Vihaan omakotitalossa asumista, mutta en pääse pois!

Velvollisuudentunnosta on kamalaa elää ja asua jossain, missä ei oikeastaan haluaisi. Tiedän tunteen.

Itsekin asuin liitossa ollessani sukutalossa, 25-vuotiaana ostettiin talo miehen isältä. Liian iso ratkaisu oli liian nuorena. En alkuinnostuksen jälkeen viihtynyt talossa. Minusta vähän tuntuu, että tuo peruuttamattomuuden tunne nakersi liittoakin. Jälkeenpäin tajuan, että se talo oli kuin vankila.

Erosimme. Minusta tuntuu, että miehenikään ei ollut onnellinen talossa, kun talossa hänen viettämänsä lapsuus oli ollut kaikkea muuta kuin onnellinen. Ja talo oli ruma, isänsä oli mennyt 70-luvulla peittämään ihanan puutalon järkyttävillä mineriiteillä. Aikomus oli kyllä poistaa ne, ja laajentaakin taloa, mutta se jäi sitten, kun liitto natisi. 

Ei pitäisi sotkeutua noihin sukutaloihin, joissa sitten pitää elää koko elämä. Onko jotain sukulaista, jolle voisitte puoliväkisin myydä talon? 

Enpä osaa muuta sanoa, kuin otan osaa.  Ymmärrän sinua tosi hyvin. 

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Mulla on myös sellainen tilanne, että tunnen olevani loukussa paikassa, jossa en viihdy enkä osaa olla. Tämä on minun sukutaloni, mutta mies on se joka tähän halusi ja se joka tässä tykkää asua. Ja minä kuvittelin että tottuisin olemaan... Kumpikaan meistä ei ole aikaansaavaa käytännöllistä kodinlaittajatyyppiä ja tämä paikka kyllä rapistuu jos me tässä aiomme pidempään olla. Minä haluaisin takaisin kaupungin keskustaan, mies ei. Hankala tilanne. Lapsia ei ole enkä niitä tällaiseen ympäristöön halua hankkia.

Voi voi, nyyh nyyh. :) Voi sinua raukkaa. Rouva pakkaa roinansa, kysyy lähteekö joku mukaan ja lähtee. Niin voi tehdä ja aikuiset tekevätkin. Sinä päätät oman elämäsi kulun ja onnellisuutesi, se ei ole muiden tehtävä. Jos et ole onnellinen, niin tee muutoksia tai lopeta valittaminen. Turha se on olla naama rutussa kaiken aikaa kun asiaan voi vaikuttaa ihan itse. Etkö oppinut asian jo silloin kolme vuotiaana uhmaiässä?

Lapsuus on hyvä asua sellaisessa paikassa, jossa koko perheellä on hyvä olla, ei sellaisessa paikassa, joka on hirvittävä työleiri ja kaukana kaikesta. 

Jos se talo palaa, niin silloin on varmaan muutettava pois. Vink vink

Pitäis tehdä miehelle mieliksi ja unohtaa sun omat prinsessahaaveet.

Voivoi näitä nykynaisia, kun itku alkaa kun jotain pitäisi tehdä asumisen eteen. Mitenkähän 70-luvulla pärjänneet, varmasti paleltuneet sisätiloihin..

Voitko kertoa mikä kaupunki/paikkakunta? Mä mietin tosi paljon asioita toisinpäin. Mutta sit näin talvella osaa olla kiitollinen kerrostaloasunnosta (Helsinki).

Mulla on ruusunpunaiset kuvitelmat omakotitalossa asumisesta, ehkä ihan maaseudulla jopa?

Ihme talo! Varmaan ensimmäinen kerta kun täällä joku myöntää että talossa on töitä ja kuluja. En oikein usko tätä juttua.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, nyyh nyyh. :) Voi sinua raukkaa. Rouva pakkaa roinansa, kysyy lähteekö joku mukaan ja lähtee. Niin voi tehdä ja aikuiset tekevätkin. Sinä päätät oman elämäsi kulun ja onnellisuutesi, se ei ole muiden tehtävä. Jos et ole onnellinen, niin tee muutoksia tai lopeta valittaminen. Turha se on olla naama rutussa kaiken aikaa kun asiaan voi vaikuttaa ihan itse. Etkö oppinut asian jo silloin kolme vuotiaana uhmaiässä?

Mitä helvettiä? Ihan ala-arvoinen kommentti! Eiköhän ap ymmärrä itsekin että perhettä ei hajoteta tuon takia, siksi kirjoittaa mietteensä tänne, saadakseen ajatuksia ja ideoita ja mielipiteitä. Kun perhe on perustettu, tottakai aina on mielessä sen perheen etu ja onnellisuus, oman onnellisuuden ohessa. 

Ap, en osaa vastata muuta kuin että istukaa alas miehenne kanssa ja keskustelette pitkään ja hartaasti asiasta. Kuulostat ok tyypiltä, varmasti saatte asian ratkaistua.

