Lue keskustelun säännöt.
Kun on keski-ikäinen, ruma ja vanhannäköinen onko pakko elää?
15.01.2016 |
Lisäksi kun on sairauksiakin. Ja kauniimmaksi ei enää tule eikä saa miehiltä lainkaan huomiota kuten joskus nuorena ja nättinä. Onko siis pakko elää?
Kommentit (42)
En minä kyllä pidä itseäni vanhana enkä rumana. Ikääkin on jo 49v. Ihan normaalipainoinen olen ja miehetkin tulevat vielä juttelemaan. Tarkoitan nyt miehillä niitä oman ikäisiä miehiä, enkä mitään 30v. pojuja. Piristy vähän ja jos tosiaan olet lihonut, laihduta. Heti tuntuu paremmalta kun muutama kilo häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi kun on sairauksiakin. Ja kauniimmaksi ei enää tule eikä saa miehiltä lainkaan huomiota kuten joskus nuorena ja nättinä. Onko siis pakko elää?
Käy pakolaiskeskuksen liepeillä hakemassa seuraa! Iltalehden uutisen mukaan siellä pörrää muitakin ikäisiäsi naisia samassa tarkoituksessa!
En käy. Olen naimisissa ja perheen äiti.
Lol ja muutenko menisit??
Täytyy olla huomionkipeyden jo sairaalloisella tasolla jos moiseen sortuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin.
Nyt on kyllä niin omassa päässä kokoon keitetty ongelma kuin olla ja voi. Voi tosiaan olla, että se mies ei ole erityisesti juuri ulkonäköösi ihastunut. Mutta mitä sillä on merkitystä? Oletko niin syvästi niellyt kulttuurin vanhakantaisen aivopesun että naisen arvo on lähinnä kauneudessa, että sinulle olisi jotenkin erityisen tärkeää saada kehuja juuri kauneudesta eikä muista arvoista? Minusta se että koko paketti on toista miellyttävä on paljon tärkeämpää kuin että mies olisi lähinnä ulkonäön takia ottanut...
Jotain kulttuurin aivopesua tässä selvästi on, koska naiset ei osaa suhtautua ehkä vähemmän kauniiseen ulkonäköön yhtä rennosti kuin miehet. Esim. oma mieheni on yleisen mittapuun mukaan ruma, mutta hän rennosti vitsailee siitä, eikä koskaan ole kyseenalaistanut omaa arvoaan eikä minun kiinnostustani häneen siksi että ulkonäkö ei ole hänen vahvin alueensa. Useimmat naiset tuossa tilanteessa olisivat ihan neuroottisia omasta ulkonäöstään ja vatvoisivat että kelpaanko oikeasti sille kumppanille vai jättääkö hän minut kohta kauniimman takia...
Niin tiedän ettei ulkonäöllä pitäisi olla merkitystä. On vaan kauhea romahdus kun olet nuorena nätti ja sitten kukaan ei enää kehu ja mieskin välttelee seuraani muiden aikana. Sitä on niin vaikea selittää. Eikä tässä ole painosta kyse. Olen vaan aina ollut n 10v ikäistäni vanhemman näköinen ja nuorena se ei haitannut mutta nyt vanhana se haittaa. Naama rupsahtanut yms.
Vierailija kirjoitti:
No onpa harmi, että koet keski-iän olevan noin ikävää! Minusta tää on elämäni parasta aikaa, en haluaisi olla nuori. Ihminen voi olla viehättävä minkä ikäisenä tahansa. Harrasta liikuntaa, katso syömistesi perään, pukeudu kivasti, laita sulle sopiva kampaus ja kevyt meikki, korkkarit jalkaan ja ihaile sitten itseäsi peilistä. Mihin sä tarvitsisit miesten ihailua? Sitä tarvii vaan nuoret ja epävarmat tytöt, sulla pitäis olla jo itsetunto kohdallaan ja rakentunut jollekin muulle kuin ulkonäölle.
