Poika tuli eilen armeijasta maitojunalla kotiin - suuri häpeä koko perheelle

Vierailija kirjoitti:

Hän on meidän ainut lapsemme ja varsinkin mieheni on kuin maansa myynyt, kun hänen pojastaan kasvoi tuollainen vellihousu.. Rakastan häntä mutta totta se on.. Millainen mies se sellainen on kuka ei armeijaa suorita, isänmään petturi?:(

Emme ole kertoneet vielä sukulaisille, vaikka he ovat kovasti kyselleet, että mites sillä pojalla menee siellä armeijassa. Totuuden kertominen olisi liian suuri häpeä koko perheellemme . Aiomme pitää kulisseja yllä, vaikka millä hinnalla.

Tämän hetken tilanne:ap. saanut jo 666 miinusääntä (='pedon luku')    ....heh,heh

Meidän maisteri tuli kadettina takaisin ja jatkoi heti yliopistossa opiskeluaan. Ei olisi missään tapauksessa kehdannut tulla maitojunalla takaisin, vaikka ei armaijaa ihanne paikkana pitänytkään. Nyt arkkitehtina saa muistella tyytyväisenä kuinka suoritti omalta osaltaan kunniakkaasti velvollisuutensa.

Käyttäjä156 kirjoitti:

Itse en ole armeijaa käynyt, mutta tunnen naisia jotka ovat ja miehiä jotka eivät ole. Eipä sillä, jokaisen oma valinta, mutta olen kyllä tyytyväinen että oma mieheni on armeijan käynyt. Olen seurustellut sellaisenkin kanssa, joka ei ole käynyt. Mieheni piti koko touhua aika leikkimisenä, mutta on itsekkin tyytyväinen jotta kävi. Sai muistoja ja isäkin on tyytyväinen. Ja kyllä vielä nykypäivänäkin jotkut työnantajat välittää siitä onko käynyt armeijan vai ei...

Miehesi piti koko touhua siis omien sanojensa mukaan  'leikkimisenä', mutta oli silti valmis asettamaan sen kaiken muun sinä aikana  mahdollisen opiskelun,perhe-elämän tai asiallisten hankehommien edelle... Näinkö se oli ?

No se nyt ainakin on varmaa ,ettei hänen tarvinnut sinne 'hakeutua' tai sitä 'valita' . Ainoastaan siviilipalveluksen tai totaalikieltäytymisen mies voi Suomessa valita.Sitäkään 'valinnanmahdollisuutta' ei voida pitää vapaana valinta, koska  hän on pakkotilanteessa jossa ainoastaa  nuo valinnat mahdollistavat terveelle nuorelle miehelle laillisen keinon pysytellä tuon "makkaratehtaan" kouluttelun& 'höökimisen' ulkopuolella pysyttelemiseen, ja toinen niistäkin on vankilarangaistukseen suostuminen syyttömänä ja vapaaehtoisesti suostuminen ! Naisten vapaaehtoista armeijapalvelusta voida siihen verratakaan. (onkohan yksikään nainen Suomen armeijassa  joutunut siellä edes putkaan , saanut sotapoliiseja kannoilleen tms. joutunut osalliseksi niistä ikävemmistä puolista joihin hänen miespuoliset "kollegansa" joutuvat siellä (ainakin mahdollisuutena)alistumaan. Naistenhan  ei tarvitse kynityttää edes tukkaansa sinne mennessään.

Itse pidän kyllä niitä naisia jotka sinne laitokseen vapaaehtoisina hakeutuvat,aika lailla  outoina tyyppeinä ja kummallisina tapauksina.

Naisia ,jotka vallitsevat 19-vuotiaina itselleen mielummin jonkun siviilielämän koulutusvaihtoehdon ei kuitenkaan valvota pantalähettimien avulla kuin jotain petoeläimiä, tai rikollisia, tai... valtion omaisuudeksi katsotun sukupuolen edustajia maassamme.

Suurin osa työnantajista välittää muuten lähinnä ammatillisesta pätevyydestä,suoritetuista opinahjoista  ja niiden todistusten ja tutkintojen  arvosanoista.

