Miten muka synnytys voi olla niin kamalaa?
Itse synnytin luomuna, kokonaisuudessaan synnytys kesti ekalla kerralla 1h 50 min ja toisella kertaa 50min, sairaalasta kotiuduttiin hyvävointisena 6h kuluttua synnytyksestä. Kokemus oli mahtava, voimaannuttava! Toki sattui hirveästi, mutta sehän kuuluu asiaan. Kätilö kehui, miten hyvin kuuntelin kehoani ja tunnistin vaistolla "mitä pitää tehdä". Ei repeämiä, ei tikkejä. Miten synnytys muka voi olla niin kamalaa? Tottakai sattuu, kyllä, mutta on ihanaa saada lapsi ja onhan se kokemus ainutlaatuinen. On myös hienoa huomata että voi luottaa itseensä, kehoonsa, pärjäämiseensä äärimmäisessä tuskassa rauhallisena ja kehoaan kuuntelevana.
Kommentit (183)
Ap, lentokonehallista mahtuu helpommin ulos kuin normaaliemättimestä.
Av Mammat vetää raskausaikana niin paljon hiilareita, että vauvasta kasvaa iso ja on vaikea synnyttää. Mutta aina keksitään, joku muu syy kun ei hyväksytä faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, lentokonehallista mahtuu helpommin ulos kuin normaaliemättimestä.
Osansa taisi enemmän olla sillä, että olen hoikka ja urheilullinen ja todellakin katsoin mitä söin raskausaikana, harrastin liikuntaa loppuun asti. Mutta onhan se ponnistaminen varmasti raskasta, jos on painoa ja huonot lihakset plus on syönyt kuin possu kahden edestä ja vauva on jokin nelikiloinen. Mun esikoinen painoi 2780g ja toinen 2890g, siroja olivat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Av Mammat vetää raskausaikana niin paljon hiilareita, että vauvasta kasvaa iso ja on vaikea synnyttää. Mutta aina keksitään, joku muu syy kun ei hyväksytä faktaa.
Tämäpä juuri! Ja oikeasti, se liikunta ♡ Ap
Minä synnytin sektiolla. Kokonaisuudessaan synnytys kesti n. tunnin. Reippaana tyttönä kävelin jo 6 tunnin päästä eikä mitään kipuja ollut ollenkaan. Varmuuden vuoksi, vaikka tosi hyvässä kunnossa oltiin, jouduttiin jäämään sairaalaan yöksi. Seuraavana päivänä painelin iloisesti vauvan kanssa vaunulenkille.
En ymmärrä miksi jengi pelkää sektiota, tosi voimaannuttava kokemus.
Ei tämä voi olla totta :D kaikki hoikkuus, iikunnallisuus, oman kehon kuuntelu on avain onneen, vähän rasvailet ja olet pystyasennossa niin kaikki menee hyvin. tulinpas hyvälle mielelle :)
T. 4 vrk supistuksia joista 1,5 vrk todella kipeitä. Luotto itseen meni 12h kipeiden supistusten jälkeen kun ei saanut kipulääkkeitä ja avautumista ei tapahtunut.
Ps. Bmi 23, synnytyksen jälkeen heti lähtöpainossa (4 vrk oksensin kaiken kaaressa...) ja vauva 4,4 kg
P.P.S liikuskelin ja rasvailin
P.P.P.S taidan olla vain huono??
Onnittelut ap, olet täydellinen äiti. Varmasti laitat joka päivä kotona herkullista ruokaa töiden jälkeen itse kasvattamistasi luomukasviksista ja itse kalastamastasi kalasta. Olet tietenkin korkeasti koulutettu ja omaat loistavan työpaikan, kuten kaikki muutkin av:lla. Lapsesi olet kasvattanut täydellisesti, toinen oppi lukemaan 3-vuotiaana ja toinen vasta 3,5-vuotiaana. He käyttäytyvät joka paikassa oikein ja ovat muutenkin kilttejä. Kotisikin on kuin sisustuslehdistä. Pidät kroppasi kunnossa ja osoitat haluasi miehellesi sekä olet oikea peto sängyssä.
Hei jotain rajaa siihen äitien mollaamiseen. Toinen äiti on todellakin susi toiselle äidille.
Voisiko olla vaikkapa pelkästään siksi, että ihmisiä on erilaisia kuten on myös synnytyskokemuksiakin? Ihmiset ovat uniikkeja yksilöitä, ja me kaikki koemme osatekijöiltään samankaltaisetkin kokemukset jokainen omalla ainutlaatuisella tavallamme.
Hyvä synnytysmenestys ei tarkoita automaattisesti positiivista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä voi olla totta :D kaikki hoikkuus, iikunnallisuus, oman kehon kuuntelu on avain onneen, vähän rasvailet ja olet pystyasennossa niin kaikki menee hyvin. tulinpas hyvälle mielelle :)
T. 4 vrk supistuksia joista 1,5 vrk todella kipeitä. Luotto itseen meni 12h kipeiden supistusten jälkeen kun ei saanut kipulääkkeitä ja avautumista ei tapahtunut.
