Te työttömät, mitä teette päivän aikana?

Pelailen vaan pelejä. Ei ole kavereita, puolisoa, perhettä, tai mitään. Odottelen eläkettä ja kuolemaa.

Hoidan pienintä lasta. Kyyditsen tai saatan isompia kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Pelailen vaan pelejä. Ei ole kavereita, puolisoa, perhettä, tai mitään. Odottelen eläkettä ja kuolemaa.

:D sori mut nauroin

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä:

- Käytän koiran 2-3 kertaa ulkona. Ulkoiluun kuuluu houkuttelu eteiseen, houkuttelu rappuja alas, tassujen putsaaminen jäistä useamman kerran kesken ulkoilun, houkuttelu risteyksissä että päästään eteenpäin, koukuttelu ja kantaminen rappuja ylös, koiran mahdollinen putsaaminen ulkoilun jälkeen. Huoh, olenko vähän kyllästynyt...

- Koiran houkutteleminen syömään

- Koiran kanssa leikkiminen ja muu touhuaminen. 

- käyn kaupassa jos voin.

- Teen kotitöitä, niitä riittää jumalattomasti. Asun lapsen ja koiran kanssa pienessä kämpässä. Tiskaus, imurointi, raivaus... kaikki odottamassa tänäänkin. 

- jossain vaiheessa pitää mennä lepäämään, kroppa ei jaksa.

- tietokoneen kimpussa olen paljon. Uutiset, e-mail, kaupat, palstat, blogit yms. 

- ruoanlaittoa. Inhoan sitä.

Hommaa on helvetisti, jaksamista vähemmän. Olen tylsistynyt, kyllästynyt. Haluaisin lomalle kodistani.

Saako lomautettu vastata? Viime talvena olin ekan kerran lomautettuna useamman kuukauden putkeen ja nyt olen taas. Minä teen lomautusaikana sisäremonttia, joka työssä oloaikana on melkein mahdotonta (ei olisi aikaa tehdä kuin viikonloppuisin》remontti venyisi viikkojen mittaiseksi). Käyn kuntosalilla neljä kertaa viikossa ja koiran kanssa lenkillä joka päivä n.1,5-2h. Kansalaisopiston piireissä käyn myös. Auttelen myös iäkkäämpiä vanhempia aina kun heillä tarvetta on sekä tätiäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelailen vaan pelejä. Ei ole kavereita, puolisoa, perhettä, tai mitään. Odottelen eläkettä ja kuolemaa.

:D sori mut nauroin

Ei mitään. Kyllä teitä kusipäitä on joka paikassa nähty ennenkin.

Katon tv, oon koneella, teen kotitöitä, olen koiran kans, näen välillä kaveria ja perhettä, laiskottelen, piirrän, odottelen miestä kotia... :D häoeän työttömyyttäni... itsetuntokin laskenut sen takia kun en ole saanut töitä. :( Mutta nyt olen raskaana! ja onnellisempi. Onneksi miehellä hyvä palkka. Mutta menen tulevaisuudessa opiskelemaan, kun en saa töitä tällä surkealla koulutuksellani.

[/quote]

Ei mitään. Kyllä teitä kusipäitä on joka paikassa nähty ennenkin.[/quote]

En pahantahtoisesti, vaan mieleen iskostui kuva masennuksessa vellovasta henkilöstä, joka ei näe tilanteensa tragikomediaa. Voisiko tilannettaan yrittää parantaa esim. asennemuutoksella?

Nukun 09:00 - 19:00

Herään ja käyn kaupassa.

Teen ruokaa ja katson urheilua.

Nukun taas.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Kyllä teitä kusipäitä on joka paikassa nähty ennenkin.

En pahantahtoisesti, vaan mieleen iskostui kuva masennuksessa vellovasta henkilöstä, joka ei näe tilanteensa tragikomediaa. Voisiko tilannettaan yrittää parantaa esim. asennemuutoksella?

Voisihan sitä parantaa vaikka tappamalla sinun kaltaisia kusipäitä pois, mutta ei niitä kaikkia kerkeis kuitenkaan tappaa että se tilanne siitä olennaisesti mihinkään muuttuis.

Toisinaan vahdin ainokaistamme. 

Eniten istun koneella, kuuntelen musiikkia ja kirjoittelen palstoille. Ajelen myös usein kaveria tapaamaan. Harrastan urheilua niin paljon kuin vain jaksan, koska työttömänä todella on aikaa päästä huippukuntoon ja nauttia siitä olosta. Joskus ajelen vain jonnekin valokuvaamaan, joskus kotityöt vievät suurimman osan ajasta. Kaikenlaista siis. Työttömyydessä minua ei häiritse mikään muu kuin ajoittainen kassavaje.

Vierailija kirjoitti:

Pelailen vaan pelejä. Ei ole kavereita, puolisoa, perhettä, tai mitään. Odottelen eläkettä ja kuolemaa.

