Lue keskustelun säännöt.
Miten muka synnytys voi olla niin kamalaa?
13.01.2016 |
Itse synnytin luomuna, kokonaisuudessaan synnytys kesti ekalla kerralla 1h 50 min ja toisella kertaa 50min, sairaalasta kotiuduttiin hyvävointisena 6h kuluttua synnytyksestä. Kokemus oli mahtava, voimaannuttava! Toki sattui hirveästi, mutta sehän kuuluu asiaan. Kätilö kehui, miten hyvin kuuntelin kehoani ja tunnistin vaistolla "mitä pitää tehdä". Ei repeämiä, ei tikkejä. Miten synnytys muka voi olla niin kamalaa? Tottakai sattuu, kyllä, mutta on ihanaa saada lapsi ja onhan se kokemus ainutlaatuinen. On myös hienoa huomata että voi luottaa itseensä, kehoonsa, pärjäämiseensä äärimmäisessä tuskassa rauhallisena ja kehoaan kuuntelevana.
Kommentit (183)
Eka synnytys kesti jotain 30 tuntia ja toinen 4 tuntia. Ekassa oli sietämättömiä kipuja noin 25 tuntia ja toisessa noin tunti. Kummassakaan ei kipulääkitys toiminut. Eka kävi todellakin täydestä työstä ja virhetarjonnan takia ponnistin kaksi tuntia ja tuntui siltä että henki menee, sattui nii uskomattoman paljon. Toisen lapsen kohdalla en joutunut tekemään yhtään mitään. Kohtu työnsi lapsen ns. hollille ja jouduin ponnistamaan vain yhden kerran . Kipu oli tasoa 10 kun se edellisellä kerralla oli varmaan 500.
Arvatkaapa kummassa synnytyksessä oli enemmän omalla lihastyöllä ja asenteella pärjäämistä? Toinen synnytys tuntui levätyn yön jälkeen ja nopeasti edenneenä kuin päiväkävelyltä ensimmäiseen verrattuna, joka oli tuskainen ultramaraton, jota joutui suorittamaan ilman etukäteistreeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin raskaana ollessani kävin jos jonkinmoista synnytysvalmennusta ja luin kovasti luonnollisesta synnytyksestä jne. Kipu sai minut kuitenkin melkein tajuiltani vaikka kuinka yritin rentoutua jumppapallolla keinutellen ja hengittelemään, käydä kuumassa suihkussa ja meditoida. Epiduraalin voimin synnytin enkä koe siinä mitään häpeää.
Vierailija kirjoitti:
This is gonna escalate pretty quickly. Popparit mikroon.
Tai mitä jos etsisit vain "elämän"..
No provohan tämä on, sehän on selvää.
Mutta keskusteluna aina mielenkiintoinen; jokaisen synnytys on erilainen kokemus, ja samalla äidillä voi olla sekä hyviä että "huonoja" synnytyksiä.
Itse olen käynyt kaksi todella vaikeaa alatiesynnytystä läpi, joissa kummassakin meinasi lapsi kuolla ja toisessa myös minä itse. Myönnän rehellisesti että nämä tapahtumat jättivät traumat, ja olen aidosti kateellinen aina kun kuulen että jollain on mennyt synnytys helposti ja ilman ongelmia. Ei tietenkään pitäisi olla mutta minkäs ihminen luonteelleen tekee.
Onneksi lapset ovat (toistaiseksi) ilmeisesti säästyneet komplikaatioiden aiheuttamista mahdollisista vammoista.
Mulla oli nopea synnytys kolmannen kohdalla mutta ne supistukset olivat helvetillisiä ja käytännössä niissä ei tuntunut taukoa. Olisin kyllä ampunut itseni jos olisin saanut aseen ihan vaan kivun lopettamiseksi. Joo ei ehditty antamaan mitään kipuun ja ilokaasu sai vain pahoinvoinnin aikaan. Tää nopea synnytys jäi viimeiseksi mulle, teetin sterin. Ei enää ikinä vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sain esikoisen hätäsektiolla, nukutuksessa ja en joutunut kokemaan mitään sellaista että annetaan Burana ja revitään sängystä. minun käskettiin nukkua, vauva tuotiin välillä tissille ja vietiin takaisin vauvalaan. kun lopulta sain alkaa liikuskella, haava ei enää pahemmin kipuillut !
toisen kohdalla halusin kuitenkin kokeilla synnyttämistä alateitse, etenkin kun kuulin että minulla on " täydellinen synnyttäjän lantio" .D leveä ja myös sisältä tilava. mikäpä siinä sitten!
itse synnytys ei aiheuttanut traumoja, vaikka toki sattuikin mutta SE SAAKELIN OMPELU AIHEUTTI! :O
vanha, tyly ja kovakourainen ukko.. neljän hengen huone, johon minut siirrettiin oli täynnä kohtalotovereita, olisi kai pitänyt nostaa jokin joukkokanne!
jopa pelkäämäni istukan "synnytys" oli helppo nakki, en edes tajunnut kun se mötikkä putkahti ulos mutta jos joskus vielä synnytän, minua ei jumalauta ommella..!
