Lue keskustelun säännöt.
Miten muka synnytys voi olla niin kamalaa?
13.01.2016 |
Itse synnytin luomuna, kokonaisuudessaan synnytys kesti ekalla kerralla 1h 50 min ja toisella kertaa 50min, sairaalasta kotiuduttiin hyvävointisena 6h kuluttua synnytyksestä. Kokemus oli mahtava, voimaannuttava! Toki sattui hirveästi, mutta sehän kuuluu asiaan. Kätilö kehui, miten hyvin kuuntelin kehoani ja tunnistin vaistolla "mitä pitää tehdä". Ei repeämiä, ei tikkejä. Miten synnytys muka voi olla niin kamalaa? Tottakai sattuu, kyllä, mutta on ihanaa saada lapsi ja onhan se kokemus ainutlaatuinen. On myös hienoa huomata että voi luottaa itseensä, kehoonsa, pärjäämiseensä äärimmäisessä tuskassa rauhallisena ja kehoaan kuuntelevana.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa kellään ole varaa väittää synnytystään kamalaksi: sairaalassa, valvottuna yms. hygieenisissä oloissa, lääkittynä sektiosalin vieressä. Lapsia syntyy Afrikassa kyläkätilön auttamana jos hyvin käy, etäisyydet sairaaloihin ovat hirvittävät epämukavilla kulkuneuvoila, hygieniataso hyvin vaihteleva ja helle paahtaa. Ei kivunlievitystä! Entäs sodan jalkoihin syntyvät lapset? Missä oloissa synnyttää valtaosa maailman naisista... valittajat, miettikää sitä!
Olet idiootti. Se, että joillakin on todella hirveät olosuhteet, ei vähennä toisten synnytysten kivuliaisuutta yhtään. Tässä keskutellaan nyt synnytyskivuista, ei oloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa kellään ole varaa väittää synnytystään kamalaksi: sairaalassa, valvottuna yms. hygieenisissä oloissa, lääkittynä sektiosalin vieressä. Lapsia syntyy Afrikassa kyläkätilön auttamana jos hyvin käy, etäisyydet sairaaloihin ovat hirvittävät epämukavilla kulkuneuvoila, hygieniataso hyvin vaihteleva ja helle paahtaa. Ei kivunlievitystä! Entäs sodan jalkoihin syntyvät lapset? Missä oloissa synnyttää valtaosa maailman naisista... valittajat, miettikää sitä!
Olet idiootti. Se, että joillakin on todella
hirveät olosuhteet, ei vähennä toisten
synnytysten kivuliaisuutta yhtään. Tässä
keskutellaan nyt synnytyskivuista, ei
oloista.
Lue aloitus uudestaan, kyllä siinä on asiaa muustakin kuin pelkästä kivusta, jos osaa lukea ja ymmärtää lukemansa. Tottakai on kovempi stressi ja paniikki synnyttää kenttäolosuhteissa pakolaisleirillä kuin Suomessa sairaalassa. Ja kivusta kun haluat keskustella niin tuolla ei saa kivunlievitystä JA eivätköhän olosuhteet lisää kipua ja paniikkia entisestään! Suomessa todellakin pääsee niin helpolla kuin tuosta voi päästä. Jokainen. Mutta on toki mukavaa ulista oman synnytyksen olleen täyttä paskaa, mikäs siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan oikeasti joku teinipoika, joka testaa kykyjään luovan kirjoittamisen alalla.
Juu, nopea synnytys on yhtä epätodellista kuin yksisarviset ja keijukaiset. Pakko olla provo ellei ole kitunut paria vuorokautta, nyt vähintään.
Olen kyllä kuullut lyhyistä synnytyksistä, mutta nekään jutut eivät kertoneet yhtä lyhyistä kuin ap.
Se, miksi pidän ap:n kirjoitusta provona, on tietysti siitä hyökyvä rajaton omahyväisyys ja suorastaan epärealistisen ymmärtämätön suhtautuminen muihin ihmisiin.
