Väestöliiton asiantuntija: naiset väheksyvät miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan ne vähän yksinkertaisia ja avuttomia. Ei osata oestä pyykkiä, siivota kunnolla jne. Sellasia hellyyttäviä hölmöjä <3

Vähän kuin elokuvissa, miehille voi nauraa ja niitä saa alistaa. Se on vain huumoria. Myös munille potkaiseminen on ensisijaisesti hauskaa ja miehen vika. Mitäs kohteli naista niin, että nainen sillä tavalla suuttui!

Tämä on mies29. Ei kukaan muu jaksa jauhaa munille potkaisemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan ne vähän yksinkertaisia ja avuttomia. Ei osata oestä pyykkiä, siivota kunnolla jne. Sellasia hellyyttäviä hölmöjä <3

Vähän kuin elokuvissa, miehille voi nauraa ja niitä saa alistaa. Se on vain huumoria. Myös munille potkaiseminen on ensisijaisesti hauskaa ja miehen vika. Mitäs kohteli naista niin, että nainen sillä tavalla suuttui!

Tämä on mies29. Ei kukaan muu jaksa jauhaa munille potkaisemisesta.

Miesten tuskalle joko nauretaan tai siitä ei saa puhua?

Check your privilege

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan ne vähän yksinkertaisia ja avuttomia. Ei osata oestä pyykkiä, siivota kunnolla jne. Sellasia hellyyttäviä hölmöjä <3

Vähän kuin elokuvissa, miehille voi nauraa ja niitä saa alistaa. Se on vain huumoria. Myös munille potkaiseminen on ensisijaisesti hauskaa ja miehen vika. Mitäs kohteli naista niin, että nainen sillä tavalla suuttui!

Tämä on mies29. Ei kukaan muu jaksa jauhaa munille potkaisemisesta.

Ei ole.

Miksi ihmeessä palstalla olisi vain yksi mies ketä asia pohdituttaa? Mitä luulet, että naiset olisivat mieltä jos viihteessä olisi yleistä potkia naisilta häpyluut murskaksi ja nauraa päälle?

Harvinaisen tylsä lukea näin yksipuolista naisten räksyttämistä, no naisvaltainen foorumi tämä on. Olisi kuitenki ollut mielenkiintoista lukea niiden miesten ajatuksia jota tämä aihe käsittelee, nyt täällä edustaa miehiä trollit ja muutama idiootti.

Ja vaikka olisitkin tuota mieltä miten se parantaa keskustelua haukkua miehiä kollektiivisesti tällä palstalla trolleiksi ja idiooteiksi? Minkälaisen kuvan luulet antavasi muille? Älä tuudittaudu omaan harhaasi, sillä kuva jonka kirjoituksesi vieraalle lukijalle luo on hirveä.

Itse veikkaan että tämä ärsyttävä check your privilege-kirjoittelija on aiheesta ärsyyntynyt palstamamma ,

joka haluaa että aiheesta ei keskustella. Provoamalla saa samalla fiksujenkin miesten mielipiteet taas nollattua ja sama miesten vähättely ja mollaaminen on taas palstalla siten perusteltua.

Minusta koko artikkeli oli tosi tyhmä. Annettiin ymmärtää, että kyseessä ovat faktat, vaikka selvästi tässä päästettiin vain joku miesasialiikkeen sokaisema nainen laukomaan mielipiteitään. Toki hänellä on työnsä antama kokemus, mutta esim. yhtä ainutta tutkimustulosta tuossa ei referoitu. Parisuhdeterapeutin näkökulma on kuitenkin aika vinoutunut, eikä hän voi tuolta pohjalta puhua kaikista parisuhteista. Joku muu pariterapeutti saattaa olla ihan toista mieltä. Kyllähän näitä oman agendansa sokaisemia "asiantuntijoita" on muissakin yhteyksissä ollut - virkanimike tai koulutus eivät takaa objektiivisuutta eivätkä oikeassa olemista.

