Poika tuli eilen armeijasta maitojunalla kotiin - suuri häpeä koko perheelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis vielä 95 palveluksessa oli muutamia vammaisia miehiä. Hekin selvisivät palveluksesta niin ihmettelen ettei nykypojat selviä. Hitaita olivat ja välillä aiheuttivat hengenvaarallisia läheltäpiti tilanteita, mutta niistä selvittiin ja osasivat hyvin vartijoida ja pitää kamiinaa yllä. Mukavia suloisia poikia mutta vähän vammaisia päästään. Ihmettelen miksi olivat päässeet läpi tarkastuksesta. Kai siihen aikaan vielä vammaisetkin kelpasivat porukkaan.

Sama kokemus 80-luvulta. Oli upea huomata, kun nämä pari poikaa oppivat uusia taitoja, toimivat ryhmässä ja kuinka heidän itseluottamuksesa kasvoi silmissä. He lähtivät siviiliin muuttuneina miehinä.

Siis armeija ei pelkästään tee mieheksi vaan parantaa kehitysvammaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

facepalm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikaystävä on käynyt sivarin eikä haittaa yhtään. Ihana, rakastava, normaali ihminen eikä mikään alikehittyny vässykkä.

Ja sitten kriisiajan koittaessa sama ihana, rakastava ja normaali poikaystävä vakaumuksensa mukaisesti luikkii pakoon ja jättää tyttöystävänsä vihollisten raiskattavaksi ja tapettavaksi? Vai muuttuuko vakaumus?

Onhn näitä pakoloisia tullut nyt suomeen ja muualle eurooppaan melkolailla. Ajatteletko heistäkin näin negatiivisesti, vai onko vain suomalainen sotaa pakeneva mies huono ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhn näitä pakoloisia tullut nyt suomeen ja muualle eurooppaan melkolailla. Ajatteletko heistäkin näin negatiivisesti, vai onko vain suomalainen sotaa pakeneva mies huono ihminen?

Nimeä yksikin pakolaisten lähtömaa, jossa on demokraattisesti valittu johto, asevelvollisuusarmeija ja selkeä vihollinen, jota vastaan taistelemisesta maan ylin johto on päättänyt. Tällaisesta maasta pakenevista miehistä ajattelen negatiivisesti, en sisällissotia tai diktatuuria pakenevista.  

Poikasi on harvinaisen fiksu.

Kannatan vapaaehtoista armeijaa, jonka käymisestä saa jotain etuja. Mikäli tämä ei sovi, kannatan pakollista asepalvelusta kaikille (itse tosin kävisin sivarin).

- Tyttö 16v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis vielä 95 palveluksessa oli muutamia vammaisia miehiä. Hekin selvisivät palveluksesta niin ihmettelen ettei nykypojat selviä. Hitaita olivat ja välillä aiheuttivat hengenvaarallisia läheltäpiti tilanteita, mutta niistä selvittiin ja osasivat hyvin vartijoida ja pitää kamiinaa yllä. Mukavia suloisia poikia mutta vähän vammaisia päästään. Ihmettelen miksi olivat päässeet läpi tarkastuksesta. Kai siihen aikaan vielä vammaisetkin kelpasivat porukkaan.

Sama kokemus 80-luvulta. Oli upea huomata, kun nämä pari poikaa oppivat uusia taitoja, toimivat ryhmässä ja kuinka heidän itseluottamuksesa kasvoi silmissä. He lähtivät siviiliin muuttuneina miehinä.

Siis armeija ei pelkästään tee mieheksi vaan parantaa kehitysvammaisuudesta.

Missä puhutaan kehitysvammaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Kannatan vapaaehtoista armeijaa, jonka käymisestä saa jotain etuja. Mikäli tämä ei sovi, kannatan pakollista asepalvelusta kaikille (itse tosin kävisin sivarin).

- Tyttö 16v

Hienoa että joku nainenkin noin ajattelee!