Onko sun mies superkomea adonis? Kehutko itse miehesi ulkonäköä?
Mä ainakiin nautin suunnattomasti, kun ei ole enää taloudellisia huolia ja lapset ovat jo isoja. On enemmän aikaa itselle, parisuhteelle, harrastuksille, ystäville. Seksi on miljoona kertaa parempaa kuin nuorena ja oikein odotan, että kun lapset kohta lähtevät opiskelemaan, niin voimme taas harrastaa sitä milloin ja missä vain ;).
Nyt nainen ryhdistäydyt! Sairaudetkin unohtuu ja saattaa helpottua, kun opettelet nauttimaan elämästäsi. Seksi ja läheisyys miehesi kanssa on lääke kaikkeen!
Kehun miestäni eikä hän ole mikään superkomea mutta ihan komea kylläkin. Mulla ei ole elämä sellaista kuin sinulla. Lapseni ovat vielä pieniä ja taloudellisestikkin on tiukkaa. Ei kaikilla keski-ikäisillä ole rahaa ja lapset isoja.
" Nothing in this world is forever", helpottaa tavallaan tietysti jos ei niiden,oman ulkonäkönsä kehujen ja kehujien varassa nuorempanakaan ole tottunut liikaa elämään:eipähän ole sitten mitään sellaista, mistä luopuminen tekisi niin kipeää sille omalle egolleen.
(Ei muuten ihmisen vanhempanakaan tarvitse olla välttämättä lihava.)
Jokainen ihminen, joka joskus on syntynyt,on tänään vanhempi kuin eilen ja tämä fakta koskee vääjäämättä kaikkia meistä,eikä sitä pääse mihinkään pakoon kukaan .
Aika ei pysähdy kenenkään kohdalla ja Prinsessa Ruususen tarinakin oli vain satua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin.
Nyt on kyllä niin omassa päässä kokoon keitetty ongelma kuin olla ja voi. Voi tosiaan olla, että se mies ei ole erityisesti juuri ulkonäköösi ihastunut. Mutta mitä sillä on merkitystä? Oletko niin syvästi niellyt kulttuurin vanhakantaisen aivopesun että naisen arvo on lähinnä kauneudessa, että sinulle olisi jotenkin erityisen tärkeää saada kehuja juuri kauneudesta eikä muista arvoista? Minusta se että koko paketti on toista miellyttävä on paljon tärkeämpää kuin että mies olisi lähinnä ulkonäön takia ottanut...
Jotain kulttuurin aivopesua tässä selvästi on, koska naiset ei osaa suhtautua ehkä vähemmän kauniiseen ulkonäköön yhtä rennosti kuin miehet. Esim. oma mieheni on yleisen mittapuun mukaan ruma, mutta hän rennosti vitsailee siitä, eikä koskaan ole kyseenalaistanut omaa arvoaan eikä minun kiinnostustani häneen siksi että ulkonäkö ei ole hänen vahvin alueensa. Useimmat naiset tuossa tilanteessa olisivat ihan neuroottisia omasta ulkonäöstään ja vatvoisivat että kelpaanko oikeasti sille kumppanille vai jättääkö hän minut kohta kauniimman takia...
Niin tiedän ettei ulkonäöllä pitäisi olla merkitystä. On vaan kauhea romahdus kun olet nuorena nätti ja sitten kukaan ei enää kehu ja mieskin välttelee seuraani muiden aikana. Sitä on niin vaikea selittää. Eikä tässä ole painosta kyse. Olen vaan aina ollut n 10v ikäistäni vanhemman näköinen ja nuorena se ei haitannut mutta nyt vanhana se haittaa. Naama rupsahtanut yms.
Sama.