Minulla on myös kokemusta äitinsä passaaman miehen kanssa elämisestä. Siinä kohtaa, kun kolmekymppinen on mm. henkilökohtaisen hygienian ja siisteyden suhteen kuin teinipoika, eikä ota mistään kotiin liittyvästä vapaaehtoisesti vastuuta, mutta kuitenkin esim. sotkuista valittaa, niin eipä siinä auta kuin komennella, koska keskustelu ei tuo kuin hetken parannuksen. Tai erota sitten, mutta se nyt ei ainakaan liene parisuhdekeskeisyyttä tuputtavan terapeutin mieleen. En myönnä puhuneeni miehestäni vähättelevästi kavereilleni, eivätkä kaverini puhu miehistään vähättelevästi minulle.

Siinä kohtaa, jos koirakin on miestä tärkeämpi, on minusta myös syytä miettiä sitä, että mitä on tähän tilanteeseen joutumista edeltävästi tapahtunut. Mitä siltä koiralta (tai ystäviltä) saa, jota mies ei tarjoa? Hyväntuulista läsnäoloa, fyysistä/henkistä läheisyyttä, yhteisiä touhuja, jotka kiinnostavat molempia? Monestihan näillä naisvaltaisilla palstoilla törmää samaan tarinaan: mies on poissaoleva, ehkä työ vie kaiken mielenkiinnon, ehkä tietokonepelit, ehkä triathlon-treeni. Hän hoitaa lapsia vain minimin eikä osallistu kotitöihin eikä myöskään halua viettää aikaansa puolison kanssa, läheisyyttäkin irtoaa vain silloin ja sillä lailla kun mies haluaa. Nainen on pitkän aikaa koittanut keskustella, ottaa puheeksi. Hän on ehdottanut pariterapiaa, mies on nauranut ehdotukselle. Nainen sortuu tyhmyyksiin: nalkuttaa ja valittaa, yrittää kieltää mieheltä peli-iltaa tai reissua kavereiden kanssa. Lopulta nainen ilmoittaa lähtevänsä. Mies onkin aivan äimänä: mikä nyt on? Eikö meillä mene ihan hyvin? Tämä tuli ihan yllätyksenä! Nainen ihmettelee, sillä on mielestään kuukausia yrittänyt asioita korjata - ehkä väärällä tavalla sitten.

Tarinoita on toki niin monta kuin on parisuhteitakin. Varmasti on naisia, jotka tavoittelevat liian täydellistä ja heidän olisi hyvä oppia relaamaan. On myös miehiä, jotka eivät ole läsnä, eivät osallistu, päästävät itsensä liian helpolla. Sitten on monenlaista muuta. En kuitenkaan usko, että toisen sukupuolen syyttäminen tuon Hesarin artikkelin tavoin saa mitään hyvää aikaan. Ihan samaan tapaan kuin en usko miehiä turhaan syyllistävien raiskauksia käsittelevien artikkeleiden voimaan.

Ja minusta on inhottavaa, jos miesten satuttaminen tai esim. raiskaaminen esitetään vaikka leffassa hauskana juttuna. Näin ajattelevat myös kaikki feministikaverini, ja tästä on myös keskusteltu paljon, blogattu ja kirjoiteltu fb:ssa. Feministit eivät keskimäärin ole sellaisia kuin miesasiamiesten väsäilemissä meemeissä esitetään. Me olemme yleensä ihan tolkun porukkaa, niin miehet kuin naisetkin, ja tiedostamme oikein hyvin myös miesten ongelmat, kuten syrjäytymisvaaran, huonomman koulumenestyksen ja epätasa-arvon huoltajuuskiistoissa. Tämä parisuhdeasia nyt vaan ei oikein miksikään miesten syrjinnäksi käänny. Parisuhteesta voi lähteä, jos siinä ei viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Minusta koko artikkeli oli tosi tyhmä. Annettiin ymmärtää, että kyseessä ovat faktat, vaikka selvästi tässä päästettiin vain joku miesasialiikkeen sokaisema nainen laukomaan mielipiteitään. Toki hänellä on työnsä antama kokemus, mutta esim. yhtä ainutta tutkimustulosta tuossa ei referoitu. Parisuhdeterapeutin näkökulma on kuitenkin aika vinoutunut, eikä hän voi tuolta pohjalta puhua kaikista parisuhteista. Joku muu pariterapeutti saattaa olla ihan toista mieltä. Kyllähän näitä oman agendansa sokaisemia "asiantuntijoita" on muissakin yhteyksissä ollut - virkanimike tai koulutus eivät takaa objektiivisuutta eivätkä oikeassa olemista.