KylmäTotuus kirjoitti:

Kotona on varmasti monella mennyt pahasti pileen siinä että molempien vanhempien on pitänyt käydä ylitöissä ja ei ole keretty kasvattaa lapsia. Ovat tulleet kotiin ja syöneet tyhjässä kodissa päivällisen tai sitten kavereiden kanssa mc donaldsissa pika-aterian.

Tälläisiä lapsiahan ne olivat aikoinaan ja niitä samoja on nyt entistä enemmän. Vanhemmilla on viikonloput sitten aikaa kasvattaa omillaan kasvaneita pentuja. Aikakauden hetelmiä. Ei siinä oikein voi vanhempiakaan syyttää. Vanhemmat ovat haluneet maksaa asuntolainat pois ajoissa ja ylläpitää keskiluokkaista tasoa.

Voihan se tulla yllätyksenä monelle että koulu tai päiväkoti ei riitä kasvattamaan lasta tavoille. Paha on pojan ottaa esimerkkiä vanhemmista kun näkee niitä vain iltaisin. Esimerkit haetaan sitten muualta. Jos sen pikaruuan saa hetkessä vanhempien antamalla päivärahalla niin kasvaako kärsivällisyys perunan keittämiseen saati kuorimiseen. Ne perunat on nykyään valmiita tikkuja.

Itse törmäsin sellaisiin alokkaisiin jotka eivät osaneet itse kääriä savukkeita vaan olivat tottuneet valmiisiin. Moni ei osanut pilkkoa puita kamiinaankaan. Siis suurinosa ei osanut.

Nykyiset parikymppiset jannut tarvitsisivat paljon vanhempien rakkautta. Uskon että moni poika olisi vielä pelastettavissa nuorisotyön ja ihan kotijoukkojen, sukulaisten avulla.

Ei minun poika ole koskaan pilkkonut puita ja ei meillä oo kamiinaa. Naurahtaa. Osaa soittaa kitaraa, osaa tietokoneen korjata jos tulee häikkää, eikä tarvi osata kääriä sätkiä koska ei harrasta myrkkykäärylettä ja kun pääsee armeijasta niin alkaa yliopisto opiskelut. 

Mä menin naimisiin moisen vellihousun kanssa ja uskoin häntä unelmieni sankariksi. Nyt 15 vuotta myöhemmin vasta näen että kyllä on jotain oleellista jäänyt kehityksessä kesken. Miehet tarvitsevat sen armeijan välttyäkseen vellihousuudelta, niin se vaan on, ovat niin paljon simppelempiä otuksia että kehitystä ei enää aikuisuudessa juurikaan tapahdu, armeija on se viimeinen sauma. Sorry ap mutta samaa mieltähän me ollaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis vielä 95 palveluksessa oli muutamia vammaisia miehiä. Hekin selvisivät palveluksesta niin ihmettelen ettei nykypojat selviä. Hitaita olivat ja välillä aiheuttivat hengenvaarallisia läheltäpiti tilanteita, mutta niistä selvittiin ja osasivat hyvin vartijoida ja pitää kamiinaa yllä. Mukavia suloisia poikia mutta vähän vammaisia päästään. Ihmettelen miksi olivat päässeet läpi tarkastuksesta. Kai siihen aikaan vielä vammaisetkin kelpasivat porukkaan.

Sama kokemus 80-luvulta. Oli upea huomata, kun nämä pari poikaa oppivat uusia taitoja, toimivat ryhmässä ja kuinka heidän itseluottamuksesa kasvoi silmissä. He lähtivät siviiliin muuttuneina miehinä.

Siis armeija ei pelkästään tee mieheksi vaan parantaa kehitysvammaisuudesta.