Vierailija kirjoitti:
Mun ponnistusvaihe kesti kummastakin alle kolme minuuttia, tuli mielettömällä vauhdilla ja voimalla ulos (kolme ponnistusta). Onneksi en revennyt, kannattaa rasvailla esim. Ceridalilla välilihan aluetta hyvissä ajoin ennen synnytystä, saattaa auttaa eikä siitä ainakaan haittaa ole. Liikunnallisuus ja hyvät lihakset auttavat myös paljon! Ap
Tässä vihjataan jotenkin, että synnytyksessä enemmän kärsineet olisivat ei-liikunnallisia, eikä lihaksiakaan löytyisi. Jos saan kertoa esimerkin, mun juoksukaveri on tosi liikunnallinen. Treenaa niin tuota juoksua kuin saliakin ja jumpassakin käydään yhdessä. Lisäksi pysyi raskausaikana urheilullisen oloisena, ainoastaan vatsa oli, mutta muuten ei kauheasti tullut lisää, söi terveellisesti ym. Varmasti teki kaiken oikein. No synnytys oli vaikea, pitkä ja raskas ja kivulias. Itsestäni en voi kertoa esimerkkiä, koska minulla ei ole lapsia vielä, mutta vaikka liikunkin paljon ja aion syödä terveellisesti myös raskausaikana, jos sellainen onni meille suodaan, niin minulla ei ole mitään harhaluuloja siitä, etteikö synnytys voisi olla todella vaikea ja raskas. Se on aika lailla tuurissaan, eikä syytä siihen voi yksiselitteisesti etsiä yksilöstä itsestään, esim. ei ole muka pitänyt huolta kunnostaan, lihaksistostaan tai muuta. Jokaisen synnytys on erilainen ja sitä saa jännittää ja jos se tuntuu aivan kamalalta niin se ei ole yksilön heikkoutta, vaan huonoa tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää, että jotkut jättävät lapsen tekemättä synnytyspelon takia. Ei rohkaisevia tsemppiketjuja liikaakaan ole ja voi joku hyötyä vinkeistä edes sen, että voi kokea voivansa vaikuttaa tai tehdä jotain asiassa. Turhaan lynkkaatte, hyvin se menee suurimmalla osalla. Äänessä vaan on yleensä se vähemmistö, jolla on hirveitä kokemuksia. Synnytys on kuitenkin positiivinen asia, syntyy vauva.
Minäkin olen jättänyt lapset hankkimatta synnytyspelon takia. Se pelko vaan on todella paha, ahdistaa ajatus siitä että synnytyksessä on ''avuton'' jollain tapaa ja joku vain puskee sinusta ulos. Ei sitä voi selittää, jos se ahdistaa niin se vaan ahdistaa aivan kamalasti. En sitten kyennyt omia lapsia hankkimaan tämän takia, en kuitenkaan kadu lainkaan, minulla ei ole tapana katua koskaan tekemiäni valintoja koska kaikella on tarkoituksensa.
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä uskon, että lapsettomuus ja raju synnytyspelko (joka estää lastenhankinnan)+ mielenterveysongelmat ja sairaudet joissa lastenhankintaa ei suositella, ovat luonnon keinoja vähentää lisääntymisen määrää. Kaikki nyt vaan yksinkertaisesti eivät voi lisääntyä tai tää koko maapallo räjähtää. Maapallo kiittää jokaikistä lapsetonta ihmistä. Näin se vaan menee, mun mielestä lasten hankinta on PALJON itsekkäämpää kuin hankkimatta jättäminen. Mitä itsekästä siinä on kun jättää lapset hankkimatta?! Lasten hankinnassa sen sijaan halutaan aina se OMA lapsi, ei kelpaa adoptiot vaikka maapallo on kodittomia pullollaan, vaan halutaan nimenomaan sitä omaa lihaa ja verta, eikös se ole itsekästä?
