Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luovutin miehen lapsen kanssa
15.01.2016 |
Aikoinaan hoidin häntä paljon, lapsi oli joka toisen viikon kanssani sanalla kun hoidin omia lapsiani kotona. Nykyään lapsi on jo koulussa ja minä työelämässä, joten väkisinkin tulee vietettyä vähemmän aikaa yhdessä.
Ennen luin lapselle, leivottiin, ulkoiltiin, käytiin puistoissa ja touhuttiin kaikkea mahdollista mitä nyt yleensäkään lapsen kanssa tehdään. Tämä tuntui luontevalta ja mukavalta.
Nykyään tilanne on toinen. Kun lapsi tulee isälleen, niin pesen kyllä pyykit ja teen ruoat lapselle samalla kuin muillekin. Syy tähän on se, että lapsi omien sanojensa mukaan vihaa minua ja meidän kotia, vihaa sisaruksiaan. Kiukuttelee ja on kiittämätön kaikesta. Ei enää kauheasti huvita tehdä mitään yhdessä lapsen kanssa ja lapsi on myös itse sitä mieltä, että ei halua kanssani mihinkään lähteä. Tuntuu hullulta, sillä ennen asiat olivat täysin toisin. Lapsen äidin kanssa on ollut aina hankalaa, mutta erityisesti pari viimeistä vuotta. En tiedä kumpuaako tämä protestointi lapsen osalta sieltä, vai missä vika on. Joka tapauksessa olen tehnyt sen päätöksen, etten väkisin hänen kanssaan mitään tee, siitä ei tule kuin paha mieli kaikille. Kesän yhteinen lomamatka kieltämättä ahdistaa jo nyt, jos yksi on siellä naama kurtussa koko ajan.
Kommentit (29)
Tosin hyvin olet yrittänyt ja töitä asian eteen tehnyt. Ja pitkäjänteisesti. Siitä isot peukutukset sinulle. Olen itsekin äitipuoli ja se ei ole helppoa.
Jeesustelijat puhuvat tyhjäpäisiä kommenttejaan siitä, että jos kerta on eronnut tai eronneen miehen ottanut niin lapsi on aina oikeassa ja itsepä on tilanteensa aiheuttanut ja muuta mitäänsanomatonta ja turhaa kukkahattuilua. Tosi asia on, että me olemme ihmisiä kaikki. Jos tosissaan yrittää niin kaikkeen ei tarvitse taipua. Sinä olet edelleen asiallinen ja hoidat lapsen hyvin, että kohdist atunteitasi häneen. Enempää ei voi sinulta pyytää. Lapsen käytös saattaa olla toisesta kodista johtuvaa tai iän tuomaa asioiden käsittelyä tai muuta pahaa oloa. Ole hänelle asiallinen ja ota lähellesi jos joskus vielä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saattaa käydä läpi jotain vaihetta. Sun aikuisena pitää vaan hyväksyä se, kun olet tuohon kuvioon lähtenyt. Kannattaisikohan antaa lapselle ja isälle aikaa tehdä asioita ihan kahdestaan? Jos kesällä he tekisi oman matkan ilman teidän muuta perhettä esimerkiksi? Ja sitten tekisitte toisen matkan teidän perheen kesken.
Jos itse ajattelen, että mun pitäisi jakaa koko ajan isän aika jonkun mulle oikeastaan vieraan ihmisen kanssa, niin kyllä se nostaisi tunteita pintaan.
Kannattaa myös hyväksyä nuo lapsen negatiiviset tunteet. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla ylin ystävä, rauhanomainen rinnakkaiselo riittää. Ehkä se helpottaa molempien oloa, kun ei tarvitse hampaat irvessä yrittää pitää hauskaa yhdessä? Edes täysin biologiset sisarukset ei aina tule toimeen keskenään, nähty on. Nyt on näin, ehkä myöhemmin taas lähennytte, ehkä ette. Älä ota asiasta paineita.
Sulla tulee kivaa kun sun omat lapset tulee teini-ikään.. meinaan kun peset kätesi vanhemmuudesta heti, kun on pikkusen vaikeeta.
Ihan normaalia teiniangstia. Olet vaan rauhallinen ja kiva aikuinen, kyllä se sitä myöhemmin osaa arvostaa. Tsemppiä ap, kuulostaa että sulla on homma kuitenkin hyvin hanskassa ja olet hyvä vanhempi. Halit!
Hm. Näistä jutuista opin ainakin sen, että jos joskus olen itse siinä tilanteessa, että miehellä on uusi kumppani, niin en puhu asiasta omalle lapselle juuta en jaata. Ettei leimata, että äiti on hankala.