Nämä tosielämän forrestgumpit intissä ovat oikeasti todella rasittavia tapauksia. Meillä oli yksi jeppe oikeasti vajaaälyinen ja hän itsekin sanoi sen omalla hauskalla tavalaan "kun mä oon sellainen hidas erilainen". Toki hän asetti itsensä kiusaamisen alle, mutta jostain syystä muut alokkaat järjestäen säälivät häntä ja moni ihmettelikin miksi tuollainen on mukana ylipäätään, varmaan kapiasten keskinäistä kieroa huumoria laittaa tuollainen jonkun sakkiin. Joskus toki mettäreissuilla pinna paloi hänen tupelointiin ja siinä tuli sanottua pahoja sanojakin, mutta hän vaan katsoi tyhmänä takaisin "no mä oon tällainen..." - ei siinä kauaa voinut olla vihainen kun muisti ettei hän ole täysillä mukana.

Lomareissuilla minulla oli epävirallinen käsky katsoa hänen peräänsä koska asuimme samasa kaupungissa ja kapiaisten mielestä oli hyvä että joku huolehtii bussi/junavaihdoissa että kaveri pysyy mukana. Myöhemmin meidän välille kehittyikin eräänlainen FG-leffan mukainen "luutnantti Dan"-juttu sille (olin myöhemmin koksuna ns oman erän vanhempien jääkäreiden joukkueelle kuukauden ajan),  kaveri soitteli joskus ja kyseli kuulumisia yms mutta ajan myötä ne sitten loppui kun en halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä (kuten en kenenkään muunkaan "inttikaverin" kanssa...typerää luulla että tulee kaveriksi kun joutuu lain määräämänä tekemisiin tyyppien kanssa joiden suuntaan ei ole mitään yhteistä...)

Ei mitään väliä käykö intin vai ei.

Ja nykyään laittavat herkästi kavereita kotiin"kasvamaan".

Eiköhän tuo ole jokaisen oma asia?

Olisi ollut hyvä jos olisit ihan pikkasen raottanut paluun syytä kuitenkin.

Jos pelkää ettei pärjää,syystä toisesta,on kaikkien kannalta parempi että menee sellainen henkilö sitten vaikka opiskelemaan tai töihin.

Vierailija kirjoitti:

Maitojunaa ei ole kirjoitti:

Armeijaa ei tarvitse mitenkään suorittaa, jos on miehistössä. Riittää, että vain on siellä. Päivät vierivät itsekseen ja kohta on homma ohi.

Eri asia on sitten AUK:ssa, missä vaaditaan jo jotain ja kilpailu on kovaa - varsinkin erikois-AUK:issa. AUK:sta voidaan todellakin lähettää "maitojunalla" takaisin P-kauden yksikköön, mutta sen jälkeenhän homma on pelkkää olemista.

Varmaan jossain autokomppaniassa ei tarvitse kovin paljoa hommia painaa, mutta kyllä on monta aselajia, jossa vaaditaan myös jotain miehistöltäkin.

Miten niin ei autokomppaniassa ?   12kk varmaa palvelusta, jos ei homma toimi niin saa mennä mosurikomppaniaan ikijääräksi. Muita helppoja ajoja siellä ei ollut, kuin sotkun ja pataljoonan komentajan autot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ei kannattaisi paljoa ottaa kantaa miesten omaan päätökseen varusmiespalveluksen käymisestä jollei itse ole armeijassa ollut/ menossa sinne.

Se on kuulkaas tytöt just näin. Mistään tasa-arvosta on turha puhua niin kauan kuin intti on pakollinen vain toisen sukupuolen edustajille.

Mistään tasa-arvosta on turha puhua niin kauan kuin vain naiset joutuvat kantamaan lasta 9 kk ja synnyttämään. Useimmat miehet varmaan menis mieluummin sinne inttiin kuin vaihtaisi osia.

 

Juuri näin. Ja mitä parinvalintaan tulee, niin eiköhän useimmat naiset halua mieluummin vahvan miehen joka on suorittanut armeijan kuin jonkun nössön jolla ei nuppi kestä vähääkään vaikeita oloja. Näin se menee, miehet haluu kauniin nuoren naisen, naiset haluut vahvan pärjäävän miehen jolla on valmiudet puolustaa maataan ja perhettään. Onko se sitten tasa-arvoista? Mulle aivan sama.

