Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö isäni avustaa minua taloudellisesti?
14.01.2016 |
Mitä mieltä olette? Olettaisitteko itse, että isä avustaisi lastaan tällaisessa tilanteessa taloudellisesti? Jos lapsi on alle 3kymppinen perheellinen opiskelija ja luonnollisesti rahat vähissä opiskelujen vuoksi. Mikä on tietysti osittain oma valinta, koska ei ole töissä. Naisen isä on hyvin varakas, useita velattomia omistusasuntoja ja osakeomaisuutta. Olisiko teistä normaalia, että isä, jolla on vain kaksi lasta, avustaisi naista 50-150 eurolla kuussa? Vai onko teistä täysin ok eli reilua, että ei avusta? Jos kyseessä olisi oma lapsenne. Syy miksi ei avustaisi on, että "vastikkeetonta rahaa ei ole olemassa".
Kommentit (49)
Kuten muutkin on jo sanoneet, niin mitään velvollisuutta auttamiseen ei ole. Kuitenkin jokainen voi avustaa, jos haluaa. Minä avustan opiskelevaa miniääni, koska hänen vanhemmillaan ei ole varaa avustaa, enkä pidä sitä mitenkään omituisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole normaalia joka kuukausi avustaa ja lahjoittaa rahojaan. Vanhempi halutessaan muistakoot synttäreinä/jouluna/valmistujaisissa yms. rahalla, mutta kyllä arki täytyy saada jokaisen itse pyörimään omilla rahoillaan.
Entäs kun on ökyrikas isä, jolla on vain yksi lapsi? Muistaa kortilla synttärit/joulut/valmistujaiset jne., mutta senttiäkään ei heru. Lapsi maksaa aikanaan vitunmoiset perintöverot, vaikka saisi vain lakiosansa.
No niitä "vitunmoisia" perintöveroja ei tule ilman "vitunmoisen" isoa perintöä. Että ei niitä veroja omista rahoistaan joudu maksamaan vaan nimenomaan siitä perinnöksi tulevasta omaisuudesta. Ja perintöähän ei ole pakko ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole normaalia joka kuukausi avustaa ja lahjoittaa rahojaan. Vanhempi halutessaan muistakoot synttäreinä/jouluna/valmistujaisissa yms. rahalla, mutta kyllä arki täytyy saada jokaisen itse pyörimään omilla rahoillaan.
Entäs kun on ökyrikas isä, jolla on vain yksi lapsi? Muistaa kortilla synttärit/joulut/valmistujaiset jne., mutta senttiäkään ei heru. Lapsi maksaa aikanaan vitunmoiset perintöverot, vaikka saisi vain lakiosansa.
Eihän sitä varallisuutta noin vain siirretä, ilman verotusta. Jokaisesta 3 vuoden aikana yli 4000€ on tehtävä tiliä ja maksettava verot.
Harvoin perintöverot ovat ongelma, sillä perintöä voi aina realisoida, jolla voi maksaa perintöverot pois. Usein perintövero tulee maksuun vasta puolen vuoden, vuoden päästä ja usein verohallinnon kanssa voi tehdä maksusuunnitelman. Myös pankit antavat lainaa, kun perintö on vakuutena.
Jotenkin ymmärrettävää jos auttaa silloin tälöin kun on hätä. Mutta tuollainen kiinteä summa, sellaisen ehdottaminen, tuo kuulostaa kyllä vaatimukselta eikä hätäavulta. Jos vanhemmat ovat elättäneet täysi-ikäiseksi ei sen jälkeen niitä vaateita kannata esittää. Itse lähdin kotoa 19-vuotiaana opiskelemaan, lainalla, ja sen jälkeen olen ainoastaan erikoistapauksissa saanut vanhemmiltani mitään, rahaa en koskaan, tavaraa kyllä (pölynimurin, tv jne aikojen saatossa). Mihin asti ap:n mielestä vanhemmilla ulottuu elatusvelvollisuus? Koska ne aikuiset lapset oppivat ottamaan vastuun omasta elämästään jos edellinen sukupolvi heitä koko ajan avustaa? Toisinpäin asian voi kääntää: kun elää omillaan, ei vanhemmilla ole myöskään oikeutta tulla arvostelemaan tai puuttumaan lapsen elämänvalintoihin vaikka tekisi lauman lapsia ja olisi ainaisopiskelija.
Minulla on aikuisiällä useastikin ollut tiukempia aikoja jolloin olen joutunut lainaamaan rahaa äidiltäni ja veljeltäni. Joka euron olen myös maksanut takaisin. Se on minulle kunnia asia että maksan itse elämiseni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen pitöisi jo elättää itse itsensä, saati sitten lapsensa. Isäsi on varmasti sut pukenut ja ruokkinut jo aikoinaan. Varsinkaan mitään säännöllistä rahallista avustusta. Vanhemmat tykkää antaa lapsillen vähän extraa, jolla saa jotain kivaa ostettua, ei osallistua arjen kuluihin.
