kiinnostusta opiskeluun vaan aina myös siitä, onko rahaa opiskeluun.

Tai entä jos alan työllisyystilanne muuttuu? Ala voi olla hyvin työllistävä silloin, kun opinnot alkaa, mutta ei enää olekaan sitä, kun opinnot päättyy. Näitä on monia. Pari vuotta ehtii tehdä töitä ja sitten on työtön. Toiseen tutkintoon ei saa opintotukea. On pakko jäädä työttömäksi. Onko hyvä, jos sellainen ei voi opiskella toista tutkintoa? Työttömyyskin maksaa yhteiskunnalle, etenkin jos työtön ei työllisty enää uudestaan, koska hänen alansa ei enää työllistä.

Paljon on lyhytnäköisiä jyrkkiä mielipiteitä: Töihin vaan, vaikka sitten siivoojaksi. Mitäs on kouluttautunut. Oma vika, maksakoon siitä nyt. Rahat ja mahdollisuudet pois vaan kaikilta työttömiltä..

Sellainen jyrkkyys kertoo usein siitä, ettei itse ole koskaan joutunut vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen tai työttömyyteen. Ymmärrys kasvaa, jos itse käy joskus pohjalla. -Samoin kuin halu korjata yhteiskunnan epäkohtia, jos sieltä ahdingosta itse sattuisi pääsemään pois.

Jos opinnot olisivat jyrkimpien asenteiden mukaisia, ensiarvoista olisi se, kenen perheellä on varaa rahoittaa nuoren opintoja. Ei siitä ole vielä kovinkaan kauaa, kun tilanne on Suomessa ollutkin juuri niin. Eriarvoistumisesta on pyrittävä pois, ei pyrittävä lisäämään sitä!

Sairaanhoitajaopiskelijat varmasti saavat hyvin töitä jo opiskeluaikana kun niistä on niin kova pula.