Ei armeija määritä, että onko mies hyvä. Sivarista on ainakin varmasti yhteiskunnalle hyötyä. Jos ei tule sotaa, niin jopa enemmän kuin armeijasta

Armeijan koulutuspäämäärä on (pääsääntöisesti edelleenkin) mieshenkilö ,joka liikkuu käskyjen mukaan nopeasti siellä missä on määrätty ja sijoittaa mahdollisimman tarkasti luoteja (mieluiten) vihollisten päihin tai osaa opetetusti asettaa räjähteet odottamaan vihollisen silpoutumista mahdollisimman muussiksi.Armeijan tavoite on myös se ,että vaikka sota kestäisi viisikin vuotta (mihin sodat keskimäärin saattavat venyä) niin sinä päivänä kun rauha taas päätöksellä julistetaan,tämä (mieluiten edelleenkin) mieshenkilö dementoituisi silmänräpäyksessä kaikesta mitä sodassa on tullut tehneeksi tai joutunut vihollisten mahdollisimman laajamittaisen ja tehokkaan surmaamisen kollektiivisen päämäärän saavuttamiseksi omalta osaltaan (jonkun poliitikon) asettamien tavoitteiden mukaan tekemään PAITSI niistä  tehokkaista tappamistaidoistaan sodan "pelissä"...

Ne taidot on hänellä oltava heti käytössä taas mahdollisimman vereksenä ja taas  tarkkaan muistissa, vaikka uusi sota kuitenkin alkaisi seuraavalla viikolla edellisen päättymisestä.

Tämä on pelin henki ja kaiken armeijan  "koulutuksen" päämäärä ja "kasvatuksen" tavoite. On ollut aina ja kaikissa armeijoissa, ja tulee olemaan niinkauan kuin ihmiskunta aina lammasmaisesti seuraa kenraaleita ja muita sodan mestareita ja heidänoletetusti  suurta  viisauttaan ja sitä   olettamaansa hyvyyttä ja filosofiaa, joka kysyy ja on kiinnostunut kaikista ihmiskunnan uusista keksinnöistä kuullessaan :"Entä se sen sotilaskäyttöön sopivat sovellukset,entä sen puolustuspoliittiset aspektit? ".

Tunnuslaulu on :   " Tappakaa,tappakaa,tappakaa ! "

(Todetaan sitten sodan jälkeen että ihmisiähän ne nuoret isät ja opiskelujaan aloitelleet pojat ja vanhemmatkin yhteiskuntansa rakentajat olivat siellä vihollisen puolella,mutta nautitaan siitä elokuvassa sata kertaa kuinka meidän tehokkaat ampujamme varmistivat suruviestien lähdön heidän koteihinsa ja orpojen katseet siellä 'vihollisen' kodissa .

" Aika velikultia..." eikö vaan ?

Taidat olla trolli tai olette jotenkin tyhmiä. :D

Itse en ole armeijaa käynyt, mutta tunnen naisia jotka ovat ja miehiä jotka eivät ole. Eipä sillä, jokaisen oma valinta, mutta olen kyllä tyytyväinen että oma mieheni on armeijan käynyt. Olen seurustellut sellaisenkin kanssa, joka ei ole käynyt. Mieheni piti koko touhua aika leikkimisenä, mutta on itsekkin tyytyväinen jotta kävi. Sai muistoja ja isäkin on tyytyväinen. Ja kyllä vielä nykypäivänäkin jotkut työnantajat välittää siitä onko käynyt armeijan vai ei...

En tiedä itkeäkö vai nauraa aloittajalle ja monille vastaajille jotka ajattelevat samoin.

Itse olen armeijan käynyt 40v mies, 10v pojan isä. Kävin armeijan aikoinani vain syystä että niin selviää kaikkein helpommalla, saan töitä paremmin, ei tarvitse vanhempieni ja sodassa olleen pappani minua hävetä jne.. Yhtään ei olisi kyllä kiinnostanut. Enemmän kiinnosti tytöt, rokin soitto ja bilettäminen ja työnteko siinä ohessa. Menin nyt kuitenkin. Aika moni tuttu hommasi itselleen c-paperit, ne sai suht helposti ja nykyään varmaan vielä helpommin mikä on ihan oikein.