Minulla on myös kokemusta äitinsä passaaman miehen kanssa elämisestä. Siinä kohtaa, kun kolmekymppinen on mm. henkilökohtaisen hygienian ja siisteyden suhteen kuin teinipoika, eikä ota mistään kotiin liittyvästä vapaaehtoisesti vastuuta, mutta kuitenkin esim. sotkuista valittaa, niin eipä siinä auta kuin komennella, koska keskustelu ei tuo kuin hetken parannuksen. Tai erota sitten, mutta se nyt ei ainakaan liene parisuhdekeskeisyyttä tuputtavan terapeutin mieleen. En myönnä puhuneeni miehestäni vähättelevästi kavereilleni, eivätkä kaverini puhu miehistään vähättelevästi minulle.

Siinä kohtaa, jos koirakin on miestä tärkeämpi, on minusta myös syytä miettiä sitä, että mitä on tähän tilanteeseen joutumista edeltävästi tapahtunut. Mitä siltä koiralta (tai ystäviltä) saa, jota mies ei tarjoa? Hyväntuulista läsnäoloa, fyysistä/henkistä läheisyyttä, yhteisiä touhuja, jotka kiinnostavat molempia? Monestihan näillä naisvaltaisilla palstoilla törmää samaan tarinaan: mies on poissaoleva, ehkä työ vie kaiken mielenkiinnon, ehkä tietokonepelit, ehkä triathlon-treeni. Hän hoitaa lapsia vain minimin eikä osallistu kotitöihin eikä myöskään halua viettää aikaansa puolison kanssa, läheisyyttäkin irtoaa vain silloin ja sillä lailla kun mies haluaa. Nainen on pitkän aikaa koittanut keskustella, ottaa puheeksi. Hän on ehdottanut pariterapiaa, mies on nauranut ehdotukselle. Nainen sortuu tyhmyyksiin: nalkuttaa ja valittaa, yrittää kieltää mieheltä peli-iltaa tai reissua kavereiden kanssa. Lopulta nainen ilmoittaa lähtevänsä. Mies onkin aivan äimänä: mikä nyt on? Eikö meillä mene ihan hyvin? Tämä tuli ihan yllätyksenä! Nainen ihmettelee, sillä on mielestään kuukausia yrittänyt asioita korjata - ehkä väärällä tavalla sitten.

Tarinoita on toki niin monta kuin on parisuhteitakin. Varmasti on naisia, jotka tavoittelevat liian täydellistä ja heidän olisi hyvä oppia relaamaan. On myös miehiä, jotka eivät ole läsnä, eivät osallistu, päästävät itsensä liian helpolla. Sitten on monenlaista muuta. En kuitenkaan usko, että toisen sukupuolen syyttäminen tuon Hesarin artikkelin tavoin saa mitään hyvää aikaan. Ihan samaan tapaan kuin en usko miehiä turhaan syyllistävien raiskauksia käsittelevien artikkeleiden voimaan.

Ja minusta on inhottavaa, jos miesten satuttaminen tai esim. raiskaaminen esitetään vaikka leffassa hauskana juttuna. Näin ajattelevat myös kaikki feministikaverini, ja tästä on myös keskusteltu paljon, blogattu ja kirjoiteltu fb:ssa. Feministit eivät keskimäärin ole sellaisia kuin miesasiamiesten väsäilemissä meemeissä esitetään. Me olemme yleensä ihan tolkun porukkaa, niin miehet kuin naisetkin, ja tiedostamme oikein hyvin myös miesten ongelmat, kuten syrjäytymisvaaran, huonomman koulumenestyksen ja epätasa-arvon huoltajuuskiistoissa. Tämä parisuhdeasia nyt vaan ei oikein miksikään miesten syrjinnäksi käänny. Parisuhteesta voi lähteä, jos siinä ei viihdy.