No eihän nopea ja helppo synnytys ole mitenkään mahdotonta. Mutta on typerää kuvitella että se jotenkin olisi omaa ansiota.
Kerronpa esimerkin tuttavastani joka ei eväänsä liikuttanut raskausaikana, makasi vain ja lihoi. Laskettu aika oli mennyt mutta lasta ei kuulu, ei ensimmäistäkään supistusta. Maha kuitenkin meni sekaisin ja oli vähän outo olo. Menivät sairaalaan varmuuden vuoksi näytille, kymmenen senttiä auki, saa ponnistaa, lapsi ulkona saman tien.
Sitten minä, hoikka, sporttinen joogaava hengittävä äiti maa joka ajatteli synnyttää luomuna ja you know the drill. Ja kuinkas siinä sitten kävikään, kaikki varmaan arvaavatkin. Oli virheasentoa ja napanuoraa kaulan ympärillä ja sykkeen tippumista ja kaikkea sellaista mihin ei ujjayi-hengitys sitten auttanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse yritin alakautta juurikin näiden kannustavien puheiden takia, noh eipä olisi kannattanut. Kohdun suu ei suostunut aukeamaan sitten millään, synnytys oli vieläpä käynnistetty koska rv 42 oli jo mennyt rikki, se oli aivan helvetinmoista ja olin ilokaasusta ja kivusta niin sekasin että tuntu ku jotain huumeita olis vetänyt, olo oli todella sekava ja huutelin kuulemma ties mitä törkeyksiä kätilöille ja puudutteita antavalle lääkärille. Lopulta päättyi koko homma sektioon ja sitten olikin tyttö lähes välittömästi maailmassa, minä ja tytär molemmat voimme hyvin. Siis oman kokemuksen pohjalta annan todellakin äänet sektiolle. Täysin kivuton nopeahko toimenpide, edes jälkikipu ei ollut enää paha, ei läheskään mitään verrattuna siihen alatiesynnytysmeininkiin.
Ps. menin sitten nöyränä pyytämään anteeksi näiltä kätilöiltä jälkeenpäin... :'D siinä tilanteessa vaan ei pahemmin tullut mietittyä mitä suustaan päästää. Ovat kuulemma tottuneita, joten ilmeisesti muutkin sortuneet samaan haha.
Ja ei, enää en uskalla lapsia hankkia vaikka toisesta haaveilin vielä ennen synnytystä.
Melkein sama kokemus, paitsi että synnytykseni käynnistyi itsekseen vesien menolla rv 41. Kohdunsuu aukesi vain 2cm, eikä homma editynyt laisinkaan todella kovista supistuksista huolimatta (tuntui kun lantiota olisi sahattu moottorisahalla).
Meillä tosin homma päättyi vuorokauden sisään vesien menosta kiireiseen sektioon, koska kohtuuni oli päässyt bakteeri joka aiheutti tulehdustilan. Vauvaani uhkasi hapenpuute ja havaittiin takykardia, itsellänikin alkoi tulehdusarvot nousta.
Lapseni ehdittiin onneksi saamaan ulos terveenä ja hyvinvoivana, mutta toista lasta en todennäköisesti uskalla hankkia..
Kiva kuulla välillä toisenlainen synnytyskertomus. Kiitos, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, lentokonehallista mahtuu helpommin ulos kuin normaaliemättimestä.
Osansa taisi enemmän olla sillä, että olen hoikka ja urheilullinen ja todellakin katsoin mitä söin raskausaikana, harrastin liikuntaa loppuun asti. Mutta onhan se ponnistaminen varmasti raskasta, jos on painoa ja huonot lihakset plus on syönyt kuin possu kahden edestä ja vauva on jokin nelikiloinen. Mun esikoinen painoi 2780g ja toinen 2890g, siroja olivat. Ap
Et muuten varmasti ole päässyt 6 h synnytyksestä kotiin jos lapset on olleet alle 3-kiloisia. Tai siis sinä olet päässyt mutta vauva ei.