Minä en nähnyt tässä mitään huvittavaa, niin kuin tuo yksi. Päinvastoin, olen surullinen, että meillä monilla on tilanne tällainen. Siinä ei yksinkertaisesti enää jaksa mitään asennemuutosehdotuksia. Yksin ei voimat riitä.

T:4

Teen kotitöitä, etsin työpaikkaa,lenkkeilen, odotan miestä töistä, näen kavereita, olen kummilapsen kanssa. Mitä milloinkin.

Mihinkähän mun vastaus katosi? En ole työtön mutta muuten ollut kotona kohta 2v. Kunpa joskus tulisikin hetki että olisi rauhallista ja "tylsää".

Tänään herätty 06, juotu kahvia ja katsottu meilit. 7.30 tehty aamupalaa ja viety teini kouluun. Sitten järjestelyt kamoja paikoilleen, käyty fyssarilla, tehty focacciataikina tulemaan, tehty lounasta, imuroitu, käytetty anoppia kaupassa, paistettu focaccia. Kohta toisen lapsen kanssa asioille ja sen jälkeen eilentehdyn ruuan lämmitys, ruokailu ja keittiön siivous. Sitten lopulta Emmerdale ja rauhoittumista iltaa kohti. Nukkumaan 22.

Tälle viikolle osunut myös lapsen lapsen hoitoa, 2 lekurikäyntiä, 2 iltaa opiskelua, huomenna tulossa ruokavieraita, sunnuntaina luvattu viedä teini shoppailemaan - huoh!

Ihan perusmenoa - ihmettelen todella miten olen ennen ehtinyt käymään töissä??

Itse olen akataaminen työtön. Aika kuluu lähinnä treenatessa ja tietokoneella. Kavereita ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Välillä teen pätkätöitä. En jaksa enää hakea pitempiaikaisia töitä, koska aina sama vastaus, eli et kelpaa meille. Itsetunto alkaa pikkuhiljaa laskea ja välttelen puolituttujakin, koska en kaipaa voivottelijoita elämääni. Tunnen epäonnistuneeni elämässä kaikin puolin. Väärät valinnat aina ja huono kotitausta. Mahdotonta rimpuilla tällä taustalla elämässä ylöspäin, koska olen introvertti ja tukiverkosta jo suhteet puuttuvat. Samalla ajattelen, että on haaskausta kouluttaa ihmisiä työttömiksi yliopistossa.Facebookista lähdin, koska en kestä sitä teeskentelyä, jota kaikki siellä harrastavat. Kukaan ei ole kaivannut perääni. Olen näkymätön muille ihmisille, ollut aina. Kaipa minussa on joku vika sitten, jonka muut huomaavat, eivätkä halua minusta ystävää. Fyysisesti olen ihan hyvännäköinen, joten ainakaan se ei voi olla syy yksinäisyyteeni. Toisaalta en kärsi yksinäisyydestä juurikaan, koska olen ollut tällainen koko elämäni. En jaksa olla tarpeeksi aktiivinen, joten kaipa sekin karkottaa puolitutut. Yöllä valvon yleensä kahteen tai kolmeen ja herään kymmenen ja yhdentoista välillä. Mutta näin mennään eteenpäin. En koe itseäni masentuneeksi, sillä olen kuitenkin optimistinen luonne, kaikesta huolimatta. Olen aina pärjännyt.

Myönnän: olen hyvin lahjakas olemaan tekemättä mitään. Saan päiviä, viikkoja ja vuosia kulumaan niin, etten ole juuri muuta tehnyt kuin nukkunut, syönyt ja selaillut nettiä. Vihaan elämääni enkä edes halua mitään. Olisi mukavaa haluta.

Olen kieltenopettaja, työttömänä ollut puoli vuotta. Luen kirjoja näillä 3 kielellä ja kuuntelen äänikirjoja. Pakko pitää ajantasalla ammattitaitoa, jos saisi töitä. Siivota pitäisi enemmän ja lenkkeillä. Joskus on pirteä päivä, välillä aika masentavaa.Iltaisin kuskailen lapsia harrastuksiin. He tuovat elämään normaaliutta.

Vierailija kirjoitti:

Teen kotitöitä, etsin työpaikkaa,lenkkeilen, odotan miestä töistä, näen kavereita, olen kummilapsen kanssa. Mitä milloinkin.

Ensimmäinen työtön, joka etsii työtä

Hoidan vauvaani. Olen ollut nyt kuukauden työttömänä Työhakemuksia teen. Ensi viikolla soitan kaikille että olen käytettävissä lyhyitäkin sijaisuuksiakin varten. Mies ja anoppi auttavat. Käyn kuntosalilla, teen kotitöitä, tapaan ystäviä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen kotitöitä, etsin työpaikkaa,lenkkeilen, odotan miestä töistä, näen kavereita, olen kummilapsen kanssa. Mitä milloinkin.

Ensimmäinen työtön, joka etsii työtä

Suosittelen sinuakin hakemaan ensin kahtasataa työpaikkaa vastauksella "et kelpaa meille" ennen kuin alat moralisoimaan. 

T no15