En kuitenkaan usko, että toisen sukupuolen syyttäminen tuon Hesarin artikkelin tavoin saa mitään hyvää aikaan.

Ja samalla kuitenkin lyöt miehiä kuin vierasta sikaa ja vähättelet miehiä, tolkkuna fiksuna feministinä,

joka omien sanojensa mukaan tiedostaa miesten ongelmat?

Vierailija kirjoitti:

Minusta koko artikkeli oli tosi tyhmä. Annettiin ymmärtää, että kyseessä ovat faktat, vaikka selvästi tässä päästettiin vain joku miesasialiikkeen sokaisema nainen laukomaan mielipiteitään. Toki hänellä on työnsä antama kokemus, mutta esim. yhtä ainutta tutkimustulosta tuossa ei referoitu. Parisuhdeterapeutin näkökulma on kuitenkin aika vinoutunut, eikä hän voi tuolta pohjalta puhua kaikista parisuhteista. Joku muu pariterapeutti saattaa olla ihan toista mieltä. Kyllähän näitä oman agendansa sokaisemia "asiantuntijoita" on muissakin yhteyksissä ollut - virkanimike tai koulutus eivät takaa objektiivisuutta eivätkä oikeassa olemista.

Minulla on myös kokemusta äitinsä passaaman miehen kanssa elämisestä. Siinä kohtaa, kun kolmekymppinen on mm. henkilökohtaisen hygienian ja siisteyden suhteen kuin teinipoika, eikä ota mistään kotiin liittyvästä vapaaehtoisesti vastuuta, mutta kuitenkin esim. sotkuista valittaa, niin eipä siinä auta kuin komennella, koska keskustelu ei tuo kuin hetken parannuksen. Tai erota sitten, mutta se nyt ei ainakaan liene parisuhdekeskeisyyttä tuputtavan terapeutin mieleen. En myönnä puhuneeni miehestäni vähättelevästi kavereilleni, eivätkä kaverini puhu miehistään vähättelevästi minulle.

Siinä kohtaa, jos koirakin on miestä tärkeämpi, on minusta myös syytä miettiä sitä, että mitä on tähän tilanteeseen joutumista edeltävästi tapahtunut. Mitä siltä koiralta (tai ystäviltä) saa, jota mies ei tarjoa? Hyväntuulista läsnäoloa, fyysistä/henkistä läheisyyttä, yhteisiä touhuja, jotka kiinnostavat molempia? Monestihan näillä naisvaltaisilla palstoilla törmää samaan tarinaan: mies on poissaoleva, ehkä työ vie kaiken mielenkiinnon, ehkä tietokonepelit, ehkä triathlon-treeni. Hän hoitaa lapsia vain minimin eikä osallistu kotitöihin eikä myöskään halua viettää aikaansa puolison kanssa, läheisyyttäkin irtoaa vain silloin ja sillä lailla kun mies haluaa. Nainen on pitkän aikaa koittanut keskustella, ottaa puheeksi. Hän on ehdottanut pariterapiaa, mies on nauranut ehdotukselle. Nainen sortuu tyhmyyksiin: nalkuttaa ja valittaa, yrittää kieltää mieheltä peli-iltaa tai reissua kavereiden kanssa. Lopulta nainen ilmoittaa lähtevänsä. Mies onkin aivan äimänä: mikä nyt on? Eikö meillä mene ihan hyvin? Tämä tuli ihan yllätyksenä! Nainen ihmettelee, sillä on mielestään kuukausia yrittänyt asioita korjata - ehkä väärällä tavalla sitten.

Tarinoita on toki niin monta kuin on parisuhteitakin. Varmasti on naisia, jotka tavoittelevat liian täydellistä ja heidän olisi hyvä oppia relaamaan. On myös miehiä, jotka eivät ole läsnä, eivät osallistu, päästävät itsensä liian helpolla. Sitten on monenlaista muuta. En kuitenkaan usko, että toisen sukupuolen syyttäminen tuon Hesarin artikkelin tavoin saa mitään hyvää aikaan. Ihan samaan tapaan kuin en usko miehiä turhaan syyllistävien raiskauksia käsittelevien artikkeleiden voimaan.