Minä lihoin yli 15kg molemmissa raskauksissa ja molemmat lapseni olivat pieniä syntyessään, 2,9 kg ja 3,0kg. Minä ja mieheni olemme molemmat myös pitkiä. Ei ole itsestä kiinni minkä kokoisia lapsia syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa ap:n sankaritarinaan, joillekin kommentoijille tiedoksi että naisen pituus/paino tai lantion leveys ei kerro mitään siitä, miten helppo tai vaikea synnytyksestä tulee. Tunnen monia pieniä ja sirohkoja naisia, joilla on ollut helppo synnytys, joillakin ilman kivunlievitystäkin.
Et muuten varmasti ole päässyt 6 h synnytyksestä kotiin jos lapset on olleet alle 3-kiloisia. Tai siis sinä olet päässyt mutta vauva ei.[/quote]
En esikoisesta, koska esikoinen. Mutta toisesta pääsin vauvan kanssa kotiin polikliinisesti, kuten olin toivonut. Kävimme näyttämässä vauvaa sovitusti sairaalassa, varmistettiin ettei ole kellastunut ja painokontrolli tehtiin, neuvolassa jatkettiin painokontrolleja ja hyvin sai ravintoa kun paino nousi! Myös kuulotutkimus tehtiin vauvalle tuolla sovitulla lääkärikäynnillä. Olisimme joutuneet osastolle, jos a) paino ei olisi noussut tai b) vauva olisi kellastunut. Osastolle meillä oli puhelinnumero ja matala kynnys soittaa, jos olisi ollut huolta tai kysyttävää. Kaikki sujui onneksi hienosti! Ps. Asumme lähellä yliopistollista keskussairaalaa ja olisimme voineetkin palata sinne hetkessä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa olla tietysti vaikutusta silläkin, että mieheni on lääkäri. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei synnytä porvoossa.
Höpö höpö. Itsekin olen synnyttänyt 4 lasta ja palannut ns. sorvin ääreen saman tien. Olen lähtenyt sairaalasta heti kun olen saanut ( eli aamulla koska kaikki syntyneet illalla/yöllä) ja vointi on ollut ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa kellään ole varaa väittää synnytystään kamalaksi: sairaalassa, valvottuna yms. hygieenisissä oloissa, lääkittynä sektiosalin vieressä. Lapsia syntyy Afrikassa kyläkätilön auttamana jos hyvin käy, etäisyydet sairaaloihin ovat hirvittävät epämukavilla kulkuneuvoila, hygieniataso hyvin vaihteleva ja helle paahtaa. Ei kivunlievitystä! Entäs sodan jalkoihin syntyvät lapset? Missä oloissa synnyttää valtaosa maailman naisista... valittajat, miettikää sitä!
Olet idiootti. Se, että joillakin on todella
hirveät olosuhteet, ei vähennä toisten
synnytysten kivuliaisuutta yhtään. Tässä
keskutellaan nyt synnytyskivuista, ei
oloista.Lue aloitus uudestaan, kyllä siinä on asiaa muustakin kuin pelkästä kivusta, jos osaa lukea ja ymmärtää lukemansa. Tottakai on kovempi stressi ja paniikki synnyttää kenttäolosuhteissa pakolaisleirillä kuin Suomessa sairaalassa. Ja kivusta kun haluat keskustella niin tuolla ei saa kivunlievitystä JA eivätköhän olosuhteet lisää kipua ja paniikkia entisestään! Suomessa todellakin pääsee niin helpolla kuin tuosta voi päästä. Jokainen. Mutta on toki mukavaa ulista oman synnytyksen olleen täyttä paskaa, mikäs siinä sitten.