Ps. Bmi 23, synnytyksen jälkeen heti lähtöpainossa (4 vrk oksensin kaiken kaaressa...) ja vauva 4,4 kg
P.P.S liikuskelin ja rasvailin
P.P.P.S taidan olla vain huono??
Miten sun vauva pääsi noin isoksi? Huh! Ap
Jos elämässään ei ole koskaan saanut onnistumisen kokemuksia, niin sitten ne revitään näistä mammajutuista. Synnyttämisestä, imettämisestä, vauvan kehittymisestä ja ties mistä.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut ap, olet täydellinen äiti. Varmasti laitat joka päivä kotona herkullista ruokaa töiden jälkeen itse kasvattamistasi luomukasviksista ja itse kalastamastasi kalasta. Olet tietenkin korkeasti koulutettu ja omaat loistavan työpaikan, kuten kaikki muutkin av:lla. Lapsesi olet kasvattanut täydellisesti, toinen oppi lukemaan 3-vuotiaana ja toinen vasta 3,5-vuotiaana. He käyttäytyvät joka paikassa oikein ja ovat muutenkin kilttejä. Kotisikin on kuin sisustuslehdistä. Pidät kroppasi kunnossa ja osoitat haluasi miehellesi sekä olet oikea peto sängyssä.
Hei jotain rajaa siihen äitien mollaamiseen. Toinen äiti on todellakin susi toiselle äidille.
Omilla valinnoilla suurin osa tuosta listastasi on täysin mahdollista! Ihmiset tosiaan panostavat elämässään eri asioihin. Tavoitteena on, että kumpikin osaa lukea ennen kouluikää kuten itsekin osasin ja käytöshän ei ihan aina, esimerkiksi väsyneenä, voi olla 10+ mutta muuten hyvinkin oikean suuntainen lista. Kannattaa laittaa itsensä kuntoon synnytyksen jälkeen ja huolehtia itsestään, viihtyisästä kodistaan, opettaa ja kasvattaa lapsiaan, kouluttautua hyvin arvosanoin ja hankkia työ, josta nauttii. Pidän siitä, että olen fit ja tosiaan, nautimme kyllä seksistä. Lapsilukumme on nyt täynnä joten synnytyskokemukseni olivat nyt sitten tuossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä voi olla totta :D kaikki hoikkuus, iikunnallisuus, oman kehon kuuntelu on avain onneen, vähän rasvailet ja olet pystyasennossa niin kaikki menee hyvin. tulinpas hyvälle mielelle :)
T. 4 vrk supistuksia joista 1,5 vrk todella kipeitä. Luotto itseen meni 12h kipeiden supistusten jälkeen kun ei saanut kipulääkkeitä ja avautumista ei tapahtunut.
Ps. Bmi 23, synnytyksen jälkeen heti lähtöpainossa (4 vrk oksensin kaiken kaaressa...) ja vauva 4,4 kg
P.P.S liikuskelin ja rasvailin
P.P.P.S taidan olla vain huono??
Miten sun vauva pääsi noin isoksi? Huh! Ap
En tiedä kun ei ollut yhtään ruokahalua eli en paljoa syönyt. Juoksin johonkin vko 34 kunnes tuli hermokipuja, ehkä kun kävin vaan salilla vikan kuukauden ja taisin syödä pari kertaa raskauden aikana karkkiakin? Meidän suvussa miehet syntyvät 4-5 kg kokoisina. Eikä mitään läskiä vaan pitkiä ja "lihaksikkaita". Minkäs teet? Ei näköjään mitään. No ponnistus meni kyllä hyvin ja suht nopeasti että ei se vauvan koko haitannut yhtään vaan ne supistukset!!
Mitähän tosta ap:n muksusta tulee jos ap itse on noin yksinkertainen, ei voi kuin ihmetellä. Ja kauhistella. Kuten joku jo sanoi, tän täytyy olla provo. Ei ole suomi nousemassa jos tän tason tyypit hirveästi lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö, että on erilaisia lantioita, eri kokoisia lapsia, sairauksia jne.? Toisilla synnytys kestää PUOLITOISTA vuorokautta. Ero sinun synnytyksiisi on melkoinen.