Ja minusta on inhottavaa, jos miesten satuttaminen tai esim. raiskaaminen esitetään vaikka leffassa hauskana juttuna. Näin ajattelevat myös kaikki feministikaverini, ja tästä on myös keskusteltu paljon, blogattu ja kirjoiteltu fb:ssa. Feministit eivät keskimäärin ole sellaisia kuin miesasiamiesten väsäilemissä meemeissä esitetään. Me olemme yleensä ihan tolkun porukkaa, niin miehet kuin naisetkin, ja tiedostamme oikein hyvin myös miesten ongelmat, kuten syrjäytymisvaaran, huonomman koulumenestyksen ja epätasa-arvon huoltajuuskiistoissa. Tämä parisuhdeasia nyt vaan ei oikein miksikään miesten syrjinnäksi käänny. Parisuhteesta voi lähteä, jos siinä ei viihdy.

Nainen tarvitsee miestä kuin kala polkupyörää, ja mies tarvitsee naista kuin aggresiivista syöpää. Kiitos ihmisvihastasi.

Check your privilege

Tämän keskustelun perusteella voi todeta, että jotkut naiset ei myönnä tai pysty näkemään omia vikojaan ja jos joku niistä mainitsee alkaa hysteerinen miesten haukkuminen ja uhriutuminen, samaan ilmiöön moni törmää myös parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella voi todeta, että jotkut naiset ei myönnä tai pysty näkemään omia vikojaan ja jos joku niistä mainitsee alkaa hysteerinen miesten haukkuminen ja uhriutuminen, samaan ilmiöön moni törmää myös parisuhteissa.

Juuri näin. Itse artikkelihan on vain yhden henkilön näkemys asioista eikä mikään taivaalta tullut totuus, mutta tämä monien palstan naisten harrastama selittely, puolustelu ja syyttely on jotain käsittämätöntä. Itse asiasta ei edes haluta keskustella, vaan tarkoitus on vain esittää naiset mahdollisimman hyvässä valossa. Mikä ajaa av-mamman tuohon käytökseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella voi todeta, että jotkut naiset ei myönnä tai pysty näkemään omia vikojaan ja jos joku niistä mainitsee alkaa hysteerinen miesten haukkuminen ja uhriutuminen, samaan ilmiöön moni törmää myös parisuhteissa.

Mikä ajaa av-mamman tuohon käytökseen?

Se, että jos naisia kritisoidaan millään tavalla tai jopa ollaan etukäteen ylistämättä, on se naisten alistamista, naisvihaa ja aliarviointia! Miehien "vahvoina ja jaksavina" on heittäydyttävä alisteiseen koiran asemaan, muuten "tuhansia vuosia sorretut naiset" kokevat miehet hyökkävinä naisvihaajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tasa-arvoinen puoliso on hyvä. Mies vain usein heittäytyy saamattomaksi ja se on naisen syy.

Perheen elättäminen on saamattomuutta? Check your privilege

Hyvin harva mies yksinään sitä perhettä nykyään elättää, herää !

Miksi et arvosta miehen panosta, joka faktojen valossa on suurempi kuin naisen? Häpeätkö salaa koska et tee tarpeeksi ja purat sen mieheen?

Minkä faktojen?

Miehet tuovat keskimäärin enemmän rahaa talouteen ja maksavat enemmän sen laskuja ja menoja. Etkö tiennyt edes tätä? Check your privilege

Kyllä mutta aika monella muullakin kuin minulla on sellainen tilanne että mieheni paremmat tulot selittyvät pitkälle ylitöillä ja pitkilläkin työmatkoilla.

Nytkin on lähdössä 3 viikon työmatkalle.

Arvaapa kuka oman kokopäivätyönsä lisäksi hoitaa lapset, kotityöt , lumityöt jne sen 3 viikon aikana. Aivan oikein minähän se olen. Ja ilman ulkopuolista apua. Miehellä on siellä matkalla illat ja viikonloput vapaat, ei tarvitse siivota, laittaa ruokaa eikä pestä vaatteita.

Minulla ei ole iltaisin tai viikonloppuna vapaata kuin vasta sitten kun lapset nukkuu.