Olen aina ollut vanhan näköinen. Se oli hienoa teininä mutta kauhulla odotan sitä kun olen 30 saati enemmän :/
25: Oletko ap? En ehkä täysin ymmärrä noin suurta surua ulkonäöstäsi, mutten toisaalta ymmärrä 21:n kaltaisia "neuvojakaan", joten siksi yläpeukku.
21: Ihan yhtä stereotyyppisesti sinä ajattelet, jos et voi käsittää, ettei kaikkien keski-ikäisten elämä ole samanlaista. Pitäisikö ap:n muka tuntea olonsa paremmaksi sillä, että sinulla on upea elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa siinä nyt sitten on jos hakis huomiota turvapaikanhakijoilta? Win-win-tilanne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi kun on sairauksiakin. Ja kauniimmaksi ei enää tule eikä saa miehiltä lainkaan huomiota kuten joskus nuorena ja nättinä. Onko siis pakko elää?
Käy pakolaiskeskuksen liepeillä hakemassa seuraa! Iltalehden uutisen mukaan siellä pörrää muitakin ikäisiäsi naisia samassa tarkoituksessa!
En käy. Olen naimisissa ja perheen äiti.
Lol ja muutenko menisit??
Täytyy olla huomionkipeyden jo sairaalloisella tasolla jos moiseen sortuu.
En. En menisi muutenkaan. En vaikka olisivat ainoita miehiä maailmassa. En pidä ulkomaalaisista miehistä enkä etenkään muslimeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
25: Oletko ap? En ehkä täysin ymmärrä noin suurta surua ulkonäöstäsi, mutten toisaalta ymmärrä 21:n kaltaisia "neuvojakaan", joten siksi yläpeukku.
21: Ihan yhtä stereotyyppisesti sinä ajattelet, jos et voi käsittää, ettei kaikkien keski-ikäisten elämä ole samanlaista. Pitäisikö ap:n muka tuntea olonsa paremmaksi sillä, että sinulla on upea elämä?
Tottakai voin käsittää, etti kaikkien keski-ikäisten elämä ole samanlaista kuin minun! Mun elämä ei ole ollut helppoa, mutta en ole antanut sen lannistaa mua. Mullakin on ollut sairauksia, oli jo nuorena, mutta otin asioista selvää ja vaihtoehtohoidoilla + oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla pääsin niistä eroon. On ollut myös taloudellisia huolia (konkurssi itsestä riippumattomista syistä), työttömyysjakso, lapsen sairaus, läheisen sairastuminen vakavaan masennukseen ja sen seurauksena itsemurha...kaikesta voi selvitä ja nauttia silti elämän pienistä iloista. Mun elämä on upeaa, koska olen päättänyt, että se on upeaa. En tosiaankaan antaisi ulkonäön rupsahtamisen masentaa mua. Ja kun sille ulkonäölle voi tehdä todella paljon.
Pitää olla kiitollinen niistä hyvistä asioista joita elämässä on ja unohtaa ne, jotka ovat ikävämpiä. Mun elämän ikävä asia on tällä hetkellä vanha, huonokuntoinen ja dementoitunut äitini, jonka hoito on pitkälti mun vastuulla. Äitinikin on masentunut, mutta yritän häntä piristää ja kyllä hän aina vähän piristyykin, siihen riittää pieni kävelylenkki, lauantaisauna tai leivoskahvit ja menneiden muistelu. Ihminen voi masentua, mutta valittaminen ei auta mitään, pitää yrittää kaikinkeinoin löytää jotain piristävää ja ap:lläkin on lapset! Siinä sitä on aihetta kiitokseen ja iloon joka päivä! Unohtamatta komeaa aviomiestä...sinne vaan vällyihin rakkaan kanssa!
