Opettjat kertokaa: miksi tavaaminen in tärkeää?
Tyttäreni on ekalla luokalla, oppi lukemaan 5-vuotiaana ja kirjoittamaan kun oli 6, mutta tavuttaminen ei meinaa onnistua. Ymmärrän, että lukemaan ja kirjottamaan oppimisessa tavuttaminen on yksi hyvä tapa, mutta meilä on nyt ongelmia tämän asian kanssa. Tyttö lukee aapisen tekstit tavuttamatta ja kirjoittaa myös sanat ym ilman tavuviivoja. Tytöllä alkaa jo nyt koulumotivaatio laskemaan, kun koko ajan pitäisi vaan tavuttaa. Opettaja on sanonut että pitää opetella tavuttamaan kun edetään luokassa samaa tahtia ja se on tärkeä taito. Ainoa konkreettinen juttu on että osaa käsinkirjoittaessa katkaista sanan jos pitää riviä vaihtaa kesken. No ymnärrän joo, mutta itse en ole sitä tarvinnut yo- kirjoutusten jäljeen, kun kaikki tehdään koneella.
Selittäkääs opet mulle millä voin motivoida tyttöä opettavaan tavuttamista?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä koulussa ihan koko aikaa tavuteta, joten jos koulumotivaatio laskee, on syy jossain muualla kuin tavutuksessa. Lukutaitoisena tyttäresi oppii tavuttamisen käden käänteessä kuten minäkin opin, vaikka napisin vastaan. Sano tytölle, että koulussa on monta muutakin juttua, jotka on opittava, vaikkei itse haluaisikaan. Sinun ei sitten tarvitse suostutella, lahjoa ja uhkailla, kun myöhemmin ei maistu lauseenjäsennys eikä prosenttilaskujen opetteleminen.
Aiheen ulkopuolelta, prosenttilaskut ovat ihan keksittyä hämäämistä. Prosentti on kerrottuna luvulla 0,01 tai jaettuna sadalla. Näin itse ja omat lapseni oppivat ne hetkessä unohtaen koko merkinnän. Miksiköhän koko juttua opetetaan. (74 sadasta on mieltä... 74% on mieltä)
Prosentti tarkoittaa osuutta sadasta ja sitä sovelletaan arkielämässä monessa paikassa. Mikä se huijaus tässä oli?
Tavaaminen on suomen kielessä tärkeää siksi, koska se auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään kielen rakenteen sekä sen erityispiirteet. Kuten esim. mainitut kaksoiskonsonantit, yhdyssanat, äänteet jne.
Huvittaa kun moni niin ylpeänä julistaa lapsensa oppineen lukemaan ennen koulua kuin se olisi jokin älykkyyden mittari. Jos tehtäisiin kyselyn, niin sen perusteella varmaan kaikki äidin kultamussukat ovat oppineet lukemaan ennen koulua. Todellisuudessa kuitenkin suurin osa oppii koulussa. Ja näistäkin jotka oppivat ennen koulua, niin sieltä takaa paljastuu lähes aina vanhempien yli-innokas sparraus. (Eikun ihan itsestään kyllä oppi, joo-o.)
Kaikilla tuntemillani henkilöillä, jotka sanovat oppineensa lukemaan ennen koulua on ollut hahmotusvaikeuksia tavaamisen ja ensimmäisessä kappaleessa mainittujen asioiden kanssa ja he eivät ole meinanneet ymmärtää miksi jokin asia kielessä on tai muodostuu siten kuin se on.
Minun lapset on oppineet lukemaan päikyssä ja eskarissa. Silti ovat tehneet kaikki läksyt mitä koulusta tullut, myös ne tavutuslukemiset. Hyvää harjoitustahan se on. Viisas vanhempi ei lähde vastakkainasetteluun opettajan kanssa ollenkaan. Kasvatustyö tehdään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi äiti jonka pikku mussukan ei tartte tehdä sitä mitä muut.
Jep. Eiköhän kohta diagnosoida adhdt, autismit sun muut hölynpölyt ettei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua tai jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, oppii varmaan helposti myös tavaamaan :)
Vanha ketju, mutta pakko vastata. On muuten tosi vaikea opetella tavaamaan, kun oppinu ensin lukemaan. Itse luin 5 vuotiaana ja tavaaminen ei tahtonu onnistua koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Sanos muuta minun lapsi osasi jo ekalle mennessä lukea ja kirjoittaa sujuvasti suomea nyt on koulussa sekoitettu koko taito ! Ei osaa enään kirjoittaa kun miettii niitä helevetin viivoja ja laittaa väärään paikkaan. Ymmärrän että tavuttaminen auttaa saavuttamaan joillain oikean lopputuloksen, mutta jos tavoite on sama että lapsi oppii kirjoittamaan ja lukemaan. Lapsi jolla on jo se tavoiteltu taito miksi pitää opetella enään tavittamista.
Samasta syystä kuin sinun pitäisi jo oppia että se on enää. Ei enään.
Kaksi virhettä jo otsikossa. Miten tavutat opettja?
Muistan itsekin kuinka turhauttavaa oli, kun oli oppinut jo ajat sitten lukemaan ja koulussa piti lukea tyyliin tee aa TA vee uu VU, tavu, mikä tarkoitti, että yksinkertaisia tekstejä luettiin ikuisuus. En kylläkään muista, että itselläni olisi minkäänlaista ongelmaa tavuttamisen hallinnassa, mutta ehkä oppi meni perille huomaamatta, kun tuota tosiaan tehtiin kauan.
Mutta tyttärelläai vaikuttaa nyt olevan se ongelma, että hän ei osaa tavuttaa pitkiä sanoja. Eikö motivoinniksi riitä , että sellaiset asiat, joita ei osaa, pitää opetella? Onko tämä ensimmäinen kerta, kun jonkun asian oppiminen on vaikeaa, silloin monella on ensimmäisenä reaktiona on, pitää koko vaikeaa asiaa turhana. Silloin tarvitaan kannustusta ja tukea, jotta hän oppii sisukkaammaksi.