Niissä työpaikoissa taas  mihin pääsee vähemmillä papereilla (tai ehkä jopa pelkästään hakeutumalla) ei kyllä  ketään työnantajaa kiinnosta  senkään vertaa  esim. jonkun rakennustyömiehen,kirvesmiehen tai maalarin mahdollista  sotilasarvoa,päinvastoin-nauravat jos sillä työhaastattelussaan firman työnjohtajalle alkaa brassailemaan.Pitävät tavallisuudesta poikkeavana käytöksenä ja sellaisella saa pöljän maineen ja sillä lähinnä miinuspisteitä  Riittää kun mies  osaa siellä työnsä ja tuntee hommansa ja sillä siisti.

Muistoja taas... muuten saa väistämättä jokainen, jolla yleensä muisti vain  pelaa.

Tapahtumat ja niiden aikana kokemamme tunteet ,niiden tapahtumisten olosuhteet ym. paljon muuta sinne tallentuu mieleen  ja sitten ne muuttuvat jossain aivojemme sopukoissa kokemukseksi .

Siis yhtään riippumatta siitä oliko kyseessä joku mukava, vaiko epämiellyttävä tai vaikka  (vielä jälkeenpäinkin muistellen)tuskallinen asia .

Se ,että jostain 'saa muistoja' ei siis ole mikään peruste sille miksi juuri niitä muistoja kannattaisi saada tai hankkia. 

Muistojahan  jää varmasti siitä, jos saa poliisilta ylinopeussakon,tai talonomistajalta häädön asunnostaan,joutuu ryöstön tai pahoipitelyn kohteeksi tms. mutta kuka sellaisia muistoja erityisemmin haluaisi saada?

( Täytyisi varmaankin  olla hieman mielessä sellaisella ihmisellä vikaa jos niitä sellaisia muistoja haluaisi)

Omien elämänvalintojensa itselleen  (ja muille?)perustelu jollain  isänsä mielialan ylläpitämisellä (..vielä siis  täysi-ikäisenäkin)  kertoo taas jostain itsenäiseen ajatteluun pystymättömästä ja vielä vanhempiensa mielipiteissä kiinniolevasta ja niistä omaa elämäänsä koskevissa valinnoissa riippuvaisesta yksilöstä .

( Sekö se on sitten mielestäsi  sitä 'oikeaa miehuutta' ?)

Vierailija kirjoitti:

Meidän maisteri tuli kadettina takaisin ja jatkoi heti yliopistossa opiskeluaan. Ei olisi missään tapauksessa kehdannut tulla maitojunalla takaisin, vaikka ei armaijaa ihanne paikkana pitänytkään. Nyt arkkitehtina saa muistella tyytyväisenä kuinka suoritti omalta osaltaan kunniakkaasti velvollisuutensa.

Maisteri-arkkitehti? Että häh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän maisteri tuli kadettina takaisin ja jatkoi heti yliopistossa opiskeluaan. Ei olisi missään tapauksessa kehdannut tulla maitojunalla takaisin, vaikka ei armaijaa ihanne paikkana pitänytkään. Nyt arkkitehtina saa muistella tyytyväisenä kuinka suoritti omalta osaltaan kunniakkaasti velvollisuutensa.

Maisteri-arkkitehti? Että häh?

Ei se oma ala löytynyt aivan heti, että piti muuttaa opiskelu suuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän maisteri tuli kadettina takaisin ja jatkoi heti yliopistossa opiskeluaan. Ei olisi missään tapauksessa kehdannut tulla maitojunalla takaisin, vaikka ei armaijaa ihanne paikkana pitänytkään. Nyt arkkitehtina saa muistella tyytyväisenä kuinka suoritti omalta osaltaan kunniakkaasti velvollisuutensa.

Kadettina? Keskeytti opinnot maanpuolustuskorkeakoulussa vai? AP taisi puhua ihan varusmiespalveluksesta.

Samaan aikaan toisaalla: Venäjä tuo lisää rautaa rajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän maisteri tuli kadettina takaisin ja jatkoi heti yliopistossa opiskeluaan. Ei olisi missään tapauksessa kehdannut tulla maitojunalla takaisin, vaikka ei armaijaa ihanne paikkana pitänytkään. Nyt arkkitehtina saa muistella tyytyväisenä kuinka suoritti omalta osaltaan kunniakkaasti velvollisuutensa.