Vierailija kirjoitti:
On. Keski-ikäiset hoitaa sekä lapset että vanhukset, kuluttaa kulttuuritapahtumat ja tekee lumityöt. Et kyllä lipeä ruodusta. Sun ulkonäöstäs ei kukaan ole kiinnostunut.
terv.
toinen keski-ikäinen
"Et kyllä lipeä ruodusta" :D hitto, että alko naurattamaan. Eli ap et mene kuolemaan ennen kuin olet velvollisuutesi täyttänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, katoppa ap ikäisiäs miehiä! Menisitkö sä niille tarjoamaan drinksut ja ihailemaan nitten ulkonäköä? Eikö sun miehellä ole yhtään ryppyjä, juonteita, harmaata hiuksissa, liikakiloja, ohentuneet hiukset, löystyneet lihakset, roikkuva peppu..? Onko se muka samannäköinen kuin oli parikymppisenä? Ootappa vielä jokunen vuosi ja miehes näyttää sua 10 v vanhemmalta, näin se ainakin yleensä on, vaikka oltais samanikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei äiti, kyllä on! Elämässä on muutakin kuin ulkonäkö ja miesten paneskelu.
Et ole ainakaan minun lapseni vaikka olen keski-ikäinen niin mulla on niin pieni lapsi ettei täällä kirjoittele.
eikä mitään syytä elää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin.
Olet siis saanut miehen, jolla on arvot kohdillaan. Sinä haluat kehuja ulkonäöstäsi ja murehdit ikää ja ulkonäköä. Se nyt ei ainakaan ketään kaunista. Onko luonnettasi, älyäsi, huumorintajuasi kehuttu? Onko niillä mitään merkitystä sinulle, huomaisitko jos niin tapahtuisi?
Olisiko sinusta kiva olla nelikymppisenä parikymppisen näköinen, ikään kuin et olisi elänyt ollenkaan?
Mutta sääli itseäsi nyt oikein koko rahalla, niin nuo itsemurha-ajatukset varmaan hiipuvat. Jokainen saa tietysti tappaa itsensä jos haluaa, mutta kannattaa ensin hetki miettiä onko sen syyllisyyden ja tuskan arvoinen, minkä itsemurha vainajan läheisissä herättää. Jos päädyt itsemurhaan, koita valita tapa, joka ei aiheuta kohtuuttomasti vaivaa ja kauhua jälkeen jääville.
Joo millonkahan äijät rupee nillittämään palstoilla, että voi saatana ku oon niin ruma ja rupsahtanu, eikä vaimokaan ikinä kehu komeaksi! Eikä mitä, ne ottaa kaljatölkin jäkiksestä ja menee soffalle kattoon futista verkkarit jalassa ja pieraisee koiran nokkaan ja naura päälle. Illalla ne kävelee makkariin bokserit jalassa karvaista mahakumpuaan rapsuttaen, vetäsee bokserit alas ja heiluttelee lerppaa vaimon naaman edessä ja kysäisee, että mite ois vaimokulta, josko vähän halittais :DDD
Vierailija kirjoitti:
Joo millonkahan äijät rupee nillittämään palstoilla, että voi saatana ku oon niin ruma ja rupsahtanu, eikä vaimokaan ikinä kehu komeaksi! Eikä mitä, ne ottaa kaljatölkin jäkiksestä ja menee soffalle kattoon futista verkkarit jalassa ja pieraisee koiran nokkaan ja naura päälle. Illalla ne kävelee makkariin bokserit jalassa karvaista mahakumpuaan rapsuttaen, vetäsee bokserit alas ja heiluttelee lerppaa vaimon naaman edessä ja kysäisee, että mite ois vaimokulta, josko vähän halittais :DDD
Tuo on niin totta! Onneksi, koska lutusiahan nuo keski-ikäiset vatsakkaat miehet ovat <3
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Johtuu siitä, että kirjoittaja on nuori provoulija. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin.
Olet siis saanut miehen, jolla on arvot kohdillaan. Sinä haluat kehuja ulkonäöstäsi ja murehdit ikää ja ulkonäköä. Se nyt ei ainakaan ketään kaunista. Onko luonnettasi, älyäsi, huumorintajuasi kehuttu? Onko niillä mitään merkitystä sinulle, huomaisitko jos niin tapahtuisi?