Ja kyllä mies halusi lapsia.

Nämä työmatkat toistuu tiheään tahtiin, ei miehelläni voisi olla perhettä ilman minun tai jonkun toisen panosta.

Tämä on minulle ok, mutta teen kyllä osuuteni yhteisen elintason eteen.

Sinulla on kaikki vapaus hankkiutua vastaavaan työhön, mutta mielummin uhriudut ja marttyyroit?

Ei ole niin kauan kuin lapset ovat pieniä.

Pitäisi hankkia sitten kokopäiväinen lastenhoitaja hoitamaan lapset.

Isää eikä äitiä juuri milloinkaan kotona.

Aikuisiksi kasvaisivat kyllä mutta minkälaisiksi?

Ehdotin miehelle että olisi pitänyt hoitovapaata aikanaan jonkin aikaa mutta ei käynyt.

Hän sanoi syyksi elintason, huom ELINTASON josta minä siis olisin ollut valmis tinkimään.

Mikä oli sitten todellinen syy, arvelen ettei olisi kestänyt kotona lasten kanssa.

Ja kuten sanoin hän halusi niitä lapsia.

Enkä minä mitään uhriudu, yksin eläessäni pystyisin kustantamaan itselleni oman asunnon tässä samassa kaupungissa keskustassa, toki pienemmän ja kerrostalossa, mutta niin minä sinkkuna eläisin vaikka olisi enemmänkin rahaa.

Voisin harrastaa samoja kuin nyt ja välillä matkustella.

Ihan hyvin eläisin.

Olen valinnut näin ja minun on ihan hyvä, mutta vähättelyä en kuuntele yhtään tippaa keneltäkään enkä vähättele itsekään.

En ole myöskään missään kiitollisuuden velassa miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ne parhaimmat keskustelut syntyvät usein juuri naisten kesken. Naiset jakavat ajatuksiaan miehiä enemmän. Itse esim naispuolisen ystävän kanssa kaupunkilomaillessa käyn jatkuvaa dialogia elämän eri ilmiöistä, miehen kanssa samanlaista jatkuvaa keskustelua, jossa pompitaan asiasta toiseen, ei synny. Ystävättäreni kanssa nauretaan niin, että tulee melkein pissat housuun ja kohta jo itketään jotain toisen menetystä...Minusta jakaminen ja avoimuuson se naisten keskinäinen juttu, joka tekee naisten ystävyyssuhteista niin syviä ja hyviä. Ystävätär kuuntelee, mies alkaa aina ratkaista asioita. Parisuhteesta saan eri asioita kuin ystävyyssuhteistani.

Eihän tuossa mitään vikaa olekaan. Ei parisuhteen tulekaan korvata ystävyyssuhteita.

Ja tuo mainitsemasi ero miesten ja naisten keskustelutavoissakin on ainakin jossain määrin totta, miehet ovat ratkaisukeskeisempiä. Siinäkään ei ole mitään pahaa, että nainen keskustelee parisuhdeongelmistaan ystäviensä kanssa, jos kokee keskustelun terapeuttisena. Joskus vaan se kotona kumppanin kanssa tehtävä ongelmaratkaisuun tähtäävä keskustelu jää käymättä, kun maailma on jo ystävien kanssa parannettu. Aikaa myöten keskustelun sävy ystävien kanssa sitten muuttuukin kumppanin haukkumiseksi, kun se kotona ongelmat toistavat itseään. Tässä kohtaan näissä ystävien keskusteluissa onkin jo paljon mätää. Enää ei ole oikeastaan yritystäkään ymmärtää toista tai ratkoa ongelmia vaan helpottaa omaa oloa haukkumalla sitä joka ei ole paikalla.

Kyllä miehetkin tähän syyllistyvät, mutta paljon vähemmän. Ihan jo siksi että joku heistä kuitenkin kyllästyy vatvomiseen ja alkaa ratkaisemaan ongelmaa (tai kääntää puheen urheiluun).

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella voi todeta, että jotkut naiset ei myönnä tai pysty näkemään omia vikojaan ja jos joku niistä mainitsee alkaa hysteerinen miesten haukkuminen ja uhriutuminen, samaan ilmiöön moni törmää myös parisuhteissa.