Jos sulla on mies, on hänen velvollisuutensa sut elättää, ei isäs.
En odota saavani vanhemmiltani mitään. Silloin tällöin jompi kumpi mitään ilmoittamatta laittaa satasen tililleni, mikä on kyllä tosi kiva. Tai ostaa/osallistua jonkun isomman jutun, jos tietävät, että olemme sellaista hankkimassa. En pyydä enkä vihjaa edes, me kyllä pärjätään omillakin.
Tiedän, että monet varsinkin kun on lapsi tulossa, ollettavat ja odottavat saavansa ties mitä ties keneltä. Me ei odoteta saavamme mistään mitään, vaan ostetaan mitä tarvitaan. Ei jätetä leluja, vaatteita ja lakanoita ostamatta ajatellen että niitä saa kuitenkin lahjaksi. Itse on lapsia päätetty tehdä ja ne elätetään itse, sitten tehdään uhrauksia omista asioista, että lapsilla on kaikki hyvin.
Juu ei todellakaan ole velvollisuutta avustaa, siinä voi käydä lopulta huonosti, kuten joku jo sanoikin. Oma ystäväni elää sossun tuilla miehensä kanssa ja kuppaa samalla omien vanhempiensa rahat plus miehensä äidin rahoja. Nämä vanhemmat eivät halua rahahanoja laittaa kiinni, koska todennäköisesti eivät sitten paljon lastenlastaan näkisi, joten tämä pari käyttää 'omat' rahansa kaikkeen turhaan ja kalliiseen ja ruuat ja laskut maksatetaan sossulla/vanhemmilla. Sanoisin siis, että vanhemmilta on viisasta olla avustamatta jatkuvalla syötöllä aikuista lastaan, eihän siinä opi ottamaan vastuuta omasta taloudestaan ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä tai äiti ei ole mikään seteliautomaatti, josta vedellään satasia mennen tullen.
Ei ole mitään velvollisuutta.
Itse avustaisin riippuen lapsen elämäntyylistä. Jos lapsi yrittäisi tosissaan työllistyä tai tekisi töitä, eläisi säästeliäästi ja silti ei rahat riittäisi, Tottakai auttaisin.
Jos taas lapsi olisi elämäntapaloisija, tuhlaisi ja juhlisi, niin sellaista perseilyä en tukisi sentilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teistä normaalia, että isä, jolla on vain kaksi lasta, avustaisi naista 50-150 eurolla kuussa? Vai onko teistä täysin ok eli reilua, että ei avusta? Jos kyseessä olisi oma lapsenne. Syy miksi ei avustaisi on, että "vastikkeetonta rahaa ei ole olemassa".
"Vastikkeetonta rahaa ei ole olemassa", on vain faktoidi, jota jotkut viljelevät. Ei se pidä millään tavalla paikkansa, vaan kaikenlaista vastikkeetonta on yhteiskunta, sekä myös villi luonto täynnä. Isä tarkoittaa, että hän ei halua tyttärensä olevan riippuvainen almuista. Ymmärrän myös miksi, sillä tuo riippuvuus johtaa helposti köyhyyteen. Sitä isä ei lapselleen halua.
Hieno kommentti!
Eikä ole lainkaan varma, että varakkaan perheen lapsesta tulee varakas, sillä jokaisen laskusuhdanteiden aikana omaisuusmassat vaihtavat omistajaa, eikä niihin aina voi itse vaikuttaa esim. pörssikurssit romahtavat, korot nousevat, kiinteistöjen arvot romahtavat, suuret luottotappiot, katastrofit jne.
Esim. 90-luvulla moni varakas suku ja perheyritys tai heidän jälkeläisensä menetti kaiken esim. Ratiat, Seppälät jne.
Usein historia toistaa itseään ja yleensä varallisuus vaihtaa omistajaa viimeistään kolmas, ellei toisen sukupolven aikana.
On väärin olettaa että isän pitäisi avustaa. Hän avustaa jos avustaa mutta et kai oleta että suhteesi isään perustuu rahaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta olis maailman nolointa ottaa vielä aikuisena elatustukea vanhemmiltani. Enkä aio sitä omille lapsillenikaan antaa, sellainen on minusta aikamoinen karhunpalvelus.
Ei aikuista(yli kakskymppistä siis) ihmistä tarvitse kenenkään läheisen avustaa, jollei sitä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos isäsi avustaisi sinua rahallisesti 150€/kk toistuvasti, niin siitä pitäisi ilmoittaa verottajalle ja sinun maksaa lahjavero.
Verovapaa avustus on alle 4000€ kolmen vuoden aikana.