Jos lasta isänsä luona kohdellaan huolehtivasti eikä siellä lapsen läsnä ollessa aikuiset juopottele, polta tai elä muuten epäsäännöllisesti niin en kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne lapset vihaavat välillä omia vanhempiaankin. Tietyllä tavalla sinun pitäisi olla iloinen. Olet lapselle niin tuttu ja turvallinen, että sinua uskaltaa inhota :)
Mikä mulla pistää tässä silmään on se, että eihän isän tai äidin uusi kumppani ole lapselle mikään vanhempi. Äiti ja isä ovat. Uusi kumppani on aikuinen lapsen elämässä, mutta ei vanhempi. Ehkä ongelma on siinä, että yrität ottaa roolia, joka ei sinulle kuulu?
Voit olla kiva aikuinen. Asettaa rajoja ja viettää kivaa aikaa lapsen kanssa. Mutta et ole hänen vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla tulee kivaa kun sun omat lapset tulee teini-ikään.. meinaan kun peset kätesi vanhemmuudesta heti, kun on pikkusen vaikeeta.
Tämähän se auttaakin, mokomakin bessewisseri.
No, voitte myös todeta, että lapsi on tervetullut matkalle, saa päättää itse tuleeko vai jääkö kotiin? Jos tulee on käyttäydyttäbä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle te lapsen kans sen miehen luovutitte? :o
Onko lapsi nyt murrosiässä? Jos on, niin tympeys kuuluu asiaan; muistan sen omasta nuoruudestani ja näen sen omissa lapsissani. Se on vain kestettävä, lapsella on oikeus murrosikään ja kapinaan.
Ilmeisesti lapsen vanhempien välit eivät ole kunnossa, vaikka erosta taitaa olla jo monta vuotta? Ikävää ja lapsellista heiltä.
Yritä ottaa iisisti, älä hylkää, mutta anna tilaa. Mitä lapsen isä on mieltä tästä kaikesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsi vielä murrosikäinen. Erosta on tosiaan jo vuosia ja välit ovat huonot. Yritän olla mahdollisimman neutraali ja hoidan kaikki lapseen liittyvät asiat tietenkin asiallisesti ja aikuismaisesti. Olen kyllä sitä mieltä, että lapsi lähtee joka tapauksessa mukaan kesälomareissuun, sillä se on jo varattu ja maksettu. Lisäksi uskon, että jos nyt suutuspäissään ei haluaisi lähteä, niin myöhemmin harmittaisi varmasti.
Ap
Miksi sitten hoidat niitä lapsen asioita? Anna isänsä hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä mulla pistää tässä silmään on se, että eihän isän tai äidin uusi kumppani ole lapselle mikään vanhempi. Äiti ja isä ovat. Uusi kumppani on aikuinen lapsen elämässä, mutta ei vanhempi. Ehkä ongelma on siinä, että yrität ottaa roolia, joka ei sinulle kuulu?
Voit olla kiva aikuinen. Asettaa rajoja ja viettää kivaa aikaa lapsen kanssa. Mutta et ole hänen vanhempansa.
Miten olen yrittänyt olla lapselle "vanhempi "? Mikä on se rooli mitä en saa ottaa? Olen ollut lapsen elämässä todella paljon, aikoinaan enemmän kuin oma äitinsä (ja tätä en tehnyt väkisin, äiti itse halusi lapsen olevan täällä meillä enemmän kuin itsellään ). Syy kotihoitoon oli se, että olin muiden lasten kanssa kotona tuohon aikaan, joten oli itsestään selvää, että myös miehen lapsi on kotihoidossa. Lapsi on ollut koko ajan äidillään kirjoilla toisessa kaupungissa, joten meillä ei edes olisi ollut mahdollisuutta kunnalliseen päivähoitoon (ja yksityiseen ei ollut varaa).
Ap
Äitipuolen osa on niin epäkiitollinen. Peset pyykit, laitat ruuat, autat läksyissä, kuuntelet murheet, järjestät syntymäpäivät... ja palkaksi saat vain arvostelua ja haukkumista. Näin meni ainakin omalla kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä mulla pistää tässä silmään on se, että eihän isän tai äidin uusi kumppani ole lapselle mikään vanhempi. Äiti ja isä ovat. Uusi kumppani on aikuinen lapsen elämässä, mutta ei vanhempi. Ehkä ongelma on siinä, että yrität ottaa roolia, joka ei sinulle kuulu?