Maisteri-arkkitehti? Että häh?

Ei se oma ala löytynyt aivan heti, että piti muuttaa opiskelu suuntaa.

Siis miten ihmeessä?

Kuka on kyseessä minkä niminen tyyppi. Onko julkkis?

Noloa 

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän maailma tuohon kaadu. Pidätte yhtä ja kerrotte reilusti kaikille totuuden. Pojalla on vaan yhdet vanhemmat ja teillä vaan yksi poika, ei kannata pilata välejä armeijan takia. Elämässä tulee vastaan kaikenlaista ja koko ajan hankalampaa, jos opetatte poikanne vain salailemaan ja pitämään kulisseja. Tuon ikäinen tarvitsee paljon kaikkea muuta. Ja kukaan ei ole kuollut, muistakaa se!

Juuri näin. Oma poikani sai vapautuksen heikon selän ja skolioosiin viittaavan oireen takia. Toinen sukulaispoika vapautettiin jalan epämuodostuman takia, tuttavani, lääkärin poika lähetettiin maitojunalla takaisin astman takia... eli häpeä on omien korviesi välissä. Nyt pää psytyyn ja katsomaan ympräille, siellä riittää haasteita ja tekemistä. Melkoinen osa nuorista miehistä syystä tai toisesta käy armeijaa.

 Sitä paitsi tuleva mahdollinen sota käydään entistä enemmän tietoverkoissa, kemiallisena sodankäyntinä, kohdesotana, terrorismina, naisten häirintänä ja häpäisynä - voipi olla että se   armeijaan hyväksymätön kaveri, jolla on vaikkapa it-alan hyvää tuntemusta on tärkeämpi maanpuolustuksessa kun 9 kuukautta harmaissa ollut.  Maanpuolustusvelvollisuushan hänelle kaiketi silti jää. Ja jos häpeä on edelleen kova, kannattaa muuttaa Ahvenanmaalle. Siellä ei miehillä ole asevelvollisuutta lainkaan.

Sandramm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän maailma tuohon kaadu. Pidätte yhtä ja kerrotte reilusti kaikille totuuden. Pojalla on vaan yhdet vanhemmat ja teillä vaan yksi poika, ei kannata pilata välejä armeijan takia. Elämässä tulee vastaan kaikenlaista ja koko ajan hankalampaa, jos opetatte poikanne vain salailemaan ja pitämään kulisseja. Tuon ikäinen tarvitsee paljon kaikkea muuta. Ja kukaan ei ole kuollut, muistakaa se!

Juuri näin. Oma poikani sai vapautuksen heikon selän ja skolioosiin viittaavan oireen takia. Toinen sukulaispoika vapautettiin jalan epämuodostuman takia, tuttavani, lääkärin poika lähetettiin maitojunalla takaisin astman takia... eli häpeä on omien korviesi välissä. Nyt pää psytyyn ja katsomaan ympräille, siellä riittää haasteita ja tekemistä. Melkoinen osa nuorista miehistä syystä tai toisesta käy armeijaa.

 Sitä paitsi tuleva mahdollinen sota käydään entistä enemmän tietoverkoissa, kemiallisena sodankäyntinä, kohdesotana, terrorismina, naisten häirintänä ja häpäisynä - voipi olla että se   armeijaan hyväksymätön kaveri, jolla on vaikkapa it-alan hyvää tuntemusta on tärkeämpi maanpuolustuksessa kun 9 kuukautta harmaissa ollut.  Maanpuolustusvelvollisuushan hänelle kaiketi silti jää. Ja jos häpeä on edelleen kova, kannattaa muuttaa Ahvenanmaalle. Siellä ei miehillä ole asevelvollisuutta lainkaan.

Ei tavallisen jonnen it-osaaminen ole sillä tasolla, että sillä olisi käyttöä armeijassa. Se on ihan toiveajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän maisteri tuli kadettina takaisin ja jatkoi heti yliopistossa opiskeluaan. Ei olisi missään tapauksessa kehdannut tulla maitojunalla takaisin, vaikka ei armaijaa ihanne paikkana pitänytkään. Nyt arkkitehtina saa muistella tyytyväisenä kuinka suoritti omalta osaltaan kunniakkaasti velvollisuutensa.