Omakotitalossa ei tarvitse ainakaan kuunnella naapureiden mölinää ja olla nukkumatta vain siksi, kun naapuri haluaa yöllä kuunnella musiikkia. Kerronpa viime yöstäni. Heräsin pari minuuttia jälkeen aamukolmen taas kerran siihen, kun kaksi kerrosta alempana asuva kantasuomalainen, kuusikymppinen mies päätti haluta kuunnella mm. Jukka Raitasen kappaletta Lumikenttien kutsu. Biisi on tuttu lapsuudestani, joten koska en kuitenkaan enää saanut nukuttua, tulin istumaan olohuoneen sohvalle ja lauloin mielessäni kahta kerrosta alempaa kuuluvan kertosäkeen mukana. Viiteen saakka istuin sohvalla, telkkari auki napsutellen kanavia eestaas. Vähän ennen viittä huomasin pääni alkavan heilahdella ja kaukosäädinkin tuntui lipsuvan kädestäni. Alakerran naapurikin tuntui väsyvän, ja kun menin sänkyyn viittä yli viisi, kahta kerrosta alempanakin oli jo hiljaista. Viime yö oli melkein sen edellisen yön toisinto, paitsi että torstain ja perjantain välisenä yönä stereonsoittokellonajat olivat puoli yhdestä kahteen. Naapuri muutti alakertaan viime lokakuussa ja meno alkoi samantien. Kaikkea on yritetty tilanteen muuttamiseksi, mutta meininki vain jatkuu, koska mies ei välitä muusta kuin itsestään. Vaihtaisin tämän nukkumattomuuden ja univelan koska tahansa vaikka minkälaiseen minerit-omakotitaloon, kunhan siellä vain olisi yksi oma perhe, jonka saisi halutessaan tukkimaan turpansa. Vieraalle ihmiselle sanottuna se ei näköjään onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Jos se talo palaa, niin silloin on varmaan muutettava pois. Vink vink

Mutta ensin pitää tsekata vakuutusasiat kuntoon. Vink vink:).

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa ei tarvitse ainakaan kuunnella naapureiden mölinää ja olla nukkumatta vain siksi, kun naapuri haluaa yöllä kuunnella musiikkia. Kerronpa viime yöstäni. Heräsin pari minuuttia jälkeen aamukolmen taas kerran siihen, kun kaksi kerrosta alempana asuva kantasuomalainen, kuusikymppinen mies päätti haluta kuunnella mm. Jukka Raitasen kappaletta Lumikenttien kutsu. Biisi on tuttu lapsuudestani, joten koska en kuitenkaan enää saanut nukuttua, tulin istumaan olohuoneen sohvalle ja lauloin mielessäni kahta kerrosta alempaa kuuluvan kertosäkeen mukana. Viiteen saakka istuin sohvalla, telkkari auki napsutellen kanavia eestaas. Vähän ennen viittä huomasin pääni alkavan heilahdella ja kaukosäädinkin tuntui lipsuvan kädestäni. Alakerran naapurikin tuntui väsyvän, ja kun menin sänkyyn viittä yli viisi, kahta kerrosta alempanakin oli jo hiljaista. Viime yö oli melkein sen edellisen yön toisinto, paitsi että torstain ja perjantain välisenä yönä stereonsoittokellonajat olivat puoli yhdestä kahteen. Naapuri muutti alakertaan viime lokakuussa ja meno alkoi samantien. Kaikkea on yritetty tilanteen muuttamiseksi, mutta meininki vain jatkuu, koska mies ei välitä muusta kuin itsestään. Vaihtaisin tämän nukkumattomuuden ja univelan koska tahansa vaikka minkälaiseen minerit-omakotitaloon, kunhan siellä vain olisi yksi oma perhe, jonka saisi halutessaan tukkimaan turpansa. Vieraalle ihmiselle sanottuna se ei näköjään onnistu.

Minäkin vaihtaisin omakotitaloon milloin vain! Olen väsynyt joka päiväiseen meteliin ja valitukset siitä ei johda mihinkään välinpitämättömän taloyhtiön takia, ikkunoista näkee vastapäisiin asuntoihin, ulos ei voi vain kävellä ovesta vaan pitää odottaa hissi tai kävellä monet portaat.

Puolensa ja puolensa. Mä asuin kerrostalossa, jossa paperiseinät - oli helvettiä. Asun omakotitalossa, jossa hyvää oma piha eikä naapurien melu kuulu. Muuten voisin huolia kerrostaloasunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, nyyh nyyh. :) Voi sinua raukkaa. Rouva pakkaa roinansa, kysyy lähteekö joku mukaan ja lähtee. Niin voi tehdä ja aikuiset tekevätkin. Sinä päätät oman elämäsi kulun ja onnellisuutesi, se ei ole muiden tehtävä. Jos et ole onnellinen, niin tee muutoksia tai lopeta valittaminen. Turha se on olla naama rutussa kaiken aikaa kun asiaan voi vaikuttaa ihan itse. Etkö oppinut asian jo silloin kolme vuotiaana uhmaiässä?