En ole koskaan ulissut, mutta ihan vaan informoin, että kipulääkitus eikaikilla toimi, joten luomuna voi joutua vetämään parin vuorokauden synnytyksen ihan länsimaisessa sairaalassa. Toki turvallisuus on paremmissa käsissä ja harvoin synnytykseen joutuu kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa kellään ole varaa väittää synnytystään kamalaksi: sairaalassa, valvottuna yms. hygieenisissä oloissa, lääkittynä sektiosalin vieressä. Lapsia syntyy Afrikassa kyläkätilön auttamana jos hyvin käy, etäisyydet sairaaloihin ovat hirvittävät epämukavilla kulkuneuvoila, hygieniataso hyvin vaihteleva ja helle paahtaa. Ei kivunlievitystä! Entäs sodan jalkoihin syntyvät lapset? Missä oloissa synnyttää valtaosa maailman naisista... valittajat, miettikää sitä!
Olet idiootti. Se, että joillakin on todella
hirveät olosuhteet, ei vähennä toisten
synnytysten kivuliaisuutta yhtään. Tässä
keskutellaan nyt synnytyskivuista, ei
oloista.Lue aloitus uudestaan, kyllä siinä on asiaa muustakin kuin pelkästä kivusta, jos osaa lukea ja ymmärtää lukemansa. Tottakai on kovempi stressi ja paniikki synnyttää kenttäolosuhteissa pakolaisleirillä kuin Suomessa sairaalassa. Ja kivusta kun haluat keskustella niin tuolla ei saa kivunlievitystä JA eivätköhän olosuhteet lisää kipua ja paniikkia entisestään! Suomessa todellakin pääsee niin helpolla kuin tuosta voi päästä. Jokainen. Mutta on toki mukavaa ulista oman synnytyksen olleen täyttä paskaa, mikäs siinä sitten.
En ole koskaan ulissut, mutta ihan vaan informoin, että kipulääkitus eikaikilla toimi, joten luomuna voi joutua vetämään parin vuorokauden synnytyksen ihan länsimaisessa sairaalassa. Toki turvallisuus on paremmissa käsissä ja harvoin synnytykseen joutuu kuolemaan.[/quote
No aika tärkeän pointin heitit sitten loppuun, vai kuinka? Ihan aihetta kiitollisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla, että ap:n synnytyskokemukset ovat gyviä. Itsellänikin vain särähti tuo kohta, että liikkumattomuus, huono ravinto ym olisivat syynä lapsen isoon kokoon.
Omat synnytykseni ovat kaikki olleet erilaisia, ensimmäinen oli mielestäni kauhein epiduraalin takia(sen laitto epäonnistui), toinen sujui mielestäni helposti. Kolmas ei sitten meinannut syntyä, käynnistettiin, ei laskeutunut millään ennen kuin suostuin spinaalipuudutukseen ja pystyin edes vähän rentoutumaan.
Liikuin ja söin normaalisti, työni on melko fyysistä, mutta silti synnytys ei ollut täydellinen ja vauvakin painoi yli viisi kiloa. Ilman kipulääkkeitä tuo nuorin ei varmaan ois ees syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lainatakseni Anna-Leena Härköstä: "Tunnen miltei hallitsematonta aggressiota näitä REIPPAITA TYTTÖJÄ kohtaan, jotka eivät ottaneet epiduraalia vaikka sitä niin tyrkytettiin. Siis näitä hevosenpuolikkaita, jotka työntäisivät hervottomilla lantioillaan maailmaan vaikka kuorma-autollisen mummoja, jos tarve vaatii."
Eri ihmiset tykkää eri asioista.
Vituttais jos ei naurattais. Ensimmäistä lasta odottaessa lantionymp 88 cm, sitten nousi varmaan 89 cm kun lantio levisi. Viimeisimmän neljännen lapsen neuvolakortissa lukee: äidin bmi 19.22. Näillä mitoilla 4 lasta, helposti. En ole hevosenpuolikas, aina sanottu pieneksi ja söpöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainatakseni Anna-Leena Härköstä: "Tunnen miltei hallitsematonta aggressiota näitä REIPPAITA TYTTÖJÄ kohtaan, jotka eivät ottaneet epiduraalia vaikka sitä niin tyrkytettiin. Siis näitä hevosenpuolikkaita, jotka työntäisivät hervottomilla lantioillaan maailmaan vaikka kuorma-autollisen mummoja, jos tarve vaatii."