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että lapsettomuus ja raju synnytyspelko (joka estää lastenhankinnan)+ mielenterveysongelmat ja sairaudet joissa lastenhankintaa ei suositella, ovat luonnon keinoja vähentää lisääntymisen määrää. Kaikki nyt vaan yksinkertaisesti eivät voi lisääntyä tai tää koko maapallo räjähtää. Maapallo kiittää jokaikistä lapsetonta ihmistä. Näin se vaan menee, mun mielestä lasten hankinta on PALJON itsekkäämpää kuin hankkimatta jättäminen. Mitä itsekästä siinä on kun jättää lapset hankkimatta?! Lasten hankinnassa sen sijaan halutaan aina se
OMA lapsi, ei kelpaa adoptiot vaikka
maapallo on kodittomia pullollaan, vaan
halutaan nimenomaan sitä omaa lihaa ja
verta, eikös se ole itsekästä?
Juuri näin! Adoptio ulkomailta eikä tarvitse miettiä synnytystä, se on hoidettu puolesta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös synnytyspelkoinen, joka jätti biologiset lapset hankkimatta synnytyspelon takia. Sillon ei sektio ollut yhtä helposti saatavilla kuin nykyään, ilmeisesti nykyään on olemassa ihan ''pelkosektio'' ?
Minulla on kaksi adoptiolasta. :)
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös synnytyspelkoinen, joka jätti biologiset lapset hankkimatta synnytyspelon takia. Sillon ei sektio ollut yhtä helposti saatavilla kuin nykyään, ilmeisesti nykyään on olemassa ihan ''pelkosektio'' ?
Minulla on kaksi adoptiolasta. :)
♡ ♡♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin av-mammat, muistakaa vaan rasvailla välilihaa, syödä oikein ja liikkua, olla synnytyksessä pystyasennossa ja kuunnella kehoa, niin synnytys menee kaikilla helposti ja nopeasti!
Voi luoja, ei kukaan voi olla noin yksinkertainen. Ap lopeta tuo omahyväinen itsekehuminen. Sinulla kävi vain hyvä tuuri, that's it.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon, että lapsettomuus ja raju synnytyspelko (joka estää lastenhankinnan)+ mielenterveysongelmat ja sairaudet joissa lastenhankintaa ei suositella, ovat luonnon keinoja vähentää lisääntymisen määrää. Kaikki nyt vaan yksinkertaisesti eivät voi lisääntyä tai tää koko maapallo räjähtää. Maapallo kiittää jokaikistä lapsetonta ihmistä. Näin se vaan menee, mun mielestä lasten hankinta on PALJON itsekkäämpää kuin hankkimatta jättäminen. Mitä itsekästä siinä on kun jättää lapset hankkimatta?! Lasten hankinnassa sen sijaan halutaan aina se OMA lapsi, ei kelpaa adoptiot vaikka maapallo on kodittomia pullollaan, vaan halutaan nimenomaan sitä omaa lihaa ja verta, eikös se ole itsekästä?
Minä taas uskoisin, että lapsettomuus on näistä ainoa luonnon keino. Muissa tapauksissa raskaus on mahdollinen, jos seksi onnistuu, ja este lisääntymiselle on ainoastaan keinotekoinen.
Ja minä amatööri olin kuolla jo keskenmenoon....
Ihan vapaaehtoista, turha kitistä!
Av mammat on niin ressitilassa ettei vauva halua syntyä. Kun ottaa rennosti niin synnytys alkaa normaalisti eikä pitkity. Vedet menee ja supistukset tulevat normaalisti jne... Eli on synnyttäjällä väliä eikä kaikki ole tuurista kiinni. Mammat ei vaan voi hyväksyä, että itsessä voisi olla vikaa:)
En tajua kuka tätä ketjua alapeukuttaa. Hienoa, että on sujunut noin hyvin! Kaikesta sitä ollaankin kateellisia.
Ihan turha valittaa yhdenkään joka Suomessa synnyttää, hyvää on hoito. Olisitte varmaan saaneet paremman synnytyskokemuksen vaikka Syyrian pakolaisleirillä - ai mutta, ne rassukat joutuvat synnyttämään luomuna. Kyllä teidän synnytykset varmasti ovat kamalampia kipulääkkeissä suomalaisessa synnytyssalissa ammattitaitoisen henkilökunnan ympäröimänä hygieenisissä, lämpimissä tiloissa joissa puhdas vesi tulee hanasta. On se tottakai pakko olla kamalaa juuri suomalaisilla naisilla.