Mitä helvettiä? Ihan ala-arvoinen kommentti! Eiköhän ap ymmärrä itsekin että perhettä ei hajoteta tuon takia, siksi kirjoittaa mietteensä tänne, saadakseen ajatuksia ja ideoita ja mielipiteitä. Kun perhe on perustettu, tottakai aina on mielessä sen perheen etu ja onnellisuus, oman onnellisuuden ohessa. 

Ap, en osaa vastata muuta kuin että istukaa alas miehenne kanssa ja keskustelette pitkään ja hartaasti asiasta. Kuulostat ok tyypiltä, varmasti saatte asian ratkaistua.

Ja toinen nyyhkijä tuli mukaan puolustamaan. Voi teitä avuttomia nössyköitä. :D Olisiko ap onnellinen kerrostalossa? No ei olisi. Hän on tuollainen perusnegatiivinen tapaus, jolla on aina ja kaikkialla ongelmia ja mikään ei ole koskaan hyvin. Ongelmat ovat siis lähinnä siellä omien korvien sisällä, ei miehellä, ei talossa, ei muualla. Yrittäkää pärjätä ja syyttäkää siihen saakka vaikka vanhempianne, älkää vain menkö itseenne. :)

Entäs jos talon vuokraisi perheelle joka siitä tykkää? Mahdolliset remontit ja huoltyotoimet voisi hyvittää vuokrassa, teidän olmaisuushan siinä kuitenkin kohenisi.

Ja itse vuokralle johonkin sopivampaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, nyyh nyyh. :) Voi sinua raukkaa. Rouva pakkaa roinansa, kysyy lähteekö joku mukaan ja lähtee. Niin voi tehdä ja aikuiset tekevätkin. Sinä päätät oman elämäsi kulun ja onnellisuutesi, se ei ole muiden tehtävä. Jos et ole onnellinen, niin tee muutoksia tai lopeta valittaminen. Turha se on olla naama rutussa kaiken aikaa kun asiaan voi vaikuttaa ihan itse. Etkö oppinut asian jo silloin kolme vuotiaana uhmaiässä?

Mitä helvettiä? Ihan ala-arvoinen kommentti! Eiköhän ap ymmärrä itsekin että perhettä ei hajoteta tuon takia, siksi kirjoittaa mietteensä tänne, saadakseen ajatuksia ja ideoita ja mielipiteitä. Kun perhe on perustettu, tottakai aina on mielessä sen perheen etu ja onnellisuus, oman onnellisuuden ohessa. 

Ap, en osaa vastata muuta kuin että istukaa alas miehenne kanssa ja keskustelette pitkään ja hartaasti asiasta. Kuulostat ok tyypiltä, varmasti saatte asian ratkaistua.

Ja toinen nyyhkijä tuli mukaan puolustamaan. Voi teitä avuttomia nössyköitä. :D Olisiko ap onnellinen kerrostalossa? No ei olisi. Hän on tuollainen perusnegatiivinen tapaus, jolla on aina ja kaikkialla ongelmia ja mikään ei ole koskaan hyvin. Ongelmat ovat siis lähinnä siellä omien korvien sisällä, ei miehellä, ei talossa, ei muualla. Yrittäkää pärjätä ja syyttäkää siihen saakka vaikka vanhempianne, älkää vain menkö itseenne. :)

Vuokraus olisi hyvä vaihtoehto, jos löytyisi hyvät vuokralaiset. Enemmän kauhistuttaa mitä miehen sukulaiset siitä ajattelisivat.. olemme heidän mielestään varmaan kiittämättömiä. Ja kyse ei ole siitä, että olisin laiska "pissis" tms. Olen koko lapsuuteni asunut omakotitalossa ja muistan kuinka paljon se vei perheaikaa ja lisäsi vanhempien stressiä. Lisäksi olen enemmän uraorientoitunut ihminen, joten vähäisen vapaa-aikani haluan käyttää urani kehittämiseen (julkaisujen lukemiseen, kirjoittamiseen jne) tai sitten perheen kanssa harrastamiseen tai jopa omiin harrastuksiin (joita ei ole ajapuutteen vuoksi tällä hetkellä). Omakotitalossa asuminen on harrastus, jota en halua harrastaa. Mielestäni sen kunnostaminen ja pihatöiden loputon tekeminen on ajanhukkaa. :(

No ei se omakotiasuminen työleiri kyllä ole jos ei täydellisyyksiin pihanhoidossa pyri. Lumien kanssa sama asia. Toki ikäihmisille ja huonokuntoisille huolto olisi liikaa. Vapautta siinä on eri tavalla sekä itselle, että lapsille. Voisiko tämä olla enemmän henkinen juttu? Sitten on näitä Hyacinth Bucket -statusasioitakin.... "meillä päin asutaan kiinteistöjä eikä mitään osakkeita"

Kakkosasunto kaupungista? Riittääkö rahat?