Eri ihmiset tykkää eri asioista.
Vituttais jos ei naurattais. Ensimmäistä lasta odottaessa lantionymp 88 cm, sitten nousi varmaan 89 cm kun lantio levisi. Viimeisimmän neljännen lapsen neuvolakortissa lukee: äidin bmi 19.22. Näillä mitoilla 4 lasta, helposti. En ole hevosenpuolikas, aina sanottu pieneksi ja söpöksi.
Unohtui, eka sillä epiduraalilla ja loput ilman.
Se, että joku tarvitsee kivunlievitystä ei tarkoita että kaikki tarvitsisivat tai edes haluaisivat. Se, että jonkun synnytys oli katastrofaalinen ei tarkoita sitä, että kaikkien olisi. Ja se, että jonkun synnytys kestää pari vuorokautta ei tarkoita sitä, etteikö joku voisi synnyttää parissa tunnissa. Trollihuutelijat nyt vaan pohtimaan näitä hiljaa itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse synnytin luomuna, kokonaisuudessaan synnytys kesti ekalla kerralla 1h 50 min ja toisella kertaa 50min, sairaalasta kotiuduttiin hyvävointisena 6h kuluttua synnytyksestä. Kokemus oli mahtava, voimaannuttava! Toki sattui hirveästi, mutta sehän kuuluu asiaan. Kätilö kehui, miten hyvin kuuntelin kehoani ja tunnistin vaistolla "mitä pitää tehdä". Ei repeämiä, ei tikkejä. Miten synnytys muka voi olla niin kamalaa? Tottakai sattuu, kyllä, mutta on ihanaa saada lapsi ja onhan se kokemus ainutlaatuinen. On myös hienoa huomata että voi luottaa itseensä, kehoonsa, pärjäämiseensä äärimmäisessä tuskassa rauhallisena ja kehoaan kuuntelevana.
Miten ensisynnytys voi(si) kestää vain 1h 50min? siis onko tuo sairaalassa synnytys salissa olo aika vai ensimmäisestä supistuksesta alkaen? kuulostaa kyllä epäuskottavalta, jo pelkkä kohdunsuun avautuminen kestää ensisynnyttäjällä, tai siis voi kestää, jopa yli 20h, minullakin synnytys kesti lähes pari vuorokautta, mikä on normaali aika ensisynnyttäjällä, koska kohdunsuu avautuu hitaammin ensimmäisellä kerralla ja tuo toinen, 50min , kuulostaa epäuskottavalta sekin. uudelleen synnyttäjän synnytys kestää yleensä noin 6- 10 h, siis ensimmäisestä supparista lähtien....
Avautumisvaihe voi tosiaan olla pitkä, mutta ei kaikki vietä avautumisvaihetta sairaalassa; ite menin esikoisen kanssa sairaalaan klo 20:30, klo 21 kätilö tsekkas että olen 9 senttiä auki, 23:30 lapsi ulos imukupilla autettuna.
Kiitos vaan korkeasta kipukynnyksestä, tiedä sitten kenelle, mutta kivempi se synnytys oli noin hoitaa :)
Multa repesi toinen häpyhuuli, mutta pääsin kai aika vähällä kun ei käynyt pahemmin.
Ei ole totta. Minulla molemmat synnytykset käynnistyivät lapsivedenmenolla. Ekassa synnytyksessä oli todella kovat supistukset heti alusta alkaen. En todellakaan pystynyt rentoutumaan. Toista lasta synnyttäessäni säännöllisiä supistuksia alkoi tulla vasta yli vuorokauden kuluttua lapsivedenmenosta. Ei minulla ollut siis mitääm syytä olla stressitilassa, vaan ihan rentona olin. Kuitenkin toka synnytys kesti pidempään lapsivedenmenosta laskettuna.