Jokainen joka on armeijan itse käynyt tietää että ei siellä mitään miehiä pojista tehdä. Opetetaan lähinnä toimimaan käskystä, ilman kyseenalaistamista ja omaa ajattelua. Heikompia ja erilaisia kiusataan ja kyykytetään aivan turhaan. Lusmuilemaan ja välttämään töitä siellä myös oppii (ei opeteta).

Itse aloin ajattelemaan pasifistisesti jo armeijan aikana ja varsinkin sen jälkeen. Ja nykyään ajattelen että olin silloin melkoinen paskahousu siitä syystä kun en lopettanut kesken tai yleensäkin menin koko armeijaan.

Yhdessäkään työhaastattelussa ei ole kysytty onko armeijaa käyty. Se hyöty minulle oli armeijasta että näin miten mätä systeemi on.

Sama tasapäistäminen aloitetaan toki jo peruskoulussa mutta siellä sentään oppii asioita joita tarvitaan oikeassa elämässä.

Se että joku lopettaa armeija kesken ei todellakaan tarkoita että olisi jotenkin mammanpoika tai laiska nyhverö.

Omaa poikaani en todellakaan kannusta menemään armeijaan enkä myöskään moiti häntä siitä jos menee. Tyytyväväinen olen jos hän on siinä iässä tiedostavampi ja rohkeampi kuin isänsä ja päättää kieltäytyä. PEACE!

Vierailija kirjoitti:

Kammottavan alkeellinen ja vanhanaikainen maailmankuva teillä! Miksi helvetissä koko suvun pitäisi hehkuttaa jotain intin käyntiä tänä päivänä!? Työpaikan saanti olisi saavutus nykyään, ei puskissa pyöriminen.

Mun pojalata kyllä kysyttiin intin todistusta paikkaa hakiessa ja sai paikan.

Vierailija kirjoitti:

Hän on meidän ainut lapsemme ja varsinkin mieheni on kuin maansa myynyt, kun hänen pojastaan kasvoi tuollainen vellihousu.. Rakastan häntä mutta totta se on.. Millainen mies se sellainen on kuka ei armeijaa suorita, isänmään petturi?:(

Emme ole kertoneet vielä sukulaisille, vaikka he ovat kovasti kyselleet, että mites sillä pojalla menee siellä armeijassa. Totuuden kertominen olisi liian suuri häpeä koko perheellemme . Aiomme pitää kulisseja yllä, vaikka millä hinnalla.

Minun tyttäretkin ovat intin käyneet, minusta ei ole lähmällä lupa huudella armeijasta ennen kuin on itse käynyt siellä edes sen puolivuotta

Vierailija kirjoitti:

Lopeta ap, tuo vouhotus. Meillä on upseereita suvussa, ja minä ymmärrän, jos valitsee siviilipalveluksen, kukaan täysipäinen ei halua leikkiä sotaa ja sotilasta. Astukaa nykyaikaan.

Totta. Kukaan täysipäinen ei halua leikkiä sotaa. Kuitenkin jokainen täysipäinen haluaa puolustaa isänmaatamme, kotejamme, perheitämme, arvojamme. Ei armeijassa leikitä sotaa, siellä opetetaan puolustamaan Suomea sotilaallisesti. Nykyaikaan astuminen on todellakin sitä: lue uutisia, sotilaallinen jännitys euroopassa on suurempi kuin muutamaan vuosikymmeneen, Itämeren sotilaallinen tilanne on jännittynyt, itäinen naapurimme on sotilaallisesti vahvasti aktivoitunut rajoillaan, jne. Todellakin: astukaa nykyaikaan. Tuskin kukaan täysipäinen haluaa Suomelle Ukrainan tai Krimin kohtaloa.