Kun on keski-ikäinen, ruma ja vanhannäköinen onko pakko elää?
Lisäksi kun on sairauksiakin. Ja kauniimmaksi ei enää tule eikä saa miehiltä lainkaan huomiota kuten joskus nuorena ja nättinä. Onko siis pakko elää?
Kommentit (42)
Elämässä ei ole mitään muuta pakkoa kuin kuolla.
On. Keski-ikäiset hoitaa sekä lapset että vanhukset, kuluttaa kulttuuritapahtumat ja tekee lumityöt. Et kyllä lipeä ruodusta. Sun ulkonäöstäs ei kukaan ole kiinnostunut.
terv.
toinen keski-ikäinen
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Ei se mikään pakko ole. Olihan sinulla edes nuoruus, kun sait vastakkaiselta sukupuolelta huomiota. Itsekin voisin aivan heti lyödä hanskat tiskiin, kun ei tilanne itselläkään parane vanhentuessani.
Ikisinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään pakko ole. Olihan sinulla edes nuoruus, kun sait vastakkaiselta sukupuolelta huomiota. Itsekin voisin aivan heti lyödä hanskat tiskiin, kun ei tilanne itselläkään parane vanhentuessani.
Ikisinkkumies
Joo sitä ei vaan silloin käsittänyt kuinka äkkiä se nuoruus ja kauneus menee ohi eikä osannut hyödyntää kauneuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Noh, missä sinua voisi huomioida?
t. vastaava mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin.
Hei äiti, kyllä on! Elämässä on muutakin kuin ulkonäkö ja miesten paneskelu.
Vierailija kirjoitti:
Noh, missä sinua voisi huomioida?
t. vastaava mies
No esim nuorena kun meni baariin niin miehet tulivat heti juttelemaan, tarjosivat drinkkejä, kehuivat kauniiksi yms mutta nyt jos joskus yksin menee baariin niin saa ihan yksin olla.
Miksi ulkonäkö on naisille niin tärkeää? Keskittyisitte johonkin muuhun välillä. Ja tämä ei sitten tarkoita, että pitäisi alkaa miesvihaajaksi! Miehiin voi suhtautua ihmisinä - ei niin, että miettii aina haluaako se mua ja jos ei niin miksei.
Miten niin ette ole kauniita tai hoikkia keski-ikäisenä? Jos ette olleet kauniita nuorena, tuskin olette nytkään. Jos olit hoikka nuorena ja lihonut, laihduta. Ihme itsesääliä täällä taas. Olin kaunis nuorena ja olen vieläkin, painon kanssa joutuu riehumaan aineenvaihdunnan hidastumisen vuoksi, mutta minä voitan! Pysy ruodussa kuten joku käski.
Vierailija kirjoitti:
Hei äiti, kyllä on! Elämässä on muutakin kuin ulkonäkö ja miesten paneskelu.
Et ole ainakaan minun lapseni vaikka olen keski-ikäinen niin mulla on niin pieni lapsi ettei täällä kirjoittele.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi kun on sairauksiakin. Ja kauniimmaksi ei enää tule eikä saa miehiltä lainkaan huomiota kuten joskus nuorena ja nättinä. Onko siis pakko elää?
Käy pakolaiskeskuksen liepeillä hakemassa seuraa! Iltalehden uutisen mukaan siellä pörrää muitakin ikäisiäsi naisia samassa tarkoituksessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, missä sinua voisi huomioida?
t. vastaava mies
No esim nuorena kun meni baariin niin miehet tulivat heti juttelemaan, tarjosivat drinkkejä, kehuivat kauniiksi yms mutta nyt jos joskus yksin menee baariin niin saa ihan yksin olla.
Olet nähnyt unta. Ei tuollaista näytä ainakaan kovin yleisesti tapahtuvan baareissa missä minä käyn. Toki joku saattaa tulla, muttei mitään laumaa eikä heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.
Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.
Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.
Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.
Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin.
Nyt on kyllä niin omassa päässä kokoon keitetty ongelma kuin olla ja voi. Voi tosiaan olla, että se mies ei ole erityisesti juuri ulkonäköösi ihastunut. Mutta mitä sillä on merkitystä? Oletko niin syvästi niellyt kulttuurin vanhakantaisen aivopesun että naisen arvo on lähinnä kauneudessa, että sinulle olisi jotenkin erityisen tärkeää saada kehuja juuri kauneudesta eikä muista arvoista? Minusta se että koko paketti on toista miellyttävä on paljon tärkeämpää kuin että mies olisi lähinnä ulkonäön takia ottanut...
Jotain kulttuurin aivopesua tässä selvästi on, koska naiset ei osaa suhtautua ehkä vähemmän kauniiseen ulkonäköön yhtä rennosti kuin miehet. Esim. oma mieheni on yleisen mittapuun mukaan ruma, mutta hän rennosti vitsailee siitä, eikä koskaan ole kyseenalaistanut omaa arvoaan eikä minun kiinnostustani häneen siksi että ulkonäkö ei ole hänen vahvin alueensa. Useimmat naiset tuossa tilanteessa olisivat ihan neuroottisia omasta ulkonäöstään ja vatvoisivat että kelpaanko oikeasti sille kumppanille vai jättääkö hän minut kohta kauniimman takia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, missä sinua voisi huomioida?
t. vastaava mies
No esim nuorena kun meni baariin niin miehet tulivat heti juttelemaan, tarjosivat drinkkejä, kehuivat kauniiksi yms mutta nyt jos joskus yksin menee baariin niin saa ihan yksin olla.
En käy baareissa, mutta elä nyt kuitenkaan itseäsi tapa. Ei se ole paljon sen helpompaa meillä muillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi kun on sairauksiakin. Ja kauniimmaksi ei enää tule eikä saa miehiltä lainkaan huomiota kuten joskus nuorena ja nättinä. Onko siis pakko elää?
Käy pakolaiskeskuksen liepeillä hakemassa seuraa! Iltalehden uutisen mukaan siellä pörrää muitakin ikäisiäsi naisia samassa tarkoituksessa!
En käy. Olen naimisissa ja perheen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ette ole kauniita tai hoikkia keski-ikäisenä? Jos ette olleet kauniita nuorena, tuskin olette nytkään. Jos olit hoikka nuorena ja lihonut, laihduta. Ihme itsesääliä täällä taas. Olin kaunis nuorena ja olen vieläkin, painon kanssa joutuu riehumaan aineenvaihdunnan hidastumisen vuoksi, mutta minä voitan! Pysy ruodussa kuten joku käski.
Minä en ole koska ei kiinnosta. Mitä minä kauneudella tai hoikkuudella tekisin - en yhtään mitään.
No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.