Ehkä se kestää niin pitkään, koska ei kuunnella kehoa? Pystyasento, kävely yms. auttaa vauvaa laskeutumaan, rentoutuminen ja oikea hengitys on tärkeää. Raskausaikana voi syödä kohtuullisesti ja terveellisesti niin vauvakin pysyy normaalin kokoisena eikä isona. Harvalla on ahdas lantio ja lantion läpimittahan tutkitaan ennen synnytystä. Kivulle ei kannata laittaa vastaan eikä tuhlata energiaa huutamiseen. Lääkitys voi vaikeuttaa kehon kuuntelemista; milloin tulee supistus, mihin suuntaan ponnistaa yms. Ap
Haha älä naurata! Syö kohtuullisesti ja terveellisesti niin vauvakin pysyy normaalin kokoisena ja paskan marjat..
minä jopa laihduin 10 kg raskausaikana ja söin ainoastaan terveellisesti siitä nähden poikA oli 4860... niin tosin mikä on se normaalinkokoinen?? Noh synnyt oli nopea yht.6h siitä sairaalassa 2h en ehtinyt saamaan kuin spinaalipuudutuksen järkyt supparit puristi vatsaa niin perkeleesti...! Pari pientä repeytymää vain onneksi ponnistus oli 2min..
mut siinä olet oikeassa kun itsekkin vertasin esikoisen tekoon jota tehtiin 12h sairaalassa.. epiduraalilla, en kyl olis kestänyt suppareita ilman sitä, toisaalta... niin en kyl tuntenut mitä kropassa tapahtui.. nyt kun kolmannen sain niin se tuli 3h ja sairaalassa ehdittiin tunti ennen ponnistusta ja luomuna tuli, ponnistus ei kyl enään tuntunut missään! Suppari kipuun verrattuna! Tuon kivun kestin koska tiesin ettei kestä enää kauaa kun jo vauva syntyy! Ja se kipu mitä kestin monta viikkoa jo ennen syntymää, koska vauvan pää painoi hermoa mukavasti..
Vierailija kirjoitti:
Itse synnytin luomuna, kokonaisuudessaan synnytys kesti ekalla kerralla 1h 50 min ja toisella kertaa 50min, sairaalasta kotiuduttiin hyvävointisena 6h kuluttua synnytyksestä. Kokemus oli mahtava, voimaannuttava! Toki sattui hirveästi, mutta sehän kuuluu asiaan. Kätilö kehui, miten hyvin kuuntelin kehoani ja tunnistin vaistolla "mitä pitää tehdä". Ei repeämiä, ei tikkejä. Miten synnytys muka voi olla niin kamalaa? Tottakai sattuu, kyllä, mutta on ihanaa saada lapsi ja onhan se kokemus ainutlaatuinen. On myös hienoa huomata että voi luottaa itseensä, kehoonsa, pärjäämiseensä äärimmäisessä tuskassa rauhallisena ja kehoaan kuuntelevana.
Tämä on taas näitä yksinkertaisia ihmisiä.
Mulla kesti synnytys monta tuntia. Kivuissani olin pitkään eikä lääkkeet auttanut. Ponnistusvaihe kesti myöskin todella kauan. Lapsi ei päässyt omin avuin pois vaan kätilön piti laittaa kädet sisääni ja ottaa vauva pois sieltä. Se sattui kui helvetti käsien pistäminen sisään. Itselle jäi niin kauheat traumat että oli kyllä viimine ja ensimmäinen kerta. Lapseni oli syntyessään todella pieni 1 kg (syntyi ennenaikaisesti), että ei sekään mitään takaa jos on pieni lapsi ni oisi helpompi synnyttää.
Miten hampaan paikkaus muka voi olla niin kamalaa. Hirveän hieno tunne kun tiesi että nyt saan hampaat kuntoon. Toki sattui mutta lääkäri kehui, miten nyt ei tarvitse sitten varoa syömistä. Todella voimaannuttava kokemus. Toki sattuu ihan perhanasti mutta onhan tulos paikatut hampaat.
Vierailija kirjoitti:
Miten muka lento-onnettomuuteen joutuminen on kamalaa. Minä olen lentänyt monta kertaa putoamatta.
Miten muka auto-onnettomuuteen joutuminen on kamalaa. Minä olen ollut monta kertaa loukkaantumatta.
Miten niin muka syöpään kuolee? Ei kuollut minun kaverikaan.
Muista tuo, kun sulla käy huonompi mäihä ja synnytys kestää ja kestää ja kaikki menee mönkään.
Minä ainakin kuljeskelin sen, minkä oksitosiinitipalta sain luvan. Olen hoikka ollut ikäni, lapsikin normaalipainoinen 3,4 -kiloinen, mutta tosin äidiltään perinyt isohkon pään. Lantio on normaali, mutta pienenpuoleinen - mitään lantion läpimittaa ei kyllä minulla ole koskaan tutkittu, se arvio tehdään tietääkseni vain silloin, jos on syytä epäillä poikkeuksellisen isoa vauvaa.
Kommenttisi kivun myötäilystä on naurettava. Sullahan on ollut siis niin lyhyt synnytys, että et tiedä mitään siitä, mitä kipu pahimmillaan voi olla. Kun siinä mennään toisen vuorokauden puolelle, otat vastaan IHAN MITÄ HUUMETTA TAHANSA saadaksesi hetken kivuttomaksi.
(se 44 h synnyttänyt)