Kun on keski-ikäinen, ruma ja vanhannäköinen onko pakko elää?

Plastiikkakirurgi voisi auttaa sua. Ei siinä ole mitään noloa, jos sen avulla saat itsetuntoasi kohotettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai kenenkään mikään pakko ole elää, mutta ihmettelen miksi vielä keski-iässä tuollaiset asiat kuin ulkonäkö ja miesten huomio niin tärkeitä on. Itse olen 41 v, ruma ja lihava, mutta eipä minua enää mitkään miehet kiinnostakaan joten ihan sama koko ulkonäkö.

Ne nyt vaan on tärkeitä. Oma mies ei koskaan ole sanonut kauniiksi ja tulee mieleen nuoruuden kehumiset niin olisi kiva kun joskus joku vielä nätiksi sanoisi.

Useimmat ihmiset ei enää pitkissä suhteissa huomaakaan toisen ulkonäköä, ja siksi sitä ei tule kehuttua, kun ihan muut asiat on tärkeitä. Minusta se on hyvää kehitystä että noin käy, sillä iän myötä joka ainoan ulkokuori myös rupsahtaa. Seksuaalisuuskin voi perustua muulle kuin ulkonäön kiihottavuudelle.

Toisaalta sekin on fakta että loppujen lopuksi aika harva pitää meitä nelikymppisiä tai yli mitenkään kauniina enää. Ehkä joku voi olla ikäisekseen hyvän näköinen, mutta tosi harva on yleisesti kaunis tai nätti. Kun itse katson peiliin niin en minä ainakaan ole, vaan vähän roikahtanut ja väsähtäneen näköinen. Mutta onneksi elämässä huomioni on nykyisin ihan muissa asioissa kuin ulkokuoressa.

Näinhän se tietysti menee mutta mieheni ei ole edes alkuaikoina sanonut minua kauniiksi. Jos kysyn mihin rakastui minussa, en ollut silloin enää nuori ja nätti kun me löydettiin toisemme niin hän sanoo että ns koko pakettiin. 

Nyt on kyllä niin omassa päässä kokoon keitetty ongelma kuin olla ja voi. Voi tosiaan olla, että se mies ei ole erityisesti juuri ulkonäköösi ihastunut. Mutta mitä sillä on merkitystä? Oletko niin syvästi niellyt kulttuurin vanhakantaisen aivopesun että naisen arvo on lähinnä kauneudessa, että sinulle olisi jotenkin erityisen tärkeää saada kehuja juuri kauneudesta eikä muista arvoista? Minusta se että koko paketti on toista miellyttävä on paljon tärkeämpää kuin että mies olisi lähinnä ulkonäön takia ottanut...

Jotain kulttuurin aivopesua tässä selvästi on, koska naiset ei osaa suhtautua ehkä vähemmän kauniiseen ulkonäköön yhtä rennosti kuin miehet. Esim. oma mieheni on yleisen mittapuun mukaan ruma, mutta hän rennosti vitsailee siitä, eikä koskaan ole kyseenalaistanut omaa arvoaan eikä minun kiinnostustani häneen siksi että ulkonäkö ei ole hänen vahvin alueensa. Useimmat naiset tuossa tilanteessa olisivat ihan neuroottisia omasta ulkonäöstään ja vatvoisivat että kelpaanko oikeasti sille kumppanille vai jättääkö hän minut kohta kauniimman takia...

Niin tiedän ettei ulkonäöllä pitäisi olla merkitystä. On vaan kauhea romahdus kun olet nuorena nätti ja sitten kukaan ei enää kehu ja mieskin välttelee seuraani muiden aikana. Sitä on niin vaikea selittää. Eikä tässä ole painosta kyse. Olen vaan aina ollut n 10v ikäistäni vanhemman näköinen ja nuorena se ei haitannut mutta nyt vanhana se haittaa. Naama rupsahtanut yms.

Sama.

Olen aina ollut vanhan näköinen. Se oli hienoa teininä mutta kauhulla odotan sitä kun olen 30 saati enemmän :/

No joo ,sitten olet varmasti jo vanhaakin vanhemman näköinen (heh,heh)Saavutusten virstan- pylväskö  se ikä on sinulle ,vaiko 'kauhujen  rajapyykki' ?

Kuulepas nyt: alle kolmekymppinen ihminen on kyllä vielä  nuori,eikä kovin vanha vielä kolmekymppisenäkään.

Olisiko sinusta muuten ollut hauskaa olla (keholtasi ja mieleltäsi ) esim. 7-vuotias ja pysyä sitten vain  siinä iässä? Samanlainenhan juuri  on  tuo sinun ikääntymättömyytesi toive.