Mutta jos isä maksaa elinkustannuksia tuolla 150/kk ei veroa mene.
https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Lahja/Verottomat_lahjat(9187)
Vierailija kirjoitti:
Musta olis maailman nolointa ottaa vielä aikuisena elatustukea vanhemmiltani. Enkä aio sitä omille lapsillenikaan antaa, sellainen on minusta aikamoinen karhunpalvelus.
Minä taas ajattelen ihan toisin. Aikoinaan omat vanhempani sanoivat meille tyttärilleen, että niin kauan kun haluamme opiskella, he tukevat meitä taloudellisesti, mutta muuta perintöä ei heiltä ehkä sitten jääkään. Sekä minä että siskoni olemme opiskelleet ammateihin, joissa tienaamme nykyisin yli 120 000 € vuodessa. Samat sanat olen sanonut omille aikuisille lapsilleni ja pystyn heitä tukemaan taloudellisesti, vaikka olenkin ollut suurimman osan heidän elämästään yksinhuoltaja. En pidä minään karhunpalveluksena vanhemmiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isäsi avustaisi sinua rahallisesti 150€/kk toistuvasti, niin siitä pitäisi ilmoittaa verottajalle ja sinun maksaa lahjavero.
Verovapaa avustus on alle 4000€ kolmen vuoden aikana.
Mutta jos isä maksaa elinkustannuksia tuolla 150/kk ei veroa mene.
https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Lahja/Verottomat_lahjat(9187)
Juuri näin. Tästä syystä en anna omille opiskeleville lapsilleni rahaa vaan maksan heidän laskujaan, lääkärikäyntinsä, bussikorttinsa, tilaan kaupasta päivittäistavaroita kotiinkuljetuksella jne.
Meillä mutsi sujauttaa viisikymppisen tai satasen aina nähdessämme taskuun tai käteen "silleen huomaamattomasti". Nähdään n. kerran kaksi kuussa.
Hyvät duunit kummallakin ja myös opiskelijoina ei ollut rahaongelmia. Että olen äidilleni noista sanonut, että älä viitti... muttei se ota kuuleviin korviin. Veljelleni käyttäytyy myös samoin. Ollaan laitettu säästöön, nykyään teinien tileille. Niille äiti ei anna rahaa, kun tuo kädenpuristus on "saatte sitten lapsille tarvittavia juttuja.." ja kuitenkin vie heitä shoppailemaan. Erikseen ja pääsevät hienoihin ravintoloihin syömään ja vaatteet on uusinta uutta jne. Syö toisinaan tämmöisen kaltaiseni ituhipin ideologiaa, mutta likka aina toteaa, että äiti relaa, ei se maailma pelastu vaikka kuinka yrität, ollaan turmion tiellä jo.
Kun olin työttömänä ja rahat tiukilla, mun vanhemmat halus auttaa. En kuitenkaan halunnut rahaa "ilmaiseksi", niin sovittiin, että mä käyn niiden luona siivoilemassa kerran viikkossa ja maksoivat sitten "palkkaa". Toki työttömänä ja lapsettomana mulla oli varmasti enemmän aikaa mitä perheellisellä opiskelijalla.
Jos asutte lähekkäin, voithan kysyä, olisiko jotain missä isäsi tarvitsee apua. Hän voisi sitten avustaa sinua rahallisesti vastapalvelukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on erilaisia. Jos olisin isäsi, auttaisin kernaasti molempia lapsiani tasapuolisesti samalla summalla. Mitään pakkoa tähän ei tietenkään ole.
Omalle lapselle ostan aikanaan asunnon kun lähtee opiskelemaan ja heitän pari sataa kuussa avustusta, jottei tarvitse lainaa ottaa. Mulla kuitenkin on mistä antaa ja vain yksi lapsi. Hautaan en niitä rahoja kuitenkaan mukaani saa.
Näin minunkin vanhempani ajatteli, mutta tyssäsin sen alkumetreillä, sillä halusin itsenäistyä ja olla riippumaton vanhemmista ja asua opiskelija-asuntolassa, enkä koskaan ole sitä katunut, vaan sain ihan itse omilla kyvyilläni eväät elämälle.
Ja sitä tunnetta ja elämän iloa ei voi sanoin kuvata, kun tiesin pärjääväni ihan itse.
Vanhempani ostavat tavarat eivät paljoakaan tuottaneet iloa ja oli jotenkin toisarvoisia, vaikka arvostin niitä, toisin kun säästin pienistä tuloistani ja ostin ne omilla rahoillani.
Samaa mieltä kuin useimmat. Ei ole mitään velvollisuutta.
Omalla kohdalla ajattelisin myös samoin, en todellakaan suunnittele maksavani lapsilleni kuukausittain jotain ylimääräistä tukea. Mutta auttaisin mielelläni, mutta luultavasti omakaan rahatilanteeni ei tule tästä hirveästi paranemaan.
Toisaalta lapset saattavat hyvinkin periä varakkaan isänsä :) mutta en siinäkään tapauksessa oleta että lasten pitäisi elättää minua.