Naisten ja miesten eroja ei enää niin huomioida täällä, siitä johtuu tuo käytös. Tilanne on sama kuin sokea ja mykkä keskustelisivat ja sitä kutsuttaisiin ongelmattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella voi todeta, että jotkut naiset ei myönnä tai pysty näkemään omia vikojaan ja jos joku niistä mainitsee alkaa hysteerinen miesten haukkuminen ja uhriutuminen, samaan ilmiöön moni törmää myös parisuhteissa.

Mikä ajaa av-mamman tuohon käytökseen?

Se, että jos naisia kritisoidaan millään tavalla tai jopa ollaan etukäteen ylistämättä, on se naisten alistamista, naisvihaa ja aliarviointia! Miehien "vahvoina ja jaksavina" on heittäydyttävä alisteiseen koiran asemaan, muuten "tuhansia vuosia sorretut naiset" kokevat miehet hyökkävinä naisvihaajina.

Juuri näin :D Oppi on mennyt hyvin perille - poisoppiminen on vasta alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tasa-arvoinen puoliso on hyvä. Mies vain usein heittäytyy saamattomaksi ja se on naisen syy.

Perheen elättäminen on saamattomuutta? Check your privilege

Hyvin harva mies yksinään sitä perhettä nykyään elättää, herää !

Miksi et arvosta miehen panosta, joka faktojen valossa on suurempi kuin naisen? Häpeätkö salaa koska et tee tarpeeksi ja purat sen mieheen?

Minkä faktojen?

Miehet tuovat keskimäärin enemmän rahaa talouteen ja maksavat enemmän sen laskuja ja menoja. Etkö tiennyt edes tätä? Check your privilege

Kyllä mutta aika monella muullakin kuin minulla on sellainen tilanne että mieheni paremmat tulot selittyvät pitkälle ylitöillä ja pitkilläkin työmatkoilla.

Nytkin on lähdössä 3 viikon työmatkalle.

Arvaapa kuka oman kokopäivätyönsä lisäksi hoitaa lapset, kotityöt , lumityöt jne sen 3 viikon aikana. Aivan oikein minähän se olen. Ja ilman ulkopuolista apua. Miehellä on siellä matkalla illat ja viikonloput vapaat, ei tarvitse siivota, laittaa ruokaa eikä pestä vaatteita.

Minulla ei ole iltaisin tai viikonloppuna vapaata kuin vasta sitten kun lapset nukkuu.

Ja kyllä mies halusi lapsia.

Nämä työmatkat toistuu tiheään tahtiin, ei miehelläni voisi olla perhettä ilman minun tai jonkun toisen panosta.

Tämä on minulle ok, mutta teen kyllä osuuteni yhteisen elintason eteen.

Miehet tekevät enemmän töitä elättääkseen perheen jonka naiset ovat halunneet ja heidän pitäisi olla kiitollisuuden velassa? Voisittehan tietysti ihan vaihtaa rooleja jos miehen elämä on teillä helppoa ja stressitöntä. Hän on ihminen, ei työjuhta.

Check your privilege

Mies ei jostain syystä halua vaihtaa osia, olisiko sinulla jotain aavistusta miksi ei, jos olet mies niinkuin arvelen?

Minäkin olen ihminen enkä työjuhta, nyt olen sairauslomalla.

Elintaso on yhdessä määritelty , miehen harrastukset huomattavasti kalliimpia kuin minun.

Olette yhdessä määritelleet elintason mutta mies joutuu kustantamaan tästä isomman osan etkä sinä tykkää koska hänen harrastuksensa ovat kalliimmat? Ei varmaan suostu vaihtamaan koska hän on jo nyt syytettynä vaikka tienaa enemmän jotta "yhteisesti" päätetty elintaso on mahdollista. Ajattelitko siis olla sairaslomalla lopun elämääsi, varmaan apua saisi päiväksi tai pariksi jos on kipeänä.

Check your privilege

En aio olla sairauslomalla koko loppuelämääni, menen kyllä maanantaina töihin.