Maisteri-arkkitehti? Että häh?

Eka jannu joka tulee vuoden palveluksen jälkeen kadettina kotiin..

armeijassa tosi paljon SIMPUTUSTA...ei tarvitse menettää "kasvojaa "moisen asian takia

oma kokemus: erittäin SIKOJA..SIKOJA  kapiaiset..ym.ym

Vierailija kirjoitti:

armeijassa tosi paljon SIMPUTUSTA...ei tarvitse menettää "kasvojaa "moisen asian takia

oma kokemus: erittäin SIKOJA..SIKOJA  kapiaiset..ym.ym

Tärkeintä on alistua ja vihata. Hautoa kostoa ja sopia kenelle vahinkolaukaus menee sodassa.

Jos myöhemmin ei enää muista kapiaisen nimeä niin naaman ehkä muistaa. Jos ei muista niin ei haittaa. Sitten ei tilanne ollutkaan niin paha ja loukkaava. Aika parantaa usein.

Ehkä koko sotaa ei edes tulekaan joten turha miettiä. Pitää aina ajatella että minä pieni olen paska ja millään ei ole mitään väliä en ole minkään arvoinen. Sen opin että en ole minkään arvoinen ja en omista tässä valtiossa itsetuntoa tai itseyttä. Olen vain yksi pieni sotilas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ei kannattaisi paljoa ottaa kantaa miesten omaan päätökseen varusmiespalveluksen käymisestä jollei itse ole armeijassa ollut/ menossa sinne.

Se on kuulkaas tytöt just näin. Mistään tasa-arvosta on turha puhua niin kauan kuin intti on pakollinen vain toisen sukupuolen edustajille.

naisena täytyy kyllä myöntää, että näin on.

Voisitte vielä yrittää sellaista, että isä ajaa parran ja lähtee armeijaan poikanne henkilötiedot mukanaan. Ilmoittautuu takaisin palvelukseen.

Tämä toimii vain jos isä näyttää nuorekkaalta?

Ei kai hommannut ceen papruja, sitten on aika luuseri. Nyt poika raiteille, toivottavasti haki lykkäystä. Pari vuotta niin on kypsempi ja suorittaa velvollisuutensa. Mikä siitä tulee jos on totaalikieltäytyjiä ja sivareita pilmin pimein. Onneksi on nuoria reippaita miehiä jotka suorittaa armeijan ja osa RUK in. Nytkin 300 tyttöä suorittaa armeijan niin miten se voi olla niin vaikeeta pojille jotka haluaa kesken kaiken mamman helmoihin??? 

Itse olet huono äiti! Sinun pitäisi tukea poikaasi, luuletko että hänellä on helppoa. Luusereita olette te vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai hommannut ceen papruja, sitten on aika luuseri. Nyt poika raiteille, toivottavasti haki lykkäystä. Pari vuotta niin on kypsempi ja suorittaa velvollisuutensa. Mikä siitä tulee jos on totaalikieltäytyjiä ja sivareita pilmin pimein. Onneksi on nuoria reippaita miehiä jotka suorittaa armeijan ja osa RUK in. Nytkin 300 tyttöä suorittaa armeijan niin miten se voi olla niin vaikeeta pojille jotka haluaa kesken kaiken mamman helmoihin??? 

300 motivoitunutta, vapaaehtoista tyttöä suorittaa armeijan. Ja vapaaehtoisten naisten keskeytysprosentti on silti suuri.

Poikani joutui keskeyttämään armeijan, koska alokasajan kasarmi oli yltäpäältä homeessa ja saamansa oireet rajuja. Vieläkin hän joutuu turvautumaan aika-ajoin astmalääkkeisiin. Altistusta oli kouluajoilta, mutta silloin selvittiin vielä nenäsuihkeilla.

Onko hän luuseri?

Ilmeisesti. Keho ei kestä hometta ja niiden tuottamia toksiineja. Sehän on vissisti heikkouden merkki.

Vai onko?