Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan omakotitalossa asumista, mutta en pääse pois!
16.01.2016 |
Olemme asuneet kohta neljä vuotta mieheni suvusta periytyneessä omakotitalossa. Talo on iso ja niin on tonttikin, kulut ovat kohtalaisen suuret ja jatkuvaa remontoimista, huoltamista jne. on, jolloin rahanmeno jatkuu tasaisesti vielä vuosia. Matkat ovat pitkiä harrastuksiin ja lähimpään kauppaan, meidän kaikki ystävät asuvat lähellä keskustaa, jonne itsekin haluaisin. Koen olevani yksinäinen täällä. Meillä on kolme pientä lasta, joten aikani alkaa olla vähissä; kokoajan on rästissä hommia sekä sisällä että ulkona. En ole viihtynyt täällä hetkeäkään ja nyt alkaa resurssit olla niin vähissä, että haluaisin helpottaa elämää ja muuttaa kerrostaloon/rivitaloon. Tämän tekee vaikeaksi se, että talo on kiertänyt suvussa miehellä ja hän ei haluaisi lähteä. On kuitenkin sanonut, että voi muuttaa, jos minä olen varma siitä, mutta tiedän että se ei ole hänen oma tahto. :( Entä onko lasten oikeasti parempi kasvaa lapsuutensa omakotitalossa vai onko sillä loppujen lopuksi väliä? Etenkin, jos helppohoitoisessa kerrostalossa jää koko perheelle enemmän aikaa olla yhdessä. Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Kommentit (22)
Kerrostaloasumisesta kokemuksia viimeisen 15:sta vuoden ajalta. Nyt vuosi asuttu omakotitalossa (ja lapsuudessa myös). Kerrostalossa oli mukavaa: ei lumitöitä, ei mitään huolia siitä että itse pitää hoitaa asiat jos jotain talotekniikkaa hajoaa. Kaiken hoiti huoltoyhtiö. Paitsi niissä surkeissa pihistely-yhtiöissä, joissa mm. lämmityspattereiden toimimattomuus kuitattiin "laita märkä rätti siihen termostaatin ympärille, kyllä se sitten vähän aikaa lämmittää" ja homeenhaju "ei täällä mikään kyllä haise, en mä haista mitään". Juu, sellaista se saattaa olla ainakin pienemmissä yhtiössä. Ja toisinaan naapuri hakkasi muijaansa yöllä yhdestä aamuseiskaan (ja sitten pitikin jo itse herätä töihin). Poliiseja soiteltiin mutta eipä siellä mikään muuttunut. Sama meno jatkui kuukaudesta toiseen. Ja toisessa yhtiössä naapurin hurtta haukkui päivässä 2-4 tuntia yhteen menoon. Keskimäärin viisi päivää viikossa. Kuulosti samalta kuin olisi haukkunut meidän asunnossamme. Eipä siinäkään mikään auttanut paitsi muutto. Nimittäin meidän poismuutto.
Ja näitähän riittää, vessaäänistä aina naapurin herätyskellon soittoon heräämiseen. Ei ne eristeet ihan kamalan hyviä ole kerrostalossa. Omakotitalossa ei tällaisia herätyksiä eikä häiriöitä juurikaan ole. En sano ettenkö koskaan enää muuttaisi kerrostaloon, kyllä se mahdollista on. Tällä hetkellä en kuitenkaan haluaisi. Täällä voin vaikka keskellä yötä tehdä blenderillä jotain ilman että tarvitsee miettiä kenet herätän. Saunassa voi käydä läpi yön, ei häiritse seinänaapuria. Oma rauha on ihanaa, ja sellainen olo että kaikki omat ääneet jäävät vain tähän taloon, ei kuulu naapuriin mitään meidänkään elämästä.
Asioilla on puolensa. Toivottavasti pääsette ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen kokeillut molemmat asumismuodot. Olen asunut koko lapsuuteni omakotitalossa ja sitten muutin opiskeluaikana kerrostaloon. Vannoin jo silloin, että omakotitaloon en palaa mistään hinnasta. Kaikki sanoivat, että kyllä se mieli muuttuu kun lapsia saatte, mutta ei se ole muuttunut. Käännän sängyssä vielä kylkeä siihen aikaan kun vanhempani joutuvat heräämään kolaamaan pihaa lumimyräkän jäljiltä. Ei tarvitse pelätä varkaita eikä yksinäisinä öinä sitä, että joku hiippailee ikkunan taakse. Ei ruohonleikkuuta, ei haravointia. Ei tarvitse nuohota, maalata, puhdistaa räystäitä, rakentaa salaojia. On aikaa ja rahaa harrastaa ja matkustella.