Sanoin tämän vain siksi että kun alat ihmetellä että on aikaa roikkua täällä palstalla.

Missä sanoin etten tykkää miehen kalliista harrastuksista? Tarkoitin vaan sitä että kyllä hänellekin raha maistuu että pystyy kustantamaan omat mielenkiinnon kohteensa.

Näitä keskusteluja kun lukee tulee yhä varmemmaksi, että perhe tai parisuhde ei vain nykyaikana ole miehen kannalta järkevää. Joskus sitä lapsellisesti kuvitteli, että tuollainen elämä olisi jotenkin tavoittelemisen arvoista.

M24

Koko ajatus siitä, että nainen on suhteen sydän on tosi kyseenalainen. Lapset ja naiset ovat kaksi ryhmää, joita alettiin "hyysätä" 80-90-luvuilla. Tarkoitus oli varmasti jalo, mutta tuloksia pitäisi myös katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun perusteella voi todeta, että jotkut naiset ei myönnä tai pysty näkemään omia vikojaan ja jos joku niistä mainitsee alkaa hysteerinen miesten haukkuminen ja uhriutuminen, samaan ilmiöön moni törmää myös parisuhteissa.

Juuri näin. Itse artikkelihan on vain yhden henkilön näkemys asioista eikä mikään taivaalta tullut totuus, mutta tämä monien palstan naisten harrastama selittely, puolustelu ja syyttely on jotain käsittämätöntä. Itse asiasta ei edes haluta keskustella, vaan tarkoitus on vain esittää naiset mahdollisimman hyvässä valossa. Mikä ajaa av-mamman tuohon käytökseen?

Tuon asiantuntijan ikäisenä naisena allekirjoitan osittain hänen näkemyksensä. KUn seuraa noita hieman nuorempia (lähinnä akateemisia) naisia, niin kaksi asiaa on pistänyt silmään. Toinen on voimakas kontrollintarve. Kontrolloidaan omaa elämää niin paljon kuin mahdollista: omaa ulkonäköä, syömistä, pukeutumista, elämäntapoja, kotia, työtä. Lapset ja mies tuntuvan joskus joutuvan tässä jatkoksi: sopivat harrastukset, pukeutuminen jne. Toinen juttu on omien tarpeiden korostaminen niin, että muut joutuvat niihin sopeutumaan. Jos halutaan eksoottiselle reissulle niin sinne mennään vaikka kotona joutuisi jättämään pienen vauvan useaksi viikoksi isovanhemmille hoitoon. Kun tulee se hieno työtarjous siihen tartutaan ja mietitään vasta sitten miten se sopii yhteen muun perheen elämän kanssa. JOtenkin se perinteinen naisen käyttäytyminen: perhe edellä, ei tunnu olevan yhtään muodissa.

Ja ennenkuin kukaan nainen kivahtaa: nämä samat käyttäytymiskaavat ovat yleisiä myös samanikäisillä miehillä. Individualismin ja oman elämän korostaminen ja sisäisten arvojen vähäinen merkitys ajassa tällaisia käyttäytymismalleja ruokkii. Jotenkin myös tuo elintason myötä noussut omakuvan laajentuminen ennen paljon vähäpätöisempiin asioihin kuten vaatetus ja asumistrendeihin varmaan vaikuttaa. Minä olen hyvä joskus aatteellisempina aikoina tarkoitti, että minulla on hyviä päämääriä ja toimin niiden mukaisesti, nyt olen hyvä kun minulla on hyvä työ, kiva ulkonäkö, hyvännäköinen mies ja kaunis asunto. Se mies tai vaimo koetaan myös oman markkina-arvon ilmentymäksi. Koskaan ei ole yhtä paljon pohdittu ulkonäköasioita kuin nykyään, aina teinit ovat niitä pohtineet mutta nykyään tuntuu suuri osa yhteiskunnasta niitä pohtivan. Täälläkin kun ihmiset pohtivat palstoilla markkina-arvoja, niissä listataan ulkonäkö ja koulutus, en kertaakaan ole nähnyt kenenkään puhuvan luonteesta, toisen arvostuksesta ja huomioonottamisesta.