Olisiko sinusta kiva olla nelikymppisenä parikymppisen näköinen, ikään kuin et olisi elänyt ollenkaan?
Mutta sääli itseäsi nyt oikein koko rahalla, niin nuo itsemurha-ajatukset varmaan hiipuvat. Jokainen saa tietysti tappaa itsensä jos haluaa, mutta kannattaa ensin hetki miettiä onko sen syyllisyyden ja tuskan arvoinen, minkä itsemurha vainajan läheisissä herättää. Jos päädyt itsemurhaan, koita valita tapa, joka ei aiheuta kohtuuttomasti vaivaa ja kauhua jälkeen jääville.
En ole lainkaan älykäs, huumoritajua toki mieheni on kehunut. Mieheni on hoikka, ei omaa harmaita hiuksia, hyvin nuorekas alle 40v mies. Minua nuorempi siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin.
Olet siis saanut miehen, jolla on arvot kohdillaan. Sinä haluat kehuja ulkonäöstäsi ja murehdit ikää ja ulkonäköä. Se nyt ei ainakaan ketään kaunista. Onko luonnettasi, älyäsi, huumorintajuasi kehuttu? Onko niillä mitään merkitystä sinulle, huomaisitko jos niin tapahtuisi?
Olisiko sinusta kiva olla nelikymppisenä parikymppisen näköinen, ikään kuin et olisi elänyt ollenkaan?
Mutta sääli itseäsi nyt oikein koko rahalla, niin nuo itsemurha-ajatukset varmaan hiipuvat. Jokainen saa tietysti tappaa itsensä jos haluaa, mutta kannattaa ensin hetki miettiä onko sen syyllisyyden ja tuskan arvoinen, minkä itsemurha vainajan läheisissä herättää. Jos päädyt itsemurhaan, koita valita tapa, joka ei aiheuta kohtuuttomasti vaivaa ja kauhua jälkeen jääville.
En ole lainkaan älykäs, huumoritajua toki mieheni on kehunut. Mieheni on hoikka, ei omaa harmaita hiuksia, hyvin nuorekas alle 40v mies. Minua nuorempi siis.
No hittolainen, sitten kyllä ruikutat ihan turhasta! Ajattele, sulla on siellä ihana nuorekas mies petikumppanina ja sä valitat! Älä anna sille aihetta valitukseen nytkään, laita korsetti ja stay-upit päälle ja käy kimppuun..!
No onpa harmi, että koet keski-iän olevan noin ikävää! Minusta tää on elämäni parasta aikaa, en haluaisi olla nuori. Ihminen voi olla viehättävä minkä ikäisenä tahansa. Harrasta liikuntaa, katso syömistesi perään, pukeudu kivasti, laita sulle sopiva kampaus ja kevyt meikki, korkkarit jalkaan ja ihaile sitten itseäsi peilistä. Mihin sä tarvitsisit miesten ihailua? Sitä tarvii vaan nuoret ja epävarmat tytöt, sulla pitäis olla jo itsetunto kohdallaan ja rakentunut jollekin muulle kuin ulkonäölle.
Onko sun mies superkomea adonis? Kehutko itse miehesi ulkonäköä?
Mä ainakiin nautin suunnattomasti, kun ei ole enää taloudellisia huolia ja lapset ovat jo isoja. On enemmän aikaa itselle, parisuhteelle, harrastuksille, ystäville. Seksi on miljoona kertaa parempaa kuin nuorena ja oikein odotan, että kun lapset kohta lähtevät opiskelemaan, niin voimme taas harrastaa sitä milloin ja missä vain ;).
Nyt nainen ryhdistäydyt! Sairaudetkin unohtuu ja saattaa helpottua, kun opettelet nauttimaan elämästäsi. Seksi ja läheisyys miehesi kanssa on lääke kaikkeen!