Voit olla kiva aikuinen. Asettaa rajoja ja viettää kivaa aikaa lapsen kanssa. Mutta et ole hänen vanhempansa.
Miten olen yrittänyt olla lapselle "vanhempi "? Mikä on se rooli mitä en saa ottaa? Olen ollut lapsen elämässä todella paljon, aikoinaan enemmän kuin oma äitinsä (ja tätä en tehnyt väkisin, äiti itse halusi lapsen olevan täällä meillä enemmän kuin itsellään ). Syy kotihoitoon oli se, että olin muiden lasten kanssa kotona tuohon aikaan, joten oli itsestään selvää, että myös miehen lapsi on kotihoidossa. Lapsi on ollut koko ajan äidillään kirjoilla toisessa kaupungissa, joten meillä ei edes olisi ollut mahdollisuutta kunnalliseen päivähoitoon (ja yksityiseen ei ollut varaa).
Ap
Ok, et itse käyttänytkään vanhempi-sanaa, vaan monet muut tässä keskustelussa. Itse en voisi kuvitella olevani vanhempi toisten lapselle. Tärkeä aikuinen kyllä, mutta en vanhempi.
Mitä olen sivusta katsonut näitä uusperheitä, niin usein varsinkin lapsen isän uudet kumppanit yrittää olla lapsille jonkinlaisia lisävanhempia ja usein ei tunnu toimivan. Paremmin toimii niillä, jotka on lapsille välillä samassa taloudessa asuvia aikuisia.
No, lapsi kiukuttelee. Voivat olla tuollaisia ihan vanhemmilleenkin välillä. Sellaista se on. Ehkä tosiaan kannattaisi antaa lapselle enemmän aikaa ihan vaan isänsä kanssa? Vaikka menettekin sinne matkalle koko porukka, niin voihan silti lapsi esim jakaa hotellihuoneen isänsä kanssa ja viettää päivän pari tämän kanssa kahdestaan?
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolen osa on niin epäkiitollinen. Peset pyykit, laitat ruuat, autat läksyissä, kuuntelet murheet, järjestät syntymäpäivät... ja palkaksi saat vain arvostelua ja haukkumista. Näin meni ainakin omalla kohdallani.
No miksi alatte tuohon? On lapsen isän tehtävä hoitaa nuo asiat, ei isän uuden kumppanin. Ymmärrän, että välillä tekee lapselle voileivän tms mutta tuota, että otetaan lapsen isältä se vanhemman rooli en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolen osa on niin epäkiitollinen. Peset pyykit, laitat ruuat, autat läksyissä, kuuntelet murheet, järjestät syntymäpäivät... ja palkaksi saat vain arvostelua ja haukkumista. Näin meni ainakin omalla kohdallani.
No miksi alatte tuohon? On lapsen isän tehtävä hoitaa nuo asiat, ei isän uuden kumppanin. Ymmärrän, että välillä tekee lapselle voileivän tms mutta tuota, että otetaan lapsen isältä se vanhemman rooli en ymmärrä.
No mun mies ei ainakaan välitä niin huolehtia asioista, esim. ruoka-aika olisi joka päivä eri aikaan, jos minä en sitä huolehtisi. Ehdotin myös miehelle, että muutettais yhteen vasta sitten kun hänen lapsensa ovat isompia, mutta hän ei halunnut edes harkita sitä vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitipuolen osa on niin epäkiitollinen. Peset pyykit, laitat ruuat, autat läksyissä, kuuntelet murheet, järjestät syntymäpäivät... ja palkaksi saat vain arvostelua ja haukkumista. Näin meni ainakin omalla kohdallani.
No miksi alatte tuohon? On lapsen isän tehtävä hoitaa nuo asiat, ei isän uuden kumppanin. Ymmärrän, että välillä tekee lapselle voileivän tms mutta tuota, että otetaan lapsen isältä se vanhemman rooli en ymmärrä.
No mun mies ei ainakaan välitä niin huolehtia asioista, esim. ruoka-aika olisi joka päivä eri aikaan, jos minä en sitä huolehtisi. Ehdotin myös miehelle, että muutettais yhteen vasta sitten kun hänen lapsensa ovat isompia, mutta hän ei halunnut edes harkita sitä vaihtoehtoa.
Eli sinä paapot miestä? Mies ei viitsi huolehtia lapsistaan niin sinä teet sen? En voi ymmärtää. Eihän tuolla tavalla miehen ja lasten suhde ikinä kehity kunnolliseksi eikä mies opi koskaan ottamaan lapsista vastuuta.
Alue: Aihe vapaa
Höh